Makeaa mahan täydeltä

Olemme lähdössä jouluksi komean kanssaeläjäni kanssa muille maille vierahille, joten päätin etten jaksa stressata tänä vuonna lahjoista liiemmin. Päätinkin tekaista pikkumakeisia niille, jotka ovat minun mielestäni makeita ja joilta tiesin saavani jotain avattavaa jouluksi. Nämä namulahjat eivät turhaan rasita ympäristöä ja maistuvat kaiken lisäksi hyvälle!


Tein Ituhipin viimejouluisten ohjeiden mukaan herkkumakeisia ja karpalotoffeeta (korvasin ituhipin puolukkatoffeessa marjat kirpeämpiin). Löysin Meiran pähkinä-rusinasekoituspussista toisenkin hauskan toffeeohjeen, jonka mukaan väänsin kolmannensorttiset karkit. Hyviä tuli, maistui tekijänsä lisäksi myös lahjansaajille. Kuvassa vasemmalla herkkumakeiset, keskellä karpalotoffee ja oikealla pähkinä-rusinatoffee.

Matkani vuoksi joudun taas jättämään kotihellan hetkeksi ja postailla tuolta maailmalta ruokakuulumisia. Makeaa ja kaunista joulua kaikille!


Maapähkinä-rusinatoffee

1 dl kermaa
1,5 dl maitoa
0,5 kg sokeria
75 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta

Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Kuumenna koko ajan häämentäen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää voi ja keitä seos tasaiseksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen vaaleanruskeaksi. Tähän kuluu aikaa noin 40 minuuttia. Testaa toffeen valmistumista pudottamalla massasta pieni tippa kylmään veteen. Jos tippa kovettuu palloksi, toffee on valmista. Ota kattila pois levyltä ja lisää vaniljasokeri sekä pähkinä-rusinasekoitus. Kaada massa leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä. Leikkaa toffee kuutioiksi ja säilytä tiiviissä lasipurkissa.

Pestoa puusteissa

Talvella kaipaa kaikkea lämmintä ja pehmeää. Tuohon kaipuuseen leipominen ja sen seurauksena syntyvät syötävät vastaavat mainiosti. Halusin tässä päivänä muutamana käsilleni tekemistä ja suulleni syötävää, joten päädyin tekemään pestoisia sämpylöitä. Löysin Saara Törmän mainiosta Saa vaivata -leivontakirjasta korvasämpylöiden ohjeen, jota hieman tuunailin pestohimoani taltuttavaksi. Puustin näköisiä tekeleitä siitä syntyi.


Pestopuustit

Taikina:
3 dl vettä, maitoa tai kasvismaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
1 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
25 g margariinia

Täyte:
pestoa
pinjansiemeniä
1 salottisipuli
basilikaa

Kuumenna yksi desi vettä tai maitoa kiehuvaksi ja murenna nesteeseen kasvisliemikuutio. Kun kuutio on sulanut, lisää joukkoon loput kaksi desiä nestettä. Lämmitä tahi jäähdytä neste kädenlämpöiseksi ennen kuin lisäät hiivan mukaan. Sekoita hunaja tai siirappi sekä ruisjauhot joukkoon. Lisää vehnäjauhot vähitellen ja sekoita samalla taikinaa. Lisää lopuksi pehmeä margariini ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä taikina kohoamaan puoleksi tunniksi. Odottaessasi voit vaikka suikaloida salottisipulin.
Kumoa kohonnut taikina jauhoiselle pöydälle. Kauli taikinasta noin 50 x 40 sentin kokoinen suorakulmio. Levitä pesto levylle ja ripottele päälle pinjansiemeniä, sipulisuikaleita ja basilikaa. Kääri levy rullalle ja aloita rullaaminen pitkältä sivulta. Leikkaa rulla kolmioiksi (minulla niitä tuli 14). Nosta kolmiot pellille leivinpaperin päälle kärki ylöspäin. Paina kolmionkärkeä reilusti alas muodostaaksesi leipomuksista korvapuustin näköisiä sämpylöitä. Peitä sämpylät vielä liinalla ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista puusteja noin 15 minuuttia. Nauti hyvässä seurassa.

Puolivalmista ruokaa

Minä en juuri pidä eineksistä tai edes puolivalmisteista. Nuori nainen niitä käyttää enempi ja usein minulle hyviä sellaisia suosittelee. Vastahankaisuudestani huolimatta uskaltaudun joskus kokeilemaan ruuanlaittoa helpottavia keksintöjä. Paras kohtaamani puolivalmiste ja Nuoren naisen moneen otteeseen hehkuttama on ollut Al Wadi -merkkinen falafel-valmiste. Kyseessä on siis kaksi falafel-jauheseospussia sisältävä pakkaus. Falafelit ovat alusta asti valmistettuna kovin työläitä ja usein myös jonkinasteisia pettymyksiä kaiken sen vaivannäön jälkeen, joten tämä puolivalmiste on asiansa ajava.

Täytyy myöntää, että nämä falafelit eivät ole vielä kertaakaan pettäneet. Lisäksi ne ovat ehdottomasti parhaimpia koskaan maistamiani falafeleita. Oulun kaupoista en ole vielä tuotetta löytänyt, mutta Helsingistä pakkauksia löytyy ainakin Sokoksen S-marketista ja Asematunnelin pienestä etnisestä ruokakaupasta, josta saa myös kaikenlaisia pähkinöitä huisin halvalla.


Nautimme falafelit basmatiriisin ja tzatzikin kanssa.

