Suklaabiscotit

Lainasin kirjastosta ihanan maukkaan reseptikirjan: Trish Deseinen kirjoittaman oivasti nimetyn Haluan suklaata! Mehevän kauniit kuvat ja veden kielelle nostavat reseptit ovat kiintoisaa luettavaa ja herkullista toteutettavaa. Suosittelen kaikille suklaasta pitäville eli siis kaikille! Kukapa ei nyt suklaasta pitäisi? Nämä biscotit eivät välttämättä menisi italialaiselle täydestä, mutta minun suuni ne pistivät makeaksi.

Suklaabiscotit

2,5 dl sokeria
75 g voita
4 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
250 g tummaa suklaata

Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja rouhi suklaa. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää seokseen kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri, vehnäjauhot, kuivahiiva sekä suklaarouhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahteen palaan ja taputtele palat leivinpaperille noin 25 X 10 cm kokoisiksi levyiksi. Anna seistä jääkaapissa noin puoli tuntia. Varmista, ettei taikina jää liian löysäksi, muuten levyt leviävät uunissa toisiinsa kiinni. (Nimim. "kokemusta on")

Kypsennä taikinalevyjä 180-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes pinta alkaa halkeilla ja tikulla koetettaessa tikkuun ei jää taikinaa. Ota levyt uunista ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen.

Valuta levyt leikkuulaudalle ja leikkaa ne noin 2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Asettele keksit takaisin leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivata niitä uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Jäähdytä kunnolla ja nauti kuuman kahvin kanssa.

Pinaatti-halloumpiirakka

Tässä vihdoin tämä maisterikahveilta lupaamani pinaatti-halloumpiirakka. Leivoin toisen moisen viime viikonloppuna istuessamme iltaa tyttöjen kesken. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin leipomaan voitaikinapohja, mutta koska täytekin on melko tuhtia tavaraa, otin erivapauksia ja leivoin tavallisen sämpylätaikinapohjan. Ja veikkaanpa, että näin piirakka on paitsi hitusen keveämpää myös maukkaampaa, sillä täytteen nyanssit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Leivoin tällä jälkimmäisellä kerralla pohjasta hieman tuhdimman, mikä helpotti kunnollisten reunojen muotoilemisessa.


Pinaatti-halloumpiirakka

Pohja:
3 dl vettä
30 g hiivaa
1 tl suolaa
50 g voita sulatettuna
n. 6,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
300 g pinaattia
1 iso purjo suikaleina
4 munaa
2 dl maitoa
2 dl piimää tai kermaviiliä
rakuunaa
mustapippuria

Pinnalle:
1 pkt halloumia
aurinkokuivattuja tomatteja suikaleina
puolitettuja oliiveja
muutama kourallinen juustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut ainekset. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna nousta hyvin liinan alla. Tee tällä välin täyte. Freesaa purjo öljyssä ja lisää pinaatti. Sekoita munat, maito ja piimä tai kermaviili keskenään ja mausta rakuunalla ja mustapippurilla. Lisää purjo-pinaattiseos munamaidon joukkoon.

Kauli kohonnut pohjataikina leivinpaperin päälle uunipannulle. Yritä saada pohjalle jonkinlaiset reunukset. Anna pohjan kohota vielä liinan alla. Kaada päälle munamaito-vihannesseos. Leikkaa halloum ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne aurinkokuivattujen tomaattien ja oliivien kanssa täytteen päälle. Voit maustaa piiraan mustapippurilla. Ripottele vielä hieman juustoraastetta päälle. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Pääsiäispullaa

En ole tänä pääsiäisenä tehnyt mitään juhlaruokia, mitä nyt muutaman suklaamunan syönyt. Mämmiä minulla on tehnyt jostain kumman syystä kovastikin mieli - vaikken ole siitä koskaan liiemmin välittänyt - , mutta koskapa en sitä kotiimme hankkinut, täytyy minun olla ilman. Eilenaamulla leivoin kuitenkin voisilmäpullia ensimmäistä kertaa elämässäni ja vitsi kun tuli hyviä. Muutamaan pullaan laitoin hillosilmän, mutta niiden mausta en vielä osaa sanoa, sillä söin vain yhden voipullan. Eihän tämä nyt mikään kulitsa ole, mutta hieman pullantuoksua pyhäpäiviin.


