Toisen kierroksen nuudelisoppa

Lapsena kun olin kipeä teki äitini aina zikennuudeli -soppaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli (luultavasti osittain ainakin pussista tehty) kanainen Chicken Noodel -keitto. Se oli lämmintä ja ihanaa ja parantavaa. Tänään pengoin kiireessä pakastinta ja tämmöistä sieltä löytyi. Oikein hyvää ja täyttävää myös näin toisella kierroksella.

Nuudelisoppaa

½ pkt nuudeleita
1 dl soijarouhetta
1 porkkana
1/4 kiinankaali
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl herneitä
chiliä
1l vettä

Pilko ainekset pieniksi kuutioiksi ja katko nuudeli lyhyeksi. Lisää kaikki muut paitsi nuudelit kiehuvaan veteen. Anna kiehua 10-15 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää keittoajan loppuvaiheessa myös nuudelit ja anna niiden olla muutama minuutti keitossa, ennen sen nauttimista, jotta pehmenevät.

Bageleita

Minä rakastan bageleita. Tiedättehän nuo taivaallisen muhkeat pyöreät rinkulat kera kermaisen paksun tuorejuuston... Mmm. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni niitä itse, joten kyseinen mielikuva päässäni lähdin eilen ensimmäiselle yritykselleni. Olen aiemmin ajatellut bageleiden teon olevan kovinkin työlästä keittämisine paistamisine kaikkineen, mutta ensimmäisten uunituoreiden bageleiden nauttimiseen kului vain tunnin verran jauhopussien esiinnostosta. En saanut bageleista kovinkaan kauniita tai mielikuviani vastaavia, mutta hyviltähän nuo maistuivat. Mikäli jollain teistä on antaa vinkkejä bageleiden kauniiden muhkeiden muotojen saavuttamiseen, olen avoin ehdotuksille. Nämä leivonnaiset ovat maukkaan mahtava aloitus sunnuntaille.

Seesaminsiemenbagelit

5 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

n. 12 dl jauhoja

2 rkl sokeria tai siirappia

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

2 rkl seesaminsiemeniä

Keitinvesi:

2-3 l vettä

3 rkl siirappia

3 rkl suolaa

pinnalle seesaminsiemeniä

Sekoita 4 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää reilusti kädenlämpöiseen veteen sokeri tai siirappi ja sekoita mukaan jauho-hiivaseos. Anna taikinajuuren nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa 15 minuuttia.

Lisää juureen suola ja öljy. Lisää jatkuvasti vaivaten taikinaan jauhoja, kunnes taikina alkaa irrota käsistä. Taikina saa jäädä hieman löysäksi. Alkuperäisessä ohjeessa jauhojen määrä oli noin 10 desiä, mutta ” käsistä irtoavan, hieman löysän” taikinan tarpeisiin tarvitsi huomattavasti enemmän jauhoja. Itse laitoin noin 4 desiä grahamjauhoja ja loput vehnäjauhoja.

Kuumenna keitinvesi kiehuvaksi ja liuota sekaan siirappi ja suola. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Jaa taikina sillä aikaa 12-16 osaan ja vaivaa niistä pullia. Pyöritä sormilla pulliin reikä, jotta saat rinkeleitä.

Keitä bageleita molemmin puolin 1-2 minuuttia (kaksi kerrallaan) ja paista vielä 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.

Kerrosleipä

Arvatkaapas, mitä tein tässä viime sunnuntaina hirveässä krapulassa töiden puskiessa päälle? No tietenkin leipää! Ja mihinkäs muuhun kuin luotettavaan ja kauniiseen leipävuokaani. Löysin tämän mainion leipäohjeen Pirkan sivuilta, mutta tuunasin reseptiä hieman omia aineksiani vastaavaksi. Alkuperäisessä ohjeessa leivän nimi oli Raidallinen oliivivuokaleipä. Tästä johtuen odotin lopullisen leivonnaisen ulkonäkön olevan hieman tavallista jännittävämpi, mutta jouduin hieman pettymään. Ihan perinteiseltä vuokaleivältähän tämä näyttää. Oman reseptini nimessä kerroksellisuus on perusteltua, sillä tekovaiheessa taikinaa täytyy hieman laskostella. Suolaista ja hyvää.


Kerrosleipä

2,5 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1,5-2 dl kaurahiutaleita
1 dl oliiveja
1 dl fetajuustoa

Sekoita kuivahiiva lämpimään maitoon. Lisää suola, öljy, hunaja ja jauhoseosta hiljalleen sekoittaen. Alusta taikinaan kaurahiutaleet ja loput jauhot niin, että taikina on kimmoisaa. Anna taikinan kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Puolita taikinan kohotessa oliivit ja murusta feta.

