Lounasta Rauhalassa

Vuorotyössä on se hyvä puoli, että arkisin on vapaita aamupäiviä. Huono puoli siinä on, että se houkuttaa syömään lounasta kaupungilla. Ja huonoa se on rahankulutussyistä. Muutenhan se on mitä mainiointa.

Keskustan lounaspaikoista on vuosien saatossa tullut tutuksi yksi jos toinenkin. Muutama viikko sitten suunnistin ystävän kanssa Rauhalaan. Tuo Ainolan puiston reunalla sijaitseva legendaarinen paikka aloitti lounastarjoilun reilu vuosi sitten. Ja voin kertoa, että siellä jos missä vieraileminen on arjen luksusta.

Pelkästään rakennus huokuu tuhansia tarinoita, ja ikkunoista paljastuva puistonäkymä saa unohtamaan arjen ongelmat. (Miksi ihmeessä en tajunnut ottaa itse paikasta kuvia??)

Rauhalassa on tarjolla buffet-lounas. Kolmesta vaihtoehdosta voi valita joko kaikki, tai sitten kevytlounaan, joka sisältää keiton ja salaattipöydän. Joka päivä yksi vaihtoehdoista on kasvisruokavalioon sopiva.

Olen muutaman kerran perusteella oppinut, että pelkästään keitolla ja salaattipöydän antimilla saa itsensä ähkyyn, jos ei ole varovainen. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin ahventa, joka houkutti ottamaan koko buffet-tarjonnan.

Salaattipöytä on runsas. Tarjolla on tuoretta salaattia, kuten myös tuhdimpaa peruna-/pastasalaattia. Kiitosta runsaasta siemenvalikoimasta.

Tällä kertaa kävi sama virhe, mikä niin usein buffet-pöydässä iskee. Kaikki on liian herkullisen näköistä, joten lautaselle tulee lapettua lähes kaikkea. Tässä ahvenen seurana on niin juuresmuussia, kuin spagettia kuin uunivihanneksia.

Tarkoitukseni oli ottaa pelkkää tummaa leipää, mutta rieska oli niin huokuttelevan näköistä (ja oli se maittavaakin), että otin myös sitä palasen.

Lounaalla on hintaa 9,50 euroa. Salaattipöytä ja keitto kustantaa kahdeksan euroa. Lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin kello 11-14.

Matkalla

Heipparallaa ja hyvää uutta vuotta!
Tahollani on ollut hiljaista, joten kai hyviä vuosia voi toivottaa vielä näin reilusti uuden vuosikymmenen puolella.
Keittiössäni ei ole viime aikoina tapahtunut mitään, sillä työpäivän jälkeen singahdan suoraan teatteritreeneihin.
Kun taiteen palo lopulta loppuu, on kello jo sen verran paljon, että kokkaamiset ovat jääneet seuraavan päivän eväiden (yleensä seikeiton) kyhäämiseen. Niissä ei paljon postaamista ole.
Mutta jahka esityskausi pyörähtää käyntiin, vapautuu kokkaamisellekin aikaa.

Tässä kuitenkin pieni matkapostaus Lontoosta, jonne syöksähdin heti joulun jälkeen. Kaupunki oli ennestään tuttu, mutta nyt sillä erotuksella, että ikää oli istua pubeissa, joten se puoli tuli tutuksi.
Pubiruokaa tuli kokeiltua muutamaan otteeseen. Kokemukset kulkivat laidasta laitaan. Ensimmäiset fish and chipsit olivat pettymys: kala oli mautonta ja ranskalaiset lötköjä. Sen sijaan lähipubissa nautitut katkaravut sekä hummus ja pitaleipä olivat loistavat.

Ensimmäisenä iltana eksyimme eritrealaiseen ravintolaan Mosobiin, jonka ruoka oli taivaallista. Me kasvissyöjät tilasimme kolmea erillaista soossia, jotka tarjoiltiin eritrealaiseen tyyliin taginin näköisessä astiassa suomalaista lättyä muistuttavalta, no, lätyltä. Väliin oli yhdestä lätystä tehty rulla, jonka toisella puolella oli lihansyöjien soossi.
Pöytään tuotiin näitä lättyrullia enemmän ja niistä revityillä paloilla soossia kasattiin suupaloiksi. Kasvissoosseista varsinkin Hamli oli taivaallista. Se oli kaalista, valkosipulista ja chilistä tehtyä kastiketta. Paikka oli myös tunnelmaltaa ihana, puhumattakaan henkilökunnasta, joka oli sydämellinen ja hauska. Suosittelen!

Erona täysi-ikäisyyden lisäksi edelliseen Lontoon reissuuni oli kaupungin hintataso. Punnan kurssihan on tällä hetkellä niin huono, että kaikki tuntui edulliselta. Mosobissakin syömämme 4-hengen ateria, pullo punaviiniä ja neljä olutta maksoi 52 puntaa. Siis n. 62 euroa. Muutenkin syöminen ja juominen oli edullisempaa kuin Suomessa. Tuntui aivan riistolta, kun palatessamme pyörimme Helsingissä ja meinasimme mennä Picniciin syömään. 6-7 euroa patongista, kun samalla hinalla sai Lontoossa kaksi.

Vaikka monen moisessa ravintolassa ehdittiin piipahtamaan, jäi muutama suunniteltukin ravintola käymättä.
Kiinalainen kasvisravintola Peking Palace, jossa päivittäin tarjolla suuri kasvisruokapuffet ja iltaisin lista täynnä kasvisvaihtoehtoja.
Mildred's, jota moni oli kehunut ja joka nettisivujen perusteella näytti kiinnostavalta.
Red Veg, jonka ovelle jo pääsimme, mutta joka oli kiinni koska talo oli remontissa.
WagaMama, jota useat hehkuttivat ja jonka ruokalista näytti taivaalliselta, mutta jotka olivat joko jo kiinni kun pyrimme niihin, tai sitten liian täynnä.

Yksi onnistuneimmista paikoista oli kuitenkin luomuravintola Le Pain Quotidien, jossa annokset olivat maukkaita ja kauniita. Ravintola oli sisustettu hillitysti ja sympaattisesti. Luomu valkoviinikin oli hyvää, punaviininjuojat moittivat omaansa mehumaisuudesta. Olikohan syynä vähäinen sulffiittien määrä? Tiedä sitä, mutta kehumisen arvoinen paikka se ehdottomasti oli.

Suurin osa kuvista onkin juuri tuolta ravintolasta.

Toisin kuin me muut, Tyyppi joi olutta. Hyvää kuulema oli.

Maailman hulluin asia Bounty-juoma. Tyyppi osti tämän viimeisenä päivänä. Maistoin, ja se ei ollut ihan niin sulan suklaapatukan makuinen kuin pelkäsin, mutta aika ällö silti.

Isolle iso, ja pienelle pieni. Nämä pintit maksoivat yhteensä 2,80. Isossa oli Samuel Smith -panimon Old Brewery Bitteriä ja puolikkaassa Sovereign Bitteriä. Molemmat olivat erittäin hyviä. Saman panimon siideri sai ystävältäni runsaasti kehuja. Harmikseni en voi omena-allergian vuoksi maistaa siidereitä, mutta luotan hänen arvostelukykyynsä.

Jos joku on nyt matkalla Lontooseen täältä löytyvät pubit, jotka myyvät tuon pienen panimon maistuvia tuotteita.

Mezzo

Kaverin ja minun ystäväporukalla on tapana käydä itsenäisyyspäivän aattona ulkona syömässä. Tavoite on aina mennä paikkaan, johon ei ehkä arkena tulisi mentyä. Tänä vuonna päätimme kokeilla verrattain uutta tulokasta Oulun ravintolatarjonnassa, Mezzoa.

Ravintola on pieni (30 asiakaspaikkaa) ja intiimi. Varasimme pöydän hyvissä ajoin, joka taisi olla ihan fiksua. Paikan hinnoittelupolitiikka on hauska: kaksi ruokalajia 29 euroa, kolme 36. Otin kolme sekä jokaiselle suositellun viinin. Laskun loppusumma oli vähän vajaa 60 euroa ja mielestäni jokaisen euron väärti.

Alkuun otin etanapannun homejuustolla. Omaan makuun etanat maistuvat paremmin ilman juustoa, koska silloin etanoiden maku pääsee paremmin esiin. Hyvin ne kuitenkin meni näinkin. Etainoiden kanssa tarjottu valkoviini oli hyvää, hiukan makeaa.


Pääruuaksi otin päivän kalan, joka oli rautu. Sen seurana tarjottiin perunabasilikapyrettä. Annokseen olisi kuulunut myös siiderikastike, mutta omenaallergian vuoksi omani vaihdettiin yrttiöljy. Hiukan jäi harmittamaan, mutta minkäs sitä sille voi.

Jälkiruokana mustikkapaistos, joka tarjoiltiin vanilijapallon kanssa. Se(kin) oli erinomaista. Paistos maistui todelliselle mustikalle. Lämmin paistos tuntui kylmän jäätelön kanssa erinomaiselta liitolta.

Kaiken kaikkiaan, voin suositella Mezzoa hyvillä mielin kaikille. Kuvat on mitä on, mutta jonkun idean siitä saanee.

Hyggeä ja hyvää ruokaa

Käväisin viime viikolla lapsuudenystäväni luona Kööpenhaminassa, jonne hänen tiensä on vuosien myötä vienyt. Kaupunki osoittautui kaikkien kuulemieni kehujen arvoiseksi kauneudessaan ja mukavuudessaan. Säät olisivat voineet olleet hieman kesäisemmät ja oma oloni parempi (sairastin koko matkan kuumeen rajamailla), mutta onnistuin silti saamaan aimo annoksen tanskalaista hyvää oloa, "hyggeä".

Jokaisen Tanskassa vierailevan ruokalistalla tulisi tietenkin olla smörrebröd. Minä en valitettavasti maistanut matkallani voileivän voileipää (lienee kai halventavaa kutsua smörrebrödiä voileiväksi, mutta suora suomennos tekee sen mahdolliseksi ilman ilkeyttä), vaikka aikomukseni siihen olivat vakaat. Viisi päivää on melko lyhyt aika niinkin kompaktissa kaupungissa kuin Kööpenhamina, joten paljon jäi näkemättä ja maistamattakin. Eräänä aamuna nautin kuitenkin unelmieni aamiaisen Laundromat Caféssa, joka on viehättävä itsepalvelupesulan ja kahvilan yhdistelmä.


Aamiaisannoksen nimi on Clean. Siihen kuuluu tuoreiden hedelmien, jugurtin ja myslin lisäksi myös pieniä leipäpaloja ja munakokkelia, jonka olin kuvaa ottaessani ehtinyt jo hotkia pahimpaan nälkääni, rippeitä näkyy lautasen takaosassa.

Tanskahan on smörrebrödien lisäksi tunnettu myös lukuisista panimoistaan. Vaikka minä olen suuri oluen ystävä, en nauttinut matkallani kuin pullollisen Tuborgia ja toisen Carlsbergiä. Pienempiin merkkeihin en kyennyt epäsuotuisalta ololtani tutustumaan ollenkaan. Suunnitelmissani oli visiitti Kööpenhaminan keskustan liepeillä sijaitsevaan Carlsbergin panimoon, mutta ajanpuutteen vuoksi jätimme vierailun seuraavaan kertaan. Toinen suuri intohimoni juomien saralla on kahvi, joka oli kaikkialla Kööpenhaminassa ihan loistavaa. Vastajauhetut pavut tuntuvat olevat kaupungin kahvikulttuurin perusta.

Vielä täytyy mainita ihastukseni paikallisten ruokakauppojen eettiseen ja ekologiseen tarjontaan. Kaikista tuotteista margariinista hammastahnaan löytyi monia luomuvaihtoehtoja ja lukuisista myös reilun kaupan versioita. Lapsuudenystäväni kertoi valitsevansa ruokakaupassa huomaamattaan melkein aina luomutuotteita, sillä ne ovat sopivasti käden ulottuvilla ja niitä on tarjolla paljon. Samaa Suomeen, kiitos!

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...

Amerikan malliin

Helou helou! Palasimme eilen komean kanssaeläjäni kanssa New Yorkista juhlapyhien vietosta viikonlopuksi kotiin. Maanantaina lähdemme Australiaan, joten hädin tuskin kerkeämme täällä pyykit pestä... Kuten tarkkaavaisimmat teistä ovat huomanneet, en päivittänyt blogia matkallamme, vaikka muuta uhosin. En saanut siirrettyä kuvia koneelle, joten jätin tuliaiset kotona annettavaksi.

Olen nyt käynyt useamman kerran tuolla suuressa ja mahtavassa Pohjois-Amerikan liittovaltiossa, mutta erästä perinteikästä paikallista ruokaa en ollut ennen tätä matkaa maistanut. Päätin nyt korjata tuon epäkohdan ruokakokemuksissani ja aloitin erään päiväni pannukakkuaamiaisella.


Ah ja voih, kun olikin hyvää! Tuoreet marjat ja syntisen makea siirappi kruunasivat makunautinnon loistavasti. Tuollaisella aamiaisella päivästä ei voi tulla kuin aivan loistava!

Kulutin matkalla myös runsaasti jo aiemmin hyväksi toteamiani tuotteita. Bageleita nautin runsaan tuorejuuston kera useanakin aamuna ja Starbucksin ihania kahveja join melkeinpä joka päivä.

Joulun kunniaksi tuolla ylikansallisella kahvikaupalla oli valikoimissaan myös uusia juhlavia juomia. Niisyä maistoin Gingerbread lattea, Peppermint white chocolate mochaa ja Peppermint chocolate mochaa. Makeitahan ne olivat kuin mitkä, mutta kertaalleen nautittuina oikein maistuvia. Nyt maistuu muutaman päivän ajan ruisleipä ja kenties jokin kunnon kotiruoka, mikäli sellaista saisi ennen uuteen matkaan valmistautumista väännettyä...

Arizonan antimet

Teimme eilen päivän reissun Grand Canyonille. Ajomatka kesti noin kuusi tuntia suuntaansa. Mutta olihan se kanjoni vaikuttavaa katseltavaa, etenkin auringonlaskun aikaan, jolloin parahiksi paikalle saavuimme. Kotimatkalla kuusihenkinen seurueemme oli kovin nälkäinen, joten pysähdyimme Arizonassa luoja tietää minkä lie pikkukylän paikalliseen ravinteliin nimeltänsä Ranch House Cafe.



Paikka oli sisältä juuri sen näköinen, mitä kyseinen kyltti ja paikan nimi antaa ymmärtää: pieni amerikkalainen, hieman rähjäinen diner, jossa meidän lisäksi oli lähinnä työntekijöitä ja heidän kavereitaan. Ruokalista oli hyvin rasvainen ja lihapainotteinen ja koostui lähinnä burgereista ja sandwicheistä. Kasvissyöjälle valinnanvaraa ei juuri ollut, joten jouduin tyytymään niinkin herkulliselta kuulostavaan annokseen kuin Grilled Cheese Sandwich.


Parempaakin ruoka olen joskus syönyt, mutta siihen hirmuiseen nälkään, joka minulla annoksen alkamisen aikaan oli, grillatun juuston voileipä ajoi asiansa.

Jenkkijuomia

Matkani on johtanut New Yorkista Las Vegasiin, johon tulin komeaa kanssaeläjääni tapaamaan. Kaupunkinahan tämä hieman poikkeaa New Yorkista. Kukin taaplaa tyylillään. Syömiseni on tällä reissulla ollut harmittavan epäsäännöllistä ja vaihtelevaa, joten en ole saanut otettua juurikaan blogikelpoisia ruokakuvia. Juomista sen sijaan on tullut muutama napsittua. Amerikkalaiseen tapaan myös nestemäiset nautinnot ovat muhkeita ja ylitsevuotavia (oikeastikin valuvat usein yli reunojen). Aamiainen huuhdellaan alas tietenkin suklaapirtelöllä:

Päivällä taas voi virkistää itseään kylmällä frappuccinolla (täällä hohkaavan kuumassa Vegasissa kylmä kahvi on oiva tapa taltuttaa kofeiininhimo):