Voi/hillosilmäpullat

3 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 9 dl vehnäjauhoja
75 g voita

Pinnalle:
muna
voita/ hilloa
raesokeria

Lämmitä maito ja sekoita siihen hiiva. Vatkaa sekaan huoneenlämpöinen muna, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhoja hitaasti ja alusta taikina notkeaksi. Sekoita lopuksi pehmeä voi joukkoon. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinan alla.

Leivo nousseesta taikinasta pyöreitä pullia leivinpaperin päälle. Minulla noita runsaankokoisia paakelseja tuli 14 kappaletta. Anna pullien vielä nousta hetken liinan alla. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Voitele pullat munalla ja paina kunkin keskelle pieni kolo. Täytä kolot voinokareella tai hillolla ja ripottele päälle vielä raesokeria. Paista pullia uunissa koosta riippuen 8-12 minuuttia. Omani paistuivat noin kymmenessä. Kylmä maito kruunaa nautinnon.

Kirpein suin kevääseen

Oletteko pistäneet merkille, että kevät tulee? Ja pääsiäinenkin. Löysin viime viikon Kalevan ruokasivuilta sen verran keväisen ohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla.


Limetorttu

Pohja:
250 g (eli n. 4 dl) vehnäjauhoja
90 g (eli reilu desi) sokeria
125 g voita
1 limen kuori
vaniljaa (esanssin tai sokerin muodossa)
1 muna

Täyte:
4 munaa
200g (eli reilu 2 dl) sokeria
3 limen mehu
2 limen kuori
1,25 dl kermaa

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää muna, raastettu limen kuori sekä jauhot, joihin olet sekoittanut vaniljasokeria. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin. Kaaviloi taikina piirasvuokaan ja pistele haarukalla. Esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset ja lämmitä kevyesti kattilassa. Kaada täyteseos esipaistetun pohjan päälle ja jatka tortun paistamista 120 asteessa vielä 25-30 minuuttia. Tai näin siis sanotaan ohjeessa, mutta oma torttuni oli puolen tunnin kypsymisen jälkeen vielä sen verran hyllyvä, että jatkoin paistamista ainakin parikymmentä minuuttia.

Epäilen täytteessä olleen hieman liikaa limemehua (puristin hedelmät nimittäin ihan viimeiseen tippaan asti), joten kenties vähempikin olisi riittänyt. Ja kermaa minulla oli vain desin verran. Jos joku tietää syyn paistoajan noinkin suureen poikkeamaan kohdallani, kertokaa se toki minulle tietämättömällekin. Ohjeessa neuvottiin kokeilemaan torttua vaniljaisen mascarponevaahdon kera, jonka uskon olevan aivan loistava lisuke. Me tyydyimme budjettisyistä kuitenkin ihan tavalliseen vaniljajäätelöön.

Maisterikahvit

Minusta tuli maisteri tuossa kuukausi takaperin. Pitihän sitä sitten juhlia ja näin tapahtuikin viikko sitten kahvittelun merkeissä. Kahveja edeltävästä valmistelusta ja jälkeisestä paluusta arkeen johtuu minun hienoinen hiljaiselo näiden muutaman viikon aikana. Teimme kahveja edeltävän päivän Nuoren naisen kanssa tarjottavat, jotka menivät parempiin suihin kukin. Ehdin ottaa kuvia ainoastaan jäljelle jääneistä Meren kekseistä, joihin sain oivan ohjeen siis Ylimuulilta. Kiits! Käytin itse keksien herkuttamiseen suklaakarkkien ja tumman suklaan lisäksi myös valkoista suklaata.


Kuvan keksit ovat sinisessä Aalto-maljakossa, jonka sain kummitädiltäni lahjaksi. Onko Aalto-maljakko siis jokin aikuisuuden ja tasaantumisen merkki? Ilmeisesti.

Tarjoilin suolaisena antimena pestopuusteja ja pinaatti-halloumpiirakkaa. Osaan puusteista laitoin peston sijasta aurajuustoa. Hyviä olivat. Piirakasta aion laittaa kunnon postauksen vielä sitten, kun minulla on jotain näytettävää. Makeina tarjottavina toimivat nuo Meren keksit (jotka saatoivat olla hieman liian suuria maistuakseen makupaloina), Polkkapossun tulista chili-suklaakakkua, joka oli aivan loistavaa, sekä kauniin kuohkeaa juustokakkua, jonka tein Taikinaterapian ohjeen mukaan ja tarjoilin vadelmamelban kera. Juustokakku sai erityisesti kiitoksia keveydestään ja kaupan kakkua muistuttavasta maustaan. Tässä kakun lopputulos.

