sunnuntai, helmikuuta 06, 2011

P.s. Ulkonäkö ois plussaa



Tämä ei nyt mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Bongasin uusimmasta Pirkka-lehdestä hauskan kuuloisen vadelmakakkuohjeen Runebergin hengessä. Koska yritin olla tehokas ja paistaa kiertoilmattomassa uunissa noin sataa asiaa yhtäaikaa, ei kakku - oho, yllättäen! - kypsynyt kunnolla. Uusien yritysten ja erheiden korjaamisten jälkeen kakku pysyi ainakin jotakuinkin kasassa, joskin loppuvaiheessa jo keskeltä lyhistyneenä.

En ole koskaan liiemmin intoutunut Runebergin tortuista, mutta kakku vei pisteet kotiin (eli minne?). Maku oli kohdillaan, mutta olisihan tuo ulkonäkökin joskus plussaa.

Voitte verrata: tältä sen olisi pitänyt näyttää.

Runebergin vadelmakakku

150 g voita tai margariinia
1,5 dl sokeria
2 luomumunaa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniliinisokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
1 dl vadelmahilloa
1 dl piparkakkumuruja

Kostutus:
0,5 dl vettä
0,5 dl rommia (minä käytin kookosrommia paremman puutteessa)
2 rkl sokeria

Kuorrutus:
1 rkl vadelmahilloa
n. 2 tl vettä
1 dl tomusokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen rasva ja sokeri. Vatkaa joukkoon huoneenlämpöiset munat yksitellen. Sekoita joukkoon vadelmahillo.

Yhdistä vehnäjauho, leivinjauhe, vaniliinisokeri ja kaakaojauhe. Siivilöi jauhoseos taikinaan. Lisää lopuksi vielä piparimurut.

Levitä taikina voideltuun ja korppujauhotettuun leipävuokaan (tilavuus n. 1 l). Paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia.

Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja anna kakun jäähtyä vielä hetki. Pese halutessasi vuoka ja nosta kakku takaisin vuokaan.

Kuumenna kostutusliemen ainekset. Jos käytät minun tavoin likööriä, sokerin määrää kannattaa vähentää. Kostuta kakku lusikoimalla liemi kakun pinnalle. Anna kakun vetäytyä muutama tunti tai seuraavaan päivään.

Kumoa kakku vadille. Sekoita kuorrutteen ainekset ja kuorruta kakku. Anna kuorrutteen kovettua ja nauti hyvässä seurassa.

1 kommentti:

Nuori Nainen kirjoitti...

Hhehehehheehh, kylläpä naurattaa. Taisit olla oikeassa kun puhelimessa sitä kuvailit.

No mutta, makuhan se on tärkeintä.

Ja PS: nauroin vasta kun näin tuon vertailukuvan.