Elokuvissa tavattua

Kävin äitini kanssa katsomassa ihastuttavan Julie & Julia -elokuvan. Vaikka olen näin jälkeenpäin kuullut moitteita siitä, että elokuvassa on liian vähän ruokaa, en suostu hyväksymään pahoja sanoja tuosta söötistä ja hauskasta elokuvasta. Minä tykkäsin!

Elokuvasta inspiroituneena kävin hakemassa vanhemmiltani lainaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet vuodelta 1971. Kyseessä taisi olla suomennetun version kahdeksas painos. Isäni on vannonut kirjan nimeen niin kauan kuin muistan.
Opuksen suosiosta kertoi myös reseptien vierestä löytyvät merkinnät. Uusivuosi -71, Ristijäiset -75. Sipulikeiton kohdalla oli merkinta x 30. Sitä onkin valmistettu (ainakin) kahden sisarukseni häihin, joten ei liene ihme, että ohjetta on kerrottu jopa 30:llä.

Kirjan esipuhe on valloittava ja selkeä, kuten kirjan reseptitkin. Oikeassa Julia on siinä, että ruokien valmistukseen hänen ohjeillaan kannattaa varata aikaa. Ensimmäisenä testaukseen päässeet sieni-uppomuna-torttuset ottivat sunnuntai-iltapäivästäni reilun kolme tuntia. Aika paljon, kun lopputuloksena oli neljä pientä tartalettia.

Sieniuppomuna-torttuset
4 kappaletta

0,8 dl vehnäjauhoja
25 gr. voita
1,5 rkl. kylmää vettä
hyppysellinen sokeria

Nypi jauhot ja voi muruseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti sekaisin. Levitä taikinaa kevyesti jauhoitetulla tasolla. Kerää palloksi, kääri kelmuun ja jätä jääkaappiin vähintään tunniksi.
Kauli taikina ohueksi ja painele se muffinsivuokiin. Pistele vuoan pohja haarukalla ja laita niille leivinpaperipala. Kaada paperin päälle paistoherneitä ja paista 200 asteessa7-8 minuuttia. Ota herneet ja paperi pois, pistele uudestaan ja paista 4 minuuttia.

Sienisipulipaistos

250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 dl kermaa
1,5 rkl. sipulisilppua
1,5 rkl. voita
0,75 rkl. jauhoja
suolaa
ripaus valkopippuria

Silppua sienet ja sipuli. Purista sienistä kourallinen kerrallaan keittiöpyyhkeen reunassa liiallinen neste pois. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniä ja sipulia 8 minuuttia, kunnes sienet irtoilevat toisistaan. Sirottele sienisipulipaistokseen jauhot ja sekoittele niitä kohtalaisella lämmöllä 3 minuuttia.
Kaada seokseen mausteeet ja kerma ja paista vielä muutaman minuutin ajan. Siirrä syrjään odottamaan.

Valmista bearnaise-kastike. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistin tuota kuuluisaa kastiketta. Ja se ei suinkaan ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Mutta mutta mutta: onnistuin silti sössimään.
Kastikkeen valmistuttua minulla oli vielä edessä uppomunien tekeminen ja pelkäsin, että kastike kovettuu. Siksi päätin jättää kastikkeen kylmälle hellalle, joka ollessaan tarpeeksi lähellä lämpimiä levyjä, pysyy juoksevana.
Jossain vaiheessa napsautin ko. hellan epähuomiossa päälle. Niinpä kastike pääsi lähes kiehahtamaan uudestaan, ja menetti siksi paljon koostumuksestaan.
Voih! Ja tässä vaiheessa olin jo räpeltänyt niin kauan, että itku oli melkein tulla.

Tee uppomunat. Tässä minä epäonnistuin. Syy lienee siinä, että onnistuakseen uppomuniin tulee käyttää mahdollisimma tuoreita munia. Omani eivät niitä olleet. Ja vaikka kuinka ajattelin, ettei sillä nyt ole niin väliä, niin on sillä. Munan valkuainen lähti röpelöitymään heti alussa, enkä saanut pidettyä valkuaista keltuaisen päällä. Lopputuloksena oli jonkinlaiset uppomunantapaiset viritelmät, jotka eivät nekään olleet huonoja.
En kirjaa tähän ohjetta, sillä netti on täynnä hyviä munareseptejä.

Kokoa lopulta sienisipulipaistosta tartalettipohjille ja lisää päälle uppomuna. Kuorruta koko joukkobearnaise-kastikkeella ja avot!

Pitkä ja monivaiheinen ohje, mutta kyllä ne torttuset olivatkin aika hyviä.

Juuresvuoka tofulla

Juuresvuoka ei ole mikään uusi ja ihmeellinen ruokaresepti, mutta erittäin suositeltava ja tasaisin väliajoin muistuteltava sellainen. Nyt kun kaupat myyvät jälleen juureksia naurettavilla kilohinnoilla, kannattaa pihimmänkin ravita itseään näin.

Lisäsin tällä kertaa juuresvuokaan tofua, jonka maustoin erään aikaisemmin testaamani ohjeen mukaan. Hemmetin hyvää.

Juuresvuoka on paitsi halpa myös melko vaivaton ape. Aikaa uunissa kuitenkin kuluu ja munakelloa kannattaa hyödyntää, jotta saa eri ainekset oikealla hetkellä vuokaan.


Juuresvuoka currytofulla

4-6 perunaa
2-3 porkkanaa
1 pala lanttua
1 iso punajuuri
2-3 rkl öljyä
jotain tuoretta ja/tai kuivattua yrttiä (minä käytin tuoretta korianteria ja kuivattua provencen yrttisekoitusta)
mustapippuria
suolaa
2 rkl hunajaa tai siirappia

4-5 pientä sipulia

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1-2 tl currya
loraus soijakastiketta
n. 2 rkl kookoshiutaleita

Kuori ja paloittele juurekset. Lanttu ja punajuuri kannatta pilkkoa muita pienemmiksi paloiksi tai esikypsentää mikrossa tai keittäen hieman, sillä ne vaativat porkkanaa ja perunaa pidemmän kypsennysajan. Sekoita kulhossa öljy, mausteet ja juurespalat. Kaada juurekset vuokaan ja erottele perunapalat toiselle laidalle. Valuta lanttu-, porkkana ja punajuuripalojen päälle hieman hunajaa tai siirappia. Laita 180-asteiseen uuniin 40-50 minuutiksi.

Kuori ja lohko sipulit. Pyöräytä sipulilohkot öljyisessä kulhossa. Lisää sipulit vuokaan, kun se on ollut uunissa 15 minuuttia.

Valmista seuraavaksi tofu. Paloittele maustamaton tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna margariini pannulla ja lisää curry. Paista tofupaloja currymargariinissa, kunnes ne saavat väriä pintaan. Mausta halutessasi lorauksella soijakastiketta. Anna palojen paistua vielä hetki ja käännä lämpö pois. Ripottele kookoshiutaleet pannulle ja pyörittele paloja pannulla. Anna tofun kypsyä jälkilämmöllä hiutaleiden kanssa.

Kun vuoka on ollut uunissa puoli tuntia, lisää tofupalat joukkoon. Anna kypsyä vielä 10-20 minuuttia.

Juurta jaksain

Leivoin ihanasta leipäjuurestani ruisleipää omin avuin viime viikolla. Löysin mukavan näköisen siemenleipäohjeen Neulovan Nartun käsityöblogista. Juuri olisi pitänyt laittaa tekeytymään kahta päivää aiemmin, mutta minä leivoin leivän puolessa ajassa. Ensi kerralla lupaan valmistautua paremmin. Leivästä tuli oikein mainiota pikaversionakin.


Siemenleipää

juuri
5 dl vettä
2 dl ruisrouhetta
1 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset ja jätä löysä taikina tekeytymään kostean liinan alle. Kastele liinaa välillä, ettei se pääse kuivahtamaan. Ohjeen mukaan taikina tulee jättää tekeytymään vuorokaudeksi, mutta minä annoin taikinan levätä vain yön yli.

Lisää sitten taikinaan:
1,5 dl lämmintä vettä
4 dl ruisjauhoja

Sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on tässä vaiheessa tahmeampaa, muttei kovaa. Ota talteen juuri eli nyrkin kokoinen köntti taikinaa. Laita juuri jääkaappiin tai pakkaseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa. Voitele ja leivitä vuoka ja nosta taikina vuokaan. Ripottele ruisjauhoja tai -rouhetta taikinan päälle. Anna tekeytyä vielä vuoassa kostean liinan alla. Ohjeessa kehotettiin jättämään taikina rauhaan 12 tunniksi, mutta minä lyhensin ajan kolmeen tuntiin.

Paista leipää175-asteisessa uunissa 1 tunti 45 minuuttia. Ota taikina vuoasta ja paista vielä 15 minuuttia.

Ryppy rakkaudessa

Otsikko on tarkoitettu vain johdattamaan sinua, hyvä lukija, harhaan ja näille sivuille. Minun ja punajuuren suhteessa ei edelleenkään ole näkyvissä viilenemisen merkkejä, arjen myötä sitä alkaa vain pistää merkille mielitietyn eri puolia. Punajuuren ainoa hivenen moitittava ominaisuus on sen kaikkivaltaisuus. Se nimittäin värjää ruoan kuin ruoan omalla punallaan, jos sen sekoittaa muihin aineksiin.

Punajuuri-quinoa-paistos

3 dl quinoaa
4,5 dl vettä + kasvisliemijauhetta

2 shalottisipulia
1 punasipuli
2 pientä porkkanaa
1 iso punajuuri
öljyä
3-5 dl kypsiä kikherneitä

currytahnaa (tai muuta maustetahnaa)
soijakastiketta
pieni loraus soijakermaa

Keitä quinoa kypsäksi kasvisliemessä (n. 15 min). Kuori sipulit ja juurekset. Pilko sipulit ja raasta porkkanat ja punajuuri. Kuullota sipulit kuumassa kasarissa. Lisää juuresraaste ja paista miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kypsä quinoa ja kikherneet. Mausta ja lisää halutessasi loraus kermaa joukkoon. Käännä lämpö pois. Anna hautua kannen alla tai nauti heti.