Kauli taikina 25 x 40 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä kolmasosa oliivi-feta-seoksesta noin 10 sentin levyiselle taikina-alueella pitkälle sivulle. Taita päälle taikinakerros ja ripottele sen päälle jälleen kolmasosa täytettä. Taita päälle vielä taikinakerros ja loput täytteestä. Päälle jää taikinakerros.

Nosta kerrostettu paketti voideltuun leipävuokaan. Kohota leipää vähintään puoli tuntia. Paista leipää 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Kumoa leipä varovasti vuoasta ja paista leipää ylösalaisin vielä viitisen minuuttia, jotta pohjakin saa väriä. Anna leivän jäähtyä täysin ennen viipalointia.

Keittoleipää

En näköjään osaa nykyään tehdä keittiössäni juuri muuta kuin keittoja ja leipiä, sen verran samaa kaavaa ovat viime postaukseni noudattaneet. Jatkan kuitenkin vielä jonkin aikaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Keitot ja leivät ovat ruokalajeja, joiden kohdalla jaksan tällä hetkellä eniten kokeilla ja versioida. Makaroonilaatikot, pizzat ja pitaleivät kun sujuvat vielä vanhoin tutuin reseptein.

Syökö kukaan teeleipiä nykyään enää oikeasti teen kera? Minä en ole tehnyt teeleipiä sitten yläasteen köksäntuntien, mutta vastikään havahduin, että miksikäs en. Nehän ovat maailman kenties helpoimpia ja nopeimpia suolaisia leivonnaisia. Feta-juustolla murustettu teeleipä ei kaipaa päälleen mitään, sivuun ainoastaan tilkan keittoa.

Porkkanainen kihernekeitto

4 isoa porkkanaa

4 perunaa

1 iso sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

öljyä

1 l vettä

suolaa

valkopippuria

jauhettua muskottia

1-2 dl créme fraichea

n. 3 dl keitettyjä kikherneitä

Kuori porkkanat ja perunat ja pilko ne pieniksi paloiksi. Kuori sipulit ja hienonna ne. Kuullota sipulisilppua öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää juurespalat joukkoon ja anna pehmetä hetken. Kaada kattilaan vesi ja ripottele sekaan suolaa. Kiehauta ja anna keiton porista keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Nosta kattila liedeltä ja soseuta keitto. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vielä créme fraiche ja kikherneet joukkoon. Kiehauta keitto ja nauti pikimmiten.

Teeleivät

1 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

0,5-1 tl suolaa

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

1 dl murustettua fetajuustoa

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon öljy ja maito ja sekoita nopeasti. Lisää vielä murustettu feta. Jaa taikina kahteen tai kolmeen osaan leivinpaperin päälle. Taputtele litteiksi leiviksi. Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Tahiniton hummus

Mitä jos tykkää jostain ruuasta kovastikin, mutta ei voi sietää jotain sen ainesosaa? Silloin ainesosa täytyy korvata jollain siedettävämmällä tai jättää kokonaan pois. Vaikeaksi tehtävä osoittautuu silloin, kun kyseessä on ruuan olennainen elementti. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.

Ruokablogimaailmassa varmaankin jokainen meistä on tehnyt hummusta ja siitä muille ilmoittanut tekstien ja kuvien kera. Näin teen myös minä nyt. Minulla on kuitenkin tarjottavana jotain uutta ja erikoista, sillä minun hummuksessani ei ole jälkeäkään tahinista (jonka maku hylkii minua). Korvasin tahinin seesaminsiemenillä, jotka eivät tietenkään aja tuon olennaisen ainesosan asiaa, mutta tekivät tahnasta huomattavasti maukkaamman kuin perinteisistä tahinillisista.



Tahiniton (muttei tahditon) hummus

4 dl keitettyjä kikherneitä (tai purkillinen valmiita)
4 valkosipulinkynttä
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
2 tl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl korianteria
1-2 dl vettä (tai purkkikikherneiden lientä)
(pinjansiemeniä koristeluun)

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää vettä vähitellen ja vain sen verran, että tahnasta tulee tarpeeksi paksua. Koristele halutessasi pinjansiemenillä.

Original New York Juustokakku

Siitä asti, kun New Yorkissa tuli käytyä olen halunnut itse tehdä tuota rasvaisten leivonnaisten kuningasta. Kerran sitä jo tein, mutta mitään kuvia en tietenkään tajunnut ottaa. Neljännesvuosisatasyntymäpäivilleni sain sitten vihdoin tehtyä tätä uudestaan. Valitettavasti kamerasta loppui akku juuri yhden kuvan jälkeen, joten visuaalinen puoli on nyt melko ankea. Mutta uskokaa oi hyvät lukijat, että maku on sitäkin taivaallisempi.

Pohja:

n. 5 dl digestive murskaa

1 rkl ruokosokeria

6 rkl voita/oivariinia

Täyte:

800 g maustamatonta tuorejuustoa

1/8 tl suolaa

0,4 dl creme fraicea

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

½ sitruunan kuori

4 munaa ja 2 valkuaista kevyesti vatkattuna (lähinnä rakenne rikottuna)

Murskaa keksit ja sekoita niihin sula voi sekä sokeri. Voitele kakkuvuoka ja painele seos sen pohjille ja reunoille. Paista 10 minuuttia 170 -asteessa.

Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto notkeaksi. Lisää suola ja puolet sokerista. Jatka vatkaamista noin minuutin ajan. Lisää loppu sokeri ja jatka vatkaamista toinen minuutti. Lisää creme fraice, vaniljasokeri, sitruunankuori ja sitruunamehu ja vatkaa noin minuutti lisää. Lisää keskenään kevyesti sekoitetut munat + valkuaiset ja vatkaa jälleen minuutti.

Kaada täyte hiukan viilenneeseen kakkupohjaan. Paista tunti, kunnes kakku on reunoista hyytynyt, mutta keskusta on vielä hiukan hyllyvä kun vuokaa liikuttaa. Sammuta uuni ja jätä uuninluukku auki ja kakku uuniin ja anna viipyä siellä n. 30 minuuttia. Ota kakku uunista ja käy sen reunat lastalla läpi, jotta kakku ei juutu reunoihin kiinni. Siirrä huoneenlämpöinen kakku jääkaappiin ja anna hyytyä siellä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.

Kakun kanssa kannattaa tarjota vaikka sauvasekoittimella soseutettuja vadelmia. Tämä on niiiin hyvää. Varsinkin, kun kakku on ehtinyt hiukan lämmetä pöydällä jääkaapista oton jälkeen.

Leipää lisäaineetta

Satuin juuri lukemaan jutun leivän leipomisesta. Jutussa painotettiin itse leivotun leivän terveellisyyttä, mikä on seurausta sen lisäaineettomuudesta. Kun kerran itse vaivaa taikinansa ja valitsee omat raaka-aineensa, ei joukkoon pitäisi tupsahtaa mitään yllättävää tavaraa. Jutun luettuani onnittelin itseäni leipomisinnon jälleenlöytämisestä.

Olen jo aiemminkin hehkuttanut oivaa leipävuokaani, mutta teen sen taas. Leipävuoka on mahtava juttu, sillä siihen leipoessa ei tarvitse miettiä leivän muotoa ja oikeaa kokoa, kunhan vain taikina jotensakin täyttää vuoan. Hankkikaa hyvät ihmiset leipävuoka, etenkin jos leivän leipominen jää usein kiinni viitseliäisyyden puutteesta. Vuoka helpottaa elämää huomattavasti antamalla sille edes hetkellisesti jonkinlaisen muodon.

Alkuviikosta leipomani leivän resepti löytyi samaisesta kirjasta, josta tein jo limpukasta ruisleipää. Ohje toimi tälläkin kertaa kuin rasvattu.


Suolaista ja rosmariinista vuokaleipää

2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1,5 tl suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
öljyä voiteluun
1 tl merisuolaa
1 tl rosmariinia

Sekoita lämpimään veteen hiiva, hunaja ja suola. Vaivaa suurin osa jauhoista taikinaan, mutta säästä vähän ruisjauhoja myöhempään vaivaamiseen. Jätä taikina 45 minuutiksi nousemaan. Jauhota pöytä loppujauhoilla ja vaivaa ne kertaalleen kohonneeseen taikinaan. Aseta taikina öljyttyyn leipävuokaan ja anna nousta vielä toiset 45 minuuttia. Voitele leipä öljyllä ja ripottele pinnalle merisuolaa ja rosmariinia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

Arjen keskeltä

Päiväni ovat olleet nyt niin kovin työntäyteisiä, että keittiössä hääräily on jäänyt kovin vähälle ja ne vähäiset todisteet siitä ovat kasaantuneet kamerani muistikortille, kun en ole ehtinyt Vegemisiä päivittää. Lasagnea kokkailin tässä männäviikolla, sillä se tunnetusti rauhoittaa kiireen keskellä ja täyttää vatsan mukavasti vähemmälläkin määrällä. Tein tällä kertaa tomaattikastikkeen täysin omasta päästäni ja jääkaapistamme löytyvin aineksin. Hyvää tuli. Komea kanssaeläjäni, joka vieroksuu aurinkokuivattuja tomaatteja, kehui useamman päivän ajan lasagnen maukkautta.