Tzatziki

pari desiä maustamatonta jugurttia
puolikas kurkku
3-4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
persiljaa
(minttua)

Laita maustamaton jugurtti useita tunteja ennen käyttöä, mielellään jo aamulla, valumaan suodatinpaperiin. Kun ruuanlaiton aika koittaa, raasta puolikas kurkku ja lisää se valuneeseen jugurttiin. Murskaa valkosipulinkynnet ja lisää ne mausteiden kera seokseen. Mikäli maustekaapistasi löytyy minttua, lisää sitäkin ihmeessä tzatzikiin. Nauti rapeiden falafelien kera tai vaikka leivän päällä.

Kuinka käy kasvissyöjältä käristys?

Komea kanssaeläjäni tykkää syödä ravintoa, jolla on joskus ollut äiti ja isä. Vaikka minä en moista brutaaliutta harrasta, ei se estä minua miellyttämästä miestäni liharuuan teolla. Olen muutaman kerran aiemmin (muun muassa tuolloin) tehnyt ruokaa, jota en itse pysty syömään. Tällöin ruuan valmistus tapahtuu hieman kuin laput silmillä, sillä tekemisiään ei pysty maistelemaan ja makua tarkistelemaan pitkin matkaa. Siltikin uskallan aika ajoin ryhtyä tuohon haastavaan hommaan täyttääkseni mieheni vatsan.

Poronkäristysliha on yllättävän kallista. Jälleen sain huomata kuinka kasvissyönti on kestävää kulutusta myös taloudellisesti. Sillä yhdellätoista eurolla, jonka puolen kilon pakasteliha yksistään maksoi, saisi kasvispohjaista proteiinia monen kuukauden tarpeiksi kuiva-ainekaappiin linssien, papujen ja soijatuotteiden muodossa.

Kauniistihan se poro pannulla käristyi kasvissyöjän kokkaillessa. Komea kanssaeläjäni nautti tuotoksista hymy huulillaan ja tokaisi, ettei olisi uskonut käristyksestä tulevan näin hyvää!


Kasvissyöjän poronkäristys

1 sipuli
voita
500 g poronkäristyslihaa (pakaste)
muutama desi tummaa olutta
suolaa
mustapippuria

Kuullota ensin sipulisilppu runsaassa voissa pehmeäksi. Lisää sitten jäinen liha muutamassa erässä pannulle sulamaan ja ruskistumaan. Kun koko liha on saanut kauniin ruskean värin pintaansa, lisää olut ja mausteet. Anna käristyksen hautua miedolla lämmöllä (mieluiten kannen alla) 30-34 minuuttia. Valmista tällä välin perunamuusi ja nauti käristys sen sekä puolukkahillon kera.

Saattaa olla että haudutusliemenä käytetty tumma olut teki käristyksestä juuri niin hämmästyttävän hyvän kuin se syöjälleen maistui. Meidän olumerkki oli allaolevaa. Mikä tahansa vastaava liemi arvatenkin ajaa saman asian.

Lämmintä vatsantäytettä

Pahoittelen viime päivinä pitämääni hiljaiseloa ruokabloggauksen saralla. Syy tähän kuitenkin on ollut melko painava: graduni valmistuminen. Keväällä aloittamani pakerrus on ottanut viimeisiä askeliaan viime viikkojen aikana ja vihdoin toissapäivänä tyä tuli tiensä päähän, sillä sain lähetettyä valmiin tekstin laitokselle. Maisterikahvien aika on kuitenkin vasta tammikuussa. Juhlista ja niiden antimista lisää sitten, kun minua voi kutsua maisteriksi... :)

Viime viikon aherruksen aikana sain eräänä iltana yhden ruokahaaveeni toteutettua. Tein nimittäin kauan himoitsemaani bataattikeittoa, jonka resepti oli ensimmäinen täysin omasta päästäni mausteiden ja aineisten suhteen kehittelemäni. Lopputulos oli oikein maukas ja lämmittävä. Kannattaa kokeilla ja maustaa omien vaistojen ja aistien mukaan.



Yrttinen bataatti-palsternakkakeitto

1 bataatti (n. 500 g)
1 palsternakka (n. 300 g)
1 sipuli
valkosipulinkynsiä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
pari desiä kikherneitä
n. 100 g tuorejuustoa
rosmariinia
oreganoa
basilikaa
pippuria
(juustoraastetta)

Kuori ja pilko bataatti ja palsternakka paloiksi. Silppua sipuli ja pieni haluamasi määrä valkosipuliskynsiä. Kuullota hetki sipuleita öljyssä kattilan pohjalla. Lisää sitten vesi, liemikuutiot ja juurespalat. Keitä juurekset pehmeiksi eli noin 15-20 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää kikherneet ja tuorejuusto. Meillä oli Creme Bonjour Cuisine pippurisekoitusta. Anna kiehahtaa. Mausta keitto ja tarkista maku. Lisää valmiin keiton pinnalle halutessasi juustoraastetta ja nauti tuoreen leivän kanssa.

Kasvissyöjän hernekeitto

Vihdoin vastaan Kaverin Kouluruokahaasteeseen, josta jo vähän muistuteltiin. Omat kouluruokakokemukseni ovat pääsääntöisesti positiiviset. Olen sitä ikäluokkaa, joka säästösyistä sai (silloin kun sai) puolitettuja hedelmiä. Mieleen ei tullut valittaa, vaan puolitettu banaani upposi mielihyvin nälkäiseen koululaiseen.
Ala-asteen lopussa vietin puoli vuotta Ranskassa, ja sen jälkeen kesti hieman totutella kotimaiseen rössypottuun ja janssonin kiusaukseen. Ranskassa kun ruokatunti oli puolitoista tuntia ja tarjolla oli (maksusta tosin) päivittäin kolmen ruokalajin lounas, johon yleensä kuului juustoja, tuoreita höyrystettyjä vihanneksia ja pihviä/leikkeitä.
Kotimaassa kuitenkin yksi lempiruokani oli hernekeitto. Sitä oli yleensä tarjolla torstain. Ja joskus jos onni soi, sai pannaria jälkkäriksi. Yleensä ei saanut.


Kouluhernari

500g kuivattuja herneitä
vettä
timjamia
meiramia
sinappia
kasvisliemikuutio
soijarouhetta
1 iso porkkana
pala juuriselleriä

Laita herneet likoamaan runsaaseen veteen yön ajaksi. Aamulla kaada vesi pois ja mittaa kattilaan 2 l vettä. Lisää herneet veteen ja laita koko setti kiehumaan miedolla lämmölle. Kun vesi kiehuu lisää sinne kasvisliemikuutio (itse laitoin yhden, mutta joku toinen voisi haluta laittaa enemmän) sekä raastettu porkkana ja juuriselleri.
Anna kiehua kannen alla n. 2 tuntia. Keittämisen loppuvaiheessa lisää soijarouhetta sopivaksi katsoma määrä, sekä timjamia ja meiramia ja annos sinappia.
On hyvää! Ja halpaa!

Tofumakit

Tämä polkkaus on odottanut koneella jo jonkin aikaa, mutta nyt sen saan viimein tänne laitettua. Elikäs jo kauan aikaa sitten, isäni piti minulle ja Tyypille sushi-koulun. Iskä kun ihastui tuohon japanilaiseen herkkuun jo 90-luvun alussa ja tarjoili sitä perheellemme kehujen saattelemana. (Muistan kun kerroin asiasta koulussa ja ja kaverini ihmettelivät, että miksi olemme syöneet sutta.)

Mutta siis isän sushi-koulu ei oikein ottanut tulta alleen, kun aina oli sellainen olo, että kun se on niin vaivalloista ja hankalaa ja aikaavievää ja epäonnistuu kuitenkin. Mutta mitä vielä. Pyh vain tuollaisille ajatuksille. Suht simpsakkaasti makit kääriytyivät, vaikkei edes bambumattoa ollut, vaan pelkät keittiöliinat.


Siispä,

Tofumakit:

Marinadi:
1 tl Inkivääriä
2 Valkosipulin kynttä
½ dl Seesamiöljy
1 rkl Hunajaa
2 rkl Soijakastiketta
½tl Sitruunamehua
2 tl Mustapippuria

4 Norilevyä
½ pakettia tofua
1 porkkanna
10 cm kurkkua
2,5 dl Sushi-/Puuroriisiä
n. 2rkl-1/4 dl Riisiviinaetikkaa

Meillä oli maustamatonta tofua, joten laitoimme sen aamulla marinaadiin, jonka ainekset sekoitettiin keskenään ja panimme sen jääkaappiin maustumaan.
Makien valmistus alkoi riisin keittämisestä. Riisi keitettiin suolatussa runsaassa vedessä ja annettiin porista hiljaisella teholla n.20 min. Sen jälkeen riisi kaadettiin laakeaan astiaan. Tässä seuraavassa vaiheessa kannattaa olla toinen käsipari apuna. Riisiä sekoitetaan astiassa samalla kun toinen löyhyttelee (esim. taitetulla lehdellä) riisiä kylmäksi. Samalla lisätään riisiviinaetikkaa. Etikka lisätään vähä kerrallaan ja odotetaan, että riisi on imenyt etikan ennen kuin kaadetaan lisää. Kun riiisi on kiiltävää, on etikkaa tarpeeksi.

Isä pasitoi norilevyt kuumalla ja kuivalla pannulla, mutta me skippasimme tämän vaiheen törkeästi ohi. Levitä pöydälle pyyheliina. Laita norilevy sen päälle kiiltävä puoli alaspäin. Lisää riisiä levylle, mutta jätä 3 cm yläreunasta tyhjäksi. Tee riisiin keskelle vako. Levitä vakoon vieritysten/osittain päällekkäin porkkanatikkuja, kurkkutikkuja ja tofutikuja. Kääri pyyhettä apuna käyttäen levy rullaksi. Jätä sauma alaspäin. Laita rullat jääkaappiin vetäytymään. Leikkaa rullista sopivan paksuisia kiekkoja. Tarjoa inkiväärin ja soijan kanssa. Ja jos haluat laita ennen käärimistä vakoon myös wasabia. Meillä sitä ei ollut, joten jäi laittamatta.

Ja netistä löytyy p a l j o n sushivinkkejä ja -ohjeita. Niitä kannattaa vilkaista, ennen kuin lähtee näiden perusteella tekemään :)

Haastejuttuja

Onpas kiva, kun niin monet ovat tarttuneet ehdottamaani kouluruokahaasteeseen (nimim. "Nuoren naisen versiota odotellessa...")! Lupaan kokeilla kaikkia tehtailemianne kouluruokia. Uneliaan kokin nakkikastike on varmasti erittäin maukasta soijanakeilla versioituna. Enpä ole tosiaan nakkikastiketta sitten kouluaikojen syönytkään! Kulinaarimurulan maukkaalta näyttävä porkkana-soijarouhelaatikko osallistui samalla marraskuun ruokahaasteeseen. Asiasta innostuneena ja Nuoren naisen kanssa neuvoteltua, päätin minäkin ottaa Vegemisien puolesta soijarouhehaasteeseen osaa. Meidän keittiössämme soijarouhe on niin sanotusti peruskauraa. Sitä voi käyttää jauhelihan tapaan melkeinpä mihin vaan, eikä maku häviä ollenkaan lihalle, kunhan rouhetta jaksaa liottaa soijakastikkeella maustetussa vedessä tai keittää kasvisliemessä 5-10 minuutin ajan.

