Matkalla

Heipparallaa ja hyvää uutta vuotta!
Tahollani on ollut hiljaista, joten kai hyviä vuosia voi toivottaa vielä näin reilusti uuden vuosikymmenen puolella.
Keittiössäni ei ole viime aikoina tapahtunut mitään, sillä työpäivän jälkeen singahdan suoraan teatteritreeneihin.
Kun taiteen palo lopulta loppuu, on kello jo sen verran paljon, että kokkaamiset ovat jääneet seuraavan päivän eväiden (yleensä seikeiton) kyhäämiseen. Niissä ei paljon postaamista ole.
Mutta jahka esityskausi pyörähtää käyntiin, vapautuu kokkaamisellekin aikaa.

Tässä kuitenkin pieni matkapostaus Lontoosta, jonne syöksähdin heti joulun jälkeen. Kaupunki oli ennestään tuttu, mutta nyt sillä erotuksella, että ikää oli istua pubeissa, joten se puoli tuli tutuksi.
Pubiruokaa tuli kokeiltua muutamaan otteeseen. Kokemukset kulkivat laidasta laitaan. Ensimmäiset fish and chipsit olivat pettymys: kala oli mautonta ja ranskalaiset lötköjä. Sen sijaan lähipubissa nautitut katkaravut sekä hummus ja pitaleipä olivat loistavat.

Ensimmäisenä iltana eksyimme eritrealaiseen ravintolaan Mosobiin, jonka ruoka oli taivaallista. Me kasvissyöjät tilasimme kolmea erillaista soossia, jotka tarjoiltiin eritrealaiseen tyyliin taginin näköisessä astiassa suomalaista lättyä muistuttavalta, no, lätyltä. Väliin oli yhdestä lätystä tehty rulla, jonka toisella puolella oli lihansyöjien soossi.
Pöytään tuotiin näitä lättyrullia enemmän ja niistä revityillä paloilla soossia kasattiin suupaloiksi. Kasvissoosseista varsinkin Hamli oli taivaallista. Se oli kaalista, valkosipulista ja chilistä tehtyä kastiketta. Paikka oli myös tunnelmaltaa ihana, puhumattakaan henkilökunnasta, joka oli sydämellinen ja hauska. Suosittelen!

Erona täysi-ikäisyyden lisäksi edelliseen Lontoon reissuuni oli kaupungin hintataso. Punnan kurssihan on tällä hetkellä niin huono, että kaikki tuntui edulliselta. Mosobissakin syömämme 4-hengen ateria, pullo punaviiniä ja neljä olutta maksoi 52 puntaa. Siis n. 62 euroa. Muutenkin syöminen ja juominen oli edullisempaa kuin Suomessa. Tuntui aivan riistolta, kun palatessamme pyörimme Helsingissä ja meinasimme mennä Picniciin syömään. 6-7 euroa patongista, kun samalla hinalla sai Lontoossa kaksi.

Vaikka monen moisessa ravintolassa ehdittiin piipahtamaan, jäi muutama suunniteltukin ravintola käymättä.
Kiinalainen kasvisravintola Peking Palace, jossa päivittäin tarjolla suuri kasvisruokapuffet ja iltaisin lista täynnä kasvisvaihtoehtoja.
Mildred's, jota moni oli kehunut ja joka nettisivujen perusteella näytti kiinnostavalta.
Red Veg, jonka ovelle jo pääsimme, mutta joka oli kiinni koska talo oli remontissa.
WagaMama, jota useat hehkuttivat ja jonka ruokalista näytti taivaalliselta, mutta jotka olivat joko jo kiinni kun pyrimme niihin, tai sitten liian täynnä.

Yksi onnistuneimmista paikoista oli kuitenkin luomuravintola Le Pain Quotidien, jossa annokset olivat maukkaita ja kauniita. Ravintola oli sisustettu hillitysti ja sympaattisesti. Luomu valkoviinikin oli hyvää, punaviininjuojat moittivat omaansa mehumaisuudesta. Olikohan syynä vähäinen sulffiittien määrä? Tiedä sitä, mutta kehumisen arvoinen paikka se ehdottomasti oli.

Suurin osa kuvista onkin juuri tuolta ravintolasta.

Toisin kuin me muut, Tyyppi joi olutta. Hyvää kuulema oli.

Maailman hulluin asia Bounty-juoma. Tyyppi osti tämän viimeisenä päivänä. Maistoin, ja se ei ollut ihan niin sulan suklaapatukan makuinen kuin pelkäsin, mutta aika ällö silti.

Isolle iso, ja pienelle pieni. Nämä pintit maksoivat yhteensä 2,80. Isossa oli Samuel Smith -panimon Old Brewery Bitteriä ja puolikkaassa Sovereign Bitteriä. Molemmat olivat erittäin hyviä. Saman panimon siideri sai ystävältäni runsaasti kehuja. Harmikseni en voi omena-allergian vuoksi maistaa siidereitä, mutta luotan hänen arvostelukykyynsä.

Jos joku on nyt matkalla Lontooseen täältä löytyvät pubit, jotka myyvät tuon pienen panimon maistuvia tuotteita.