Aurinkokuivatun tomaatin vihaajan lasagne

Tomaattikastike:
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
puolikas purjo
n. desi silputtuja aurinkuivattuja tomaatteja
n. desi vihreitä oliiveja
1,5 dl soijarouhetta
2-2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
purkki tomaattimurskaa tahi sosetta
basilikaa
pippuria

Silppua sipulit ja purjo ja kuullota niitä aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä hetkisen. Lisää tomaattisilppu ja puolikkaat oliivit. Lyö mukaan vielä soijarouhe, vesi ja puolikas liemikuutio. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna kiehua, kunnes soijarouhe on turvonnut ja liika neste kiehunut pois.

Valkokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
suolaa
timjamia
pippuria
100 g juusto(raastett)a

Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon. Kaada ensin puolet maidosta kattilaan ja kuumenna. Lisää vielä toinen puolikas ja mausteet ja kuumenna koko aja sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juusto (esim. raastetta tahi jotain pehmeää juustoa). Muista sekoittaa seosta koko ajan, jottei se pala pohjaan.

Ja vielä:
lasagnelevyjä (12 kpl riittänee)
50 g juusto(raastett)a

Kaada voidellun laakean vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Peitä pohja lasagnelevyillä ja kaada päälle tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Toista kerroksia niin kauan kuin kastikkeita riittää, kuitenkin niin, että viimeisen levykerroksen päälle tulee ainoastaan valkokastiketta. Peitä koko komeus juusto(raastee)lla ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Papusoppaa nuhaan

Komea kanssaeläjäni järkyttyi viimeviikkoisesta ilmastonvaihdoksesta niin kovin, että hän meni vilustumaan. Eilen mieheni vilu oli äitynyt jo sen verran ikävän näköiseksi, että päätin yrittää karkottaa pahat pöpöt huushollistamme keittotaitoni turvin. Kiehautin siis perunaista papusoppaa, jonka maustoin juuri niin tuliseksi kuin uskalsin ja meinasihan siinä kieli palaa syödessä.

Papusoppa

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
voita tai öljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
3-4 dl tomaattisosetta
chiliä
paprikaa
cayennepippuria
mustapippuria
1-1,5 dl ruokakermaa
(tomaattipyrettä)
4-5 dl keitettyjä papuja
1-2 tl sambal oelekia

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Ruskista sipulisilppua hetki voissa kattilan pohjalla. Lisää vesi, perunakuutiot ja liemikuutiot. Lisää haluamasi mausteet ja tomaattisose ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Kun perunat ovat pehmeitä, lisää kerma ja pavut ja halutessasi hieman tomaattipyrettä. Anna kiehahtaa ja mausta keitos vielä sambal oelekilla.

Tein samalla myös uudemman satsin ruispuolukkaleipää, tällä kertaa puolitoistakertaisella reseptillä. Nyt täyttyi vuokakin kokonaan.

Ruisleipää

Matkoilla ollessaan suomalaisen kuuluisi aina kaivata kotikeittiöstään ruisleipää, jota muissa maissa ei osata arvostaa eikä ainakaan valmistaa. Täytyy myöntää, että minun mitä-syön-ensiksi-kotona -listalla oli ensimmäisenä soijanakkikeitto, jota olen himoinnut jo useamman viikon ajan, mutta melko hyväksi kakkoseksi sijoittui toki ruisleipä.

Eilen sain vihdoin tehtyä sitä soijanakkikeittoa, jota söin hyvällä ruokahalulla. Ihania kotimaisia juureksia ja lämmintä lientä. Ah tätä kodin ja oman keittiön autuutta!