Löysin vastikään hoksaamastani Kasviskasarista tämän pyörykkäohjeen, joka oli kyllä sen verran runsas, että suosittelen soveltamaan vain puolikasta reseptiä. Huomasimme nimittäin komean kanssaeläjäni kanssa palleroita pyöritellessämme niitä syntyvän taikinasta niinkin paljon, että lopetimme hyvän sään aikana ja laitoimme loput (reilun puolikkaan) pakkaseen odottamaan pahaa päivää.


Soijapyörykät (tahi -pihvit)

4 dl soijarouhetta
1,5 dl korppujauhoja
2 rkl soijajauhoja (tai 2 kananmunaa)
5 dl vettä
1 sipuli
1 tl suolaa
1-2 rkl soijakastiketta
1 rkl paprikajauhetta
0,5-1 tl valkopippuria

Sekoita soijarouhe, korppujauhot, soijajauho ja vesi keskenään ja anna seoksen turvota hetken. (Soijajauhojen ansiosta resepti on vegaaninen. Soijajuhon sijaan voi käyttää myös kananmunia, joita tähän ohjeeseen tarvitsisi ilmeisesti kaksi kappaletta.) Silppua sipuli ja lisää se mausteiden kera taikinaan. Lisää vettä tarvittaessa, jotta taikinasta tulee muotoiltavaa. Pyörittele taikinasta soijapullia tai taputtele pihvejä. Paista pannulla rasvassa tai uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti esimerkiksi maukkaiden tikkuperunoiden ja ketsupin kanssa.

Riisibiisi

Tämä viikko alkoi meidän huushollissamme jouluisissa tunnelmissa. Alan aina joulun lähestyessä - yllättäen - himoitsemaan riisipuuroa. Niin myös nyt. Komean kanssaeläjäni mukaan riisipuuro nautitaan aina jonkinlaisen marjakeiton kanssa, joten puuroriisejä ostaessani noukin muitta mutkitta kaupasta myös mansikkakeiton mukaani. Kotona puuron valmistuessa tajusin, että e-hei. Riisipuurohan nautitaan sokerin ja kanelin kera. Kaunista ja yksinkertaista. Komea kanssaeläjäni kuitenkin puolsi omaa näkökantaansa ja nautti oman annoksensa keiton kera. Nuori nainen yhtyi marjakeittohämmästykseeni, sillä hänen mielestään riisipuuro tulee nauttia luumukeitolla. Asiaa nyt tarkemmin mietittyäni olen sitä mieltä, että riisipuuron ja minkälaisten tahansa keittojen kanssakäyminen on arveluttavaa. Mielipiteitä aiheesta olisi kiva kuulla...


Riisipuuro

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Keitä vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää riisit. Kiehauta riisivettä pari minuuttia, kunnes seos jonkin verran yhtenee. Lisää maitolitra (minä käytin kevytmaitoa, koska rasvattomasta maidosta tuskin tulisi kummoisen makuista) ja suola ja anna keiton kiehua kannen alla hiljalleen 35-40 minuuttia. Nauti parhaaksi katsomiesi lisukkeiden kera.

Koskapa en halunnut ruokahuoltomme kokevan kahta peräkkäistä puuroista päivää, päätin eilen leipoa komean kanssaeläjäni suosiollisella avustuksella lopusta puurosta karjalanpiirakoita. Miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka helppoa tämänkin ruuan valmistus on? Minä kun jostain syystä tunnun kuvittelevan kaikkien perinneruokien olevan työläitä ja suvereenia keittotaitoa tai vähintään jotain salaista ainesosaa vaativia valmistettavia, niin joka kerta saan hämmästyä iloisesti huomatessani asian olevan aivan toisin. Jos sinullakin on aiemmin noussut kylmä hiki otsalle kuullessasi karjalanpiirakoiden omakätisestä valmistuksesta, niin huoli pois. Se ei ole ollenkaan vaikeaa. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, että sinulla on ruuanlaittoseuraa, sillä muutoin leipominen voi hivenen hankaloitua. Tuskin paljoa, mutta kaksin aina kaunihimpi


Karjalanpiirakat

2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
4 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja

riisipuuroa (n. 6-7 dl)
voiteluun vesi-öljyseosta

Sekoita vesi, suola ja öljy. Lisää jauhot vähitellen nesteeseen ja painele nyrkillä taikinaksi. Taikinasta tulee kova ja kuiva, joten mikäli joudut jättämään taikinan edes hetkeksi kulhoon seisomaan, peitä se märällä pyyhkeellä estääksesi nesteen haihtumisen taivaan tuuliin. Parasta olisi, jos voisit leipoa taikinan heti piirakoiksi. Tässä kaksi käsiparia on eduksi. Yksi voi kaulia taikinan soikioiksi, jotka toinen täyttää riisipuurolla ja rypyttää kauniiksi piirakoiksi. Paista 300-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Meidän uusi uunimme lämpeää vain 275 asteeseen, mutta sekin riitti mainiosti. Voitele piirakat heti uunituoreina vesiöljyseoksella estääksesi jälkikuivettumisen.