Kikhernekeitto ja marinoidut herkkusienet

Muistaako kukaan aikaa, kun s-ryhmän kaupoista sai ostaa eurolla pehmeäkantisia keittokirjoja? Noh, näitä Paras keittokirja No -sarjan kirjoja taisi ilmestyä kymmenen kappaletta (tai sitten enemmän). Möbleeratessani keittiötä löysin niistä kaksi. Päiväteellä toista selatessani löysin sieltä tämän ohjeen. Ja ah, sehän oli ihan samettista ja protskuista ja kirpsakkaa ja kaunista. Ja mainitsinko, nopeaa.

Marinoidut herkkusienet:
100 g tuoreita herkkusieniä
1 rkkl tuoretta korianteria
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 lime
chiliä

Leikaa herkkusienet viipaleiksi. Sekoita keskenään muut marinadin aineet, tuore korianteri pieneksi silputtuna ja limen kuori raastettuna ja mehut puristettuna. Yhdistä marinadi ja herkkusieniviipaleet. Anna maustua jääkaapissa siihen asti, että keitto on valmis.

Kikhernekeitto:
400 g kikherneitä (raakoja kenties vähemmän, nämä olivat gogreenin valmiita)
2 dl vettä
1 sipuli
1 laakerinlehti
2 dl ruoka 5%
suolaa
mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja kun se kiehuu, lisää muuta aineet. Kun herneet ovat pehmeitä, soseuta koko sauvasekottimella. Lisää ruokakerma ja lämmitä. Tarjoile marinoitujen herkkusienten kanssa.

Kikhernepiirakka

Tämä piirakka on tuunattu versio Parhaat piirakat ja salaatit -kirjan reseptistä. Joka muuten on hyvä kirja. Hulluna kiinnostavia reseptejä. Kirjastosta tarttui mukaan ihan vahingossa, mutta hyvä niin. Muutenkin pidän piirakoista. Ja salaateista. Piirakat ja salaatit. Mikäs siinä.


50 g oivariinia
1 dl rahkaa
½ dl kauraleseitä
½ dl vehnäleseitä
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1-2 rkl kylmää vettä

Nypi oivaariinipalaset murumaiseksi seokseksi leseiden, jauhojen ja suolan kanssa. Kun taikina on muruinen, niin lisää siihen nopeasti kylmä vesi ja muotoile taikina palloksi. Tämän jälkeen painele taikina piirakkavuoan (25cm) pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla ja jätä jääkaappiin ainakin 30 minuutiksi.

Täyte:
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
3 dl kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
½ dl kookosmaitoa
1 sipuli
pari teelusikallista pestoa
chiliä maun mukaan
3 dl juustoraastetta

Levitä piirakkapohjalle paistoherneet, jos sellaisia ruukaat käyttää ja esipaista pohja 225-asteessa n.10 minuuttia. Valmista täyte. Kuori ja raasta porkkanat. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulit. Paista porkkanaraastetta ja sipulisilppua pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet ja kuultuneet. Lisää kikherneet ja ja kookosmaito ja mausteet ja anna hetkia hautua.
Ota pohja uunista ulos ja levitä täyte sille. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteessa 15 minuuttia. Oli muuten hyvää. Ja prtoskusta sai potkua.

Tofu in red

Punajuuret ovat ihan loistavia juureksia. Nyt niitä saa taas onneksi kaupasta raakoina mahtavina möhkäleinä. Minulla oli jääkaapissani muutamia kauniita punaisia juureksia odottamassa kypsennystä. Olin jo monta päivää haaveillut valmistavani niistä jotain sinihomejuuston kera, sillä yhdistelmä on tunnetusti loistava. Viikonloppuna resepti välähti mieleeni salaman tavoin. Päätin siis tehdä punajuuristani maukasta sosekeittoa tofun ja sinihomejuuston kera.

Tofu on aina ollut minulle pieni punainen vaate, jota en sen mauttomuuden ja kalliin hinnan takia käytä ruuissani juuri koskaan, mutta koska resepti sitä vaati, päätin antaa sille mahdollisuuden. Erittäin hyvää! Aion kokeilla tofua uudemmankin kerran heti, kun budjetti antaa myöten...

