Mainosten uhri

Komean kanssaeläjäni mielestä minä olen hirveä mainosten uhri. Haluan kuulemma aina maistaa ja testata kaikkea uutta, vaikkei niissä oikeasti olisi juuri muuta muuttunut suhteessa aikaisempaan kuin ehkä pakkaus. Myönnetään, minä haluan usein maistaa elintavikeuutuuksia, etenkin jos kyseessä on jokin light-juoma, juustotuote tai vaikkapa keksit. Tai no, moni muu. MUTTA, komea kanssaeläjäni on usein se, joka kaupassa ehdottaa uutuuksien ostamista, koska "haluat kumminkin maistaa sitä". Minä kyllä osaisin yleensä pitää haluni kurissa, mutta tuo toinen aina johdattaa taloutemme kaupallisiin kiusauksiin.

Näin kävi Creme Bonjour Salade & Apéritifin kohdalla. Tiedättehän ne pyöreät fetajuustoilta näyttävät pallerot, joita mainostetaan tyyliin "alkupaloiksi, dippailuun, salaattiin..." (ja varmaan ihan kaikkeen muuhunkin). Olin kyllä noteerannut tuon turhakkeen, mutta en liiemmin ollut tuntenut siihen vetoa ennen kuin komea kanssaeläjäni ehdotti taannoisella ostosreissullamme sen kokeilemista. Ostimme oliivin makuisia palleroita, jotka vaikuttivat lupaavilta, mutta ensi puraisun jälkeen osoittautuivat pettymyksiksi. Odotin fetamaista makuelämystä, mutta kyseessähän olikin tuorejuustoa suupaloina. Rasvaisen maun takia pallerot lojuivat jääkaapissamme koksemattomina useamman päivän, kunnes keksin hyödyntää niitä juuresvuokaan. Tämä itse kehittelemäni vuokaruoka muistuttaa paljon jumalaista bataatti-halloumvuokaa, mutta on huomattavasti proteiinipitoisempi.


Juuresvuoka

1 pieni bataatti
n. 10 pientä perunaa
1 punajuuri
2 pientä porkkanaa
1-1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota

1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
1 rkl soijakastiketta

1 sipuli
2 shalottisipulia
6 valkosipulinkynttä
öljyä

2 rkl pestoa
(papuja)
tuorejuustopalleroita tai fetajuustoa
1,5 dl kasvislientä

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurespalat kattilaan ja kaada päälle runsaasti vettä. Lisää kasvisliemikuutiot ja anna kiehua 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat melkein kypsiä. Ota kasvisliemestä 1,5 dl talteen.
Laita tällä välin soijarouhe likoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
Kuori ja lohko sipulit isoiksi paloiksi. Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi.
Yhdistä juurespalat, sipulilohkot ja kymmenisen minuuttia turvonnut soijarouhe laakeassa uunivuoassa. Sekoita joukkoon vielä pestoa, papuja halutessasi ja juustopaloja. Kaada päälle kasvisliemi. Anna muhia uunissa noin 40 minuuttia.

Fenkolisosekeittoa

Fenkoli on ihmeellinen vihannes. Tai mauste vai mikä lie. Näyttää hivenen sipulilta, mutta tuoksuu hyvin vahvalta. Sosekeiton kiehauttaminen tästä mystisestä raaka-aineesta oli kuitenkin helppoa kuin heinänteko.



Fenkolisosekeitto

1 sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
4-5 perunaa
öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria
basilikaa
muskottipippuria
(papuja ja krutonkeja päälle)

Silppua sipulit ja pilko fenkoli. Kuori ja paloittele perunat. Paista vihanneksia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna keiton kiehahtaa. Keitä, kunnes perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja mausta. Ripottele pinnalle halutessasi papuja ja krutonkeja.

Hedelmiä leivässä

Makean ja suolaisen yhdistelmä on kenties paras koskaan keksitty makuliitto. Minähän tunnetusti pidän kaikesta makeasta leivässä, sisällä tai päällä. Iloni oli täten suuri, kun huomasin Limepippurin tehneen pääsiäisen aikaan tätä kaunista aprikoosileipää. Pienensin hieman ohjetta, siksi kirjaan sen tähänkin ylös. Aineosia olisi periaatteessa voinut olla vieläkin vähemmän, sillä pieni vuokani paistaa pienemmät leivät paremmin. Minun leipäni ei ole yhtä kaunis kuin Limepippurin, mutta veikkaan maun olevan aika sama. :)


Limepippurin aprikoosileipä

vajaa 3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
vajaa 1 tl sokeria
n. 7 dl jauhoja
n. 1 rkl öljyä
150 g kuivattuja aprikooseja
1 dl auringonkukansiemeniä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa jauhot taikinaan ja alusta kimmoisaksi. Lisää lopuksi öljy. Anna taikinan kohota 30-40 minuuttia. Pilko tällä välin aprikoosit silpuksi.
Vaivaa kohonneeseen taikinaan hedelmäsilppu ja auringonkukansiemenet. Nosta taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota vielä parikymmentä minuuttia. Paista leipää 175 asteessa 45 minuuttia.