Viime viikkojen antini blogiimme on ollut melkeinpä ainoastaan matkakuulumisten jakaminen, joten päätin keiton teon yhteydessä ottaa jauhopussin (tai pussit oikeastaan) kauniiseen käteeni ja tehdä jotain uutta kerrottavaa myös tänne asti. Samalla ajattelin tainnuttaa rukiin himoni. Sain viime kesänä Nuorelta naiselta syntymäpäivälahjaksi ihanan ruotsalaisen keittokirjan Vegetariskt. Mat från Trädgårdscaféet Slottsträdgården Ulriksdal. Olen kenties pelännyt kielimuurin korkeutta - turhaan, onhan sanakirjat keksitty ja meillä ruotsi-suomi-sellaisia löytyy hyllystä jopa kaksi -, sillä hyödynsin tuota oivaa keittokirjaa ensimmäisen kerran vasta eilen. Tein kirjan ohjeen mukaan puolukkaruisleipää, joka maistui komean kanssaeläjäni mukaan kyllä enemmän limpulle kuin ruisleivälle. Hemmetin hyvältä tämä limppunen joka tapauksessa maistui! Ja helppo tehdä, tunnin paistoaika vain hieman aikaavievä.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, jonka mukaan leipiä olisi tullut kaksi kappaletta. Siltikin olisin voinut tehdä ohjeen runsaammassa mittakaavassa, sillä meidän leipävuokamme jäi hieman vajaaksi tästä reseptin puolikkaasta. Esimerkiksi puolitoistakertainen versio käyttämistäni aineksista ei varmaankaan olisi liioittelua.


Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 dl piimää tai jugurttia
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoja ruisjauhoja (taikka 1 dl hienoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
1 dl grahamjauhoja
1 dl puolukkahilloa
0,5 dl pellavansiemeniä
0,25 dl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl soodaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jugurtin määrä riippuu puolukkahillon kiinteydestä; mitä kiinteämpää hillo, sitä enemmän voi lisätä nestettä. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinan ei tarvitse nousta, joten voit lykätä vuoan uuniin heti, kun lämpö on kohdillaan. Anna paistua kauniin ruskeaksi tunnin verran. Jos haluat leivästä hieman tuhdimman ja paksumman, lisää huoletta aineksia ja tarkkaile paistoaikaa.

Aussijuomia

Australialainen juomiskulttuuri muistuttaa kovasti omaamme. Kahvia ja kaljaa kulutetaan maassa paljon ja koko ajan. Kahviloita ja pubeja löytyy Melbournen joka kulmasta. "Normaali kahvi" poikkeaa silti hieman suomalaisesta vastaavasta. Jos Australiassa erehtyy pyytämään tavallisen kahvin, saa yleensä caffé latten. Alkumatkan vahingoista viisastuneina tilasimme loput lomapäivät aina "mustaa kahvia". Juoma kulki tarjoilijoiden keskuudessa nimellä "long black", vaikkeivät kupit vaikuttaneet ikinä kovin pitkiltä tai isoilta. Kahvin kitkeryydestä päättelimme kyseessä olleen tuplaespresson.


Olut sen sijaan oli totutun makuista, jopa tavallista parempaa. Kävimme eräänä iltana paikallisen panimon ravintolassa syömässä ja maistelimme myös muutamia panimon oluita. Paikassa oli myös ihan oma olutmenu.

Kyseisen James Squire -panimon Amber Ale oli oikein ihanan makuista. I.P.A. eli Indian Pale Ale puolestaan maistui hieman kitkerältä ja omituisen kukkaiselta. Maukasta sekin kyllä.

Mehubaarit koristivat Melbournen katukuvaa tiheään. Erilaiset mehujuomat ja smoothiet kun ovat paikallisten suosiossa, mikä ei juurikaan ihmetyttänyt siinä kuumuudessa. Jostain syystä meiltä jäi tuo paikallinen erikoisuus kokeilematta. Ehkä sitten ensi kerralla...

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...

Hernesosekeitto

Tämä nopean ja kevyen reseptin nappasin Valion lehdykäisestä. Vähän jouduin modifoimaan ruoka-aineiden puuttumisen vuoksi. Oli mahtavan vihreää ja oikein hyvää. Aikaa itse keiton valmistamiseen ja syömiseen meni n.30 min. Hyvin ehdin kaikkiin tärkeisiin juttuihin, joita oli suunitelmissa.


250 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 pss (200g) pakasteherneitä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
vajaa 2 dl creme fraicea 5%
timjamia
meiramia

Kiehauta vesi ja lisää peruna-sipulisekoitus sekä liemikuutio. Anna kiehua reilu 10 min. Lisää herneet ja keitä vajaa 5 min. Soseuta sauvasekoittimella, lisää creme fraice, mausteet ja lämmitä.
Oh so good.

Koti-illallinen

Meidän huushollissa on tämä päivä kulunut paakkaamisen merkeissä, sillä huomenna suuntaamme tosiaan uudelle reissulle. 36 tunnin matka Australiaan voi vaatia veronsa, mutta siitä kenties lisää myöhemmin...

