Ruisleipää juuresta

Minulla on jääkaapissa ruisleivän juuri, jolla on tehty muinoin Arvo Ylpölle leipää. Uskomatonta, eikö totta! Vai juurikin sitä: legendaa ja huhupuheita? Sama se sille, sillä mielelläni teen leipäni hieman maineikkaammalta pohjalta.

Sain juuren tädiltäni, joka oli saanut sen Arvo Ylppö -kytköksistä tietävältä leipojalta. Testasimme juurta äitini kanssa ja leivoin elämäni ensimmäiset ruisleivät juureen. Äiti oli tosin alustanut juuren edellisiltana yksikseen. Hän luottaa leivonnassa mutu-tuntumaan, joten en voi kirjata tarkkoja määriä tähän. Minulla on kuitenkin hihassani (vai selaimeni kirjanmerkeissä?) eräs herkullinen ohje, jota aion kokeilla ihan pian. Saatte sitten kuulla juurestani lisää...

Mokattua makeaa

Ihanasta ruotsalaisesta keittokirjastani löytynyt maapähkinäpalojen ohje kuulosti toisella kotimaisellakin kerrassaan maukkaalta. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kerran aineksiakin löytyi. Tai no, osa oli sovellettavissa ja yksi epämääräisyydessään monitulkintainen...

Puolitin alkuperäisohjeen määrät, mutta kämmäsin erään aineksen kohdalla ja lisäsin sitä siis tuplaten muihin verrattuna. Korvasin murskatut maissihiutaleet tavallisilla kaurahiutaleilla, mutten muistanut puolittaa määrää. Palojen rakenteesta tuli mahdollisesti virheeni vuoksi aavistuksen pehmeä, mutta makua moka ei onneksi pilannut.

Maapähkinäpalat

250-300 g suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita
1 dl siirappia
vajaa 2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kookos(hiutalei)ta
2,5 dl (tai virheellisesti 5 dl) kaurahiutaleita tai murskattuja maissihiutaleita
90-150 g tummaa suklaata
35-50 g valkosuklaata

Sulata maapähkinävoi kattilassa. Tarkkaile tilannetta, sillä voi kärähtää äkkiä. Sekoita joukkoon siirappi, sokerit ja kookos. (Ohje ei eritellyt kookoksen olomuotoa mitenkään, joten tulkitsin sen vapaasti kookoshiutaleiksi. Kyseessä saattoi toki olla myös kookosmaito tai vaikka -voi, mutta vaikea sitä oli pelkästä "kokoksesta" ymmärtää. Hyvin ainakin hiutaleet tuntuivat seokseen uppoavan.) Anna seoksen hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia välillä sekoitellen.

Lisää lopuksi kaurahiutaleet tai murskatut maissihiutaleet. Levitä taikina leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Kauli taikina ohueksi suorakulmioksi papereiden välissä. Nosta päällimmäinen leivinpaperi pois ja anna taikinan jäähtyä hieman.

Käytä suklaata oman makusi mukaan. Minä ylitin alkuperäisohjeen annostukset reilulla kädellä, joten minimi mukailee reseptiä, maksimi minun määrääni. Sulata tumma suklaa esimerkiksi vesihauteessa ja kaavi se tasaisesti taikinan päälle. Sulata myös valkosuklaa ja ripottele sitä tumman suklaan päälle sinne tänne. Leikkaa taikina paloiksi ja säilytä niitä jääkaapissa.

Punaista tahnaa

Rakastan punajuuria. Olen kertonut ihastuksestani useaan otteeseen ennenkin, mutta tulen hehkuttamaan punajuuria niin kauan kuin tunteeni pysyvät näin kuumina. Olen kokeillut viime aikoina entistä enemmän vegaanisia ruokia, joista erilaiset vihannes- ja siementahnat ovat helppoja testattavia. Bongasin tämän tahnareseptin Vihreän langan sivuilta. Vähensin hieman öljyn määrää, mutta muuten tein tahnan ohjeen mukaan. Tätä voi syödä melkein lusikalla.

Punajuuritahna

400 g punajuuria
1,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl (omena)viinietikkaa
0,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl cayennepippuria

Harjaa punajuuret ja keitä ne kuorineen kypsäksi, noin 40-45 minuuttia. Paahda punajuurten kypsyessä auringonkukansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet.

Jäähdytä, kuori ja lohko kypsät punajuuret. Mittaa kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita tahnaksi. Nauti esimerkiksi leivän päällä.

Myöhästynyt haaste

Syyskuun ruokahaaste oli lapsuuden paras ruokamuisto. Myöhästyin haasteesta, mutta sen innoittama kokkailin lapsuuden ruokaa. Tämä tuskin on paras ruokamuistoni, mutta tätä meillä aina tasaisin väliajoin tarjoiltiin.

Käytännössä kyseessähän on spagetti carbonara, meillä sitä syötiin nimellä miilunpolttajan spagetti. Lapsena meni pekoni alas tuosta vain, mutta nykyään ohjetta on modattu lihastakieltäytyjälle sopivaksi.

Erilaisia kasvispekoneja löytyy ainakin Hälsan Kökiltä, ja Redwoodilta. Omani on Gallerian Life-kaupasta ostettu, ja se oli muistaakseni ruotsalaisen yrityksen maahantuomaa. En nyt vaan kuollakseni muista, minkämerkkisestä tuotteesta oli kyse. Hyvää se joka tapauksessa oli.

Huomasin muuten juuri, että meillähän on täällä 18 seuraajaa!! Kertokaa ihmeessä, keitä te olette?

Kasvissyöjän miilunpolttajan spagetti

Yhdelle reilusti, kahdelle vähän

100 g vegepekonia
1 muna
1 dl kermaa
1 sipuli
2 rkl. parmesania
spagettia
mustapippuria
suolaa

Pilko sipuli ja pekoni. Kuulota ja ruskista niitä pannulla. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla.
Keitä spagetti suolatussa vedessä.
Sekoita valutetun spagetin joukkoon sipulipekonikermaseos. Riko lasiin kananmuna, johon sekoitat parmesanin. Sekoita munajuustoseos kuuman spagetin joukkoon.
Nauti!

Jauhohummuksen jatkojalostus

Tämä ei mennyt nyt ihan putkeen. Törmäsin englanninkielisen ruokalehden sivuilla uudenlaiseen hummusohjeeseen, josta innostuin heti. Se tehtiin kikhernejauhoista kypsien kikherneiden sijaan ja tuloksen piti olla "extra creamy" tai vastaavaa. Eipä ollut, ei.

Hummus meni kertaalleen falafelien lisukkeena, mutta sen enempää en niljakasta tahnaa sellaisenaan viitsinyt käyttää. Lopusta hummuksesta tein crackereita samalla Tofu for twon ohjeella, jota olen aiemminkin testannut. Tällä kertaa korvasin siis ravintohiivan hummuksella (jota oli 2-3 dl) ja lisäsin taikinaan hieman kurpitsansiemeniä. Crackereihin jauhohummus sopi sentään oikein mainiosti!


Hummus kikhernejauhoista

reilu 6,5 dl (2,75 cup) vettä
suolaa
vajaa 2 dl (0,75 cup) kikhernejauhoja
seesaminsiemeniä (tai 0,6 dl tahinia)
3 rkl öljyä
yhden sitruunan kuori ja mehu

0,25 tl kuminaa
0,25 tl fenkolinsiemeniä
2 rkl öljyä
paprikahiutaleita

Kiehauta suolattu vesi. Lisää jauhot ja kiehuta miedolla lämmöllä pari minuuttia. Tai siis näin ohjeessa sanotaan. Minun mielestäni seos oli parin minuutin porisemisen jälkeen aivan liian vellimäinen, joten annoin seoksen hautua runsaamman tovin (ehkä 10 min). Lisää seokseen seesaminsiemenet (tai tahini), öljy sekä sitruunan kuori ja mehu. Nauti esimerkiksi faafelien kanssa (tai jatkojalosta muuhun ruokaan).

Halutessasi paahda kuumalla pannulla kuminaa ja fenkolinsiemeniä. Lisää öljy sekä paprikahiutaleet ja paahda puoli minuuttia. Valuta öljyseos hummuksen päälle.

Marjamania

Syksy hemmottelee suomalaista. Mustikat, puolukat, tyrnit ja karpalot auttavat ahkeran poimijan pirteänä talven yli. Marjojen ja niistä tehtyjen hillojen lisäksi pakkaseen voi pyöräyttää muutaman litran makeaa sosetta kotimaisista omenoista. Miksi ostaa ulkomailta rahdattuja hedelmiä, kun hyvällä varautumisella voi nauttia kotimaisia c-vitamiineja yli kylmän kauden? Jos omassa apajaonnessa on vielä petraamisen varaa, kokeneista ja anteliaista naapureista on suurta apua pakastimen täyttämisessä.

Mustikkapiirakka

100 g rasvaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

5 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja
4 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää seos taikinaan. Painele taikina piirakkavuoan (halkaisija n. 23 cm) pohjalle. Paista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 10 minuuttia.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauho ja sokeri. Levitä marjaseos esipaistetun piirakkapohjan päälle ja kypsennä piirakkaa vielä 15 minuuttia. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Kivuton juustokastike

Lasagne on nannaa. Varsinkin saunan jälkeen sunnuntai-iltana. En ole tehnyt lasagnea pitkään aikaan, sillä pelkään hieman juustokastiketta. Se palaa helposti pohjaan, kiehuu yli tai jää muuten vaan kokkareiseksi.

