Satuin juuri lukemaan jutun leivän leipomisesta. Jutussa painotettiin itse leivotun leivän terveellisyyttä, mikä on seurausta sen lisäaineettomuudesta. Kun kerran itse vaivaa taikinansa ja valitsee omat raaka-aineensa, ei joukkoon pitäisi tupsahtaa mitään yllättävää tavaraa. Jutun luettuani onnittelin itseäni leipomisinnon jälleenlöytämisestä.
Olen jo aiemminkin hehkuttanut oivaa leipävuokaani, mutta teen sen taas. Leipävuoka on mahtava juttu, sillä siihen leipoessa ei tarvitse miettiä leivän muotoa ja oikeaa kokoa, kunhan vain taikina jotensakin täyttää vuoan. Hankkikaa hyvät ihmiset leipävuoka, etenkin jos leivän leipominen jää usein kiinni viitseliäisyyden puutteesta. Vuoka helpottaa elämää huomattavasti antamalla sille edes hetkellisesti jonkinlaisen muodon.
Alkuviikosta leipomani leivän resepti löytyi samaisesta kirjasta, josta tein jo limpukasta ruisleipää. Ohje toimi tälläkin kertaa kuin rasvattu.
Suolaista ja rosmariinista vuokaleipää
2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1,5 tl suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
öljyä voiteluun
1 tl merisuolaa
1 tl rosmariinia
Sekoita lämpimään veteen hiiva, hunaja ja suola. Vaivaa suurin osa jauhoista taikinaan, mutta säästä vähän ruisjauhoja myöhempään vaivaamiseen. Jätä taikina 45 minuutiksi nousemaan. Jauhota pöytä loppujauhoilla ja vaivaa ne kertaalleen kohonneeseen taikinaan. Aseta taikina öljyttyyn leipävuokaan ja anna nousta vielä toiset 45 minuuttia. Voitele leipä öljyllä ja ripottele pinnalle merisuolaa ja rosmariinia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Mä aina unohdan leipävuoan, jos teenkin joskus leipää, erinomainen muistutus. Onko sulla ihan tavallinen vai silikoninen versio?
Mulla on ihan tavallinen, semmoinen alumiininen ehkä 1,5-2 litran vetoinen. Tykkään vuoassa erityisesti siitä, että siihen leivotusta taikinasta tulee normileivän paksuista. :) Kannattaa hankkia.
Lähetä kommentti