Rouheat tofupiffit

Tofupihvit ovat olleet keittiössämme uhanalaisuuteen asti harvinaista ruokaa - ja aivan suotta. Kiinteästä tofusta syntyy maukkaita piffejä oikean ohjeen avulla. Sellainen löytyi Chocochilin Elinalta.

Muutin ohjetta tietoisesti ja tahattomastikin. Cashewpähkinöiden lisäksi käytin muita pähkinöitä ja öljyn jätin vahingossa pois. Ehkä siksi koin tarpeelliseksi lisätä murenevaan taikinaan loppuvaiheessa yhden kananmunan, jolloin pihvit muuttuivat vegaanisista ovo-vegetaarisiksi. Onneksi muna oli sentään luomua.


Tofu-pähkinäpihvit

1 dl pähkinöitä
250 g maustamatonta tofua
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(nestemäistä savua)
1 pieni sipuli
(1 luomumuna)

Rouhi pähkinät. Murusta tofu joukkoon. Lisää jauhot, mausteet ja silputtu sipuli. Lisää lopuksi vielä kananmuna, jos taikina ei ole tarpeeksi kiinteää. (Tai kokeile alkuperäistä vegaaniohjetta.) Muotoile taikinasta pihvejä ja paista pannulla molemmin puolin kullanruskeiksi. Syö esimerkiksi soijakermapohjaisen siitakesienikastikkeen ja puikulaperunoiden kanssa.

Ruisleipää juuresta

Minulla on jääkaapissa ruisleivän juuri, jolla on tehty muinoin Arvo Ylpölle leipää. Uskomatonta, eikö totta! Vai juurikin sitä: legendaa ja huhupuheita? Sama se sille, sillä mielelläni teen leipäni hieman maineikkaammalta pohjalta.

Sain juuren tädiltäni, joka oli saanut sen Arvo Ylppö -kytköksistä tietävältä leipojalta. Testasimme juurta äitini kanssa ja leivoin elämäni ensimmäiset ruisleivät juureen. Äiti oli tosin alustanut juuren edellisiltana yksikseen. Hän luottaa leivonnassa mutu-tuntumaan, joten en voi kirjata tarkkoja määriä tähän. Minulla on kuitenkin hihassani (vai selaimeni kirjanmerkeissä?) eräs herkullinen ohje, jota aion kokeilla ihan pian. Saatte sitten kuulla juurestani lisää...

Mokattua makeaa

Ihanasta ruotsalaisesta keittokirjastani löytynyt maapähkinäpalojen ohje kuulosti toisella kotimaisellakin kerrassaan maukkaalta. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kerran aineksiakin löytyi. Tai no, osa oli sovellettavissa ja yksi epämääräisyydessään monitulkintainen...

Puolitin alkuperäisohjeen määrät, mutta kämmäsin erään aineksen kohdalla ja lisäsin sitä siis tuplaten muihin verrattuna. Korvasin murskatut maissihiutaleet tavallisilla kaurahiutaleilla, mutten muistanut puolittaa määrää. Palojen rakenteesta tuli mahdollisesti virheeni vuoksi aavistuksen pehmeä, mutta makua moka ei onneksi pilannut.

Maapähkinäpalat

250-300 g suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita
1 dl siirappia
vajaa 2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kookos(hiutalei)ta
2,5 dl (tai virheellisesti 5 dl) kaurahiutaleita tai murskattuja maissihiutaleita
90-150 g tummaa suklaata
35-50 g valkosuklaata

Sulata maapähkinävoi kattilassa. Tarkkaile tilannetta, sillä voi kärähtää äkkiä. Sekoita joukkoon siirappi, sokerit ja kookos. (Ohje ei eritellyt kookoksen olomuotoa mitenkään, joten tulkitsin sen vapaasti kookoshiutaleiksi. Kyseessä saattoi toki olla myös kookosmaito tai vaikka -voi, mutta vaikea sitä oli pelkästä "kokoksesta" ymmärtää. Hyvin ainakin hiutaleet tuntuivat seokseen uppoavan.) Anna seoksen hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia välillä sekoitellen.

Lisää lopuksi kaurahiutaleet tai murskatut maissihiutaleet. Levitä taikina leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Kauli taikina ohueksi suorakulmioksi papereiden välissä. Nosta päällimmäinen leivinpaperi pois ja anna taikinan jäähtyä hieman.

Käytä suklaata oman makusi mukaan. Minä ylitin alkuperäisohjeen annostukset reilulla kädellä, joten minimi mukailee reseptiä, maksimi minun määrääni. Sulata tumma suklaa esimerkiksi vesihauteessa ja kaavi se tasaisesti taikinan päälle. Sulata myös valkosuklaa ja ripottele sitä tumman suklaan päälle sinne tänne. Leikkaa taikina paloiksi ja säilytä niitä jääkaapissa.