Tällä kertaa väänsin ao. mukavuusruoan kevyemmällä reseptillä (Hyvä Terveys -lehden Kevyt Kokki -liitteen mukaan, kasvisversioksi muunneltuna), jonka juustokastike oli yllättäen helpoin ikinä! Tai ehkä olen vain lasagneideni välissä kehittynyt kokkina niin suunnattomasti, että hankalat hommatkin sujuvat minulta nykyään kuin vettä vaan. (Epäilen jälkimmäistä vahvasti...)


Kevyempi lasagne

2 dl soijarouhetta + 2 dl vettä
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 kasvisliemikuutio
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyrettä
0,5 dl ketsuppia
1 rkl sinappia
0,5-1 tl mustapippuria
1 tl sokeria
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa hienonnettuna
(150 g pakastepinaattia)
(2 dl kypsiä kikherneitä)

Juustokastike:
3 rkl öljyä tai margariinia
0,75 dl vehnäjauhoja
8 dl rasvatonta maitoa
200 g kevyttä tuorejuustoa (esim. 2 % valkosipuliversiota)
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

12 täysjyvälasagnelevyä

Laita soijarouhe turpoamaan veteen (n. 10-15 min.). Kuori ja pilko sillä välin sipulit. Paista turvonnutta soujarouhetta pannulla. Lisää sipulit ja murustettu liemikuutio. Lisää loputkin aineet ja anna hautua kannen alla puolisen tuntia. Minä lisäsin aluperäisen ohjeen aineksiin hieman pakastepinaattia ja kypsiä kikherneitä. Aineksia olisi voinut olla enempikin, sillä soijaouhekastike uhkasi loppua ennen juustokastiketta.

Valmista tällä välin juustokastike: sulata rasva kattilassa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää maito hiljalleen ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Sulata joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele lasagnevuoka. Kaada pohjalle juustokastiketta ja asettele lasagnelevyt päälle. Lisää juustokastiketta ja soijarouhekastiketta ja jälleen kerros lasagnelevyjä. Tee kerroksia, kunnes ainekset loppuvat. Kaikkein päällimmäiseksi tulee juustokastiketta. Kypsennä lasagnea 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos pinta uhkaa tummua liikaa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Atlantin takaa saariston makuun

Hey there. Minä kotiuduin juuri äskettäin reilut kaksi viikkoa kestäneeltä Pohjois-Amerikan rundiltani, mikä selittää hiljaisen eloni blogirintamalla. Valitettavasti matkalla maistelluista ruoista ei tullut napsittua mielikuvia kummempaa, joten en viitsi alkaa niistä sen enempää jaaritella. Sain kuitenkin maailmalta muutamia vinkkejä kotikeittiöön kokeiltavaksi, joten kenties matkamuisteluissa seuraa vielä jatkoa...

Jälleen kerran kotiin palattuamme minun teki ensimmäisenä mieli kotimaista leipää. Mieluusti jotain tummaa ja rouheaa. Koskapa matkalla käyttämättömät kokkailukäteni jo syyhysivät ruoantekoon, päätin kokeilla kauan himoitsemaani saaristolaisleipää. Internetin pikaetsintä paljasti, ettei leivän reseptissä ole kovinkaan paljon vaihtelunvaraa. Näin ollen päätin tukeutua suomalaisen ruokablogosfäärin peruskallioon, Pastanjauhajiin.

Pastanjauhajien ohjeeseen verrattuna minä tein leivät hieman pienemmillä hiiva- ja jauhomäärillä. Suolan määräkin olisi voinut olla vähäisempi. Täytin taikinalla kahden ja yhden litran leipävuokani ja lopusta (noin neljäsosasta taikinaa) muotoilin uunipannulle pienen limpun. Äitikin tykkäsi, mikä on merkki onnistuneesta lopputuloksesta.


Saaristolaisleipä

1 l piimää
2 ps kuivahiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappivettä (2 osaa vettä + 1 osa siirappia)

Sekoita lämpimään piimään hiiva. Kun se on liuennut, sekoita joukkoon muut ainekset. Nostata taikinaa pari tuntia.

Taikina ei kaipaa vaivaamista, vaan sen voi vain kaapia vuokiin tai muotoilla leiviksi. Vuoissa leivistä tulee huomattavasti mehevämpiä, sillä limppuna tulos on matalahko. Kahden litran leipävuoat ovat parhaimpia (taikina täyttää kaksi sellaista).

Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Paistamisen puolivälissä voit halutessasi valella leipiä siirappivedellä.

Pastanjauhajat kehottaa laittamaan jäähtyneet leivät pariksi päiväksi jääkaappiin, sillä uunituoreena ne eivät kuulemma ole parhaimmillaan. Minä pakastin osan, maistoin heti limppua ja laitoin loput jääkaappiin. Leipä oli paistolämpimänäkin suussasulavaa, joten odotan sen päivettymistä innolla...

Tofua pataan

Tämä Tofu-keittokirjan pataohje päätyi kokeiluun aurinkoisen päivän torireissun jälkeen. Vaikka luulen reseptin tarkoitetun talvi-iltojen lämmikkeeksi, syntyi pata hienosti myös kauden tuorevihanneksista. Erityisesti tofu oli loistavaa currypaistettuna. Tuunasin reseptiä lisäämällä pataan kikherneitä ja pähkinöitä ja jättämällä toisen tofun sekä banaanin pois. Korvasin osan porkkanoista nauriilla ja purjon sipulilla. Muutoin menin ohjeen mukaan.


Tofupata kauden tapaan

10 pientä perunaa
2 porkkanaa
2 pientä naurista
puolikas kukkakaali
3 rkl öljyä
1 rkl currya
3-4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 sipuli

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1 rkl currya
2 rkl kookoshiutaleita

1 banaani
kourallinen saksanpähkinöitä
3-4 dl kypsiä kikherneitä
(yrttisuolaa)

Kuori juurekset tarvittaessa ja paloittele ne. Kuumenna öljy tilavassa kattilassa ja sekoita curry mukaan. Lisää juurespalat ja kuullota noin 4 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kasvisliemikuutio. Peitä kattila kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia.

Pilko mukaan sipuli ja anna hautua vielä viisi minuuttia. Poista kansi, jotta enin kosteus pääsee haihtumaan.

Paloittele tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna pannussa margariini ja sekoita curry rasvaan. Paista tofupalat kauniin ruskeiksi. Käännä lämpö nollille ja lisää vielä kookoshiutaleet. Anna ruskistua hieman jälkilämmöllä.

Kaada kypsät vihannekset liemineen pataan. Sekoita joukkoon viipaloitu banaani, rouhitut pähkinät, kikherneet ja tofupalat. Lisää halutessasi yrttisuolaa ja sekoita hyvin. Annan hautua 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Ihana mies keittiössä vol.2

Eipä aikaakaan, kun komea kanssaeläjäni yllätti minut keittiössä taas. Ja edelleen, mitä mahtavimmin seurauksin! Minä menin täyttämään viime viikolla vuosia, minkä kunniaksi mies antoi minulle herkullisen näköisen suklaaleivontakirjan lahjaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä myöhemmin juhlapäivän aikana hän tekaisi minulle kirjasta mielimäni reseptin.

Valitsin valkosuklaabrowniet, joita en olisi ehkä itse uskaltanut edes yrittää. En olisi malttanut jättää suklaita ja pähkinöitä karkeiksi paloiksi, enkä ottaa leipomusta pois uunista hyvissä ajoin, kuten puoliskoni teki. Browniet olivat juuri niin kosteita ja meheviä makuelämyksiä kuin niiden kuuluukin olla. Kaunista, hyvää ja ah niin rakastettavaa!


Valkosuklaabrowniet

100 g voita
225 g valkosuklaata
1,5 dl saksanpähkinäpaloja
2 munaa
2,5 dl ruskeaa sokeria
2,5 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Voitele kulmikas kakkuvuoka (18 cm). Pilko 175 grammaa suklaata karkeasti paloiksi ja lisää pähkinäpalat joukkoon. Sulata loput suklaat ja voi keskenään vesihauteessa. Nosta seos jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää jäähtynyt suklaa-voiseos joukkoon. (Ruskean sokerin ansiosta leivonnaiset saavat ehkä keittokirjan kuvassa näkyneen ruskean värityksen, sillä meillä browniet jäivät intiaanisokerilla ja canderelilla vaaleiksi.) Sekoita taikinaan vielä loput kuiva-aineet ja suklaa-pähkinäseos. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes leipomus on juuri ja juuri paistunut. Taikinan tulee olla edelleen keskeltä pehmeää. Anna jäähtyä vuoassa ja leikkaa browniepaloiksi ennen tarjoilua.

Rieskaa pannussa

Löysin eräänä päivänä töissä muistaakseni Kainuun Sanomista mielenkiintoiselta kuulostavan (ja kuvattoman) pannurieskan ohjeen. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, kun olin sen mukaani leikannut. Jostain syystä mielikuvitukseni ei riittänyt pelkkää ohjetta lukemalla kuvittelemaan lopputulosta. Sehän näyttää nimittäin ihan pannukakulta!