Punainen tofukeitto

5 raakaa punajuurta
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
öljyä
1 l vettä
kasvisliemikuutio
suolaa
timjamia
muskottipähkinää
valkopippuria

1 pkt maustamatonta tofua
öljyä
soijakastiketta
mustapippuria

n. 50 g murustettua sinihomejuustoa

Kuori ja paloittele punajuuret ja porkkanat ja silppua sipulit. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilan pohjalla. Kaada juurespalat joukkoon ja anna niiden pehmetä hetken. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Keiton kiehuessa valmista tofu. Paloittele tofu kuutioiksi ja paista niitä pannulla öljyssä ja soijakastikkeessa. Mausta pippurila.

Kun juurekset ovat pehmenneet, nosta keitto liedeltä ja soseuta se. Mausta keitto ja lisää paistetut tofukuutiot ja murustettu sinihomejuusto joukkoon. Anna keiton kiehahtaa. Annostele keitto lautasille ja koristele halutessasi sinihomejuustolla.

Toisen kierroksen nuudelisoppa

Lapsena kun olin kipeä teki äitini aina zikennuudeli -soppaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli (luultavasti osittain ainakin pussista tehty) kanainen Chicken Noodel -keitto. Se oli lämmintä ja ihanaa ja parantavaa. Tänään pengoin kiireessä pakastinta ja tämmöistä sieltä löytyi. Oikein hyvää ja täyttävää myös näin toisella kierroksella.

Nuudelisoppaa

½ pkt nuudeleita
1 dl soijarouhetta
1 porkkana
1/4 kiinankaali
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl herneitä
chiliä
1l vettä

Pilko ainekset pieniksi kuutioiksi ja katko nuudeli lyhyeksi. Lisää kaikki muut paitsi nuudelit kiehuvaan veteen. Anna kiehua 10-15 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää keittoajan loppuvaiheessa myös nuudelit ja anna niiden olla muutama minuutti keitossa, ennen sen nauttimista, jotta pehmenevät.

Bageleita

Minä rakastan bageleita. Tiedättehän nuo taivaallisen muhkeat pyöreät rinkulat kera kermaisen paksun tuorejuuston... Mmm. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni niitä itse, joten kyseinen mielikuva päässäni lähdin eilen ensimmäiselle yritykselleni. Olen aiemmin ajatellut bageleiden teon olevan kovinkin työlästä keittämisine paistamisine kaikkineen, mutta ensimmäisten uunituoreiden bageleiden nauttimiseen kului vain tunnin verran jauhopussien esiinnostosta. En saanut bageleista kovinkaan kauniita tai mielikuviani vastaavia, mutta hyviltähän nuo maistuivat. Mikäli jollain teistä on antaa vinkkejä bageleiden kauniiden muhkeiden muotojen saavuttamiseen, olen avoin ehdotuksille. Nämä leivonnaiset ovat maukkaan mahtava aloitus sunnuntaille.

Seesaminsiemenbagelit

5 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

n. 12 dl jauhoja

2 rkl sokeria tai siirappia

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

2 rkl seesaminsiemeniä

Keitinvesi:

2-3 l vettä

3 rkl siirappia

3 rkl suolaa

pinnalle seesaminsiemeniä

Sekoita 4 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää reilusti kädenlämpöiseen veteen sokeri tai siirappi ja sekoita mukaan jauho-hiivaseos. Anna taikinajuuren nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa 15 minuuttia.

Lisää juureen suola ja öljy. Lisää jatkuvasti vaivaten taikinaan jauhoja, kunnes taikina alkaa irrota käsistä. Taikina saa jäädä hieman löysäksi. Alkuperäisessä ohjeessa jauhojen määrä oli noin 10 desiä, mutta ” käsistä irtoavan, hieman löysän” taikinan tarpeisiin tarvitsi huomattavasti enemmän jauhoja. Itse laitoin noin 4 desiä grahamjauhoja ja loput vehnäjauhoja.

Kuumenna keitinvesi kiehuvaksi ja liuota sekaan siirappi ja suola. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Jaa taikina sillä aikaa 12-16 osaan ja vaivaa niistä pullia. Pyöritä sormilla pulliin reikä, jotta saat rinkeleitä.

Keitä bageleita molemmin puolin 1-2 minuuttia (kaksi kerrallaan) ja paista vielä 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

Kerrosleipä

Arvatkaapas, mitä tein tässä viime sunnuntaina hirveässä krapulassa töiden puskiessa päälle? No tietenkin leipää! Ja mihinkäs muuhun kuin luotettavaan ja kauniiseen leipävuokaani. Löysin tämän mainion leipäohjeen Pirkan sivuilta, mutta tuunasin reseptiä hieman omia aineksiani vastaavaksi. Alkuperäisessä ohjeessa leivän nimi oli Raidallinen oliivivuokaleipä. Tästä johtuen odotin lopullisen leivonnaisen ulkonäkön olevan hieman tavallista jännittävämpi, mutta jouduin hieman pettymään. Ihan perinteiseltä vuokaleivältähän tämä näyttää. Oman reseptini nimessä kerroksellisuus on perusteltua, sillä tekovaiheessa taikinaa täytyy hieman laskostella. Suolaista ja hyvää.


Kerrosleipä

2,5 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1,5-2 dl kaurahiutaleita
1 dl oliiveja
1 dl fetajuustoa

Sekoita kuivahiiva lämpimään maitoon. Lisää suola, öljy, hunaja ja jauhoseosta hiljalleen sekoittaen. Alusta taikinaan kaurahiutaleet ja loput jauhot niin, että taikina on kimmoisaa. Anna taikinan kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Puolita taikinan kohotessa oliivit ja murusta feta.

Kauli taikina 25 x 40 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä kolmasosa oliivi-feta-seoksesta noin 10 sentin levyiselle taikina-alueella pitkälle sivulle. Taita päälle taikinakerros ja ripottele sen päälle jälleen kolmasosa täytettä. Taita päälle vielä taikinakerros ja loput täytteestä. Päälle jää taikinakerros.

Nosta kerrostettu paketti voideltuun leipävuokaan. Kohota leipää vähintään puoli tuntia. Paista leipää 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Kumoa leipä varovasti vuoasta ja paista leipää ylösalaisin vielä viitisen minuuttia, jotta pohjakin saa väriä. Anna leivän jäähtyä täysin ennen viipalointia.

Keittoleipää

En näköjään osaa nykyään tehdä keittiössäni juuri muuta kuin keittoja ja leipiä, sen verran samaa kaavaa ovat viime postaukseni noudattaneet. Jatkan kuitenkin vielä jonkin aikaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Keitot ja leivät ovat ruokalajeja, joiden kohdalla jaksan tällä hetkellä eniten kokeilla ja versioida. Makaroonilaatikot, pizzat ja pitaleivät kun sujuvat vielä vanhoin tutuin reseptein.

Syökö kukaan teeleipiä nykyään enää oikeasti teen kera? Minä en ole tehnyt teeleipiä sitten yläasteen köksäntuntien, mutta vastikään havahduin, että miksikäs en. Nehän ovat maailman kenties helpoimpia ja nopeimpia suolaisia leivonnaisia. Feta-juustolla murustettu teeleipä ei kaipaa päälleen mitään, sivuun ainoastaan tilkan keittoa.

Porkkanainen kihernekeitto

4 isoa porkkanaa

4 perunaa

1 iso sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

öljyä

1 l vettä

suolaa

valkopippuria

jauhettua muskottia

1-2 dl créme fraichea

n. 3 dl keitettyjä kikherneitä

Kuori porkkanat ja perunat ja pilko ne pieniksi paloiksi. Kuori sipulit ja hienonna ne. Kuullota sipulisilppua öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää juurespalat joukkoon ja anna pehmetä hetken. Kaada kattilaan vesi ja ripottele sekaan suolaa. Kiehauta ja anna keiton porista keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Nosta kattila liedeltä ja soseuta keitto. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vielä créme fraiche ja kikherneet joukkoon. Kiehauta keitto ja nauti pikimmiten.

Teeleivät

1 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

0,5-1 tl suolaa

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

1 dl murustettua fetajuustoa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon öljy ja maito ja sekoita nopeasti. Lisää vielä murustettu feta. Jaa taikina kahteen tai kolmeen osaan leivinpaperin päälle. Taputtele litteiksi leiviksi. Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Tahiniton hummus

Mitä jos tykkää jostain ruuasta kovastikin, mutta ei voi sietää jotain sen ainesosaa? Silloin ainesosa täytyy korvata jollain siedettävämmällä tai jättää kokonaan pois. Vaikeaksi tehtävä osoittautuu silloin, kun kyseessä on ruuan olennainen elementti. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.

Ruokablogimaailmassa varmaankin jokainen meistä on tehnyt hummusta ja siitä muille ilmoittanut tekstien ja kuvien kera. Näin teen myös minä nyt. Minulla on kuitenkin tarjottavana jotain uutta ja erikoista, sillä minun hummuksessani ei ole jälkeäkään tahinista (jonka maku hylkii minua). Korvasin tahinin seesaminsiemenillä, jotka eivät tietenkään aja tuon olennaisen ainesosan asiaa, mutta tekivät tahnasta huomattavasti maukkaamman kuin perinteisistä tahinillisista.