Kuka olikaan Lindström?

Minusta on hieman ihmeellistä, että vaikka en koskaan lihaa vielä syödessäni liiemmin himoinnut punajuurisia jauhelihapihvejä, lindströmin- sellaisinakin tunnettuja, minulla on jostain syystä viimeisen vuoden ajan aina ajoittain tehnyt mieli kokeilla pihvien kasvisversiota. Tämä voi johtua myös Voimasta joskus taannoin leikkaamastani ohjeesta, joka on käyttämättömänä kalvanut minua muistikirjani välissä. Mut ah ja voih, jälleen kerran. Kokeiluni kannatti. Nam nam. Hyviä olivat ja ovat. Ja kerrankin oikein vegaanisia versioita, joten eläinkunnan tuotteita kokonaan karttavat voivat hekin suorilta ohjetta soveltaa. (Kuvan surkeus johtuu hirveästä nälästä, jonka vallassa kameraa käytin. Pahoitteluni.)

Mutta niin. Kuka oli Lindström?


Vegaaniset lindströminpihvit

2,5 dl soijarouhetta
5 dl vettä
2 perunaa
2-3 pientä punajuurta
3 sipulia
soijakastiketta
2 rkl soijajauhoja (tai 1 kananmuna)
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa
suolaa
öljyä paistamiseen

Laita soijarouhe turpoamaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Kuori ja paloittele tällä välin perunat ja punajuuret ja silppua sipulit. Itse käytin etikkapunajuuria, joita ei siis tarvinut kuin pilkkoa. Laita perunat ja punajuuret kattilaan, peitä ne vedellä ja anna kiehua pehmeäksi. Kun soijarouhe on turvonnut aikansa, kaada ylimääräinen liotusvesi pois ja paista rouhe sipulisilpun kanssa pannulla öljyssä pehmeäksi. Voit maustaa seosta soijakastikkeella.

Kun juurekset ovat kypsiä, muussaa ne. Lisää sipuli-soijarouheseos ja muut ainekset muusin joukkoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää hieman jauhoja, mikäli taikina jää liian löysäksi. Soijajauhon voi korvata kenties yhdellä kananmunalla, mikäli ei halua pihveistään vegaanisia tai ei satu löytämään soijajauhoja kaapistaan. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne runsaassa öljyssä molemmin puolin. Perunamuussi on oiva lisuke näille pihveille.

Mahtavat papupihvit

Viikonloppu meni haipakkaisesti reisussa ja kaikenmoista mahdollista mussuttaen, joten tänään oli ihana syödä koulussa perus parsakaalisoppaa ja tehdä kotona papupihvejä ja rosmariiniperunoita! Papupihvejä en ole aiemmin tehny ja tämä ohje syntyi muita yhdistelemällä ja keittiönkaappien sisältöjä soveltaen. Mutta täytyy sanoa, että ihan mielettömän hyvää tuli! Näitä täytyy tehdä ehdottomasti uudestaan. Kunhan muistaisi aina keittää ja pakastaa papuja valmiiksi, niin ei mene nälässä hermo. Tästä syntyi 12 pihviä, joten ohjetta kannattaa pienentää jos ei ole niin monelle tilausta tai sitten pakastaa ylijääneet.

Sain isältäni hänen vanhan kameransa, jonka kanssa on nyt tullut ahkerasti leikittyä. Valitettavasti kamerasta on tuhoutunut jokin osa (olikohan anti-shake sydeemi tai joku) ja se jättää oikeaan alakulmaan mustan kaaren. Yleensä jaksan, tänään en, poistaa sitä. Älkää järkyttykö.

Papupihvit

1 tlk kermaviiliä (itse käytin kevyt)
1 ps. dippikastiketta
½ dl korppujauhoja
1 muna
1 pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja
3 rkl maitoa
3 rkl maustamatonta jugurttia
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl oreganoa
1 tl garam masalaa
1 tl mustapippuria
1 tl cayanne pippuria
1 tl jalapenorouhetta
1 tl paprikamaustetta
½ tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä

Murskaa pavut (käytin tehosekoitinta), sekoita dippijauhe ja korppujauhot kermaviiliin. Anna seistä hetki. Lisää murskatut pavut, mausteet ja sitruunamehu. (Tähän voi käyttää varmaan melkein mitä vaan mausteita mistä pitää. Liatoin niitä mitä löytyi.)Sekoita. Lisää jugurtti, maito ja öljy jos taikina tuntuu liian kuivalta. Anna seistä tovi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista joko uunissa 200-astetta n. 20 minuuttia tai pannulla keskilämmöllä 15 tai kunnes pihvit ovat kauniin ruskeita.