Eipä siinä mitään. Jatketaan pannupolulla, kun kerran sitä ollaan lähdetty tamppaamaan. Varsin hyvää rieska oli hämmentävästä olomuodostaan huolimatta. Melko ruokaisaa ja paksua itsessään, joten päällysteitä se ei välttämättä kaipaa. Sopii hyvin esimerkiksi salaatin tai keiton lisukkeeksi.


Pannurieska

1 l vettä
4,5 dl puuroriisiä
3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
3 dl jauhoja (minä käytin kaura- ja ruisjauhoja sekä kaurahiutaleita)
3 rkl öljyä

Keitä riisiä vedessä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Tähän menee noin vartti. Sekoita taikinan muut ainekset keskenään ja lisää lopuksi hieman jäähtyneet riisit. Taikina jää melko löysäksi.
Kaada taikina uunipellille rasvatun leivinpaperin päälle. (Leivinpaperi kannattaa tosiaan rasvata, sillä muutoin rieskaa saa hinkata lastalla irti paperista.) Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Pannukakku meilläpäin

Yritin kerrankin tehdä pannukakkua siihen aitoon oikeaan ahvenanmaalaiseen tapaan. Maidot, mannasuurimot, mausteet, munat ja jauhot tanassa sotkin taikinan tasaiseksi ja lykkäsin kakun uuniin muhimaan. Ruskistuvaa pannaria tarkkaillessa mieleeni hiipi karmea tosiasia. Sokeri! Minä, makealle perso aikuinen ihminen, unohdin sitten sokerin pannukakusta.

Hätähän ei tunnetusti useinkaan ole ihan sen näköinen, miltä se alkuun saattaa vaikuttaa. Näin ollen päätin, että kyseessä taitaakin olla perinteinen (jos ei vielä, niin ajan kanssa kyllä) Pohjois-Pohjanmaan pannukakku. Täällä päin ruoan maukkauden ei nimittäin tarvitse mennä ristiin sen terveellisyyden kanssa. Ehkä juuri puuropohjan ansiosta tämänkin kaltainen pannukakku muotoutui oikein kuohkeaksi tapaukseksi.

Sitä paitsi, kun kerran kyseessä on sokeriton pannukakku, ei makeiden lisukkeiden määrässä tarvitse äklöyden pelossa pihistellä...

Pohjois-Pohjanmaan pannukakku

7 dl kevytmaitoa
1 dl mannasuurimoita

hippusellinen (0,25 tl) suolaa
vajaa 1 tl kardemummaa
vajaa 1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia

1 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
(mammareille vajaa 0,5 dl sokeria)

päälle tomusokeria
lisukkeeksi vaniljajäätelöä ja makeaa hilloa

Kiehauta maito ja lisää mannasuurimot. Keitä kokoon, kunnes katselet löysää puuroa. Viitisen minuuttia riittänee. Sekoita mannapuuroon mausteet. Anna jäähtyä ennen kuin vatkaat sekaan jauhot ja munat. Mammarit tai saaristossa asuvat voivat lisätä joukkoon myös sokeria.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla puolisen tuntia. Koristele herkku tomusokerilla. Nauti vaniljajäätelön ja hillon kera.

Ihana mies keittiössä

Minulla on ihana mies. Hänet tunnetaan tässä blogissa myös nimellä komea kanssaeläjä. Hän antaa yleensä minun hoitaa huushollimme ruoanvalmistuksen ihan itsekseni (vai enkö vain päästä häntä keittiöön kanssani?). Silloin harvoin, kun hänkin ottaa osaa kokkailuun, on tulos huomattavasti maukkaampi kuin yksikseni sählätessä.


Teimme tässä männäpäivänä pitkästä aikaa uuniperunoita kera falafelien. Niiden seuraksi komea kanssaeläjä surrautti (oho! murrretta...) muutaman maukkaan papudipin. Hän teki tahnat huomattavasti hienovaraisemmin kuin allekirjoittanut ja sai sattumaisen lopputuloksen maistumaan taivaalliselta.

Hummuksen lisäksi kokeiluun päätyi uusi tuttavuus, tomaatti-papudippi, jonka ohje löytyi Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjasta. Pähkinöiden puutteessa korvasimme ne siemenillä. Tahna sopii mainiosti pääruoan lisukkeeksi, mutta myös leivän päälle. (Annoskuvassa tomaattitahna vasemmalla hummuksen vieressä.)


Komean kanssaeläjän papudippi

3 dl kypsiä papuja (meillä härkäpapuja ja kikherneitä)
1 tomaatti
0,5 dl öljyä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl soijakastiketta
1 dl siemeniä (meillä kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä) tai1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa
1 tl tandoori masalaa tai 0,5 tl cayennepippuria

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Nauti esimerkiksi uuniperunoiden ja falafelien kanssa.