Vaikka tämä kotona oleilu jäi kovin minimiin, kerkesinpäs kuitenkin hyöriä kyökin puolella. Taannoin soijarouhehaasteeseen osallistuessani minulla jäi puolet soijapyörykkätaikinasta pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Vaivattomuus ja nopeus olivat tämänkertaisessa ruuanlaitossani tavallistakin kovempi sana, joten hyödynsin valmiin taikinan pihveiksi. Resepti on siis sama kuin pyörykkätaikinassa, mutta puolet määrästä (kuten pyöryköissäkin). Yriitin tehdä pihveistä paksuja, pyöreitä ja tiiviitä, mutta ihan en tavoitteessani onnistunut. Tässä taikinassa maistuu mielestäni liiaksi itse soijarouhe. Ihannepihvi olisi rakenteeltaan ja maultaan sellainen kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät GoGreenin soijapihvit (saa myös chili-versioina). Jos joku osaa opastaa siihen suuntaan, otan mielelläni neuvoja vastaan. Tarjoilin pihvit vihreän perunasoseen kanssa.

PPP eli Pinaatti-pinjansiemen-perunasose

6-7 jauhoista perunaa
1 tl suolaa
vettä
2-3 dl maitoa
(2 rkl voita)
pussi pakastepinaattia
0,5 dl pinjansiemeniä

Kuori ja paloittele perunat. Keitä perunapalat suolavedessä pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois ja survo perunat muusiksi. Lisää maitoa, kunnes soseesta tulee tarpeeksi notkea. Lämmitä pakastepinaatti mikrossa ja sekoita se soseen joukkoon. Lisää lopuksi vielä pinjansiemet.

Yksi Amerikan tuliainen jäi viime postauksessa antamatta. Kävimme New Yorkin reissullamme jälleen kerran kaupungin parhaimpia falafeleja tarjoavassa Mamoun's Falafelissa, josta ostimme mukaamme paikan kuulemma kuuluisaa tulista kastiketta. Ja kyllä, tulista on kuin mikä. Vaikka pullo vaikutti aluksi kovin pieneltä, riittää siitä varmasti iloa pitkään, sillä sen verran vähän kastiketta täytyy ruokaan lisätä tulisuuden saavuttamiseksi. Maustoimme soijapihvimme tällä soosilla ja opimme olemaan seuraavalla kerralla annostelussa hieman varovaisempia.

Amerikan malliin

Helou helou! Palasimme eilen komean kanssaeläjäni kanssa New Yorkista juhlapyhien vietosta viikonlopuksi kotiin. Maanantaina lähdemme Australiaan, joten hädin tuskin kerkeämme täällä pyykit pestä... Kuten tarkkaavaisimmat teistä ovat huomanneet, en päivittänyt blogia matkallamme, vaikka muuta uhosin. En saanut siirrettyä kuvia koneelle, joten jätin tuliaiset kotona annettavaksi.

Olen nyt käynyt useamman kerran tuolla suuressa ja mahtavassa Pohjois-Amerikan liittovaltiossa, mutta erästä perinteikästä paikallista ruokaa en ollut ennen tätä matkaa maistanut. Päätin nyt korjata tuon epäkohdan ruokakokemuksissani ja aloitin erään päiväni pannukakkuaamiaisella.


Ah ja voih, kun olikin hyvää! Tuoreet marjat ja syntisen makea siirappi kruunasivat makunautinnon loistavasti. Tuollaisella aamiaisella päivästä ei voi tulla kuin aivan loistava!

Kulutin matkalla myös runsaasti jo aiemmin hyväksi toteamiani tuotteita. Bageleita nautin runsaan tuorejuuston kera useanakin aamuna ja Starbucksin ihania kahveja join melkeinpä joka päivä.

Joulun kunniaksi tuolla ylikansallisella kahvikaupalla oli valikoimissaan myös uusia juhlavia juomia. Niisyä maistoin Gingerbread lattea, Peppermint white chocolate mochaa ja Peppermint chocolate mochaa. Makeitahan ne olivat kuin mitkä, mutta kertaalleen nautittuina oikein maistuvia. Nyt maistuu muutaman päivän ajan ruisleipä ja kenties jokin kunnon kotiruoka, mikäli sellaista saisi ennen uuteen matkaan valmistautumista väännettyä...