Rosmariiniperunat

7 keskikokoista perunaa
4 tl öljyä (vähempikin olisi riittäny)
aimo ropsaus mustapippuria ja suolaa
3tl rosmariiniä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä

Näiden kanssa syötiin simppeleitä rosmariiniperunoita. Leikkasin pestyt perunat lohkoiksi ja valutin niille öljyä, pippuria, suolaa ja rosmariiniä. Mukaan lohkosin sipulin ja valkosipulinkynnet, 225-asteessa puoli tuntia.

Sitruunamuffinit

Näitä sitruunamuffineja tein pääsiäisen aikaan, kun minun ja Kaverin vanha ystävä oli tulossa kylään. Kaveri toi paikalle sitä maukasta halloum-piirakkaansa. Ja sitten oli myös vähän kuoharii ja punkkuu ja sen sellasta. Taisinpa näitä nappasta muutaman vielä pitkäksi venähtäneestä illasta palatessani. Näissä koostumus oli kuohkea ja hyvin muffinimainen, mutta hiukan kaipasin lisää sitruunaa. Nyt sitä oli aavistus. Voisi toimia erityisen hyvin se, että laittaisi väliin sitruunarahkaa, niin kuin näin jossakin netin syövereistä löytyvässä ohjeessa olevan. Sillon muffinit voisivat olla valmisleipomusten eliitin kaltaisia! Tai sitten reippaasti toisen sitruunan.


Sitruunamuffinit (suklaa tuunauksella)

2 munaa
2 dl sokeria
50 g oivariinia
1 dl maitoa (tai vettä)
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 sitruuna
vähän suklaata (½ mignonmunan kokoinen pala)

Pese sitruuna. Raasta kuori. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata oivariini kattilassa ja lisää maito (tai vesi) ja anna kiehahtaa. Sekoita kuuma neste munaseokseen. Sekoita jauhot ja vanilijasokeri keskenään. Lisää ne, raastettu sitruunan kuori sekä sitruunasta puristettu mehu ja sekoita varovasti taikinaksi. Jaa vuokapellin kolosiin, jos sellaisen omistat tai sitten paperivuokiin vähän taikinaa. Laita keskelle suklaapala (minulla oli mignonia, koska se pääsiäinen) ja jaa loppu taikina päälle. Paista 210-asteessa 18-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota varovasti muotista.

Suu suklaalla makeaksi

Nämä kauniit ja kovat keksit ovat tuosta aiemmin hehkuttamastani Haluan suklaata! -kirjasta. Pienet keksit helpottavat makeudellaan sokerihampaan kolotusta, mutta saattavat kivenkovuutensa vuoksi olla hampaille myös vaaraksi. Kenties vähempi paistoaika tai suurempi nestemäärä jättäisi keksit hieman pehmeämmiksi. Hyviä olivat toki näinkin, saipahan kunnon purtavaa.


Sormenjälkikeksit

Taikina:
50 g voita
2 dl fariinisokeria
3-4 rkl maitoa
2,25 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:
125 g tummaa, vaaleaa tai valkoista suklaata
50 g voita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää jauhot ja sekoita käsin tasaiseksi pehmeäksi taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa maidon määrä oli ainoastaan yksi ruokalusikallinen, mutta lisäilin sitä omine lupineni, koska taikina jäi niinkin hyvin kovaksi ja kuivaksi.

Jaa taikina kolmeen osaan ja pyöritä palat halkaisijaltaan 2 cm:n pötköiksi. Leikkaa jokainen pötkö 12 palaan. Pyörittele palat palloiksi ja nosta pallot leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaiseen palloon haluamallasi tavalla sormenjäljet. Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 15 minuuttia, kunnes keksit ovat kullanruskeita. Ota pois uunista ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa ja voi mikrossa tai vesihauteessa. Kaada lusikalla suklaata keksien koloihin ja anna suklaan kovettua kunnolla (esim. jääkaapissa tai ikkunalaudalla) ennen tarjoamista. Keksit kannattaa säilyttää jääkaapissa, sillä suklaakeskus voi huoneenlämmössä pehmentyä liikaa.