Tahiniton (muttei tahditon) hummus

4 dl keitettyjä kikherneitä (tai purkillinen valmiita)
4 valkosipulinkynttä
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
2 tl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl korianteria
1-2 dl vettä (tai purkkikikherneiden lientä)
(pinjansiemeniä koristeluun)

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää vettä vähitellen ja vain sen verran, että tahnasta tulee tarpeeksi paksua. Koristele halutessasi pinjansiemenillä.

Original New York Juustokakku

Siitä asti, kun New Yorkissa tuli käytyä olen halunnut itse tehdä tuota rasvaisten leivonnaisten kuningasta. Kerran sitä jo tein, mutta mitään kuvia en tietenkään tajunnut ottaa. Neljännesvuosisatasyntymäpäivilleni sain sitten vihdoin tehtyä tätä uudestaan. Valitettavasti kamerasta loppui akku juuri yhden kuvan jälkeen, joten visuaalinen puoli on nyt melko ankea. Mutta uskokaa oi hyvät lukijat, että maku on sitäkin taivaallisempi.

Pohja:

n. 5 dl digestive murskaa

1 rkl ruokosokeria

6 rkl voita/oivariinia

Täyte:

800 g maustamatonta tuorejuustoa

1/8 tl suolaa

0,4 dl creme fraicea

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

½ sitruunan kuori

4 munaa ja 2 valkuaista kevyesti vatkattuna (lähinnä rakenne rikottuna)

Murskaa keksit ja sekoita niihin sula voi sekä sokeri. Voitele kakkuvuoka ja painele seos sen pohjille ja reunoille. Paista 10 minuuttia 170 -asteessa.

Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto notkeaksi. Lisää suola ja puolet sokerista. Jatka vatkaamista noin minuutin ajan. Lisää loppu sokeri ja jatka vatkaamista toinen minuutti. Lisää creme fraice, vaniljasokeri, sitruunankuori ja sitruunamehu ja vatkaa noin minuutti lisää. Lisää keskenään kevyesti sekoitetut munat + valkuaiset ja vatkaa jälleen minuutti.

Kaada täyte hiukan viilenneeseen kakkupohjaan. Paista tunti, kunnes kakku on reunoista hyytynyt, mutta keskusta on vielä hiukan hyllyvä kun vuokaa liikuttaa. Sammuta uuni ja jätä uuninluukku auki ja kakku uuniin ja anna viipyä siellä n. 30 minuuttia. Ota kakku uunista ja käy sen reunat lastalla läpi, jotta kakku ei juutu reunoihin kiinni. Siirrä huoneenlämpöinen kakku jääkaappiin ja anna hyytyä siellä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.

Kakun kanssa kannattaa tarjota vaikka sauvasekoittimella soseutettuja vadelmia. Tämä on niiiin hyvää. Varsinkin, kun kakku on ehtinyt hiukan lämmetä pöydällä jääkaapista oton jälkeen.

Leipää lisäaineetta

Satuin juuri lukemaan jutun leivän leipomisesta. Jutussa painotettiin itse leivotun leivän terveellisyyttä, mikä on seurausta sen lisäaineettomuudesta. Kun kerran itse vaivaa taikinansa ja valitsee omat raaka-aineensa, ei joukkoon pitäisi tupsahtaa mitään yllättävää tavaraa. Jutun luettuani onnittelin itseäni leipomisinnon jälleenlöytämisestä.

Olen jo aiemminkin hehkuttanut oivaa leipävuokaani, mutta teen sen taas. Leipävuoka on mahtava juttu, sillä siihen leipoessa ei tarvitse miettiä leivän muotoa ja oikeaa kokoa, kunhan vain taikina jotensakin täyttää vuoan. Hankkikaa hyvät ihmiset leipävuoka, etenkin jos leivän leipominen jää usein kiinni viitseliäisyyden puutteesta. Vuoka helpottaa elämää huomattavasti antamalla sille edes hetkellisesti jonkinlaisen muodon.

Alkuviikosta leipomani leivän resepti löytyi samaisesta kirjasta, josta tein jo limpukasta ruisleipää. Ohje toimi tälläkin kertaa kuin rasvattu.