Meidän riisipuuromme alkoi uhkaavasti ehtymään ennen aikojaan vielä muutaman taikinasoikion odottaessa täytettään. Onneksi muistin jääkaapissamme lymyilevän perunamuusin jämät, joista sekoitin osan loppupuuroon. Seos ei ehkä ihan vastannut perunapiirakoiden perinteistä täytettä, mutta hyvältä nämäkin piirakat maistuivat. Kuvassa etualalla makoilevat kellertävät leipomukset ovat näitä potaattiversioita.

Haastavaa pinaattikeittoa

Minä olen vihdoin kotiutunut työharjoittelureissultani ja päässyt uuden keittiöni hellan ääreen (vaihdoimme nimittäin Helsingissä oleskeluni aikana osoitetta koti-Oulussa). Komea kanssaeläjäni oli paluupäivänä tekaissut minulle Nuoren naisen postaamaa linssimureketta, joka oli aivan mainiota. Ensimmäisenä omana kokkauksenani tein tällä viikolla pinaattikeittoa, joka oli huikean helppotekoinen ja vieläpä hemmetin hyvää. Pinaattiteemalla siis näköjään jatketaan tämän viikon blogipostauksissamme, joskin tämä pinaattiruoka on hieman edellistä haastavampi.

Keittoa nauttiessa muistuivat kouluajat mieleen ja innostuin keksimään blogimme ensimmäisen haasteen. HAASTAN täten kaikki ruokaisaa blogia ylläpitävät TEKEMÄÄN jotain tuttua ja turvallista KOULURUOKAA. Perusreseptejä kun ei koskaan ole liikaa. Haaste koskee myös tämän blogin toista pitäjää, joten voimme odottaa kouluruokapostausta myös Nuorelta naiselta... Ja toki koskapa mekin olemme kasvisruokaan erikoistunut blogi, lihaisia ja kalaisia kouluruokia saa soveltaa kasvisuokavalioon sopiviksi. Kaikki kuitenkin käy. Kasvisruokia ei ainakaan minun 90-luvulla viettämien kouluaikojen ruokalistalla ollut juuri pinaattikeittoa ja -lättyjä enempää, joten soveltaminen on paitsi ymmärrettävää myös toivottavaa.


Pinaattikeitto

3 rkl margariinia
0,75 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
150-300 g pakastepinaattia
1 tl suolaa
1 tl sokeria
ripaus valkopippuria
keitettyjä kananmunia

Sulata margariini kattilassa ja lisää jauhot joukkoon. Anna margariini-jauhoseoksen lämmetä hetken ennen kuin kaadat puolet maidosta kattilaan. Kiehauta ja lisää pinaatit. Itse laitoin vain yhden pakastepinaattipussin, mutta kaksikaan ei olisi pahitteeksi. Anna pinaatin sulaa keittoon ja lisää loput maidot. Kiehauta muutama minuutti ja mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Tarjoa keitettyjen kananmunien ja hyvän leivän kera ja muistele kouluaikoja.

Pinaatticurrya

Kaupasta nappasin mukaan Valion pienen juustoresepti lehdykäisen ja sieltä tämän ohjeen. Todella nopea valmistaa ja oikein maittavaa. Ei vetänyt vertoja oikealle intialaiselle, mutta perusarkipäivään sopi kuin hanska käteen.

2 dl ruokakermaa (valio 5%)
1 pkt kotijuustoa
1 sipuli
150g pakastepinaatttia
1 rkl vehnäjauhoja
inkivääriä
suolaa
pippuria

Sipulit pilkotaan ja kuulotetaan pannulla. Joukkoon lisätään pinaatti, jonka annetaan sulaa ja muhia hetki. Lisätään vehnäjauhot ja kuutioitu kotijuusto. Sen jälkeen lisätään kerma ja mausteet. Annetaan hetki hautua ja tarjoillaan vaikka riisin kera. Meillä riisi oli jotenkin puuromaista ja siksi makunautinto ei kaikkein paras. Uskoisin, että couscous toimisi myös tämän kanssa hyvin.

Linssimureke

Bongasin äidiltäni jo vuosia sitten saamastani kasviskeittokirjasta tämän ohjeen. Ja onneksi bongasin, sillä tämä oli taivaallista. Ja toimii myös leivän päälle viipaloituna kuten kirja ehdotti. Ja miksi ei myös "hiking" eväänä, jota ehdotettiin myös.



Elikäs:

vajaa 2,4 dl punaisia linssejä
vajaa 5 dl vettä
2 sipulia
3 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 tl timjamia
2 kananmunaa

Kiehauta vesi ja lisää huuhdotut linssit. Anna kiehua pienellä lämmöllä kannen alla n.15 min. Silppua sipulit ja porkkanat. Kuulota pannulla ja lisää timjami. Kun linssit on keitetty ja kasvisseos paistettu, sekoita ne keskenään. Sekoita mukaan vielä rikotut ja haarukalla vatkatut munat. Laita mureke-/leipävuokaan ja paista 180-asteessa reilu 30 min. Oikein erinomaista. Itse söimme perunamuussin kanssa ja illalla vielä leivän päässä. Molempi parempi.