Myslileipä

Muistaako kukaan omena-kanelin makuista Hovi-tuorejuustoa, jota sai kaupoista lyhyen aikaa joskus vuosituhannen vaihteessa? Mielestäni se oli ehkä parasta leivänpäällistä koskaan! Vastapaahdetun vaalean paahtoleivän päällä makean pehmeä tuorejuusto oli parhaimmillaan. Harva kuitenkaan jakoi mieltymyksiäni, joten ehkäpä siksi tuote poistui markkinoilta ihan liian nopeasti. Taikka sitten se oli jonkinlainen kausituote. Tiedä häntä. Pitäisi ehkä perustaa adressi omena-kaneli-tuorejuuston saamiseksi takaisin kauppoihin...

Olen tuosta taivaallisesta tuorejuustosta lähtien osannut arvostaa makeutta leivän päällä ja sisälläkin. Täten myslileivät ovat suurta herkkuani. Ja koskapa peukaloni ovat nykyään kovinkin jauhoiset, pitihän minun tehdä leipää ihan itse. Taikina oli hieman liian reilu, joten ainesosia voi huoletta vähentää yhden kauniin vuokaleivän pitimiksi. Omakätinen myslileipäni ei ollut läheskään niin makea kuin odotin, mikä saattoi johtua myslin vähäisestä hedelmällisyydestä. Hedelmällisistä leivistä tulette kuitenkin kuulemaan vielä lisää tämän blogin sivuilla...

Resepti on Julien ruokaohjeita -sivustolta.


Myslileipä

4 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
1,5 rkl sokeria
2,5 dl mysliä
n. 8 dl jauhoja (minä käytin 3 dl graham- ja loput vehnäjauhoja)
2 rkl öljyä

Liota hiiva kädenlämpäiseen maitoon ja lisää suola, sokeri ja mysli. Sekoita joukkoon mysli, jauhot ja öljy. Vaivaa taikinasta tasainen ja anna nousta noin puoli tuntia. Voitele ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinasta saattaa jäädä hieman yli. Minulla taikinasta tuli vuokaleivän lisäksi kaksi sämpylää. Kohota taikinaa vuoassa vielä puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia (ota sämpylät pois noin vartin jälkeen).http://juliet.vuodatus.net/blog/1075284/myslileipa-ja-sampylat/

Suklaabiscotit

Lainasin kirjastosta ihanan maukkaan reseptikirjan: Trish Deseinen kirjoittaman oivasti nimetyn Haluan suklaata! Mehevän kauniit kuvat ja veden kielelle nostavat reseptit ovat kiintoisaa luettavaa ja herkullista toteutettavaa. Suosittelen kaikille suklaasta pitäville eli siis kaikille! Kukapa ei nyt suklaasta pitäisi? Nämä biscotit eivät välttämättä menisi italialaiselle täydestä, mutta minun suuni ne pistivät makeaksi.

Suklaabiscotit

2,5 dl sokeria
75 g voita
4 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
250 g tummaa suklaata

Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja rouhi suklaa. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää seokseen kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri, vehnäjauhot, kuivahiiva sekä suklaarouhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahteen palaan ja taputtele palat leivinpaperille noin 25 X 10 cm kokoisiksi levyiksi. Anna seistä jääkaapissa noin puoli tuntia. Varmista, ettei taikina jää liian löysäksi, muuten levyt leviävät uunissa toisiinsa kiinni. (Nimim. "kokemusta on")

Kypsennä taikinalevyjä 180-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes pinta alkaa halkeilla ja tikulla koetettaessa tikkuun ei jää taikinaa. Ota levyt uunista ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen.

Valuta levyt leikkuulaudalle ja leikkaa ne noin 2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Asettele keksit takaisin leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivata niitä uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Jäähdytä kunnolla ja nauti kuuman kahvin kanssa.

Pinaatti-halloumpiirakka

Tässä vihdoin tämä maisterikahveilta lupaamani pinaatti-halloumpiirakka. Leivoin toisen moisen viime viikonloppuna istuessamme iltaa tyttöjen kesken. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin leipomaan voitaikinapohja, mutta koska täytekin on melko tuhtia tavaraa, otin erivapauksia ja leivoin tavallisen sämpylätaikinapohjan. Ja veikkaanpa, että näin piirakka on paitsi hitusen keveämpää myös maukkaampaa, sillä täytteen nyanssit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Leivoin tällä jälkimmäisellä kerralla pohjasta hieman tuhdimman, mikä helpotti kunnollisten reunojen muotoilemisessa.


Pinaatti-halloumpiirakka

Pohja:
3 dl vettä
30 g hiivaa
1 tl suolaa
50 g voita sulatettuna
n. 6,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
300 g pinaattia
1 iso purjo suikaleina
4 munaa
2 dl maitoa
2 dl piimää tai kermaviiliä
rakuunaa
mustapippuria

Pinnalle:
1 pkt halloumia
aurinkokuivattuja tomatteja suikaleina
puolitettuja oliiveja
muutama kourallinen juustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut ainekset. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna nousta hyvin liinan alla. Tee tällä välin täyte. Freesaa purjo öljyssä ja lisää pinaatti. Sekoita munat, maito ja piimä tai kermaviili keskenään ja mausta rakuunalla ja mustapippurilla. Lisää purjo-pinaattiseos munamaidon joukkoon.