Kasvis muffuletta

Kesä-heinäkuun ruokahaasteena on Jazz. Aihe sopii itselleni kuin nyrkki silmään, sillä tänään hurautan töiden jälkeen Pietarsaaren kautta Poriin katsomaan Duffya.
Koska en kuitenkaan tiedä mitä Porissa tulee Jazzien ohessa nautittua, päätin osallistua haasteeseen jo täältä kotoa käsin.

Reseptin kehittelyssä olin niinkin luova, että katsoin mitä google antoi hakusanalla 'jazz food'. Ja sehän antoi vaikka mitä! Esimerkiksi muffuletan ohjeen. Onneksi internetin ihmeellinen maailma tarjosi myös kasvisversioita originaalin lihaisan version rinnalle.

Ja tämähän oli oivallista sapuskaa. Erityisen hyvin se sopisi varmasti piknik- tai jazzevääksi, sillä muotonsa vuoksi se on helppo kuljettaa. Ensikerralla taidan kuitenkin käyttää hiukan vähemmän suolaisia ainesosia, sillä nyt se oli omaan makuuni liian suolaista.

Kasvis Muffuletta

½ munakoiso
½ kesäkurpitsa
1 punasipuli
pieni portobello sieni
½ paprika
80 g pinaattia (pakaste)
0,7 dl parmesaania
2 dl giardinieraa (eli säilöttyjä italialaisia vihanneksia)
2 rkl. oliiveja
90 g provolone juustoa
0,25 dl öljyä
n. 24 cm. läpimittainen leipä

Sekoita sulatettu pinaatti ja parmesaani tehosekoittimessa. Lisää öljy ohuena nauhana. Surruuta pestoksi. Viipaloi kesäkurpitsa, munakoiso, portobello, sipuli ja paprika. Sivele ne öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda 225-asteisessa uunissa 15 min.
Aja tehosekoittimessa giardinera ja oliivit massaksi.

Leikkaa isosta leivästä 23-25 cm. läpimitaltaan, kansi pois ja koverra sisus tyhjäksi. Muista kuitenkin jättää reunoille reilu sentti leipää, jottei se mene rikki.
Sivele leipä pestolla. Kokoa kerroksittain leipään paahdettuja kasviksia, oliivimössöä ja provolone-juustoa, kunnes leipä alkaa olla täysi. Lopuksi sivele päälle vielä pestoa ja sivele pestolla myös irtileikattu leivän kansi.

Laita kansi paikoilleen ja kääri leipä folioon ja anna olla jääkaapissa vähintään 0,5 tuntia, mielellään enemmän. Nosta kuitenkin leipä huoneen lämpöön 30 min. ennen tarjoila. Leikkaa leivästä viipaleita ja tarjoile jazzin tahtiin.

Toisissa ohjeissa ehdotettiin myös leivän pikaista lämmittämistä uunissa ennen tarjoilua, jotta juusto pääsee sulamaan. Internetistä löytynee tästä lisää tietoa.

Keikahtanut kakku

Äitini teki mehevän raparperi-omenakeikauskakun muistaakseni 13-vuotissyntymäpäivilleni. Kakku oli niin mainiota, etten sinä päivänä muuta syönytkään. Monipäiväiseksi moinen dieetti ei taitaisi sopia.

Tänä kesänä olen ennättänyt nauttia raparperia jo mehun ja soseen muodossa, mutta keikauskakku on ollut mielessäni ensipuraisusta lähtien. Tein kakun viime viikolla veljeni kunniaksi, sillä hän oli viikon ajan Washingtonista kotona vierailemassa.

Oksaalihappoa sisältävän raparperin kanssa täytyy muistaa nauttia jotain kalsiumpitoista, joten vaahdotettava vaniljakastike tai kermainen vaniljajäätelö ovat terveydenkin kannalta välttämättömiä lisukkeita.


Raparperi-omenakeikauskakku

Pohjalle:
50 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
5 dl raparperinpaloja
2 dl omenanpaloja

Taikina:
150 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Viipaloi 50 grammaa rasvaa kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri sekä raparperin- ja omenanpalat.

Vaahdota 150 grammaa pehmeää rasvaa ja kaksi desiä sokeria. Lisää vaahtoon yksitellen huoneenlämpöiset munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan niin, että siitä tulee tasaista. Levitä taikina vuokaan raparperiseoksen päälle.

Paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia.