Kik-herne ratatouille

Tänään tein ruokaa.
Jotakin, jota en ole tehnyt aikaisemmin, tai ainakin, josta en ole postannut aiemmin.
Kiireessä on helppo keittää pastaa ja lisätä tomaattimurskaan soijarouhetta/linssejä.
Tai laittaa ranuleita pellille.
Mutta siis ei tänään:
Kik-herne ratatouille

1 munakoiso
2 sipulia (pieniä, muuten käy 1 iso)
1 valkosipulinkynsi
200g tuoreita herkkusieniä
2 dl keitettyjä kik-herneitä
1 tlk. tomaattimurskaa
mausteita (suola, pippuri, rosmariini, timjami, persilja, jalapenorouhe ja oregano)

Viipaloi munakoiso n. 0,5 cm kiekoiksi ja lado ne vieretysten alustalle. Sirottele kiekkojen päälle suolaa ja jätä hikoilemaan puoleksi tunniksi.
Kuulota pilkotut sipulit pannulla. Lisää pilkotut herkkusienet ja kuutioitu munakoiso. Paista hetki. Lisää lopulta tomaattimurska ja kik-herneet. Mausta ja jätä muhimaan 20-30 minuutiksi miedolle lämmölle kannen alle.
Keitä bulgur:

3 dl vettä
1½ dl bulguria
ripaus suolaa

Kiehauta vesi, lisää suola ja bulgur, sekoita. Anna kiehua miedolla lämmöllä kannen alla 10-15 min. Tarjoile.

Pastaa!!

Tässä taannoin krapulassa ollessani koko riutunut kehoni huusi pastaaaa!! Ja kermaista kastiketta. Meillä kun aina on tomaattipohjaista. Kaupasta löytyi myös sopivan nopeita välineitä ko. ruokaan, joten ei laiskan täytynyt nähdä liikaa vaivaa.



Krapulapasta

1 pieni kesäkurpitsa
1 pieni paprika
1/4 savutofua
1 sipuli
3 tuoretta herkkusientä
kourallinen oliiveja
½ pkt. kirsikkatomaatteja
1 creme bonjour cuisine ranskalainen sinappi & yritit

Kuulota sipuli oliiviöljyssä pannulla. Lisää joukkoon kesäkurpitsa ja herkkusienet. Lisää myös loput pilkotut ainekset, paitsi kirsikkatomaatit. Paista aineksia pannulla n. 5 minuuttia. Lisää lopuksi creme bonjour ja anna maustua vielä toinen viisi minuuttinen. Keitä seuraksi lempipastaasi. Päälle puolitetut kirsikkatomaatit ja vaikka parmesaania.

Ruokaa kotona

Viimeksi Oulussa vieraillessani tein itseni ja komean kanssaeläjäni iloksi kunnon kotiruokaa: makaroonilaatikkoa. Koska kuitenkin tykkään nykyään kikkailla ruuan kanssa, piti minun tähänkin lisätä hieman jujua fetan ja oliivien muodossa. Hirmu hyvää, etenkin ketsupin kanssa nautittuna!


Välimerellinen makaroonilaatikko

n. 5 dl pastaa
1,5 dl soijarouhetta
3 porkkanaa
2 sipulia
100g fetajuustoa
1-2 dl vihreitä oliiveja
2 munaa
n. 3,5 dl maitoa
suolaa
pippuria
(juustoraastetta)


Keitä pasta puolikypsäksi. Liota soijarouhetta 15 minuuttia tai keitä kasvisliemessä turpeaksi. Raasta porkkanat ja suikaloi sipulit. Kuullota sipulisuikaleet öljyssä pehmeiksi. Murenna fetajuusto ja puolita oliivit. Sekoita pasta, soijarouhe, vihannekset, feta ja oliivit uunivuokaan. Vatkaa munat ja maito keskenään ja mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito vuokaan niin, että ainekset peittyvät, mutta eivät vetisty. Kuorruta koko komeus juustoraasteella, mikäli sellaista löytyy. Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa 40-50 minuuttia

Omenapiirakka

Tänään sain tapaskuumeen ja käytin iltapäivän erillaisten mausteliemien tekemiseen ja valkosipulinkynsien kuorimiseen. Jääkaapissa maustumassa on näitä jo edellä mainittuja valkosipulinkynsiä, herkkusieniä ja oliiveja. Saa nähdä mitä todelliseen tapaspöytään päätyy. Mutta sellainen on kuitenkin kohta tulossa. Tämän lisäksi väänsin omenapiirakan, joka oli yhdistelmä Pirkan ja Jamie Oliversin resepteistä.


Tänään sain tapaskuumeen ja käytin iltapäivän erillaisten mausteliemien tekemiseen ja valkosipulinkynsien kuorimiseen. Jääkaapissa maustumassa on näitä jo edellä mainittuja valkosipulinkynsiä, herkkusieniä ja oliiveja. Saa nähdä mitä todelliseen tapaspöytään päätyy. Mutta sellainen on kuitenkin kohta tulossa. Tämän lisäksi väänsin omenapiirakan, joka oli yhdistelmä Pirkan ja Jamie Oliversin resepteistä.

Keikausomena-peikaus

500 g omenia
2 tl kanelia
½dl sokeria
vähän voita

Pohja
100 g voita
2 dl tomusokeria
4 dl vehnäjauhoja
3 munan keltuaista (jos pieninä munia, muuten riittää kaksi)
2 rkl kylmää vettä tai maitoa

Sekoita (nypi) voi ja tomusokeri. Lisää joukkoon jauhot. Kun taikina tuntuu taikinamaiselta lisää munankeltuaiset. Lopuksi lisää nopeasti vesi/maito. Pyöritä palloksi ja pane jääkaappiin ainakin tunniksi seisomaan.

