Tofua pataan

Tämä Tofu-keittokirjan pataohje päätyi kokeiluun aurinkoisen päivän torireissun jälkeen. Vaikka luulen reseptin tarkoitetun talvi-iltojen lämmikkeeksi, syntyi pata hienosti myös kauden tuorevihanneksista. Erityisesti tofu oli loistavaa currypaistettuna. Tuunasin reseptiä lisäämällä pataan kikherneitä ja pähkinöitä ja jättämällä toisen tofun sekä banaanin pois. Korvasin osan porkkanoista nauriilla ja purjon sipulilla. Muutoin menin ohjeen mukaan.


Tofupata kauden tapaan

10 pientä perunaa
2 porkkanaa
2 pientä naurista
puolikas kukkakaali
3 rkl öljyä
1 rkl currya
3-4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 sipuli

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1 rkl currya
2 rkl kookoshiutaleita

1 banaani
kourallinen saksanpähkinöitä
3-4 dl kypsiä kikherneitä
(yrttisuolaa)

Kuori juurekset tarvittaessa ja paloittele ne. Kuumenna öljy tilavassa kattilassa ja sekoita curry mukaan. Lisää juurespalat ja kuullota noin 4 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kasvisliemikuutio. Peitä kattila kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia.

Pilko mukaan sipuli ja anna hautua vielä viisi minuuttia. Poista kansi, jotta enin kosteus pääsee haihtumaan.

Paloittele tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna pannussa margariini ja sekoita curry rasvaan. Paista tofupalat kauniin ruskeiksi. Käännä lämpö nollille ja lisää vielä kookoshiutaleet. Anna ruskistua hieman jälkilämmöllä.

Kaada kypsät vihannekset liemineen pataan. Sekoita joukkoon viipaloitu banaani, rouhitut pähkinät, kikherneet ja tofupalat. Lisää halutessasi yrttisuolaa ja sekoita hyvin. Annan hautua 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Ihana mies keittiössä vol.2

Eipä aikaakaan, kun komea kanssaeläjäni yllätti minut keittiössä taas. Ja edelleen, mitä mahtavimmin seurauksin! Minä menin täyttämään viime viikolla vuosia, minkä kunniaksi mies antoi minulle herkullisen näköisen suklaaleivontakirjan lahjaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä myöhemmin juhlapäivän aikana hän tekaisi minulle kirjasta mielimäni reseptin.

Valitsin valkosuklaabrowniet, joita en olisi ehkä itse uskaltanut edes yrittää. En olisi malttanut jättää suklaita ja pähkinöitä karkeiksi paloiksi, enkä ottaa leipomusta pois uunista hyvissä ajoin, kuten puoliskoni teki. Browniet olivat juuri niin kosteita ja meheviä makuelämyksiä kuin niiden kuuluukin olla. Kaunista, hyvää ja ah niin rakastettavaa!


Valkosuklaabrowniet

100 g voita
225 g valkosuklaata
1,5 dl saksanpähkinäpaloja
2 munaa
2,5 dl ruskeaa sokeria
2,5 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Voitele kulmikas kakkuvuoka (18 cm). Pilko 175 grammaa suklaata karkeasti paloiksi ja lisää pähkinäpalat joukkoon. Sulata loput suklaat ja voi keskenään vesihauteessa. Nosta seos jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää jäähtynyt suklaa-voiseos joukkoon. (Ruskean sokerin ansiosta leivonnaiset saavat ehkä keittokirjan kuvassa näkyneen ruskean värityksen, sillä meillä browniet jäivät intiaanisokerilla ja canderelilla vaaleiksi.) Sekoita taikinaan vielä loput kuiva-aineet ja suklaa-pähkinäseos. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes leipomus on juuri ja juuri paistunut. Taikinan tulee olla edelleen keskeltä pehmeää. Anna jäähtyä vuoassa ja leikkaa browniepaloiksi ennen tarjoilua.

Rieskaa pannussa

Löysin eräänä päivänä töissä muistaakseni Kainuun Sanomista mielenkiintoiselta kuulostavan (ja kuvattoman) pannurieskan ohjeen. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, kun olin sen mukaani leikannut. Jostain syystä mielikuvitukseni ei riittänyt pelkkää ohjetta lukemalla kuvittelemaan lopputulosta. Sehän näyttää nimittäin ihan pannukakulta!

Eipä siinä mitään. Jatketaan pannupolulla, kun kerran sitä ollaan lähdetty tamppaamaan. Varsin hyvää rieska oli hämmentävästä olomuodostaan huolimatta. Melko ruokaisaa ja paksua itsessään, joten päällysteitä se ei välttämättä kaipaa. Sopii hyvin esimerkiksi salaatin tai keiton lisukkeeksi.


Pannurieska

1 l vettä
4,5 dl puuroriisiä
3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
3 dl jauhoja (minä käytin kaura- ja ruisjauhoja sekä kaurahiutaleita)
3 rkl öljyä

Keitä riisiä vedessä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Tähän menee noin vartti. Sekoita taikinan muut ainekset keskenään ja lisää lopuksi hieman jäähtyneet riisit. Taikina jää melko löysäksi.
Kaada taikina uunipellille rasvatun leivinpaperin päälle. (Leivinpaperi kannattaa tosiaan rasvata, sillä muutoin rieskaa saa hinkata lastalla irti paperista.) Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Pannukakku meilläpäin

Yritin kerrankin tehdä pannukakkua siihen aitoon oikeaan ahvenanmaalaiseen tapaan. Maidot, mannasuurimot, mausteet, munat ja jauhot tanassa sotkin taikinan tasaiseksi ja lykkäsin kakun uuniin muhimaan. Ruskistuvaa pannaria tarkkaillessa mieleeni hiipi karmea tosiasia. Sokeri! Minä, makealle perso aikuinen ihminen, unohdin sitten sokerin pannukakusta.

Hätähän ei tunnetusti useinkaan ole ihan sen näköinen, miltä se alkuun saattaa vaikuttaa. Näin ollen päätin, että kyseessä taitaakin olla perinteinen (jos ei vielä, niin ajan kanssa kyllä) Pohjois-Pohjanmaan pannukakku. Täällä päin ruoan maukkauden ei nimittäin tarvitse mennä ristiin sen terveellisyyden kanssa. Ehkä juuri puuropohjan ansiosta tämänkin kaltainen pannukakku muotoutui oikein kuohkeaksi tapaukseksi.

Sitä paitsi, kun kerran kyseessä on sokeriton pannukakku, ei makeiden lisukkeiden määrässä tarvitse äklöyden pelossa pihistellä...

Pohjois-Pohjanmaan pannukakku

7 dl kevytmaitoa
1 dl mannasuurimoita

hippusellinen (0,25 tl) suolaa
vajaa 1 tl kardemummaa
vajaa 1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia

1 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
(mammareille vajaa 0,5 dl sokeria)

päälle tomusokeria
lisukkeeksi vaniljajäätelöä ja makeaa hilloa

Kiehauta maito ja lisää mannasuurimot. Keitä kokoon, kunnes katselet löysää puuroa. Viitisen minuuttia riittänee. Sekoita mannapuuroon mausteet. Anna jäähtyä ennen kuin vatkaat sekaan jauhot ja munat. Mammarit tai saaristossa asuvat voivat lisätä joukkoon myös sokeria.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla puolisen tuntia. Koristele herkku tomusokerilla. Nauti vaniljajäätelön ja hillon kera.

Ihana mies keittiössä

Minulla on ihana mies. Hänet tunnetaan tässä blogissa myös nimellä komea kanssaeläjä. Hän antaa yleensä minun hoitaa huushollimme ruoanvalmistuksen ihan itsekseni (vai enkö vain päästä häntä keittiöön kanssani?). Silloin harvoin, kun hänkin ottaa osaa kokkailuun, on tulos huomattavasti maukkaampi kuin yksikseni sählätessä.


Teimme tässä männäpäivänä pitkästä aikaa uuniperunoita kera falafelien. Niiden seuraksi komea kanssaeläjä surrautti (oho! murrretta...) muutaman maukkaan papudipin. Hän teki tahnat huomattavasti hienovaraisemmin kuin allekirjoittanut ja sai sattumaisen lopputuloksen maistumaan taivaalliselta.

Hummuksen lisäksi kokeiluun päätyi uusi tuttavuus, tomaatti-papudippi, jonka ohje löytyi Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjasta. Pähkinöiden puutteessa korvasimme ne siemenillä. Tahna sopii mainiosti pääruoan lisukkeeksi, mutta myös leivän päälle. (Annoskuvassa tomaattitahna vasemmalla hummuksen vieressä.)


Komean kanssaeläjän papudippi

3 dl kypsiä papuja (meillä härkäpapuja ja kikherneitä)
1 tomaatti
0,5 dl öljyä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl soijakastiketta
1 dl siemeniä (meillä kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä) tai1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa
1 tl tandoori masalaa tai 0,5 tl cayennepippuria

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Nauti esimerkiksi uuniperunoiden ja falafelien kanssa.