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoilulautaselle. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Kirsikkapiirakka

Jos voisin, niin olisin innokas kirsikan, omenan, persikan, päärynän, luumun ja nektraniin ystävä. Noin niin kuin muutaman mainitakseni. Valitettavasti ärhäkkä koivuallergia estää kaikkien edellä mainittujen nauttimisen raakana.

Onneksi on olemassa kaikenlaiset piiraat ja leivonnaiset. Tämän aaah, niin herkullisen, mutta tosi makena kirsikkapiirakan reseptin nappasin Voisilmäpelistä.
Parasta piirakka oli mielestäni juuri uunista tulleena lämpimänä, kylmän vanilijajäätelön kera tarjottuna. Suosittelen, vaikka uskonkin, että kesällä ne marjat ovat parhaita juuri sellaisenaan.

Kirsikkapiirakka

Pohja:
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
3/4 tl suolaa
200 g voita
n. 5 rkl kylmää vettä (tai enemmän)

Täyte:
2 dl sokeria (tai enemmän, jos kirsikat ovat kovin happamia)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
3 rkl maissitärkkelystä
1 litra kirsikoita (kivet poistettu)
3 tl sitruunamehua (vähemmän, jos kirsikat ovat happamia)
tilkka maitoa voiteluun

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi niihin voikuutiot. Kun taikina on muruisaa, lisää vettä n. 5 rkl (tai enemmän) jotta pystyt muotoilemaan taikinan palloksi. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte: sekoita sokerit, suola ja maissitärkkelys keskenään. Lisää joukkoon kirsikat ja sitruunamehu.

Jaa taikinapallo kahteen osaan. Kauli jauhotulla pinnalla siitä kaksi pyöreää levyä. Painele toinen levy halkaisijaltaan n. 22-24 cm. piirakkavuokaan ja leikkaa toinen levy suikaleiksi.

Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle piirakkavuokaan ja asettele taikinasuikaleet ristikoksi päälle. Voitele tilkalla maitoa.

Paista ensin 15 min. 220-asteisessa uunissa keskitasolla. Vähennä tämän jälkeen lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes täyte kuplii ja kuori on muuttunut kauniin ruskeaksi. Minulla tähän meni n. 40 minuuttia, mutta se riippuu melko paljon uunista. Täyte jää helposti löysäksi joten liian hätäinen ei kannata olla - jos kuori näyttää paistuvan liian nopeasti, laita päälle folioarkki.
Täyte saa vihjailevasti kuplia kuoren päälle.

Jäähdytä piiras ja tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.

Kuka toi kinkun keskelle kesäpöytää?

Ah ja pah, se olin ma! (Seuraan vahingossa Nuoren naisen innovaatiivisten ja kulinaaristen vanhempien jalanjälkiä. He kun tarjoilivat Nuoren naisen lakkiaisissa kesällä 2002 perinteistä ja laajalti ihastusta herättänyttä kinkkua juhlavieraille.)

Minä toki nautin kinkkuni lihattomassa muodossa, joten teen sen seitanista. Tein tällä Chocochilin ohjeella kinkkua ensimmäisen kerran viime jouluna, jonka jälkeen olen huomannut paistavani paistia aina vähän väliä. Olen ilmeisesti harrastanut asiaa jossain määrin häpeillen, sillä en ole ennen tätä kinkusta kylillä huudellut.

Kinkku on nimittäin loistavaa leivänpäällistä riippumatta vuodenajasta. Eikä tässä kyseisessä versiossa niin kovasti joulukaan maistu, että kinkkua kannattaisi sen vuoksi karsastaa. Puolitoista viikkoa sitten tekemäni - ja yksin nauttimani - seitanpaisti vetelee vasta nyt viimeisiään. Kinkku on siis paitsi riittoisa ja maukas myös luultavasti huomattavasti ilmastoystävällisempi leivänpäällinen kuin juustokimpale.

Seitankinkku

4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl kasvisliemijauhetta
0,25 tl suolaa
0,5 tl garam masalaa
1 tl paprikajauhetta (tai savupaprikajauhetta)
0,25 tl jauhettua inkivääriä
1 tl valkosipulijauhetta tai -rouhetta

0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl öljyä
2,5 dl vettä

Marinadi:
3 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja soijakastike veteen ja lisää seos jauhoihin. Sekoita ja vaivaa muutaman minuutin ajan. Muotoile paistiksi.

Sekoita marinadin aineet ja kaada paistin päälle. Anna paistin marinoitua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Kääri marinoitunut paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia

Banaanileipä

Tulipa harvinaisen ankea kuva. Ehkä voisimme keksiä uuden sananlaskun: Mitä ankeampi kuva, sitä maukkaampi leipä. Sillä sitä, jos jotakin, tämä oli.
En kyllä välttämättä kutsuisi leiväksi, sillä sen verran makea se kuitenkin oli. Mutta en myöskään sanoisi sitä kakuksi. Tai ehkä säälistä, kuivakakku. Itse olen kuitenkin niin makeanperso, että kakku-termi vaatisi omaan makuun hiukan enemmän sokeria.
Joka tapauksessa, tämä syntyi New Yorkista ostetun keittokirjan avulla, josta piti löytää banaaniohje, kun kaksi kaveria meinasi nahistua hengiltä keittiössä.

Banaanileipä

200 g jauhoja
2 1/4 tl. leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl kanelia
4 rkl vehnäalkioita
75 g keiju deli luonnonjogurttia (tai voita)
115 g sokeria
3/4 tl. sitruunamehua
2 banaania (alk.per.ohjeen mukaan 3)
2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola sekä vehnänalkiot keskenään. Vatkaa sokeri ja keiju kuohkeaksi. (Jos käytät voita, anna sen lämmitä huoneenlämpöiseksi.) Lisää joukkoon muussatut banaanit sekä munat. Sekoita.
Lisää kuivat aineet pikkuhiljaa ja kaada voideltuun leipävuokaan ja paista 180-asteessa 50-60 minuuttia.

Crackereita

Voileipäkeksi on mielestäni erittäin huono suomennos sanalle cracker. Näin ollen käytän itse mielummin tuota rapsahtavaa ja ytimekästä englanninkielistä ilmaisua, vaikka äidinkieltäni muuten rakastankin.

Minä pidän hapankorpuista ja suolakekseistä, mutta crackereiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Tofu for Twolta löytyi kuitenkin niin mukavia cracker-ohjeita, että pakkohan niitä oli itsekin kokeilla.

Siemencrackerit

1 dl vettä
2 rkl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
3 murskattua valkosipulinkynttä

2 dl kaurajauhoja (tai hienonnettuja kaurahiutaleita)
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 dl suolattuja vesimeloninsiemeniä (tai 0,75 dl ravintohiivaa + vajaa 1 tl suolaa)

Sekoita ensin märät aineet. Minä käytin tosiasiassa seitankinkusta ylijäänyttä marinadia, jossa oli asianomaisia ainesosia, ja jatkoin sitä vedellä runsaammaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan märkäseos koostuu kuitenkin yllämainituista aineksista. Nosta seos jääkaappiin jäähtymään.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn ravintohiivan korvasin suolatuilla vesimeloninsiemenillä (jotka eivät kyllä ole millään tavalla verrannollisia keskenään). Siementen suolaisuuden vuoksi en lisännyt suolaa. Siemenet tai ravintohiivan voi halutessaan korvata myös juustolla.

Sekoita kuva-aineseos märkäseokseen. Kaulitse taikina jauhotetulla leivinpaperilla tasaiseksi ja ohueksi levyksi. Minä en saanut siementen vuoksi taikinasta kovin ohutta, mutta yritys oli hyvä. Leikkaa levy pizzaleikkurilla tai veitsellä paloiksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tofu for Two varoitteli, että keksit palavat helposti, joten kannattaa tarkkailla uunin tilannetta. Taikinan ei tarvitse ole täysin kova tullessaan uunista ulos, sillä keksit kyllä jähmettyvät jäähtyessään.

Pätkismuffinsit

Näitä leivottiin jo reilu kuukausi sitten, jolloin vietettiin äitienpäivää. Oma äitini oli kaukana Helsingissä, mutta Tyypin äiti Oulussa, joten hän pääsi herkuttelemaan muffinseilla. Matkassa oli hiukan vastoinkäymisiä kun ryhdyimme leivontapuuhaan sunnuntaiaamuna ja huomasin, että olimme epähuomiossa käyttäneet edellisenä iltana viimeiset munat. Kioskeilla ei munia myyty ja kaupat olivat kiinni. Onneksi lähellä asuu ystävä, joka herätettiin unilta muna-apuun.

Ohje on napattu Pirkan-sivuilta, mutta olkoon se tässä lisäki. Laitoin muffinssiin myös Daimia, mutta se saattaa helposti pulpahtaa pinnalle ja palaa koppuraksi kuumassa uunissa.


Pätkismuffinssit
(N. 12 isoa/24 pientä)

Ainekset:
1 ps (140 g) minipätkiksiä
(1 iso pötkö Daimia)
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g leivontamargariinia tai voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)
2 tl Pirkka leivinjauhetta
1 tl Pirkka vanilliinisokeria
1 3/4 dl maitoa

Paloittele pätkikset ja daimi pieniksi palasiksi.
Vaahdota munat ja sokeri. Sulata rasva ja lisää se hieman jäähtyneenä taikinaan.
Sekoita jauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vanilliinisokeri, daimi sekä pätkikset keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.