Voitele kakkuvuoka (alk.per. ohjeen mukaan ei saisi olla irtopohjainen, mutta minulla ei ole muuta) sirottele päälle sokeria (tavallista tai fariini). Paloittele omenat ja lisää ne vuoan pohjalle. Painele/kauli taikinasta ympyrä, ja aseta se omenien päälle. Pistele pohjaan reikiä ja paista 175 asteessa 35-40 minuuttia. Anna jäähtyä ja pyöräytä kakku ympäri tarjoiluastialle. Jos käytät irtopohjavuokaa, laita vuoka pellin päälle, niin sulava rasva ei sotke uunia. Pellin kylläkin. Erinomaista jäätelön kanssa.

Vastaus haasteeseen

Voi ei voi ei voi ei! Olemme vaihtaneet Nuoren naisen kanssa paikkaa ja hänen palattua pohjoisille leveyksille minä tosiaan tulin reilu viikko sitten tänne pääkaupunkiseudulle työtä tekemään. Pitkien työpäivien ja kaupungin virikkeiden vuoksi olen ravinnut itseäni päivisin lähinnä opiskelijaravintoloiden lounailla ja iltaisin pussikeitoilla. Ei mitään kulinaristista kerrottavaa siis. Tässä hötäkässä minulta jäi myös - ennen eilisiltaa - huomaamatta Lettupannun Hennan jättämä haaste. Kovin pahoillani olen tästä huomaamattomuudestani, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Elikkäs 8 asiaa, jotka tekevät minut onnellisiksi:

1. Rakkaus. (Sori, pakko oli laittaa, koska sehän se on tärkeintä)
2. Se, että saa ensimmäistä kertaa elämässään tehdä "työkseen" sellaista, mitä haluaisi tehdä lopun elämäänsä.
3. Pelkojen voittaminen.
4. Riitojen sopiminen.
5. Uusi puinen koti.
6. Urheilu ja sen seurauksena hyvä kunto.
7. Aamukahvi.
8. Hyvä musiikki ja hyvät keikat.

Yhdyn Kaverin kirjoittamiin sanoihin tästä haasteen huomiottajättämisestä, mutta nyt siis tuuamsta toimeen. Tässä oma listani, josta vaivalla jätin perheen ja muut rakkaat pois.

1. Onnistuminen (Esimerkiksi leipoessa on mahtavaa jos saa tekeleestä juuri oikeanlaisen. Puhumattakaan kaikista muilla elämän alueilla tulevista onnistumisen tunteista.)
2. Puhtaat (ulkona kuivatut) lakanat. Niihin on maailman paras mennä nukkumaan.
3. Kunnolla täytetyt pyörän kumit (Sellaisella kun polkee, niin tuntuu kuin lentäisi.)
4. Liikunta (Edelleen jaksan ihmetellä jokaisen liikkumiskerran jälkeen sitä, että tein sen. Tässä siis puhuu entinen anti-liikkuja, joka vihasi kyseistä ainetta koulussa.)
5. Toisten onnellisuus ja onni (Se tarttuu)
6. Oma koti (Varsinkin huutolaisena vietetyn kesän jälkeen tuntuu erityisen ihanalta.)
7. Syöminen (Kyllä hyvä ruoka tuo hymyn huulille ankeimpanakin arkipäivänä.)
8. Raha (Kyllä joka kuun neljäs päivä on opiskelijalle melkoinen onnenpäivä. Hetken voi kuvitella, ettei rahahuolia ole.)

Kaveri halusi haastaa Uneliaan kokin ja minä Monkeyfoodin. Haaste on siis heitetty.

Soijarouhe-herkkusieni pihvit

Elikä siis, paluu pohjoiseen on sujunut sen verran touhukkaissa merkeissä, ettei ruokaa olla pahemmin ehditty/jaksettu tehdä. Lähinnä on tullut lämmiteltyä juustoa leivän päälle. Mutta tänään alkoi roti elämässä aamuisella kauralesepuurolla ja päivälliseksikin saatiin ihan oikeaa apetta.

Väänsimmä yhteistuumin Tyypin kanssa soijarouhe-herkkusienipihvejä ja keitettyjä tyrnäväläisiä siiklejä (jotka ovat äitini mielestä eeeeeehdottomaasti parhaita perunoita).

Keittiössä sattui myös niinkin mielenkiintoinen tapaus, että valmisteilla oleva pussikastike joutui viemäristä alas. Se nimittäin piti sisällään kanaa. Tai ainakin kana-aromia. Kiitos ei. Siispä kastikkeeksi tein keittokirjaan hädissäni turvautuen valkokastikkeen. Joka

a.) maistui juuri siltä miltä ajattelin (ei paljon miltään)
b.) oli ulkonäöltään ja koostumukseltaan jonkin paljon ällöttävämmän näköistä


Mutta siis, reseptiä:

Useita desejä soijarouhetta (oisko 4)
Yksi raastettu porkkana
4 pieneksi silputtua tuoretta herkkusientä
1 muna
½ sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ purkkia raejuustoa
3/4 dl korppujauhoja
currya
timjamia
oreganoa
basilikaa
rosmariinia
chiliä
garam masalaa
sesamöljyä
kasvisliemikuutio

Keitä soijarouheita n. 5 minuuttia vedessä, johon on lisätty kasvisliemikuutio. Kaada vesi pois ja huuhtele rouhe kylmällä vedellä. Laita soijarouheet taikinakulhoon, jonne lisäät silputut herkkusienet, sipulin, valkosipulit ja mausteet. (Mausteita voi laittaa oman maun mukaan. Poistaa ne joista ei pidä ja lisätä sellaisia joista pitää. Me panimme vähän kaikkea, koska soijarouhe jää monesti hiukan mauttomaksi.) Lisää myös korppujauhot, öljy, raejuusto ja muna. Sekoita taikinaksi. (Voisin suositella joko toista munaa tai lisää korppujauhoja, koska nämä olivat verrattain huonosti kasassa pysyviä.)
Muotoile pihveiksi (tai soikioiksi, kuten Tyyppi) ja paista 200-asteessa n. 20 minuuttia. Vähempikin aika voi riittää. Tarkkaile!
Me söimme perunoiden ja salaatin kanssa (ja sen jotakinmuutaällöä muistuttavan kastikkeen kera).
Hyviä. Ja mausteiden johdosta maistuvia.

