perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

Keksi vai nimihirviö?


Keksejä on monenlaisia. Useimmat niistä ovat pyöreitä ja vaarattoman näköisiä. Yleensä olomuotonsa on jotakuinkin kiinteä ja maku maukas. Nimi ei tunnetusti naista pahenna, mutta tavallisimmankin tuntuinen keksi saattaa sen ansiosta muuttua mielenkiintoiseksi tai jopa pelottavaksi. Näin kävi minun leipomilleni mannaryynikekseille. Koettakaapa sanoa monta kertaa peräkkäin: mannaryyni-mandariinimarmeladikeksi. Harjoitus tekee mestarin.

Marmeladin voi korvata myös hillolla,
jolloin kekseistä tulee hieman muhkeampia ja pehmeämpiä.

Mannaryyni-mandariinimarmeladikeksit

100 g sulaa margariinia
100 g mandariinimarmeladia (tai muuta marmeladia tai jopa hilloa)
1 dl sokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhetta
2 dl mannaryynejä
1 dl vehnäjauhoa

Sekoita rasva, marmeladi, sokeri ja muna keskenään. Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Nosta taikinasta lusikalla nokareita pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 5-8 minuuttia.

tiistaina, huhtikuuta 26, 2011

Ankeat ja aliarvostetut

Kokeiluni maailman ankeimpina pidettyjen mutta ah, niin aliarvostettujen keksien parissa jatkuu. Nyt keksitestiin pääsivät digestivet. Löysin näitä(kin) ohjeita lukuisia, kun kaivoin netistä reseptiä kaurakekseille.

Reseptivalintani osui hyvin todennäköisesti sinne surkeimpaan päähän. Kekseistä tuli nimittäin taajaan kuultujen haukkujensa arvoisia: ankeita ja apaattisia. Ne olivat todella kuivia, makeutta niistä ei löytynyt vihiksikään asti, ja kuvakin epäonnistui. Vika ei toki ollut minun leivontataidoissani. Hei ehei, pois se minusta! Kunnon kuninkaallinen ei surkeiden keksiensä tasolle alennu.


Digestivekeksit

2,4 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 rkl kaurahiutaleita
4 rkl voita tai margariinia
4 rkl ruskeaa sokeria
4 rkl maitoa

Sekoita kuiva-aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Yhdistä rasvaseos kuiva-aineisiin. Lisää vielä maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kauli taikina jauhotetulla alustalla muutaman millin paksuiseksi levyksi. Ota juomalasilla tai vaikkapa keksimuotilla pyöreitä keksejä levystä ja siirrä leivinpaperin päälle.

Paista 190-asteisen uunin keskitasolla 15-18 minuuttia, kunnes keksit ovat kauniisti ruskettuneet.

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2011

Oluen väärinkäyttöä

Leivoin viime sunnuntaina olutleipää - kyllä, olutleipää -, josta lähti uunissa paistuessaan hieno maltainen tuoksu. Tekovaiheessa huushollissamme meinasi syntyä suukopua. Kaataessani olutta taikinaan kanssani asuva hieno mies totesi: "ai, minä kun luulin, että olut on tarkoitettu juotavaksi".

Samassa huomasin itsekin, mitä olinkaan tekemässä. Käytinhän tuota ohraista nautintoainetta hieman väärin leipoessani siitä leipää. Suosittelen kuitenkin uhraamaan pullollisen tähän leipomukseen, sillä tuoksun lisäksi myös maku hiveli aisteja. Reseptissä kehotettiin kokeilemaan erilaisia olutlajikkeita. Minulla oli ihan peruslageria, mutta stoutista tai vaikkapa vehnäoluesta tulisi varmaan aivan toisenlaisia makuja.

Ohje on Milla Paloniemen toimittamasta Sarjakuvakeittokirjasta, joka sisältää sarjakuvia ja kasvisruokaohjeita. Hauska ja virikkeellinen opus.

Olutleipä

7 dl jauhoja
1-1,5 rkl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1 tl suolaa
0,5 dl sokeria
1 tlk/pll (3,33 dl) olutta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jauhoina voit käyttää miltei mitä vaan. Itse laitoin ruis-, graham- ja vehnäjauhoja, vaikka ohjeessa käytettiin pelkkää vehnää. Lisää olut kuiva-aineseokseen.

Kaada taikina öljyttyyn leipävuokaan. Paista 190-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia, kunnes leipä on kunnolla kypsynyt.

perjantaina, huhtikuuta 15, 2011

Lounasta Rauhalassa

Vuorotyössä on se hyvä puoli, että arkisin on vapaita aamupäiviä. Huono puoli siinä on, että se houkuttaa syömään lounasta kaupungilla. Ja huonoa se on rahankulutussyistä. Muutenhan se on mitä mainiointa.