Kasvis muffuletta

Kesä-heinäkuun ruokahaasteena on Jazz. Aihe sopii itselleni kuin nyrkki silmään, sillä tänään hurautan töiden jälkeen Pietarsaaren kautta Poriin katsomaan Duffya.
Koska en kuitenkaan tiedä mitä Porissa tulee Jazzien ohessa nautittua, päätin osallistua haasteeseen jo täältä kotoa käsin.

Reseptin kehittelyssä olin niinkin luova, että katsoin mitä google antoi hakusanalla 'jazz food'. Ja sehän antoi vaikka mitä! Esimerkiksi muffuletan ohjeen. Onneksi internetin ihmeellinen maailma tarjosi myös kasvisversioita originaalin lihaisan version rinnalle.

Ja tämähän oli oivallista sapuskaa. Erityisen hyvin se sopisi varmasti piknik- tai jazzevääksi, sillä muotonsa vuoksi se on helppo kuljettaa. Ensikerralla taidan kuitenkin käyttää hiukan vähemmän suolaisia ainesosia, sillä nyt se oli omaan makuuni liian suolaista.

Kasvis Muffuletta

½ munakoiso
½ kesäkurpitsa
1 punasipuli
pieni portobello sieni
½ paprika
80 g pinaattia (pakaste)
0,7 dl parmesaania
2 dl giardinieraa (eli säilöttyjä italialaisia vihanneksia)
2 rkl. oliiveja
90 g provolone juustoa
0,25 dl öljyä
n. 24 cm. läpimittainen leipä

Sekoita sulatettu pinaatti ja parmesaani tehosekoittimessa. Lisää öljy ohuena nauhana. Surruuta pestoksi. Viipaloi kesäkurpitsa, munakoiso, portobello, sipuli ja paprika. Sivele ne öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda 225-asteisessa uunissa 15 min.
Aja tehosekoittimessa giardinera ja oliivit massaksi.

Leikkaa isosta leivästä 23-25 cm. läpimitaltaan, kansi pois ja koverra sisus tyhjäksi. Muista kuitenkin jättää reunoille reilu sentti leipää, jottei se mene rikki.
Sivele leipä pestolla. Kokoa kerroksittain leipään paahdettuja kasviksia, oliivimössöä ja provolone-juustoa, kunnes leipä alkaa olla täysi. Lopuksi sivele päälle vielä pestoa ja sivele pestolla myös irtileikattu leivän kansi.

Laita kansi paikoilleen ja kääri leipä folioon ja anna olla jääkaapissa vähintään 0,5 tuntia, mielellään enemmän. Nosta kuitenkin leipä huoneen lämpöön 30 min. ennen tarjoila. Leikkaa leivästä viipaleita ja tarjoile jazzin tahtiin.

Toisissa ohjeissa ehdotettiin myös leivän pikaista lämmittämistä uunissa ennen tarjoilua, jotta juusto pääsee sulamaan. Internetistä löytynee tästä lisää tietoa.

Keikahtanut kakku

Äitini teki mehevän raparperi-omenakeikauskakun muistaakseni 13-vuotissyntymäpäivilleni. Kakku oli niin mainiota, etten sinä päivänä muuta syönytkään. Monipäiväiseksi moinen dieetti ei taitaisi sopia.

Tänä kesänä olen ennättänyt nauttia raparperia jo mehun ja soseen muodossa, mutta keikauskakku on ollut mielessäni ensipuraisusta lähtien. Tein kakun viime viikolla veljeni kunniaksi, sillä hän oli viikon ajan Washingtonista kotona vierailemassa.

Oksaalihappoa sisältävän raparperin kanssa täytyy muistaa nauttia jotain kalsiumpitoista, joten vaahdotettava vaniljakastike tai kermainen vaniljajäätelö ovat terveydenkin kannalta välttämättömiä lisukkeita.


Raparperi-omenakeikauskakku

Pohjalle:
50 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
5 dl raparperinpaloja
2 dl omenanpaloja

Taikina:
150 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Viipaloi 50 grammaa rasvaa kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri sekä raparperin- ja omenanpalat.

Vaahdota 150 grammaa pehmeää rasvaa ja kaksi desiä sokeria. Lisää vaahtoon yksitellen huoneenlämpöiset munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan niin, että siitä tulee tasaista. Levitä taikina vuokaan raparperiseoksen päälle.

Paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia.

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoilulautaselle. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Kirsikkapiirakka

Jos voisin, niin olisin innokas kirsikan, omenan, persikan, päärynän, luumun ja nektraniin ystävä. Noin niin kuin muutaman mainitakseni. Valitettavasti ärhäkkä koivuallergia estää kaikkien edellä mainittujen nauttimisen raakana.