Vuosi 2008

Täällä on ollut viime aikoina todella hiljaista. Ja vaikka Kaveri onkin maailmalla reissaamassa on minullakin ihan oikea syy päivittämättömyyteen. Sillä: mitään päivittämisen arvoista ruokaa en ole tehnyt. Joulu oltiin vieraissa pöydissä useita päiviä ja sen jälkeen olen ollut niin kipeä, että on tullut syötyä lähinnä kasvislientä johon olen laittanut mukaan soijarouhetta/sipulia ja porkkanaa.

Mutta uusi vuosi, uudet kujeet. Ties mihin tämä tästä urkenee, jahka olo paranee.

Makeaa mahan täydeltä

Olemme lähdössä jouluksi komean kanssaeläjäni kanssa muille maille vierahille, joten päätin etten jaksa stressata tänä vuonna lahjoista liiemmin. Päätinkin tekaista pikkumakeisia niille, jotka ovat minun mielestäni makeita ja joilta tiesin saavani jotain avattavaa jouluksi. Nämä namulahjat eivät turhaan rasita ympäristöä ja maistuvat kaiken lisäksi hyvälle!


Tein Ituhipin viimejouluisten ohjeiden mukaan herkkumakeisia ja karpalotoffeeta (korvasin ituhipin puolukkatoffeessa marjat kirpeämpiin). Löysin Meiran pähkinä-rusinasekoituspussista toisenkin hauskan toffeeohjeen, jonka mukaan väänsin kolmannensorttiset karkit. Hyviä tuli, maistui tekijänsä lisäksi myös lahjansaajille. Kuvassa vasemmalla herkkumakeiset, keskellä karpalotoffee ja oikealla pähkinä-rusinatoffee.

Matkani vuoksi joudun taas jättämään kotihellan hetkeksi ja postailla tuolta maailmalta ruokakuulumisia. Makeaa ja kaunista joulua kaikille!


Maapähkinä-rusinatoffee

1 dl kermaa
1,5 dl maitoa
0,5 kg sokeria
75 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta

Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Kuumenna koko ajan häämentäen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää voi ja keitä seos tasaiseksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen vaaleanruskeaksi. Tähän kuluu aikaa noin 40 minuuttia. Testaa toffeen valmistumista pudottamalla massasta pieni tippa kylmään veteen. Jos tippa kovettuu palloksi, toffee on valmista. Ota kattila pois levyltä ja lisää vaniljasokeri sekä pähkinä-rusinasekoitus. Kaada massa leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä. Leikkaa toffee kuutioiksi ja säilytä tiiviissä lasipurkissa.

Pestoa puusteissa

Talvella kaipaa kaikkea lämmintä ja pehmeää. Tuohon kaipuuseen leipominen ja sen seurauksena syntyvät syötävät vastaavat mainiosti. Halusin tässä päivänä muutamana käsilleni tekemistä ja suulleni syötävää, joten päädyin tekemään pestoisia sämpylöitä. Löysin Saara Törmän mainiosta Saa vaivata -leivontakirjasta korvasämpylöiden ohjeen, jota hieman tuunailin pestohimoani taltuttavaksi. Puustin näköisiä tekeleitä siitä syntyi.


Pestopuustit

Taikina:
3 dl vettä, maitoa tai kasvismaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
1 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
25 g margariinia

Täyte:
pestoa
pinjansiemeniä
1 salottisipuli
basilikaa

Kuumenna yksi desi vettä tai maitoa kiehuvaksi ja murenna nesteeseen kasvisliemikuutio. Kun kuutio on sulanut, lisää joukkoon loput kaksi desiä nestettä. Lämmitä tahi jäähdytä neste kädenlämpöiseksi ennen kuin lisäät hiivan mukaan. Sekoita hunaja tai siirappi sekä ruisjauhot joukkoon. Lisää vehnäjauhot vähitellen ja sekoita samalla taikinaa. Lisää lopuksi pehmeä margariini ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä taikina kohoamaan puoleksi tunniksi. Odottaessasi voit vaikka suikaloida salottisipulin.
Kumoa kohonnut taikina jauhoiselle pöydälle. Kauli taikinasta noin 50 x 40 sentin kokoinen suorakulmio. Levitä pesto levylle ja ripottele päälle pinjansiemeniä, sipulisuikaleita ja basilikaa. Kääri levy rullalle ja aloita rullaaminen pitkältä sivulta. Leikkaa rulla kolmioiksi (minulla niitä tuli 14). Nosta kolmiot pellille leivinpaperin päälle kärki ylöspäin. Paina kolmionkärkeä reilusti alas muodostaaksesi leipomuksista korvapuustin näköisiä sämpylöitä. Peitä sämpylät vielä liinalla ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista puusteja noin 15 minuuttia. Nauti hyvässä seurassa.

