lauantaina, lokakuuta 24, 2009

Mokattua makeaa

Ihanasta ruotsalaisesta keittokirjastani löytynyt maapähkinäpalojen ohje kuulosti toisella kotimaisellakin kerrassaan maukkaalta. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kerran aineksiakin löytyi. Tai no, osa oli sovellettavissa ja yksi epämääräisyydessään monitulkintainen...

Puolitin alkuperäisohjeen määrät, mutta kämmäsin erään aineksen kohdalla ja lisäsin sitä siis tuplaten muihin verrattuna. Korvasin murskatut maissihiutaleet tavallisilla kaurahiutaleilla, mutten muistanut puolittaa määrää. Palojen rakenteesta tuli mahdollisesti virheeni vuoksi aavistuksen pehmeä, mutta makua moka ei onneksi pilannut.

Maapähkinäpalat

250-300 g suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita
1 dl siirappia
vajaa 2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kookos(hiutalei)ta
2,5 dl (tai virheellisesti 5 dl) kaurahiutaleita tai murskattuja maissihiutaleita
90-150 g tummaa suklaata
35-50 g valkosuklaata

Sulata maapähkinävoi kattilassa. Tarkkaile tilannetta, sillä voi kärähtää äkkiä. Sekoita joukkoon siirappi, sokerit ja kookos. (Ohje ei eritellyt kookoksen olomuotoa mitenkään, joten tulkitsin sen vapaasti kookoshiutaleiksi. Kyseessä saattoi toki olla myös kookosmaito tai vaikka -voi, mutta vaikea sitä oli pelkästä "kokoksesta" ymmärtää. Hyvin ainakin hiutaleet tuntuivat seokseen uppoavan.) Anna seoksen hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia välillä sekoitellen.

Lisää lopuksi kaurahiutaleet tai murskatut maissihiutaleet. Levitä taikina leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Kauli taikina ohueksi suorakulmioksi papereiden välissä. Nosta päällimmäinen leivinpaperi pois ja anna taikinan jäähtyä hieman.

Käytä suklaata oman makusi mukaan. Minä ylitin alkuperäisohjeen annostukset reilulla kädellä, joten minimi mukailee reseptiä, maksimi minun määrääni. Sulata tumma suklaa esimerkiksi vesihauteessa ja kaavi se tasaisesti taikinan päälle. Sulata myös valkosuklaa ja ripottele sitä tumman suklaan päälle sinne tänne. Leikkaa taikina paloiksi ja säilytä niitä jääkaapissa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Apua miten herkullisen näköistä! Onko vinkkiä, jos tuon erehtyy tekemään, että miten on syömättä koko pellin? Nimimerkillä Mikään äkkimakeakaan ei pysäytä

Kaveri kirjoitti...

Kannattaa antaa osa kavereille ja sukulaisille tai pitää vaikka kestit, jossa pääsee jakamaan namut muiden kanssa. :)