Onneksi on olemassa kaikenlaiset piiraat ja leivonnaiset. Tämän aaah, niin herkullisen, mutta tosi makena kirsikkapiirakan reseptin nappasin Voisilmäpelistä.
Parasta piirakka oli mielestäni juuri uunista tulleena lämpimänä, kylmän vanilijajäätelön kera tarjottuna. Suosittelen, vaikka uskonkin, että kesällä ne marjat ovat parhaita juuri sellaisenaan.

Kirsikkapiirakka

Pohja:
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
3/4 tl suolaa
200 g voita
n. 5 rkl kylmää vettä (tai enemmän)

Täyte:
2 dl sokeria (tai enemmän, jos kirsikat ovat kovin happamia)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
3 rkl maissitärkkelystä
1 litra kirsikoita (kivet poistettu)
3 tl sitruunamehua (vähemmän, jos kirsikat ovat happamia)
tilkka maitoa voiteluun

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi niihin voikuutiot. Kun taikina on muruisaa, lisää vettä n. 5 rkl (tai enemmän) jotta pystyt muotoilemaan taikinan palloksi. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte: sekoita sokerit, suola ja maissitärkkelys keskenään. Lisää joukkoon kirsikat ja sitruunamehu.

Jaa taikinapallo kahteen osaan. Kauli jauhotulla pinnalla siitä kaksi pyöreää levyä. Painele toinen levy halkaisijaltaan n. 22-24 cm. piirakkavuokaan ja leikkaa toinen levy suikaleiksi.

Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle piirakkavuokaan ja asettele taikinasuikaleet ristikoksi päälle. Voitele tilkalla maitoa.

Paista ensin 15 min. 220-asteisessa uunissa keskitasolla. Vähennä tämän jälkeen lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes täyte kuplii ja kuori on muuttunut kauniin ruskeaksi. Minulla tähän meni n. 40 minuuttia, mutta se riippuu melko paljon uunista. Täyte jää helposti löysäksi joten liian hätäinen ei kannata olla - jos kuori näyttää paistuvan liian nopeasti, laita päälle folioarkki.
Täyte saa vihjailevasti kuplia kuoren päälle.

Jäähdytä piiras ja tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.

Kuka toi kinkun keskelle kesäpöytää?

Ah ja pah, se olin ma! (Seuraan vahingossa Nuoren naisen innovaatiivisten ja kulinaaristen vanhempien jalanjälkiä. He kun tarjoilivat Nuoren naisen lakkiaisissa kesällä 2002 perinteistä ja laajalti ihastusta herättänyttä kinkkua juhlavieraille.)

Minä toki nautin kinkkuni lihattomassa muodossa, joten teen sen seitanista. Tein tällä Chocochilin ohjeella kinkkua ensimmäisen kerran viime jouluna, jonka jälkeen olen huomannut paistavani paistia aina vähän väliä. Olen ilmeisesti harrastanut asiaa jossain määrin häpeillen, sillä en ole ennen tätä kinkusta kylillä huudellut.

Kinkku on nimittäin loistavaa leivänpäällistä riippumatta vuodenajasta. Eikä tässä kyseisessä versiossa niin kovasti joulukaan maistu, että kinkkua kannattaisi sen vuoksi karsastaa. Puolitoista viikkoa sitten tekemäni - ja yksin nauttimani - seitanpaisti vetelee vasta nyt viimeisiään. Kinkku on siis paitsi riittoisa ja maukas myös luultavasti huomattavasti ilmastoystävällisempi leivänpäällinen kuin juustokimpale.

Seitankinkku

4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl kasvisliemijauhetta
0,25 tl suolaa
0,5 tl garam masalaa
1 tl paprikajauhetta (tai savupaprikajauhetta)
0,25 tl jauhettua inkivääriä
1 tl valkosipulijauhetta tai -rouhetta

0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl öljyä
2,5 dl vettä

Marinadi:
3 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja soijakastike veteen ja lisää seos jauhoihin. Sekoita ja vaivaa muutaman minuutin ajan. Muotoile paistiksi.

Sekoita marinadin aineet ja kaada paistin päälle. Anna paistin marinoitua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Kääri marinoitunut paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia

Banaanileipä

Tulipa harvinaisen ankea kuva. Ehkä voisimme keksiä uuden sananlaskun: Mitä ankeampi kuva, sitä maukkaampi leipä. Sillä sitä, jos jotakin, tämä oli.
En kyllä välttämättä kutsuisi leiväksi, sillä sen verran makea se kuitenkin oli. Mutta en myöskään sanoisi sitä kakuksi. Tai ehkä säälistä, kuivakakku. Itse olen kuitenkin niin makeanperso, että kakku-termi vaatisi omaan makuun hiukan enemmän sokeria.
Joka tapauksessa, tämä syntyi New Yorkista ostetun keittokirjan avulla, josta piti löytää banaaniohje, kun kaksi kaveria meinasi nahistua hengiltä keittiössä.