Kauli kohonnut pohjataikina leivinpaperin päälle uunipannulle. Yritä saada pohjalle jonkinlaiset reunukset. Anna pohjan kohota vielä liinan alla. Kaada päälle munamaito-vihannesseos. Leikkaa halloum ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne aurinkokuivattujen tomaattien ja oliivien kanssa täytteen päälle. Voit maustaa piiraan mustapippurilla. Ripottele vielä hieman juustoraastetta päälle. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Pääsiäispullaa

En ole tänä pääsiäisenä tehnyt mitään juhlaruokia, mitä nyt muutaman suklaamunan syönyt. Mämmiä minulla on tehnyt jostain kumman syystä kovastikin mieli - vaikken ole siitä koskaan liiemmin välittänyt - , mutta koskapa en sitä kotiimme hankkinut, täytyy minun olla ilman. Eilenaamulla leivoin kuitenkin voisilmäpullia ensimmäistä kertaa elämässäni ja vitsi kun tuli hyviä. Muutamaan pullaan laitoin hillosilmän, mutta niiden mausta en vielä osaa sanoa, sillä söin vain yhden voipullan. Eihän tämä nyt mikään kulitsa ole, mutta hieman pullantuoksua pyhäpäiviin.


Voi/hillosilmäpullat

3 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 9 dl vehnäjauhoja
75 g voita

Pinnalle:
muna
voita/ hilloa
raesokeria

Lämmitä maito ja sekoita siihen hiiva. Vatkaa sekaan huoneenlämpöinen muna, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhoja hitaasti ja alusta taikina notkeaksi. Sekoita lopuksi pehmeä voi joukkoon. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinan alla.

Leivo nousseesta taikinasta pyöreitä pullia leivinpaperin päälle. Minulla noita runsaankokoisia paakelseja tuli 14 kappaletta. Anna pullien vielä nousta hetken liinan alla. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Voitele pullat munalla ja paina kunkin keskelle pieni kolo. Täytä kolot voinokareella tai hillolla ja ripottele päälle vielä raesokeria. Paista pullia uunissa koosta riippuen 8-12 minuuttia. Omani paistuivat noin kymmenessä. Kylmä maito kruunaa nautinnon.

Kirpein suin kevääseen

Oletteko pistäneet merkille, että kevät tulee? Ja pääsiäinenkin. Löysin viime viikon Kalevan ruokasivuilta sen verran keväisen ohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla.


Limetorttu

Pohja:
250 g (eli n. 4 dl) vehnäjauhoja
90 g (eli reilu desi) sokeria
125 g voita
1 limen kuori
vaniljaa (esanssin tai sokerin muodossa)
1 muna

Täyte:
4 munaa
200g (eli reilu 2 dl) sokeria
3 limen mehu
2 limen kuori
1,25 dl kermaa

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää muna, raastettu limen kuori sekä jauhot, joihin olet sekoittanut vaniljasokeria. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin. Kaaviloi taikina piirasvuokaan ja pistele haarukalla. Esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset ja lämmitä kevyesti kattilassa. Kaada täyteseos esipaistetun pohjan päälle ja jatka tortun paistamista 120 asteessa vielä 25-30 minuuttia. Tai näin siis sanotaan ohjeessa, mutta oma torttuni oli puolen tunnin kypsymisen jälkeen vielä sen verran hyllyvä, että jatkoin paistamista ainakin parikymmentä minuuttia.

Epäilen täytteessä olleen hieman liikaa limemehua (puristin hedelmät nimittäin ihan viimeiseen tippaan asti), joten kenties vähempikin olisi riittänyt. Ja kermaa minulla oli vain desin verran. Jos joku tietää syyn paistoajan noinkin suureen poikkeamaan kohdallani, kertokaa se toki minulle tietämättömällekin. Ohjeessa neuvottiin kokeilemaan torttua vaniljaisen mascarponevaahdon kera, jonka uskon olevan aivan loistava lisuke. Me tyydyimme budjettisyistä kuitenkin ihan tavalliseen vaniljajäätelöön.