Suolaista ja rosmariinista vuokaleipää

2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1,5 tl suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
öljyä voiteluun
1 tl merisuolaa
1 tl rosmariinia

Sekoita lämpimään veteen hiiva, hunaja ja suola. Vaivaa suurin osa jauhoista taikinaan, mutta säästä vähän ruisjauhoja myöhempään vaivaamiseen. Jätä taikina 45 minuutiksi nousemaan. Jauhota pöytä loppujauhoilla ja vaivaa ne kertaalleen kohonneeseen taikinaan. Aseta taikina öljyttyyn leipävuokaan ja anna nousta vielä toiset 45 minuuttia. Voitele leipä öljyllä ja ripottele pinnalle merisuolaa ja rosmariinia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Arjen keskeltä

Päiväni ovat olleet nyt niin kovin työntäyteisiä, että keittiössä hääräily on jäänyt kovin vähälle ja ne vähäiset todisteet siitä ovat kasaantuneet kamerani muistikortille, kun en ole ehtinyt Vegemisiä päivittää. Lasagnea kokkailin tässä männäviikolla, sillä se tunnetusti rauhoittaa kiireen keskellä ja täyttää vatsan mukavasti vähemmälläkin määrällä. Tein tällä kertaa tomaattikastikkeen täysin omasta päästäni ja jääkaapistamme löytyvin aineksin. Hyvää tuli. Komea kanssaeläjäni, joka vieroksuu aurinkokuivattuja tomaatteja, kehui useamman päivän ajan lasagnen maukkautta.



Aurinkokuivatun tomaatin vihaajan lasagne

Tomaattikastike:
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
puolikas purjo
n. desi silputtuja aurinkuivattuja tomaatteja
n. desi vihreitä oliiveja
1,5 dl soijarouhetta
2-2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
purkki tomaattimurskaa tahi sosetta
basilikaa
pippuria

Silppua sipulit ja purjo ja kuullota niitä aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä hetkisen. Lisää tomaattisilppu ja puolikkaat oliivit. Lyö mukaan vielä soijarouhe, vesi ja puolikas liemikuutio. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna kiehua, kunnes soijarouhe on turvonnut ja liika neste kiehunut pois.

Valkokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
suolaa
timjamia
pippuria
100 g juusto(raastett)a

Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon. Kaada ensin puolet maidosta kattilaan ja kuumenna. Lisää vielä toinen puolikas ja mausteet ja kuumenna koko aja sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juusto (esim. raastetta tahi jotain pehmeää juustoa). Muista sekoittaa seosta koko ajan, jottei se pala pohjaan.

Ja vielä:
lasagnelevyjä (12 kpl riittänee)
50 g juusto(raastett)a

Kaada voidellun laakean vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Peitä pohja lasagnelevyillä ja kaada päälle tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Toista kerroksia niin kauan kuin kastikkeita riittää, kuitenkin niin, että viimeisen levykerroksen päälle tulee ainoastaan valkokastiketta. Peitä koko komeus juusto(raastee)lla ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Papusoppaa nuhaan

Komea kanssaeläjäni järkyttyi viimeviikkoisesta ilmastonvaihdoksesta niin kovin, että hän meni vilustumaan. Eilen mieheni vilu oli äitynyt jo sen verran ikävän näköiseksi, että päätin yrittää karkottaa pahat pöpöt huushollistamme keittotaitoni turvin. Kiehautin siis perunaista papusoppaa, jonka maustoin juuri niin tuliseksi kuin uskalsin ja meinasihan siinä kieli palaa syödessä.

Papusoppa

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
voita tai öljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
3-4 dl tomaattisosetta
chiliä
paprikaa
cayennepippuria
mustapippuria
1-1,5 dl ruokakermaa
(tomaattipyrettä)
4-5 dl keitettyjä papuja
1-2 tl sambal oelekia

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Ruskista sipulisilppua hetki voissa kattilan pohjalla. Lisää vesi, perunakuutiot ja liemikuutiot. Lisää haluamasi mausteet ja tomaattisose ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Kun perunat ovat pehmeitä, lisää kerma ja pavut ja halutessasi hieman tomaattipyrettä. Anna kiehahtaa ja mausta keitos vielä sambal oelekilla.

Tein samalla myös uudemman satsin ruispuolukkaleipää, tällä kertaa puolitoistakertaisella reseptillä. Nyt täyttyi vuokakin kokonaan.