Puolivalmista ruokaa

Minä en juuri pidä eineksistä tai edes puolivalmisteista. Nuori nainen niitä käyttää enempi ja usein minulle hyviä sellaisia suosittelee. Vastahankaisuudestani huolimatta uskaltaudun joskus kokeilemaan ruuanlaittoa helpottavia keksintöjä. Paras kohtaamani puolivalmiste ja Nuoren naisen moneen otteeseen hehkuttama on ollut Al Wadi -merkkinen falafel-valmiste. Kyseessä on siis kaksi falafel-jauheseospussia sisältävä pakkaus. Falafelit ovat alusta asti valmistettuna kovin työläitä ja usein myös jonkinasteisia pettymyksiä kaiken sen vaivannäön jälkeen, joten tämä puolivalmiste on asiansa ajava.

Täytyy myöntää, että nämä falafelit eivät ole vielä kertaakaan pettäneet. Lisäksi ne ovat ehdottomasti parhaimpia koskaan maistamiani falafeleita. Oulun kaupoista en ole vielä tuotetta löytänyt, mutta Helsingistä pakkauksia löytyy ainakin Sokoksen S-marketista ja Asematunnelin pienestä etnisestä ruokakaupasta, josta saa myös kaikenlaisia pähkinöitä huisin halvalla.


Nautimme falafelit basmatiriisin ja tzatzikin kanssa.

Tzatziki

pari desiä maustamatonta jugurttia
puolikas kurkku
3-4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
persiljaa
(minttua)

Laita maustamaton jugurtti useita tunteja ennen käyttöä, mielellään jo aamulla, valumaan suodatinpaperiin. Kun ruuanlaiton aika koittaa, raasta puolikas kurkku ja lisää se valuneeseen jugurttiin. Murskaa valkosipulinkynnet ja lisää ne mausteiden kera seokseen. Mikäli maustekaapistasi löytyy minttua, lisää sitäkin ihmeessä tzatzikiin. Nauti rapeiden falafelien kera tai vaikka leivän päällä.

Kuinka käy kasvissyöjältä käristys?

Komea kanssaeläjäni tykkää syödä ravintoa, jolla on joskus ollut äiti ja isä. Vaikka minä en moista brutaaliutta harrasta, ei se estä minua miellyttämästä miestäni liharuuan teolla. Olen muutaman kerran aiemmin (muun muassa tuolloin) tehnyt ruokaa, jota en itse pysty syömään. Tällöin ruuan valmistus tapahtuu hieman kuin laput silmillä, sillä tekemisiään ei pysty maistelemaan ja makua tarkistelemaan pitkin matkaa. Siltikin uskallan aika ajoin ryhtyä tuohon haastavaan hommaan täyttääkseni mieheni vatsan.

Poronkäristysliha on yllättävän kallista. Jälleen sain huomata kuinka kasvissyönti on kestävää kulutusta myös taloudellisesti. Sillä yhdellätoista eurolla, jonka puolen kilon pakasteliha yksistään maksoi, saisi kasvispohjaista proteiinia monen kuukauden tarpeiksi kuiva-ainekaappiin linssien, papujen ja soijatuotteiden muodossa.

Kauniistihan se poro pannulla käristyi kasvissyöjän kokkaillessa. Komea kanssaeläjäni nautti tuotoksista hymy huulillaan ja tokaisi, ettei olisi uskonut käristyksestä tulevan näin hyvää!


Kasvissyöjän poronkäristys

1 sipuli
voita
500 g poronkäristyslihaa (pakaste)
muutama desi tummaa olutta
suolaa
mustapippuria

Kuullota ensin sipulisilppu runsaassa voissa pehmeäksi. Lisää sitten jäinen liha muutamassa erässä pannulle sulamaan ja ruskistumaan. Kun koko liha on saanut kauniin ruskean värin pintaansa, lisää olut ja mausteet. Anna käristyksen hautua miedolla lämmöllä (mieluiten kannen alla) 30-34 minuuttia. Valmista tällä välin perunamuusi ja nauti käristys sen sekä puolukkahillon kera.

Saattaa olla että haudutusliemenä käytetty tumma olut teki käristyksestä juuri niin hämmästyttävän hyvän kuin se syöjälleen maistui. Meidän olumerkki oli allaolevaa. Mikä tahansa vastaava liemi arvatenkin ajaa saman asian.