Starbuckseissa useamman kerran matkan aikana vierailtuani olen pistänyt merkille kahvikulttuurin omituisuuden. Tavallinen kuuma kahvi ei ole näissä kahvimyymälöissä tehokkain myyntiartikkeli. Suurimman osan Starbucksien listasta täyttävät erilaiset jääjuomat ja frappuccinot (jotka maistamiseni perusteella ovat jonkinlainen sekoitus ilmeisesti jäämurskaa, maitoa ja jotain ainesosaa, omassani oli kahvia, yllättäen, ja jotka muistuttavat koostumukseltaan pirtelöä). Olen aina vieroksunut ajatusta kahvista kylmässä olomuodossa ja vannonut, että koskaan en maista, koska en luultavasti tule siitä pitämään. Eilen join kuitenkin ensimmäisen jääpaloilla varustetun lattekahvini ja tänään tuon kahvifrappuccinon. Täytyy myöntää, että kyllä he asiansa osaavat, sillä hyvää oli. Eniten kuitenkin pidän tavallisesta mustasta kahvista. Starbucks on joka tapauksessa ideana minusta ihan loistava (mikä ei ole eettisyyteen pyrkivälle kuluttajalle kovinkaan hyvä meriitti) ja mietimmekin komean kanssaeläjäni kanssa löytyykö Suomesta yhtään tätä nimekästä kahvilaa. Päättelymme mukaan ainakin Helsingissä pitäisi olla Starbucks jos toinenkin, mutta mitään tarkkaa sijaintia emme pystyneet kuvittelemaan. Jos joku tietää meitä paremmin, kertokoon toki.

Amerikkalainen iltahan päättyy tietenkin kauniisiin ja makeisiin drinkkeihin, joista loistavaksi esimerkiksi sopii mansikkamargarita, joita olen tällä reissulla pari kertaa maistanut:

Tämän maan margaritojen ongelma on liika makeus. Suomen baareista tilaamani mansikkamargaritat ovat näihin muhkeisiin sekoituksiin verrattuna huomattavasti raikkaampia ja jotenkin aidompia. Yleensäkin drinkit, joissa viina ei maistu, ovat olleet minusta aina hieman epäilyttäviä..

Brunch crunch

Kävimme eilen oikein perinteisellä amerikkalaisella aamiaisella. Myöhäisen ajankohdan vuoksi ruokailumme oli tosin pikemminkin brunssi kuin aamiainen. Äitini ja veljeni söivät tuhdit omeletit ja minä makustelin tuorejuustobagelia ja mustikkamuffinsia. Tämmöisiä bageleita ei saa Suomesta mistään! Äitini ainoa vaatimus onnistuneeseen aamiaiseen oli kahvin ilmainen refill, minkä toteuduttua kaikki olivat ruokaansa tyytyväisiä. Tykkään siitä, että täällä jenkkilässä kaikki leivonnaiset ovat niin muhkeita ja meheviä.

New York, New York

Veljeni valmistuu New Yorkissa, joten saavuimme tänne eilen muun perheeni voimin häntä juhlimaan. Postaukseni tulevat nykyisestä sijainnistani johtuen poikkeamaan normaalista kaavasta. Lupasin Nuorelle Naiselle informaatiota lentokoneruoista, joten ensimmäiset kuvani käsittelevät Finnairin antimia.

Pääruuaksi tarjoiltiin kasviksia kookoskastikkeessa. Ihan hyvää, joskin peruslentokoneruuan maku piili taustalla.


Välipalaksi saimme vielä ennen laskeutumista sämpylää ja mehua. Ihan jees.

Illalla kotiuduttuamme kävimme veljeni opastuksella syömässä Harlemin parhaassa etiopialaisessa ravintolassa nimeltään Zoma. Alkupalaksi minä söin Azufaa:


Ja veljeni Sambusaa:

Pääruuaksi tilasimme yhteisen platterin, jossa oli useampaa ruokalajia. Syöminen tapahtui käsin pehmeällä taikinalla ruokalajeja kaapien. Minä tykkäsin kovasti! Oikein hyvää ja ihanan erilaista.


Valaistus oli pääruuan aikaan ravintolassa niin himmeä, että jouduin käyttämään salamaa, mistä johtuen kuva on hyvin ankea. Ruuan idea kuvasta kuitenkin ehkä selviää. Huuhtelimme ruuan alas mainiolla etiopialaisella hunajaviinillä.

Lähdemme nyt äitini kanssa Bloomingdalesille. So long!