Huomenna lupaan laittaa viikonloppuna leipomani barbie-kakun kuvan. (Tämä oli teaseri.)

Potaattia pöytään

Lähden ensi viikolla pääkaupunkiimme kahdeksi kuukaudeksi harjoittelemaan työntekoa ja komea kanssaeläjäni jää kotikaupunkiimme pitämään taloa pystyssä. Näin ollen minulla on nyt viimeiset arkiset kokkailuhetket käsillä ennen tuota väliaikaista muuttoa. Tänään tarkoituksenani oli kokkailla perunaröstejä linssihöystön kera, mutta kotiin tultuani ja ohjetta tarkemmin katsottuani huomasinkin tekeväni perunaohukaisia. Potattiset lätyt eivät ole mitään makeita mussutettavia, vaikka nimi saattaa siihen suuntaan hieman vihjatakin. Hirmu hyviä kuitenkin.



Perunaohukaiset

6 perunaa
1 sipuli
1 tl suolaa
ripaus valkopippuria
0,5 tl paprikajauhetta
1 valkosipulinkynsi

Raasta kuoritut perunat karkeaksi raasteeksi. Sekoita joukkoon raastettu tai hienonnettu sipuli
Mausta suolalla, valkopippurilla, paprikajauheella ja valkosipulimurskalla. Kuumenna reilusti rasvaa ohukaispannussa ja paista raasteesta ohukaisia. Tavallinen paistinpannukin käy eri hyvin. Perunaohukaisia täytyy paistaa melko kauan ja kuumalla pannulla, kunnes ne ovat pinnaltaan rapeita ja ruskistuneita.



Voimakas linssipata

2 sipulia
2 murskattua valkosipulinkynttä
1-2 tl garam masalaa
1 tl jeeraa eli juustokuminaa
0,5 tl kurkumaa
5 dl kasvislientä
2 dl punaisia linssejä
(1-2 tl raastettua inkivääriä)
2-3 tl chilitahnaa
4rkl tomaattisosetta
(hienonnettua korianteria tai persiljaa)

Olen joskus aikoinaan leikannut tämän reseptin maailmaa monin tavoin parantavasta Voima-lehdestä. Voimassa esitellään usein mielenkiintoisia kasvisruokareseptejä ja usein minä nappaan ne talteenkin. Hyvin harvoin olen kuitenkaan mitään niistä kokeillut. Tämä oli erittäin kannattava kokeilu:
Kuullota sipulisilppu miedolla lämmöllä pehmeäksi. Lisää loppuvaiheessa myös valkosipuli, garam masala, juustokumina ja kurkuma. Lisää kasvisliemi, huuhdellut linssit, inkivääri (joka meiltä puuttui; hyvää tuli siitäkin huolimatta, siksi laitoin ainesosan ainaoastaan ehdolle), chilitahna sekä tomaattisose. Anna kiehua noin kymmenen minuuttia, kunnes linssit ovat kypsiä.
Ripottele pinnalle hienonnettua korianteria tai persiljaa, mikäli olet muistanut sellaisia ainesosia ostaa.. Tämä on maukas intialainen ruoka, joka maistuu hyvin riisin ja naan-leivän kanssa. Perunaohukaisetkin toimivat maukkaasti höystön kera.

Biffiä

Minulla on tapana lainailla kirjastosta makoisia ruokakirjoja kun en raaski omia ostaa. Harvoin niistä tulee kokeiltua yhtäkään reseptiä, mutta tunnollisesti eräpäivän lähestyessä pyrin ainakin kirjaamaan kiinnostavimmat ylös myöhempää käyttöä varten.. Viime viikkojen ajan keittiönpöytääni on koristanut kaunis Makunautintoja kasviksista -opus, josta testasin eilettäin Rakuuna-seesaminsiemen-porkkanapihvejä. Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä ole. Maistuivat yöllä baarista palanneelle miehellenikin niin hyvin, että hehkutukselta ei meinannut saada unta mokoma.


Rakuuna-seesaminsiemen-porkkanapihvit

500 g porkkanoita
3 rkl tuoretta rakuunaa silputtuna
1 kananmuna
1 dl karkeita ruisjauhoja
suolaa
pippuria
seesaminsiemeniä

Kuori porkkanat (vielä on tosin kesäporkkanoita jäljellä, joita niitä ei tarvitse kuin huuhtaista) ja raasta ne karkeaksi raasteeksi. Yhdistä raasteeseen rakuunasilppu ja kananmuna. Ripota pinnalle ruisjauhot, suola ja pippuri ja sekoita puuhaarukalla. Muotoile raastetaikinasta ohuita pihvejä ja ripottele pinnalle seesaminsiemeniä. Paista kohtalaisella lämmöllä kullanruskeiksi. Taikina on melko hajoavaa koostumukseltaan, mutta älä anna sen haitata, vaan syö biffisi sitten vaikka osissa, jos tilanne siihen suuntaan kehittyy. Maistuu esimerkiksi perunasoseen kera.