Maisterikahvit

Minusta tuli maisteri tuossa kuukausi takaperin. Pitihän sitä sitten juhlia ja näin tapahtuikin viikko sitten kahvittelun merkeissä. Kahveja edeltävästä valmistelusta ja jälkeisestä paluusta arkeen johtuu minun hienoinen hiljaiselo näiden muutaman viikon aikana. Teimme kahveja edeltävän päivän Nuoren naisen kanssa tarjottavat, jotka menivät parempiin suihin kukin. Ehdin ottaa kuvia ainoastaan jäljelle jääneistä Meren kekseistä, joihin sain oivan ohjeen siis Ylimuulilta. Kiits! Käytin itse keksien herkuttamiseen suklaakarkkien ja tumman suklaan lisäksi myös valkoista suklaata.


Kuvan keksit ovat sinisessä Aalto-maljakossa, jonka sain kummitädiltäni lahjaksi. Onko Aalto-maljakko siis jokin aikuisuuden ja tasaantumisen merkki? Ilmeisesti.

Tarjoilin suolaisena antimena pestopuusteja ja pinaatti-halloumpiirakkaa. Osaan puusteista laitoin peston sijasta aurajuustoa. Hyviä olivat. Piirakasta aion laittaa kunnon postauksen vielä sitten, kun minulla on jotain näytettävää. Makeina tarjottavina toimivat nuo Meren keksit (jotka saatoivat olla hieman liian suuria maistuakseen makupaloina), Polkkapossun tulista chili-suklaakakkua, joka oli aivan loistavaa, sekä kauniin kuohkeaa juustokakkua, jonka tein Taikinaterapian ohjeen mukaan ja tarjoilin vadelmamelban kera. Juustokakku sai erityisesti kiitoksia keveydestään ja kaupan kakkua muistuttavasta maustaan. Tässä kakun lopputulos.

Kikhernekeitto ja marinoidut herkkusienet

Muistaako kukaan aikaa, kun s-ryhmän kaupoista sai ostaa eurolla pehmeäkantisia keittokirjoja? Noh, näitä Paras keittokirja No -sarjan kirjoja taisi ilmestyä kymmenen kappaletta (tai sitten enemmän). Möbleeratessani keittiötä löysin niistä kaksi. Päiväteellä toista selatessani löysin sieltä tämän ohjeen. Ja ah, sehän oli ihan samettista ja protskuista ja kirpsakkaa ja kaunista. Ja mainitsinko, nopeaa.

Marinoidut herkkusienet:
100 g tuoreita herkkusieniä
1 rkkl tuoretta korianteria
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 lime
chiliä

Leikaa herkkusienet viipaleiksi. Sekoita keskenään muut marinadin aineet, tuore korianteri pieneksi silputtuna ja limen kuori raastettuna ja mehut puristettuna. Yhdistä marinadi ja herkkusieniviipaleet. Anna maustua jääkaapissa siihen asti, että keitto on valmis.

Kikhernekeitto:
400 g kikherneitä (raakoja kenties vähemmän, nämä olivat gogreenin valmiita)
2 dl vettä
1 sipuli
1 laakerinlehti
2 dl ruoka 5%
suolaa
mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja kun se kiehuu, lisää muuta aineet. Kun herneet ovat pehmeitä, soseuta koko sauvasekottimella. Lisää ruokakerma ja lämmitä. Tarjoile marinoitujen herkkusienten kanssa.

Kikhernepiirakka

Tämä piirakka on tuunattu versio Parhaat piirakat ja salaatit -kirjan reseptistä. Joka muuten on hyvä kirja. Hulluna kiinnostavia reseptejä. Kirjastosta tarttui mukaan ihan vahingossa, mutta hyvä niin. Muutenkin pidän piirakoista. Ja salaateista. Piirakat ja salaatit. Mikäs siinä.


50 g oivariinia
1 dl rahkaa
½ dl kauraleseitä
½ dl vehnäleseitä
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1-2 rkl kylmää vettä

Nypi oivaariinipalaset murumaiseksi seokseksi leseiden, jauhojen ja suolan kanssa. Kun taikina on muruinen, niin lisää siihen nopeasti kylmä vesi ja muotoile taikina palloksi. Tämän jälkeen painele taikina piirakkavuoan (25cm) pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla ja jätä jääkaappiin ainakin 30 minuutiksi.

Täyte:
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
3 dl kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
½ dl kookosmaitoa
1 sipuli
pari teelusikallista pestoa
chiliä maun mukaan
3 dl juustoraastetta

Levitä piirakkapohjalle paistoherneet, jos sellaisia ruukaat käyttää ja esipaista pohja 225-asteessa n.10 minuuttia. Valmista täyte. Kuori ja raasta porkkanat. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulit. Paista porkkanaraastetta ja sipulisilppua pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet ja kuultuneet. Lisää kikherneet ja ja kookosmaito ja mausteet ja anna hetkia hautua.
Ota pohja uunista ulos ja levitä täyte sille. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteessa 15 minuuttia. Oli muuten hyvää. Ja prtoskusta sai potkua.

