Arjen keskeltä

Päiväni ovat olleet nyt niin kovin työntäyteisiä, että keittiössä hääräily on jäänyt kovin vähälle ja ne vähäiset todisteet siitä ovat kasaantuneet kamerani muistikortille, kun en ole ehtinyt Vegemisiä päivittää. Lasagnea kokkailin tässä männäviikolla, sillä se tunnetusti rauhoittaa kiireen keskellä ja täyttää vatsan mukavasti vähemmälläkin määrällä. Tein tällä kertaa tomaattikastikkeen täysin omasta päästäni ja jääkaapistamme löytyvin aineksin. Hyvää tuli. Komea kanssaeläjäni, joka vieroksuu aurinkokuivattuja tomaatteja, kehui useamman päivän ajan lasagnen maukkautta.



Aurinkokuivatun tomaatin vihaajan lasagne

Tomaattikastike:
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
puolikas purjo
n. desi silputtuja aurinkuivattuja tomaatteja
n. desi vihreitä oliiveja
1,5 dl soijarouhetta
2-2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
purkki tomaattimurskaa tahi sosetta
basilikaa
pippuria

Silppua sipulit ja purjo ja kuullota niitä aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä hetkisen. Lisää tomaattisilppu ja puolikkaat oliivit. Lyö mukaan vielä soijarouhe, vesi ja puolikas liemikuutio. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna kiehua, kunnes soijarouhe on turvonnut ja liika neste kiehunut pois.

Valkokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
suolaa
timjamia
pippuria
100 g juusto(raastett)a

Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon. Kaada ensin puolet maidosta kattilaan ja kuumenna. Lisää vielä toinen puolikas ja mausteet ja kuumenna koko aja sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juusto (esim. raastetta tahi jotain pehmeää juustoa). Muista sekoittaa seosta koko ajan, jottei se pala pohjaan.

Ja vielä:
lasagnelevyjä (12 kpl riittänee)
50 g juusto(raastett)a

Kaada voidellun laakean vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Peitä pohja lasagnelevyillä ja kaada päälle tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Toista kerroksia niin kauan kuin kastikkeita riittää, kuitenkin niin, että viimeisen levykerroksen päälle tulee ainoastaan valkokastiketta. Peitä koko komeus juusto(raastee)lla ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoamista.

Papusoppaa nuhaan

Komea kanssaeläjäni järkyttyi viimeviikkoisesta ilmastonvaihdoksesta niin kovin, että hän meni vilustumaan. Eilen mieheni vilu oli äitynyt jo sen verran ikävän näköiseksi, että päätin yrittää karkottaa pahat pöpöt huushollistamme keittotaitoni turvin. Kiehautin siis perunaista papusoppaa, jonka maustoin juuri niin tuliseksi kuin uskalsin ja meinasihan siinä kieli palaa syödessä.

Papusoppa

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
voita tai öljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
3-4 dl tomaattisosetta
chiliä
paprikaa
cayennepippuria
mustapippuria
1-1,5 dl ruokakermaa
(tomaattipyrettä)
4-5 dl keitettyjä papuja
1-2 tl sambal oelekia

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Ruskista sipulisilppua hetki voissa kattilan pohjalla. Lisää vesi, perunakuutiot ja liemikuutiot. Lisää haluamasi mausteet ja tomaattisose ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Kun perunat ovat pehmeitä, lisää kerma ja pavut ja halutessasi hieman tomaattipyrettä. Anna kiehahtaa ja mausta keitos vielä sambal oelekilla.

Tein samalla myös uudemman satsin ruispuolukkaleipää, tällä kertaa puolitoistakertaisella reseptillä. Nyt täyttyi vuokakin kokonaan.

Ruisleipää

Matkoilla ollessaan suomalaisen kuuluisi aina kaivata kotikeittiöstään ruisleipää, jota muissa maissa ei osata arvostaa eikä ainakaan valmistaa. Täytyy myöntää, että minun mitä-syön-ensiksi-kotona -listalla oli ensimmäisenä soijanakkikeitto, jota olen himoinnut jo useamman viikon ajan, mutta melko hyväksi kakkoseksi sijoittui toki ruisleipä.

Eilen sain vihdoin tehtyä sitä soijanakkikeittoa, jota söin hyvällä ruokahalulla. Ihania kotimaisia juureksia ja lämmintä lientä. Ah tätä kodin ja oman keittiön autuutta!

Viime viikkojen antini blogiimme on ollut melkeinpä ainoastaan matkakuulumisten jakaminen, joten päätin keiton teon yhteydessä ottaa jauhopussin (tai pussit oikeastaan) kauniiseen käteeni ja tehdä jotain uutta kerrottavaa myös tänne asti. Samalla ajattelin tainnuttaa rukiin himoni. Sain viime kesänä Nuorelta naiselta syntymäpäivälahjaksi ihanan ruotsalaisen keittokirjan Vegetariskt. Mat från Trädgårdscaféet Slottsträdgården Ulriksdal. Olen kenties pelännyt kielimuurin korkeutta - turhaan, onhan sanakirjat keksitty ja meillä ruotsi-suomi-sellaisia löytyy hyllystä jopa kaksi -, sillä hyödynsin tuota oivaa keittokirjaa ensimmäisen kerran vasta eilen. Tein kirjan ohjeen mukaan puolukkaruisleipää, joka maistui komean kanssaeläjäni mukaan kyllä enemmän limpulle kuin ruisleivälle. Hemmetin hyvältä tämä limppunen joka tapauksessa maistui! Ja helppo tehdä, tunnin paistoaika vain hieman aikaavievä.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, jonka mukaan leipiä olisi tullut kaksi kappaletta. Siltikin olisin voinut tehdä ohjeen runsaammassa mittakaavassa, sillä meidän leipävuokamme jäi hieman vajaaksi tästä reseptin puolikkaasta. Esimerkiksi puolitoistakertainen versio käyttämistäni aineksista ei varmaankaan olisi liioittelua.


Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 dl piimää tai jugurttia
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoja ruisjauhoja (taikka 1 dl hienoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
1 dl grahamjauhoja
1 dl puolukkahilloa
0,5 dl pellavansiemeniä
0,25 dl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl soodaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jugurtin määrä riippuu puolukkahillon kiinteydestä; mitä kiinteämpää hillo, sitä enemmän voi lisätä nestettä. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinan ei tarvitse nousta, joten voit lykätä vuoan uuniin heti, kun lämpö on kohdillaan. Anna paistua kauniin ruskeaksi tunnin verran. Jos haluat leivästä hieman tuhdimman ja paksumman, lisää huoletta aineksia ja tarkkaile paistoaikaa.

Aussijuomia

Australialainen juomiskulttuuri muistuttaa kovasti omaamme. Kahvia ja kaljaa kulutetaan maassa paljon ja koko ajan. Kahviloita ja pubeja löytyy Melbournen joka kulmasta. "Normaali kahvi" poikkeaa silti hieman suomalaisesta vastaavasta. Jos Australiassa erehtyy pyytämään tavallisen kahvin, saa yleensä caffé latten. Alkumatkan vahingoista viisastuneina tilasimme loput lomapäivät aina "mustaa kahvia". Juoma kulki tarjoilijoiden keskuudessa nimellä "long black", vaikkeivät kupit vaikuttaneet ikinä kovin pitkiltä tai isoilta. Kahvin kitkeryydestä päättelimme kyseessä olleen tuplaespresson.


Olut sen sijaan oli totutun makuista, jopa tavallista parempaa. Kävimme eräänä iltana paikallisen panimon ravintolassa syömässä ja maistelimme myös muutamia panimon oluita. Paikassa oli myös ihan oma olutmenu.

Kyseisen James Squire -panimon Amber Ale oli oikein ihanan makuista. I.P.A. eli Indian Pale Ale puolestaan maistui hieman kitkerältä ja omituisen kukkaiselta. Maukasta sekin kyllä.

Mehubaarit koristivat Melbournen katukuvaa tiheään. Erilaiset mehujuomat ja smoothiet kun ovat paikallisten suosiossa, mikä ei juurikaan ihmetyttänyt siinä kuumuudessa. Jostain syystä meiltä jäi tuo paikallinen erikoisuus kokeilematta. Ehkä sitten ensi kerralla...

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...

Hernesosekeitto

Tämä nopean ja kevyen reseptin nappasin Valion lehdykäisestä. Vähän jouduin modifoimaan ruoka-aineiden puuttumisen vuoksi. Oli mahtavan vihreää ja oikein hyvää. Aikaa itse keiton valmistamiseen ja syömiseen meni n.30 min. Hyvin ehdin kaikkiin tärkeisiin juttuihin, joita oli suunitelmissa.


250 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 pss (200g) pakasteherneitä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
vajaa 2 dl creme fraicea 5%
timjamia
meiramia

Kiehauta vesi ja lisää peruna-sipulisekoitus sekä liemikuutio. Anna kiehua reilu 10 min. Lisää herneet ja keitä vajaa 5 min. Soseuta sauvasekoittimella, lisää creme fraice, mausteet ja lämmitä.
Oh so good.

Koti-illallinen

Meidän huushollissa on tämä päivä kulunut paakkaamisen merkeissä, sillä huomenna suuntaamme tosiaan uudelle reissulle. 36 tunnin matka Australiaan voi vaatia veronsa, mutta siitä kenties lisää myöhemmin...

Vaikka tämä kotona oleilu jäi kovin minimiin, kerkesinpäs kuitenkin hyöriä kyökin puolella. Taannoin soijarouhehaasteeseen osallistuessani minulla jäi puolet soijapyörykkätaikinasta pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Vaivattomuus ja nopeus olivat tämänkertaisessa ruuanlaitossani tavallistakin kovempi sana, joten hyödynsin valmiin taikinan pihveiksi. Resepti on siis sama kuin pyörykkätaikinassa, mutta puolet määrästä (kuten pyöryköissäkin). Yriitin tehdä pihveistä paksuja, pyöreitä ja tiiviitä, mutta ihan en tavoitteessani onnistunut. Tässä taikinassa maistuu mielestäni liiaksi itse soijarouhe. Ihannepihvi olisi rakenteeltaan ja maultaan sellainen kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät GoGreenin soijapihvit (saa myös chili-versioina). Jos joku osaa opastaa siihen suuntaan, otan mielelläni neuvoja vastaan. Tarjoilin pihvit vihreän perunasoseen kanssa.

PPP eli Pinaatti-pinjansiemen-perunasose

6-7 jauhoista perunaa
1 tl suolaa
vettä
2-3 dl maitoa
(2 rkl voita)
pussi pakastepinaattia
0,5 dl pinjansiemeniä

Kuori ja paloittele perunat. Keitä perunapalat suolavedessä pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois ja survo perunat muusiksi. Lisää maitoa, kunnes soseesta tulee tarpeeksi notkea. Lämmitä pakastepinaatti mikrossa ja sekoita se soseen joukkoon. Lisää lopuksi vielä pinjansiemet.

Yksi Amerikan tuliainen jäi viime postauksessa antamatta. Kävimme New Yorkin reissullamme jälleen kerran kaupungin parhaimpia falafeleja tarjoavassa Mamoun's Falafelissa, josta ostimme mukaamme paikan kuulemma kuuluisaa tulista kastiketta. Ja kyllä, tulista on kuin mikä. Vaikka pullo vaikutti aluksi kovin pieneltä, riittää siitä varmasti iloa pitkään, sillä sen verran vähän kastiketta täytyy ruokaan lisätä tulisuuden saavuttamiseksi. Maustoimme soijapihvimme tällä soosilla ja opimme olemaan seuraavalla kerralla annostelussa hieman varovaisempia.

Amerikan malliin

Helou helou! Palasimme eilen komean kanssaeläjäni kanssa New Yorkista juhlapyhien vietosta viikonlopuksi kotiin. Maanantaina lähdemme Australiaan, joten hädin tuskin kerkeämme täällä pyykit pestä... Kuten tarkkaavaisimmat teistä ovat huomanneet, en päivittänyt blogia matkallamme, vaikka muuta uhosin. En saanut siirrettyä kuvia koneelle, joten jätin tuliaiset kotona annettavaksi.

Olen nyt käynyt useamman kerran tuolla suuressa ja mahtavassa Pohjois-Amerikan liittovaltiossa, mutta erästä perinteikästä paikallista ruokaa en ollut ennen tätä matkaa maistanut. Päätin nyt korjata tuon epäkohdan ruokakokemuksissani ja aloitin erään päiväni pannukakkuaamiaisella.


Ah ja voih, kun olikin hyvää! Tuoreet marjat ja syntisen makea siirappi kruunasivat makunautinnon loistavasti. Tuollaisella aamiaisella päivästä ei voi tulla kuin aivan loistava!

Kulutin matkalla myös runsaasti jo aiemmin hyväksi toteamiani tuotteita. Bageleita nautin runsaan tuorejuuston kera useanakin aamuna ja Starbucksin ihania kahveja join melkeinpä joka päivä.

Joulun kunniaksi tuolla ylikansallisella kahvikaupalla oli valikoimissaan myös uusia juhlavia juomia. Niisyä maistoin Gingerbread lattea, Peppermint white chocolate mochaa ja Peppermint chocolate mochaa. Makeitahan ne olivat kuin mitkä, mutta kertaalleen nautittuina oikein maistuvia. Nyt maistuu muutaman päivän ajan ruisleipä ja kenties jokin kunnon kotiruoka, mikäli sellaista saisi ennen uuteen matkaan valmistautumista väännettyä...

Vuosi 2008

Täällä on ollut viime aikoina todella hiljaista. Ja vaikka Kaveri onkin maailmalla reissaamassa on minullakin ihan oikea syy päivittämättömyyteen. Sillä: mitään päivittämisen arvoista ruokaa en ole tehnyt. Joulu oltiin vieraissa pöydissä useita päiviä ja sen jälkeen olen ollut niin kipeä, että on tullut syötyä lähinnä kasvislientä johon olen laittanut mukaan soijarouhetta/sipulia ja porkkanaa.

Mutta uusi vuosi, uudet kujeet. Ties mihin tämä tästä urkenee, jahka olo paranee.

Makeaa mahan täydeltä

Olemme lähdössä jouluksi komean kanssaeläjäni kanssa muille maille vierahille, joten päätin etten jaksa stressata tänä vuonna lahjoista liiemmin. Päätinkin tekaista pikkumakeisia niille, jotka ovat minun mielestäni makeita ja joilta tiesin saavani jotain avattavaa jouluksi. Nämä namulahjat eivät turhaan rasita ympäristöä ja maistuvat kaiken lisäksi hyvälle!


Tein Ituhipin viimejouluisten ohjeiden mukaan herkkumakeisia ja karpalotoffeeta (korvasin ituhipin puolukkatoffeessa marjat kirpeämpiin). Löysin Meiran pähkinä-rusinasekoituspussista toisenkin hauskan toffeeohjeen, jonka mukaan väänsin kolmannensorttiset karkit. Hyviä tuli, maistui tekijänsä lisäksi myös lahjansaajille. Kuvassa vasemmalla herkkumakeiset, keskellä karpalotoffee ja oikealla pähkinä-rusinatoffee.

