Kuka toi kinkun keskelle kesäpöytää?

Ah ja pah, se olin ma! (Seuraan vahingossa Nuoren naisen innovaatiivisten ja kulinaaristen vanhempien jalanjälkiä. He kun tarjoilivat Nuoren naisen lakkiaisissa kesällä 2002 perinteistä ja laajalti ihastusta herättänyttä kinkkua juhlavieraille.)

Minä toki nautin kinkkuni lihattomassa muodossa, joten teen sen seitanista. Tein tällä Chocochilin ohjeella kinkkua ensimmäisen kerran viime jouluna, jonka jälkeen olen huomannut paistavani paistia aina vähän väliä. Olen ilmeisesti harrastanut asiaa jossain määrin häpeillen, sillä en ole ennen tätä kinkusta kylillä huudellut.

Kinkku on nimittäin loistavaa leivänpäällistä riippumatta vuodenajasta. Eikä tässä kyseisessä versiossa niin kovasti joulukaan maistu, että kinkkua kannattaisi sen vuoksi karsastaa. Puolitoista viikkoa sitten tekemäni - ja yksin nauttimani - seitanpaisti vetelee vasta nyt viimeisiään. Kinkku on siis paitsi riittoisa ja maukas myös luultavasti huomattavasti ilmastoystävällisempi leivänpäällinen kuin juustokimpale.

Seitankinkku

4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl kasvisliemijauhetta
0,25 tl suolaa
0,5 tl garam masalaa
1 tl paprikajauhetta (tai savupaprikajauhetta)
0,25 tl jauhettua inkivääriä
1 tl valkosipulijauhetta tai -rouhetta

0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl öljyä
2,5 dl vettä

Marinadi:
3 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja soijakastike veteen ja lisää seos jauhoihin. Sekoita ja vaivaa muutaman minuutin ajan. Muotoile paistiksi.

Sekoita marinadin aineet ja kaada paistin päälle. Anna paistin marinoitua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Kääri marinoitunut paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia

Banaanileipä

Tulipa harvinaisen ankea kuva. Ehkä voisimme keksiä uuden sananlaskun: Mitä ankeampi kuva, sitä maukkaampi leipä. Sillä sitä, jos jotakin, tämä oli.
En kyllä välttämättä kutsuisi leiväksi, sillä sen verran makea se kuitenkin oli. Mutta en myöskään sanoisi sitä kakuksi. Tai ehkä säälistä, kuivakakku. Itse olen kuitenkin niin makeanperso, että kakku-termi vaatisi omaan makuun hiukan enemmän sokeria.
Joka tapauksessa, tämä syntyi New Yorkista ostetun keittokirjan avulla, josta piti löytää banaaniohje, kun kaksi kaveria meinasi nahistua hengiltä keittiössä.

Banaanileipä

200 g jauhoja
2 1/4 tl. leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl kanelia
4 rkl vehnäalkioita
75 g keiju deli luonnonjogurttia (tai voita)
115 g sokeria
3/4 tl. sitruunamehua
2 banaania (alk.per.ohjeen mukaan 3)
2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola sekä vehnänalkiot keskenään. Vatkaa sokeri ja keiju kuohkeaksi. (Jos käytät voita, anna sen lämmitä huoneenlämpöiseksi.) Lisää joukkoon muussatut banaanit sekä munat. Sekoita.
Lisää kuivat aineet pikkuhiljaa ja kaada voideltuun leipävuokaan ja paista 180-asteessa 50-60 minuuttia.

Crackereita

Voileipäkeksi on mielestäni erittäin huono suomennos sanalle cracker. Näin ollen käytän itse mielummin tuota rapsahtavaa ja ytimekästä englanninkielistä ilmaisua, vaikka äidinkieltäni muuten rakastankin.

Minä pidän hapankorpuista ja suolakekseistä, mutta crackereiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Tofu for Twolta löytyi kuitenkin niin mukavia cracker-ohjeita, että pakkohan niitä oli itsekin kokeilla.

Siemencrackerit

1 dl vettä
2 rkl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
3 murskattua valkosipulinkynttä

2 dl kaurajauhoja (tai hienonnettuja kaurahiutaleita)
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 dl suolattuja vesimeloninsiemeniä (tai 0,75 dl ravintohiivaa + vajaa 1 tl suolaa)

Sekoita ensin märät aineet. Minä käytin tosiasiassa seitankinkusta ylijäänyttä marinadia, jossa oli asianomaisia ainesosia, ja jatkoin sitä vedellä runsaammaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan märkäseos koostuu kuitenkin yllämainituista aineksista. Nosta seos jääkaappiin jäähtymään.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn ravintohiivan korvasin suolatuilla vesimeloninsiemenillä (jotka eivät kyllä ole millään tavalla verrannollisia keskenään). Siementen suolaisuuden vuoksi en lisännyt suolaa. Siemenet tai ravintohiivan voi halutessaan korvata myös juustolla.

Sekoita kuva-aineseos märkäseokseen. Kaulitse taikina jauhotetulla leivinpaperilla tasaiseksi ja ohueksi levyksi. Minä en saanut siementen vuoksi taikinasta kovin ohutta, mutta yritys oli hyvä. Leikkaa levy pizzaleikkurilla tai veitsellä paloiksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tofu for Two varoitteli, että keksit palavat helposti, joten kannattaa tarkkailla uunin tilannetta. Taikinan ei tarvitse ole täysin kova tullessaan uunista ulos, sillä keksit kyllä jähmettyvät jäähtyessään.

Pätkismuffinsit

Näitä leivottiin jo reilu kuukausi sitten, jolloin vietettiin äitienpäivää. Oma äitini oli kaukana Helsingissä, mutta Tyypin äiti Oulussa, joten hän pääsi herkuttelemaan muffinseilla. Matkassa oli hiukan vastoinkäymisiä kun ryhdyimme leivontapuuhaan sunnuntaiaamuna ja huomasin, että olimme epähuomiossa käyttäneet edellisenä iltana viimeiset munat. Kioskeilla ei munia myyty ja kaupat olivat kiinni. Onneksi lähellä asuu ystävä, joka herätettiin unilta muna-apuun.

Ohje on napattu Pirkan-sivuilta, mutta olkoon se tässä lisäki. Laitoin muffinssiin myös Daimia, mutta se saattaa helposti pulpahtaa pinnalle ja palaa koppuraksi kuumassa uunissa.


Pätkismuffinssit
(N. 12 isoa/24 pientä)

Ainekset:
1 ps (140 g) minipätkiksiä
(1 iso pötkö Daimia)
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g leivontamargariinia tai voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)
2 tl Pirkka leivinjauhetta
1 tl Pirkka vanilliinisokeria
1 3/4 dl maitoa

Paloittele pätkikset ja daimi pieniksi palasiksi.
Vaahdota munat ja sokeri. Sulata rasva ja lisää se hieman jäähtyneenä taikinaan.
Sekoita jauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vanilliinisokeri, daimi sekä pätkikset keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.