Keskustan lounaspaikoista on vuosien saatossa tullut tutuksi yksi jos toinenkin. Muutama viikko sitten suunnistin ystävän kanssa Rauhalaan. Tuo Ainolan puiston reunalla sijaitseva legendaarinen paikka aloitti lounastarjoilun reilu vuosi sitten. Ja voin kertoa, että siellä jos missä vieraileminen on arjen luksusta.

Pelkästään rakennus huokuu tuhansia tarinoita, ja ikkunoista paljastuva puistonäkymä saa unohtamaan arjen ongelmat. (Miksi ihmeessä en tajunnut ottaa itse paikasta kuvia??)

Rauhalassa on tarjolla buffet-lounas. Kolmesta vaihtoehdosta voi valita joko kaikki, tai sitten kevytlounaan, joka sisältää keiton ja salaattipöydän. Joka päivä yksi vaihtoehdoista on kasvisruokavalioon sopiva.

Olen muutaman kerran perusteella oppinut, että pelkästään keitolla ja salaattipöydän antimilla saa itsensä ähkyyn, jos ei ole varovainen. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin ahventa, joka houkutti ottamaan koko buffet-tarjonnan.

Salaattipöytä on runsas. Tarjolla on tuoretta salaattia, kuten myös tuhdimpaa peruna-/pastasalaattia. Kiitosta runsaasta siemenvalikoimasta.

Tällä kertaa kävi sama virhe, mikä niin usein buffet-pöydässä iskee. Kaikki on liian herkullisen näköistä, joten lautaselle tulee lapettua lähes kaikkea. Tässä ahvenen seurana on niin juuresmuussia, kuin spagettia kuin uunivihanneksia.

Tarkoitukseni oli ottaa pelkkää tummaa leipää, mutta rieska oli niin huokuttelevan näköistä (ja oli se maittavaakin), että otin myös sitä palasen.

Lounaalla on hintaa 9,50 euroa. Salaattipöytä ja keitto kustantaa kahdeksan euroa. Lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin kello 11-14.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2011

Pyöryköitä perunasta

Minulla on ollut jo monta kuukautta kirjastosta lainassa Jere Niemisen viime vuonna ilmestynyt Vegaanin kotiruokakirja. Vasta nyt selasin sen kunnolla läpi ja laitoin kirjanmerkit kiinnostavien reseptien kohdalle. Valitettavasti niitä ei kirjasta montaa löytynyt.

Kirja sisältää vegaanisiksi muutettuja kotiruokia, kuten makaronilaatikkoa, pihvejä ja pyöryköitä sekä pizzaa. Erilaisia lihaa muistuttavia ruokia kirjasta löytyy paljon. Itse en niistä liiemmin perusta, mutta varmasti ne kelpaavat monille lihaa kaipaaville. Kuvat eivät sanottavasti herätä ruokahalua. Lisäksi resepteissä on käytetty paljon puolivalmisteita, kuten sipulikeittoaineksia ja tölkkipapuja. Puolivalmisteiden käyttö tosin soveltuu hyvin helppoon ja kiireiseen kotikokkailuun.

Kirjassa on hyvä ja ytimekäs johdanto vegaaniseen kotiruokaan. Johdannosta selviää, kuinka kananmunan voi kätevästi korvata ruoanlaitossa (mm. korppujauhoilla ja/tai perunaraasteella).

Otin kirjasta kokeiltavakseni papupyöryköitä. Hyvin pysyivät kasassa, mutta perunan maku tunki hivenen liikaa esiin. Lisukkeen virkaa ajoivat aina ihanat lanttukuutiot sekä sweet chili-kastike.

Vegaaniset papupyörykät

1 pieni kiinteämaltoinen (80 g) peruna
1 tlk (n. 3,5 dl) papuja (esim. papusekoitusta)
4 rkl öljyä
4 rkl ketsuppia tai chilikastiketta
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1,5 dl kaura- tai neljänviljanhiutaleita
0,5 dl korppujauhoja
2 rkl perunajauhoja
2 rkl paprikamaustetta
2 tl jauhettua korianteria
2 tl chiliä tai cayennepippuria
0,5 tl suolaa
öljyä paistamiseen

Kuori peruna ja raasta se raastimen pienemmällä terällä. Valuta pavuista vesi pois. Sekoita perunaraaste, pavut, öljy ja ketsuppi kulhossa. Soseuta sauvasekoittimella. Jätä halutessasi hiukan sattumia.

Kuori ja silppua sipulit. Vaivaa kaikki ainekset yhteen. Muotoile taikinasta kostein käsin pyöryköitä (tai miksei pihvejäkin) ja paista reilussa öljyssä välillä käännellen.

sunnuntaina, huhtikuuta 10, 2011

Helppoa evästä

Sosekeitot ovat parhaimpia eväsruokia, mitä tiedän. Pätkäksi päivätyöllistyttyäni arkisen ruoanlaiton täytyy jälleen olla helppoa ja mielellään runsasta, jotta siitä riittää evästä töihinkin. Sosekeitot ovat kiireisen ja nälkäisen pelastus: helppoja, maukkaita ja moniannoksisia appeita.

Olen tehnyt tätä Koskenlaskijalla ryyditettyä soppaa aiemmin punajuurista, nyt kokeilin porkkanoita. Tällä kertaa vahvistin keittoa myös punaisilla linsseillä.

Koskenlaskijan keitto

1-2 sipulia
(valkosipulinkynsiä)
öljyä
3-4 perunaa
500 g porkkanoita (tai vaikka punajuuria)
1,5 dl punaisia linssejä
vajaa 1 l vettä
0,5-1 pkt Koskenlaskijaa
timjamia
suolaa
pippuria

Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja paloittele myös juurekset. Kuullota sipulisilppua kattilan pohjalla öljyssä. Lisää juurespalat ja anna niidenkin tekeytyä hetki. Kaada vesi ja linssit sekaan. Anna kiehahtaa ja keitä miedolla lämmöllä vartin verran. (Jos käytät punajuurta, keitä sitä ensin puolisen tuntia ja lisää vasta sitten perunat. Anna keiton kiehua vielä perunoiden kanssa 10-15 minuttia.)

Kun vihannespalat ovat kypsiä, sekoita Koskenlaskija joukkoon. Nosta kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella. Nosta kattila vielä liedelle ja varmista, että juusto sulaa kunnolla keittoon. Mausta ja nauti. Pakasta loput.

torstaina, huhtikuuta 07, 2011

Vinoja keksejä

Viimeinen pulla uunista ulos, eli tässäpä teille loputkin viime viikolla mainostamistani miittituomisista. Kolavinokkaat kuulostavat hauskoilta, mutta näyttävät melko yksinkertaisilta. Maku sen sijaan on jopa yllättävä - jos niin voi ylipäänsä sanoa minkäänmoisista pikkuleivistä.

Näinkin pieni määrä siirappia teki pikkusyötävistä maukkaan kolaisia. Nimen vinous nyt johtuu luonnollisesti reseptissä ohjeistetusta muotoilusta. Vaikka voisi näitä kai kolasuunnikkaiksikin nimitellä. Tai leipurin muotoiluhaluista riippuen vaikka kolaneliöiksi tai -ympyröiksi.

Kolavinokkaat

100 g pehmeää margariinia tai voita
1 dl sokeria
2 rkl siirappia
2,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
1 tl inkivääriä

Vaahdota voi, sokeri ja siirappia kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kääntele kuiva seos vaahtoon. Jaa taikina kahtia ja pyörittele palat tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paina niitä hiukan litteämmiksi. Paina tankoihin vinottain haarukan jälkiä.

Paista 175-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Jäähdytä tankoja hiukan ja leikkaa ne vinoneliöiksi ennen kuin kovettuvat läpikotaisin.

sunnuntaina, huhtikuuta 03, 2011

Tuhtia hummusta

Mainostelin pähkinähummusta jo viime postauksessani. Tiedättehän: hyvää kannattaa odottaa. Tämä hummusresepti on napattu Anna-lehdestä, jossa on nykyään yllättävän hyviä ruokaohjeita. Tai ehkä siellä on ollut niitä aina, ja vasta nyt olen itse ne löytänyt äidin luona lehteä lukiessani.

Pähkinähummus sopii loistavasti vaikkapa ruokaisaksi leivän päällysteeksi tai vihannesten dipiksi. Annassa hummus kehotettiin lusikoimaan avokadon puolikkaille. Epäilemättä hyvää niinkin.


Pähkinähummus

1 dl seesaminsiemeniä
2 dl cashewpähkinöitä
1 dl saksan- tai pekaanipähkinötä
1 dl neutraalinmakuista öljyä
sitruuna- tai limemehua
tilkka hunajaa (vegaaneille siirappia tai sokeria)
0,5 tl juustokuminaa
pippuria
suolaa
(vettä)
(pinnalle pähkinärouhetta)

Paahda seesaminsiemet ja pähkinät kevyesti kuivalla pannulla. Kaada jähtyneinä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen. Suosittelen monitoimikonetta, sillä ainakin meidän tehosekoittimelle pähkinämäärä meinasi olla liikaa.

Lisää öljy ja mausteet ja surauta seos sileäksi. Jos tahna on liian paksua, lisää vähän vettä. Koristele hummus rouhituilla pähkinöillä.