Anteeksi rakkaat lukijamme (vai onkohan teitä enää yhtään..?) päivitysvälimme luvattoman pitkästä venymisestä. Itse voin sanoa tekosyyksi ainoastaan sen, että toukokuun lopulla Suomeen palattuani olin ilman kameraa parisen viikkoa jätettyäni sen komealle kanssaeläjälleni, joka palasi Vegasista vasta kaksi viikkoa sitten. Jotenkin kameran poissaoloon oli jo siinä vaiheessa niin tottunut, että minulla on kestänyt aikani ymmärtää sen olemassaolo. Olen kokkaillut tänä kuukauden hiljaiselon aikana lähinnä vain yhden tai kaksi mainittavan arvoista apetta. Maankuulua tomaattimozzarellakeittoa kun tulen takuuvarmasti tekemään vielä uudelleen, säästän kyseisellä ohjeella repostelun myöhemmäksi. Tänään tein pitkästä aikaa jotain uutta, ihanien pastajauhajien inspiroimaa papusoppaa:
Ohje mukaili melko säntillisesti
alkuperäistä. Lisäsin pari pikkukeltasipulia, korvasin cayennen muutamalla kuivatulla chilillä ja laitoin vielä kidneypapujen sekaan kourallisen mustasilmäpapuja. Oikein hyvää! Ja mainion tulista, chilit sopivat keittoon kivasti. Vaikka jauhajat keittelivät soppansa talvipakkasilla, täytti keitto myös kesäilmaan tottunen vatsan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti