Pahoittelut minunkin puolestani häpeällisestä hiljaiselosta. Mutta kuten Nuori nainen jo selittelikin, meidän Vegemisten vuodenvaihde meni juhliessa ja matkustellessa. Minä käväisin valloittamassa palan Eurooppaa: Münchenissa etsin sopivia lederhoseneita (en löytänyt), Innsbruckissa söin ihan jees sacherkakkua ja aivan taivaallista sushia, Pohjois-Italian Trentossa nautin maailman parasta pizzaa ja pistaasijäätelöä kermavaahdolla! Kurjista säistä huolimatta reissu hemmotteli aisteja.
Paluu arkeen koitti jo viime viikolla, mutta minä olen ottanut aikani asennoitua uuteen työttömämpään arkeeni.
Yksi ensimmäisistä kokkauksistani kotona oli tuttu ja turvallinen, täälläkin toisessa muodossa aiemmin postattu. Lanttukuutiot, nuo maan lahjat ruokapöytään, maistuvat aina. Seuraksi tein tällä kertaa linsseillä ryyditettyjä perunaröstejä.
Hienoja juuresohjeita ja uusia juurestuttavuuksia (kuten galanga, oka ja taaro) löytyy muuten Marttojen keittokirjasta Juureskuutio. Suosittelen!
Linssiröstit
2 dl punaisia linssejä
4 dl vettä
suolaa tai kasvisliemikuutio/-jauhetta
2 jauhoista perunaa
1 iso sipuli
valkopippuria
öljyä paistamiseen
Keitä ensin linssit kypsäksi suolalla tai kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä. Kuori ja raasta perunat ja sipuli.
Lisää kypsät, hivenen jopa muhjuuntuneet linssit peruna-sipuliraasteeseen. Lisää valkopippuri ja muotoile taikinasta pihvejä. Kannattaa muotoilla pihvit kostein käsin, ettei taikina tartu käsiin.
Paista pihvit pannulla runsaassa öljyssä ja nauti esimerkiksi lanttukuutioiden kanssa.
3 kommenttia:
Tervetuloa takaisin!
Mekin pysähdyttiin kesällä reilillä Trentossa, oli kyllä huikeiden maisemien ja mahtavan pizzan kaupunki. Käytiin syömässä Duomon viereisellä aukiolla ravintolassa, josta paikalliset hakivat pizzaa pahvilootissa ja turistit istuivat pöydissä pizzan äärellä. Ihan tajuton pizza, reissun paras! Ja reissun aikana tuli sentään _aika_ monta pizzaa vedettyä.
Kiitos, mukava olla taas kotona!
Trento oli hauska, mutta maisemat pääosin sumun peitossa. Onneksi pääsimme ihastelemaan vuoria myös Innsbruckissa.
Ravintola kuulostaa epäilyttävän tutulta, liekö jopa sama... Oli kyllä aivan uskomattoman hyvää pizzaa! Ja pistaasijäätelö (jota en ikinä uskonut edes maistavani) jälkiruokana kruunasi nautinnon. :)
Meillä oli se ihana heinäkuun helle, jonka innoittamana ja ilman eväitä kiipesimme jonnekin 1500 metriin. Matkan kuumottavin osuus oli ehdottomasti se kammottava riippuhissi, jolla alkumatka piti taittaa.
Voisko olla sama mesta! Olis voinut kuvitella, että tuomiokirkon vieressä ihan kaupunkin ytimessä sijainnut ravintola ois tarjonnut vain ylihintaista turistisafkaa, mut väärässä oltiin.
Pistaasijätski oli seuralaiseni ehdoton suosikki. Herkkua kyllä, vaikkakin toooooosi makeaa.
Lähetä kommentti