Matkani vuoksi joudun taas jättämään kotihellan hetkeksi ja postailla tuolta maailmalta ruokakuulumisia. Makeaa ja kaunista joulua kaikille!


Maapähkinä-rusinatoffee

1 dl kermaa
1,5 dl maitoa
0,5 kg sokeria
75 g voita
1 tl vaniljasokeria
1 dl maapähkinä-rusinasekoitusta

Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Kuumenna koko ajan häämentäen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää voi ja keitä seos tasaiseksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen vaaleanruskeaksi. Tähän kuluu aikaa noin 40 minuuttia. Testaa toffeen valmistumista pudottamalla massasta pieni tippa kylmään veteen. Jos tippa kovettuu palloksi, toffee on valmista. Ota kattila pois levyltä ja lisää vaniljasokeri sekä pähkinä-rusinasekoitus. Kaada massa leivinpaperin päälle ja anna jähmettyä. Leikkaa toffee kuutioiksi ja säilytä tiiviissä lasipurkissa.

Pestoa puusteissa

Talvella kaipaa kaikkea lämmintä ja pehmeää. Tuohon kaipuuseen leipominen ja sen seurauksena syntyvät syötävät vastaavat mainiosti. Halusin tässä päivänä muutamana käsilleni tekemistä ja suulleni syötävää, joten päädyin tekemään pestoisia sämpylöitä. Löysin Saara Törmän mainiosta Saa vaivata -leivontakirjasta korvasämpylöiden ohjeen, jota hieman tuunailin pestohimoani taltuttavaksi. Puustin näköisiä tekeleitä siitä syntyi.


Pestopuustit

Taikina:
3 dl vettä, maitoa tai kasvismaitoa
1 kasvisliemikuutio
1 ps kuivahiivaa
1 rkl hunajaa tai siirappia
1 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja
25 g margariinia

Täyte:
pestoa
pinjansiemeniä
1 salottisipuli
basilikaa

Kuumenna yksi desi vettä tai maitoa kiehuvaksi ja murenna nesteeseen kasvisliemikuutio. Kun kuutio on sulanut, lisää joukkoon loput kaksi desiä nestettä. Lämmitä tahi jäähdytä neste kädenlämpöiseksi ennen kuin lisäät hiivan mukaan. Sekoita hunaja tai siirappi sekä ruisjauhot joukkoon. Lisää vehnäjauhot vähitellen ja sekoita samalla taikinaa. Lisää lopuksi pehmeä margariini ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Jätä taikina kohoamaan puoleksi tunniksi. Odottaessasi voit vaikka suikaloida salottisipulin.
Kumoa kohonnut taikina jauhoiselle pöydälle. Kauli taikinasta noin 50 x 40 sentin kokoinen suorakulmio. Levitä pesto levylle ja ripottele päälle pinjansiemeniä, sipulisuikaleita ja basilikaa. Kääri levy rullalle ja aloita rullaaminen pitkältä sivulta. Leikkaa rulla kolmioiksi (minulla niitä tuli 14). Nosta kolmiot pellille leivinpaperin päälle kärki ylöspäin. Paina kolmionkärkeä reilusti alas muodostaaksesi leipomuksista korvapuustin näköisiä sämpylöitä. Peitä sämpylät vielä liinalla ja lämmitä uuni 225 asteeseen. Paista puusteja noin 15 minuuttia. Nauti hyvässä seurassa.

Puolivalmista ruokaa

Minä en juuri pidä eineksistä tai edes puolivalmisteista. Nuori nainen niitä käyttää enempi ja usein minulle hyviä sellaisia suosittelee. Vastahankaisuudestani huolimatta uskaltaudun joskus kokeilemaan ruuanlaittoa helpottavia keksintöjä. Paras kohtaamani puolivalmiste ja Nuoren naisen moneen otteeseen hehkuttama on ollut Al Wadi -merkkinen falafel-valmiste. Kyseessä on siis kaksi falafel-jauheseospussia sisältävä pakkaus. Falafelit ovat alusta asti valmistettuna kovin työläitä ja usein myös jonkinasteisia pettymyksiä kaiken sen vaivannäön jälkeen, joten tämä puolivalmiste on asiansa ajava.

Täytyy myöntää, että nämä falafelit eivät ole vielä kertaakaan pettäneet. Lisäksi ne ovat ehdottomasti parhaimpia koskaan maistamiani falafeleita. Oulun kaupoista en ole vielä tuotetta löytänyt, mutta Helsingistä pakkauksia löytyy ainakin Sokoksen S-marketista ja Asematunnelin pienestä etnisestä ruokakaupasta, josta saa myös kaikenlaisia pähkinöitä huisin halvalla.


Nautimme falafelit basmatiriisin ja tzatzikin kanssa.

Tzatziki

pari desiä maustamatonta jugurttia
puolikas kurkku
3-4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria
persiljaa
(minttua)

Laita maustamaton jugurtti useita tunteja ennen käyttöä, mielellään jo aamulla, valumaan suodatinpaperiin. Kun ruuanlaiton aika koittaa, raasta puolikas kurkku ja lisää se valuneeseen jugurttiin. Murskaa valkosipulinkynnet ja lisää ne mausteiden kera seokseen. Mikäli maustekaapistasi löytyy minttua, lisää sitäkin ihmeessä tzatzikiin. Nauti rapeiden falafelien kera tai vaikka leivän päällä.

Kuinka käy kasvissyöjältä käristys?

Komea kanssaeläjäni tykkää syödä ravintoa, jolla on joskus ollut äiti ja isä. Vaikka minä en moista brutaaliutta harrasta, ei se estä minua miellyttämästä miestäni liharuuan teolla. Olen muutaman kerran aiemmin (muun muassa tuolloin) tehnyt ruokaa, jota en itse pysty syömään. Tällöin ruuan valmistus tapahtuu hieman kuin laput silmillä, sillä tekemisiään ei pysty maistelemaan ja makua tarkistelemaan pitkin matkaa. Siltikin uskallan aika ajoin ryhtyä tuohon haastavaan hommaan täyttääkseni mieheni vatsan.

Poronkäristysliha on yllättävän kallista. Jälleen sain huomata kuinka kasvissyönti on kestävää kulutusta myös taloudellisesti. Sillä yhdellätoista eurolla, jonka puolen kilon pakasteliha yksistään maksoi, saisi kasvispohjaista proteiinia monen kuukauden tarpeiksi kuiva-ainekaappiin linssien, papujen ja soijatuotteiden muodossa.

Kauniistihan se poro pannulla käristyi kasvissyöjän kokkaillessa. Komea kanssaeläjäni nautti tuotoksista hymy huulillaan ja tokaisi, ettei olisi uskonut käristyksestä tulevan näin hyvää!


Kasvissyöjän poronkäristys

1 sipuli
voita
500 g poronkäristyslihaa (pakaste)
muutama desi tummaa olutta
suolaa
mustapippuria

Kuullota ensin sipulisilppu runsaassa voissa pehmeäksi. Lisää sitten jäinen liha muutamassa erässä pannulle sulamaan ja ruskistumaan. Kun koko liha on saanut kauniin ruskean värin pintaansa, lisää olut ja mausteet. Anna käristyksen hautua miedolla lämmöllä (mieluiten kannen alla) 30-34 minuuttia. Valmista tällä välin perunamuusi ja nauti käristys sen sekä puolukkahillon kera.

Saattaa olla että haudutusliemenä käytetty tumma olut teki käristyksestä juuri niin hämmästyttävän hyvän kuin se syöjälleen maistui. Meidän olumerkki oli allaolevaa. Mikä tahansa vastaava liemi arvatenkin ajaa saman asian.

Lämmintä vatsantäytettä

Pahoittelen viime päivinä pitämääni hiljaiseloa ruokabloggauksen saralla. Syy tähän kuitenkin on ollut melko painava: graduni valmistuminen. Keväällä aloittamani pakerrus on ottanut viimeisiä askeliaan viime viikkojen aikana ja vihdoin toissapäivänä tyä tuli tiensä päähän, sillä sain lähetettyä valmiin tekstin laitokselle. Maisterikahvien aika on kuitenkin vasta tammikuussa. Juhlista ja niiden antimista lisää sitten, kun minua voi kutsua maisteriksi... :)

Viime viikon aherruksen aikana sain eräänä iltana yhden ruokahaaveeni toteutettua. Tein nimittäin kauan himoitsemaani bataattikeittoa, jonka resepti oli ensimmäinen täysin omasta päästäni mausteiden ja aineisten suhteen kehittelemäni. Lopputulos oli oikein maukas ja lämmittävä. Kannattaa kokeilla ja maustaa omien vaistojen ja aistien mukaan.



Yrttinen bataatti-palsternakkakeitto

1 bataatti (n. 500 g)
1 palsternakka (n. 300 g)
1 sipuli
valkosipulinkynsiä
1 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
pari desiä kikherneitä
n. 100 g tuorejuustoa
rosmariinia
oreganoa
basilikaa
pippuria
(juustoraastetta)

Kuori ja pilko bataatti ja palsternakka paloiksi. Silppua sipuli ja pieni haluamasi määrä valkosipuliskynsiä. Kuullota hetki sipuleita öljyssä kattilan pohjalla. Lisää sitten vesi, liemikuutiot ja juurespalat. Keitä juurekset pehmeiksi eli noin 15-20 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja soseuta keitto sauvasekoittimella. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää kikherneet ja tuorejuusto. Meillä oli Creme Bonjour Cuisine pippurisekoitusta. Anna kiehahtaa. Mausta keitto ja tarkista maku. Lisää valmiin keiton pinnalle halutessasi juustoraastetta ja nauti tuoreen leivän kanssa.

Kasvissyöjän hernekeitto

Vihdoin vastaan Kaverin Kouluruokahaasteeseen, josta jo vähän muistuteltiin. Omat kouluruokakokemukseni ovat pääsääntöisesti positiiviset. Olen sitä ikäluokkaa, joka säästösyistä sai (silloin kun sai) puolitettuja hedelmiä. Mieleen ei tullut valittaa, vaan puolitettu banaani upposi mielihyvin nälkäiseen koululaiseen.
Ala-asteen lopussa vietin puoli vuotta Ranskassa, ja sen jälkeen kesti hieman totutella kotimaiseen rössypottuun ja janssonin kiusaukseen. Ranskassa kun ruokatunti oli puolitoista tuntia ja tarjolla oli (maksusta tosin) päivittäin kolmen ruokalajin lounas, johon yleensä kuului juustoja, tuoreita höyrystettyjä vihanneksia ja pihviä/leikkeitä.
Kotimaassa kuitenkin yksi lempiruokani oli hernekeitto. Sitä oli yleensä tarjolla torstain. Ja joskus jos onni soi, sai pannaria jälkkäriksi. Yleensä ei saanut.


Kouluhernari

500g kuivattuja herneitä
vettä
timjamia
meiramia
sinappia
kasvisliemikuutio
soijarouhetta
1 iso porkkana
pala juuriselleriä

Laita herneet likoamaan runsaaseen veteen yön ajaksi. Aamulla kaada vesi pois ja mittaa kattilaan 2 l vettä. Lisää herneet veteen ja laita koko setti kiehumaan miedolla lämmölle. Kun vesi kiehuu lisää sinne kasvisliemikuutio (itse laitoin yhden, mutta joku toinen voisi haluta laittaa enemmän) sekä raastettu porkkana ja juuriselleri.
Anna kiehua kannen alla n. 2 tuntia. Keittämisen loppuvaiheessa lisää soijarouhetta sopivaksi katsoma määrä, sekä timjamia ja meiramia ja annos sinappia.
On hyvää! Ja halpaa!

Tofumakit

Tämä polkkaus on odottanut koneella jo jonkin aikaa, mutta nyt sen saan viimein tänne laitettua. Elikäs jo kauan aikaa sitten, isäni piti minulle ja Tyypille sushi-koulun. Iskä kun ihastui tuohon japanilaiseen herkkuun jo 90-luvun alussa ja tarjoili sitä perheellemme kehujen saattelemana. (Muistan kun kerroin asiasta koulussa ja ja kaverini ihmettelivät, että miksi olemme syöneet sutta.)

Mutta siis isän sushi-koulu ei oikein ottanut tulta alleen, kun aina oli sellainen olo, että kun se on niin vaivalloista ja hankalaa ja aikaavievää ja epäonnistuu kuitenkin. Mutta mitä vielä. Pyh vain tuollaisille ajatuksille. Suht simpsakkaasti makit kääriytyivät, vaikkei edes bambumattoa ollut, vaan pelkät keittiöliinat.


Siispä,

Tofumakit:

Marinadi:
1 tl Inkivääriä
2 Valkosipulin kynttä
½ dl Seesamiöljy
1 rkl Hunajaa
2 rkl Soijakastiketta
½tl Sitruunamehua
2 tl Mustapippuria

4 Norilevyä
½ pakettia tofua
1 porkkanna
10 cm kurkkua
2,5 dl Sushi-/Puuroriisiä
n. 2rkl-1/4 dl Riisiviinaetikkaa

Meillä oli maustamatonta tofua, joten laitoimme sen aamulla marinaadiin, jonka ainekset sekoitettiin keskenään ja panimme sen jääkaappiin maustumaan.
Makien valmistus alkoi riisin keittämisestä. Riisi keitettiin suolatussa runsaassa vedessä ja annettiin porista hiljaisella teholla n.20 min. Sen jälkeen riisi kaadettiin laakeaan astiaan. Tässä seuraavassa vaiheessa kannattaa olla toinen käsipari apuna. Riisiä sekoitetaan astiassa samalla kun toinen löyhyttelee (esim. taitetulla lehdellä) riisiä kylmäksi. Samalla lisätään riisiviinaetikkaa. Etikka lisätään vähä kerrallaan ja odotetaan, että riisi on imenyt etikan ennen kuin kaadetaan lisää. Kun riiisi on kiiltävää, on etikkaa tarpeeksi.

Isä pasitoi norilevyt kuumalla ja kuivalla pannulla, mutta me skippasimme tämän vaiheen törkeästi ohi. Levitä pöydälle pyyheliina. Laita norilevy sen päälle kiiltävä puoli alaspäin. Lisää riisiä levylle, mutta jätä 3 cm yläreunasta tyhjäksi. Tee riisiin keskelle vako. Levitä vakoon vieritysten/osittain päällekkäin porkkanatikkuja, kurkkutikkuja ja tofutikuja. Kääri pyyhettä apuna käyttäen levy rullaksi. Jätä sauma alaspäin. Laita rullat jääkaappiin vetäytymään. Leikkaa rullista sopivan paksuisia kiekkoja. Tarjoa inkiväärin ja soijan kanssa. Ja jos haluat laita ennen käärimistä vakoon myös wasabia. Meillä sitä ei ollut, joten jäi laittamatta.

Ja netistä löytyy p a l j o n sushivinkkejä ja -ohjeita. Niitä kannattaa vilkaista, ennen kuin lähtee näiden perusteella tekemään :)

Haastejuttuja

Onpas kiva, kun niin monet ovat tarttuneet ehdottamaani kouluruokahaasteeseen (nimim. "Nuoren naisen versiota odotellessa...")! Lupaan kokeilla kaikkia tehtailemianne kouluruokia. Uneliaan kokin nakkikastike on varmasti erittäin maukasta soijanakeilla versioituna. Enpä ole tosiaan nakkikastiketta sitten kouluaikojen syönytkään! Kulinaarimurulan maukkaalta näyttävä porkkana-soijarouhelaatikko osallistui samalla marraskuun ruokahaasteeseen. Asiasta innostuneena ja Nuoren naisen kanssa neuvoteltua, päätin minäkin ottaa Vegemisien puolesta soijarouhehaasteeseen osaa. Meidän keittiössämme soijarouhe on niin sanotusti peruskauraa. Sitä voi käyttää jauhelihan tapaan melkeinpä mihin vaan, eikä maku häviä ollenkaan lihalle, kunhan rouhetta jaksaa liottaa soijakastikkeella maustetussa vedessä tai keittää kasvisliemessä 5-10 minuutin ajan.

Löysin vastikään hoksaamastani Kasviskasarista tämän pyörykkäohjeen, joka oli kyllä sen verran runsas, että suosittelen soveltamaan vain puolikasta reseptiä. Huomasimme nimittäin komean kanssaeläjäni kanssa palleroita pyöritellessämme niitä syntyvän taikinasta niinkin paljon, että lopetimme hyvän sään aikana ja laitoimme loput (reilun puolikkaan) pakkaseen odottamaan pahaa päivää.


Soijapyörykät (tahi -pihvit)

4 dl soijarouhetta
1,5 dl korppujauhoja
2 rkl soijajauhoja (tai 2 kananmunaa)
5 dl vettä
1 sipuli
1 tl suolaa
1-2 rkl soijakastiketta
1 rkl paprikajauhetta
0,5-1 tl valkopippuria

Sekoita soijarouhe, korppujauhot, soijajauho ja vesi keskenään ja anna seoksen turvota hetken. (Soijajauhojen ansiosta resepti on vegaaninen. Soijajuhon sijaan voi käyttää myös kananmunia, joita tähän ohjeeseen tarvitsisi ilmeisesti kaksi kappaletta.) Silppua sipuli ja lisää se mausteiden kera taikinaan. Lisää vettä tarvittaessa, jotta taikinasta tulee muotoiltavaa. Pyörittele taikinasta soijapullia tai taputtele pihvejä. Paista pannulla rasvassa tai uunissa 225 asteessa noin 20 minuuttia. Nauti esimerkiksi maukkaiden tikkuperunoiden ja ketsupin kanssa.

Riisibiisi

Tämä viikko alkoi meidän huushollissamme jouluisissa tunnelmissa. Alan aina joulun lähestyessä - yllättäen - himoitsemaan riisipuuroa. Niin myös nyt. Komean kanssaeläjäni mukaan riisipuuro nautitaan aina jonkinlaisen marjakeiton kanssa, joten puuroriisejä ostaessani noukin muitta mutkitta kaupasta myös mansikkakeiton mukaani. Kotona puuron valmistuessa tajusin, että e-hei. Riisipuurohan nautitaan sokerin ja kanelin kera. Kaunista ja yksinkertaista. Komea kanssaeläjäni kuitenkin puolsi omaa näkökantaansa ja nautti oman annoksensa keiton kera. Nuori nainen yhtyi marjakeittohämmästykseeni, sillä hänen mielestään riisipuuro tulee nauttia luumukeitolla. Asiaa nyt tarkemmin mietittyäni olen sitä mieltä, että riisipuuron ja minkälaisten tahansa keittojen kanssakäyminen on arveluttavaa. Mielipiteitä aiheesta olisi kiva kuulla...


Riisipuuro

2 dl vettä
2 dl puuroriisiä
1 l maitoa
1 tl suolaa

Keitä vesi kattilassa kiehuvaksi ja lisää riisit. Kiehauta riisivettä pari minuuttia, kunnes seos jonkin verran yhtenee. Lisää maitolitra (minä käytin kevytmaitoa, koska rasvattomasta maidosta tuskin tulisi kummoisen makuista) ja suola ja anna keiton kiehua kannen alla hiljalleen 35-40 minuuttia. Nauti parhaaksi katsomiesi lisukkeiden kera.

Koskapa en halunnut ruokahuoltomme kokevan kahta peräkkäistä puuroista päivää, päätin eilen leipoa komean kanssaeläjäni suosiollisella avustuksella lopusta puurosta karjalanpiirakoita. Miksi kukaan ei ole kertonut, kuinka helppoa tämänkin ruuan valmistus on? Minä kun jostain syystä tunnun kuvittelevan kaikkien perinneruokien olevan työläitä ja suvereenia keittotaitoa tai vähintään jotain salaista ainesosaa vaativia valmistettavia, niin joka kerta saan hämmästyä iloisesti huomatessani asian olevan aivan toisin. Jos sinullakin on aiemmin noussut kylmä hiki otsalle kuullessasi karjalanpiirakoiden omakätisestä valmistuksesta, niin huoli pois. Se ei ole ollenkaan vaikeaa. Kannattaa kuitenkin pitää huoli siitä, että sinulla on ruuanlaittoseuraa, sillä muutoin leipominen voi hivenen hankaloitua. Tuskin paljoa, mutta kaksin aina kaunihimpi


Karjalanpiirakat

2 dl vettä
1 tl suolaa
1 rkl öljyä
4 dl ruisjauhoja
1,5 dl vehnäjauhoja

riisipuuroa (n. 6-7 dl)
voiteluun vesi-öljyseosta

Sekoita vesi, suola ja öljy. Lisää jauhot vähitellen nesteeseen ja painele nyrkillä taikinaksi. Taikinasta tulee kova ja kuiva, joten mikäli joudut jättämään taikinan edes hetkeksi kulhoon seisomaan, peitä se märällä pyyhkeellä estääksesi nesteen haihtumisen taivaan tuuliin. Parasta olisi, jos voisit leipoa taikinan heti piirakoiksi. Tässä kaksi käsiparia on eduksi. Yksi voi kaulia taikinan soikioiksi, jotka toinen täyttää riisipuurolla ja rypyttää kauniiksi piirakoiksi. Paista 300-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Meidän uusi uunimme lämpeää vain 275 asteeseen, mutta sekin riitti mainiosti. Voitele piirakat heti uunituoreina vesiöljyseoksella estääksesi jälkikuivettumisen.

Meidän riisipuuromme alkoi uhkaavasti ehtymään ennen aikojaan vielä muutaman taikinasoikion odottaessa täytettään. Onneksi muistin jääkaapissamme lymyilevän perunamuusin jämät, joista sekoitin osan loppupuuroon. Seos ei ehkä ihan vastannut perunapiirakoiden perinteistä täytettä, mutta hyvältä nämäkin piirakat maistuivat. Kuvassa etualalla makoilevat kellertävät leipomukset ovat näitä potaattiversioita.

Haastavaa pinaattikeittoa

Minä olen vihdoin kotiutunut työharjoittelureissultani ja päässyt uuden keittiöni hellan ääreen (vaihdoimme nimittäin Helsingissä oleskeluni aikana osoitetta koti-Oulussa). Komea kanssaeläjäni oli paluupäivänä tekaissut minulle Nuoren naisen postaamaa linssimureketta, joka oli aivan mainiota. Ensimmäisenä omana kokkauksenani tein tällä viikolla pinaattikeittoa, joka oli huikean helppotekoinen ja vieläpä hemmetin hyvää. Pinaattiteemalla siis näköjään jatketaan tämän viikon blogipostauksissamme, joskin tämä pinaattiruoka on hieman edellistä haastavampi.

Keittoa nauttiessa muistuivat kouluajat mieleen ja innostuin keksimään blogimme ensimmäisen haasteen. HAASTAN täten kaikki ruokaisaa blogia ylläpitävät TEKEMÄÄN jotain tuttua ja turvallista KOULURUOKAA. Perusreseptejä kun ei koskaan ole liikaa. Haaste koskee myös tämän blogin toista pitäjää, joten voimme odottaa kouluruokapostausta myös Nuorelta naiselta... Ja toki koskapa mekin olemme kasvisruokaan erikoistunut blogi, lihaisia ja kalaisia kouluruokia saa soveltaa kasvisuokavalioon sopiviksi. Kaikki kuitenkin käy. Kasvisruokia ei ainakaan minun 90-luvulla viettämien kouluaikojen ruokalistalla ollut juuri pinaattikeittoa ja -lättyjä enempää, joten soveltaminen on paitsi ymmärrettävää myös toivottavaa.


Pinaattikeitto

3 rkl margariinia
0,75 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
150-300 g pakastepinaattia
1 tl suolaa
1 tl sokeria
ripaus valkopippuria
keitettyjä kananmunia

Sulata margariini kattilassa ja lisää jauhot joukkoon. Anna margariini-jauhoseoksen lämmetä hetken ennen kuin kaadat puolet maidosta kattilaan. Kiehauta ja lisää pinaatit. Itse laitoin vain yhden pakastepinaattipussin, mutta kaksikaan ei olisi pahitteeksi. Anna pinaatin sulaa keittoon ja lisää loput maidot. Kiehauta muutama minuutti ja mausta suolalla, sokerilla ja valkopippurilla. Tarjoa keitettyjen kananmunien ja hyvän leivän kera ja muistele kouluaikoja.

Pinaatticurrya

Kaupasta nappasin mukaan Valion pienen juustoresepti lehdykäisen ja sieltä tämän ohjeen. Todella nopea valmistaa ja oikein maittavaa. Ei vetänyt vertoja oikealle intialaiselle, mutta perusarkipäivään sopi kuin hanska käteen.

2 dl ruokakermaa (valio 5%)
1 pkt kotijuustoa
1 sipuli
150g pakastepinaatttia
1 rkl vehnäjauhoja
inkivääriä
suolaa
pippuria

Sipulit pilkotaan ja kuulotetaan pannulla. Joukkoon lisätään pinaatti, jonka annetaan sulaa ja muhia hetki. Lisätään vehnäjauhot ja kuutioitu kotijuusto. Sen jälkeen lisätään kerma ja mausteet. Annetaan hetki hautua ja tarjoillaan vaikka riisin kera. Meillä riisi oli jotenkin puuromaista ja siksi makunautinto ei kaikkein paras. Uskoisin, että couscous toimisi myös tämän kanssa hyvin.