Tofu in red

Punajuuret ovat ihan loistavia juureksia. Nyt niitä saa taas onneksi kaupasta raakoina mahtavina möhkäleinä. Minulla oli jääkaapissani muutamia kauniita punaisia juureksia odottamassa kypsennystä. Olin jo monta päivää haaveillut valmistavani niistä jotain sinihomejuuston kera, sillä yhdistelmä on tunnetusti loistava. Viikonloppuna resepti välähti mieleeni salaman tavoin. Päätin siis tehdä punajuuristani maukasta sosekeittoa tofun ja sinihomejuuston kera.

Tofu on aina ollut minulle pieni punainen vaate, jota en sen mauttomuuden ja kalliin hinnan takia käytä ruuissani juuri koskaan, mutta koska resepti sitä vaati, päätin antaa sille mahdollisuuden. Erittäin hyvää! Aion kokeilla tofua uudemmankin kerran heti, kun budjetti antaa myöten...

Punainen tofukeitto

5 raakaa punajuurta
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
öljyä
1 l vettä
kasvisliemikuutio
suolaa
timjamia
muskottipähkinää
valkopippuria

1 pkt maustamatonta tofua
öljyä
soijakastiketta
mustapippuria

n. 50 g murustettua sinihomejuustoa

Kuori ja paloittele punajuuret ja porkkanat ja silppua sipulit. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilan pohjalla. Kaada juurespalat joukkoon ja anna niiden pehmetä hetken. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Keiton kiehuessa valmista tofu. Paloittele tofu kuutioiksi ja paista niitä pannulla öljyssä ja soijakastikkeessa. Mausta pippurila.

Kun juurekset ovat pehmenneet, nosta keitto liedeltä ja soseuta se. Mausta keitto ja lisää paistetut tofukuutiot ja murustettu sinihomejuusto joukkoon. Anna keiton kiehahtaa. Annostele keitto lautasille ja koristele halutessasi sinihomejuustolla.

Toisen kierroksen nuudelisoppa

Lapsena kun olin kipeä teki äitini aina zikennuudeli -soppaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli (luultavasti osittain ainakin pussista tehty) kanainen Chicken Noodel -keitto. Se oli lämmintä ja ihanaa ja parantavaa. Tänään pengoin kiireessä pakastinta ja tämmöistä sieltä löytyi. Oikein hyvää ja täyttävää myös näin toisella kierroksella.

Nuudelisoppaa

½ pkt nuudeleita
1 dl soijarouhetta
1 porkkana
1/4 kiinankaali
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl herneitä
chiliä
1l vettä

Pilko ainekset pieniksi kuutioiksi ja katko nuudeli lyhyeksi. Lisää kaikki muut paitsi nuudelit kiehuvaan veteen. Anna kiehua 10-15 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää keittoajan loppuvaiheessa myös nuudelit ja anna niiden olla muutama minuutti keitossa, ennen sen nauttimista, jotta pehmenevät.

Bageleita

Minä rakastan bageleita. Tiedättehän nuo taivaallisen muhkeat pyöreät rinkulat kera kermaisen paksun tuorejuuston... Mmm. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni niitä itse, joten kyseinen mielikuva päässäni lähdin eilen ensimmäiselle yritykselleni. Olen aiemmin ajatellut bageleiden teon olevan kovinkin työlästä keittämisine paistamisine kaikkineen, mutta ensimmäisten uunituoreiden bageleiden nauttimiseen kului vain tunnin verran jauhopussien esiinnostosta. En saanut bageleista kovinkaan kauniita tai mielikuviani vastaavia, mutta hyviltähän nuo maistuivat. Mikäli jollain teistä on antaa vinkkejä bageleiden kauniiden muhkeiden muotojen saavuttamiseen, olen avoin ehdotuksille. Nämä leivonnaiset ovat maukkaan mahtava aloitus sunnuntaille.

Seesaminsiemenbagelit

5 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

n. 12 dl jauhoja

2 rkl sokeria tai siirappia

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

2 rkl seesaminsiemeniä

Keitinvesi:

2-3 l vettä

3 rkl siirappia

3 rkl suolaa

pinnalle seesaminsiemeniä

Sekoita 4 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää reilusti kädenlämpöiseen veteen sokeri tai siirappi ja sekoita mukaan jauho-hiivaseos. Anna taikinajuuren nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa 15 minuuttia.

Lisää juureen suola ja öljy. Lisää jatkuvasti vaivaten taikinaan jauhoja, kunnes taikina alkaa irrota käsistä. Taikina saa jäädä hieman löysäksi. Alkuperäisessä ohjeessa jauhojen määrä oli noin 10 desiä, mutta ” käsistä irtoavan, hieman löysän” taikinan tarpeisiin tarvitsi huomattavasti enemmän jauhoja. Itse laitoin noin 4 desiä grahamjauhoja ja loput vehnäjauhoja.

Kuumenna keitinvesi kiehuvaksi ja liuota sekaan siirappi ja suola. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Jaa taikina sillä aikaa 12-16 osaan ja vaivaa niistä pullia. Pyöritä sormilla pulliin reikä, jotta saat rinkeleitä.

Keitä bageleita molemmin puolin 1-2 minuuttia (kaksi kerrallaan) ja paista vielä 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

Kerrosleipä

Arvatkaapas, mitä tein tässä viime sunnuntaina hirveässä krapulassa töiden puskiessa päälle? No tietenkin leipää! Ja mihinkäs muuhun kuin luotettavaan ja kauniiseen leipävuokaani. Löysin tämän mainion leipäohjeen Pirkan sivuilta, mutta tuunasin reseptiä hieman omia aineksiani vastaavaksi. Alkuperäisessä ohjeessa leivän nimi oli Raidallinen oliivivuokaleipä. Tästä johtuen odotin lopullisen leivonnaisen ulkonäkön olevan hieman tavallista jännittävämpi, mutta jouduin hieman pettymään. Ihan perinteiseltä vuokaleivältähän tämä näyttää. Oman reseptini nimessä kerroksellisuus on perusteltua, sillä tekovaiheessa taikinaa täytyy hieman laskostella. Suolaista ja hyvää.


Kerrosleipä

2,5 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1,5-2 dl kaurahiutaleita
1 dl oliiveja
1 dl fetajuustoa

Sekoita kuivahiiva lämpimään maitoon. Lisää suola, öljy, hunaja ja jauhoseosta hiljalleen sekoittaen. Alusta taikinaan kaurahiutaleet ja loput jauhot niin, että taikina on kimmoisaa. Anna taikinan kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Puolita taikinan kohotessa oliivit ja murusta feta.

Kauli taikina 25 x 40 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä kolmasosa oliivi-feta-seoksesta noin 10 sentin levyiselle taikina-alueella pitkälle sivulle. Taita päälle taikinakerros ja ripottele sen päälle jälleen kolmasosa täytettä. Taita päälle vielä taikinakerros ja loput täytteestä. Päälle jää taikinakerros.

Nosta kerrostettu paketti voideltuun leipävuokaan. Kohota leipää vähintään puoli tuntia. Paista leipää 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Kumoa leipä varovasti vuoasta ja paista leipää ylösalaisin vielä viitisen minuuttia, jotta pohjakin saa väriä. Anna leivän jäähtyä täysin ennen viipalointia.

Keittoleipää

En näköjään osaa nykyään tehdä keittiössäni juuri muuta kuin keittoja ja leipiä, sen verran samaa kaavaa ovat viime postaukseni noudattaneet. Jatkan kuitenkin vielä jonkin aikaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Keitot ja leivät ovat ruokalajeja, joiden kohdalla jaksan tällä hetkellä eniten kokeilla ja versioida. Makaroonilaatikot, pizzat ja pitaleivät kun sujuvat vielä vanhoin tutuin reseptein.

Syökö kukaan teeleipiä nykyään enää oikeasti teen kera? Minä en ole tehnyt teeleipiä sitten yläasteen köksäntuntien, mutta vastikään havahduin, että miksikäs en. Nehän ovat maailman kenties helpoimpia ja nopeimpia suolaisia leivonnaisia. Feta-juustolla murustettu teeleipä ei kaipaa päälleen mitään, sivuun ainoastaan tilkan keittoa.

Porkkanainen kihernekeitto

4 isoa porkkanaa

4 perunaa

1 iso sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

öljyä

1 l vettä

suolaa

valkopippuria

jauhettua muskottia

1-2 dl créme fraichea

n. 3 dl keitettyjä kikherneitä

Kuori porkkanat ja perunat ja pilko ne pieniksi paloiksi. Kuori sipulit ja hienonna ne. Kuullota sipulisilppua öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää juurespalat joukkoon ja anna pehmetä hetken. Kaada kattilaan vesi ja ripottele sekaan suolaa. Kiehauta ja anna keiton porista keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Nosta kattila liedeltä ja soseuta keitto. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vielä créme fraiche ja kikherneet joukkoon. Kiehauta keitto ja nauti pikimmiten.

Teeleivät

1 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

0,5-1 tl suolaa

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

1 dl murustettua fetajuustoa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon öljy ja maito ja sekoita nopeasti. Lisää vielä murustettu feta. Jaa taikina kahteen tai kolmeen osaan leivinpaperin päälle. Taputtele litteiksi leiviksi. Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.