Ruisleipää

Matkoilla ollessaan suomalaisen kuuluisi aina kaivata kotikeittiöstään ruisleipää, jota muissa maissa ei osata arvostaa eikä ainakaan valmistaa. Täytyy myöntää, että minun mitä-syön-ensiksi-kotona -listalla oli ensimmäisenä soijanakkikeitto, jota olen himoinnut jo useamman viikon ajan, mutta melko hyväksi kakkoseksi sijoittui toki ruisleipä.

Eilen sain vihdoin tehtyä sitä soijanakkikeittoa, jota söin hyvällä ruokahalulla. Ihania kotimaisia juureksia ja lämmintä lientä. Ah tätä kodin ja oman keittiön autuutta!

Viime viikkojen antini blogiimme on ollut melkeinpä ainoastaan matkakuulumisten jakaminen, joten päätin keiton teon yhteydessä ottaa jauhopussin (tai pussit oikeastaan) kauniiseen käteeni ja tehdä jotain uutta kerrottavaa myös tänne asti. Samalla ajattelin tainnuttaa rukiin himoni. Sain viime kesänä Nuorelta naiselta syntymäpäivälahjaksi ihanan ruotsalaisen keittokirjan Vegetariskt. Mat från Trädgårdscaféet Slottsträdgården Ulriksdal. Olen kenties pelännyt kielimuurin korkeutta - turhaan, onhan sanakirjat keksitty ja meillä ruotsi-suomi-sellaisia löytyy hyllystä jopa kaksi -, sillä hyödynsin tuota oivaa keittokirjaa ensimmäisen kerran vasta eilen. Tein kirjan ohjeen mukaan puolukkaruisleipää, joka maistui komean kanssaeläjäni mukaan kyllä enemmän limpulle kuin ruisleivälle. Hemmetin hyvältä tämä limppunen joka tapauksessa maistui! Ja helppo tehdä, tunnin paistoaika vain hieman aikaavievä.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, jonka mukaan leipiä olisi tullut kaksi kappaletta. Siltikin olisin voinut tehdä ohjeen runsaammassa mittakaavassa, sillä meidän leipävuokamme jäi hieman vajaaksi tästä reseptin puolikkaasta. Esimerkiksi puolitoistakertainen versio käyttämistäni aineksista ei varmaankaan olisi liioittelua.


Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 dl piimää tai jugurttia
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoja ruisjauhoja (taikka 1 dl hienoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
1 dl grahamjauhoja
1 dl puolukkahilloa
0,5 dl pellavansiemeniä
0,25 dl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl soodaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jugurtin määrä riippuu puolukkahillon kiinteydestä; mitä kiinteämpää hillo, sitä enemmän voi lisätä nestettä. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinan ei tarvitse nousta, joten voit lykätä vuoan uuniin heti, kun lämpö on kohdillaan. Anna paistua kauniin ruskeaksi tunnin verran. Jos haluat leivästä hieman tuhdimman ja paksumman, lisää huoletta aineksia ja tarkkaile paistoaikaa.

Aussijuomia

Australialainen juomiskulttuuri muistuttaa kovasti omaamme. Kahvia ja kaljaa kulutetaan maassa paljon ja koko ajan. Kahviloita ja pubeja löytyy Melbournen joka kulmasta. "Normaali kahvi" poikkeaa silti hieman suomalaisesta vastaavasta. Jos Australiassa erehtyy pyytämään tavallisen kahvin, saa yleensä caffé latten. Alkumatkan vahingoista viisastuneina tilasimme loput lomapäivät aina "mustaa kahvia". Juoma kulki tarjoilijoiden keskuudessa nimellä "long black", vaikkeivät kupit vaikuttaneet ikinä kovin pitkiltä tai isoilta. Kahvin kitkeryydestä päättelimme kyseessä olleen tuplaespresson.


Olut sen sijaan oli totutun makuista, jopa tavallista parempaa. Kävimme eräänä iltana paikallisen panimon ravintolassa syömässä ja maistelimme myös muutamia panimon oluita. Paikassa oli myös ihan oma olutmenu.

Kyseisen James Squire -panimon Amber Ale oli oikein ihanan makuista. I.P.A. eli Indian Pale Ale puolestaan maistui hieman kitkerältä ja omituisen kukkaiselta. Maukasta sekin kyllä.

Mehubaarit koristivat Melbournen katukuvaa tiheään. Erilaiset mehujuomat ja smoothiet kun ovat paikallisten suosiossa, mikä ei juurikaan ihmetyttänyt siinä kuumuudessa. Jostain syystä meiltä jäi tuo paikallinen erikoisuus kokeilematta. Ehkä sitten ensi kerralla...

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...