Banaanileipä

200 g jauhoja
2 1/4 tl. leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl kanelia
4 rkl vehnäalkioita
75 g keiju deli luonnonjogurttia (tai voita)
115 g sokeria
3/4 tl. sitruunamehua
2 banaania (alk.per.ohjeen mukaan 3)
2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola sekä vehnänalkiot keskenään. Vatkaa sokeri ja keiju kuohkeaksi. (Jos käytät voita, anna sen lämmitä huoneenlämpöiseksi.) Lisää joukkoon muussatut banaanit sekä munat. Sekoita.
Lisää kuivat aineet pikkuhiljaa ja kaada voideltuun leipävuokaan ja paista 180-asteessa 50-60 minuuttia.

Crackereita

Voileipäkeksi on mielestäni erittäin huono suomennos sanalle cracker. Näin ollen käytän itse mielummin tuota rapsahtavaa ja ytimekästä englanninkielistä ilmaisua, vaikka äidinkieltäni muuten rakastankin.

Minä pidän hapankorpuista ja suolakekseistä, mutta crackereiden ylin ystävä en ole koskaan ollut. Tofu for Twolta löytyi kuitenkin niin mukavia cracker-ohjeita, että pakkohan niitä oli itsekin kokeilla.

Siemencrackerit

1 dl vettä
2 rkl öljyä
1 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
3 murskattua valkosipulinkynttä

2 dl kaurajauhoja (tai hienonnettuja kaurahiutaleita)
1,25 dl vehnäjauhoja
0,5 tl soodaa
0,5 tl cayennepippuria
0,5 tl kurkumaa
1 tl paprikaa
1 dl suolattuja vesimeloninsiemeniä (tai 0,75 dl ravintohiivaa + vajaa 1 tl suolaa)

Sekoita ensin märät aineet. Minä käytin tosiasiassa seitankinkusta ylijäänyttä marinadia, jossa oli asianomaisia ainesosia, ja jatkoin sitä vedellä runsaammaksi. Alkuperäisen ohjeen mukaan märkäseos koostuu kuitenkin yllämainituista aineksista. Nosta seos jääkaappiin jäähtymään.

Sekoita kuivat aineet keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa käytetyn ravintohiivan korvasin suolatuilla vesimeloninsiemenillä (jotka eivät kyllä ole millään tavalla verrannollisia keskenään). Siementen suolaisuuden vuoksi en lisännyt suolaa. Siemenet tai ravintohiivan voi halutessaan korvata myös juustolla.

Sekoita kuva-aineseos märkäseokseen. Kaulitse taikina jauhotetulla leivinpaperilla tasaiseksi ja ohueksi levyksi. Minä en saanut siementen vuoksi taikinasta kovin ohutta, mutta yritys oli hyvä. Leikkaa levy pizzaleikkurilla tai veitsellä paloiksi. Paista 175-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Tofu for Two varoitteli, että keksit palavat helposti, joten kannattaa tarkkailla uunin tilannetta. Taikinan ei tarvitse ole täysin kova tullessaan uunista ulos, sillä keksit kyllä jähmettyvät jäähtyessään.

Pätkismuffinsit

Näitä leivottiin jo reilu kuukausi sitten, jolloin vietettiin äitienpäivää. Oma äitini oli kaukana Helsingissä, mutta Tyypin äiti Oulussa, joten hän pääsi herkuttelemaan muffinseilla. Matkassa oli hiukan vastoinkäymisiä kun ryhdyimme leivontapuuhaan sunnuntaiaamuna ja huomasin, että olimme epähuomiossa käyttäneet edellisenä iltana viimeiset munat. Kioskeilla ei munia myyty ja kaupat olivat kiinni. Onneksi lähellä asuu ystävä, joka herätettiin unilta muna-apuun.

Ohje on napattu Pirkan-sivuilta, mutta olkoon se tässä lisäki. Laitoin muffinssiin myös Daimia, mutta se saattaa helposti pulpahtaa pinnalle ja palaa koppuraksi kuumassa uunissa.


Pätkismuffinssit
(N. 12 isoa/24 pientä)

Ainekset:
1 ps (140 g) minipätkiksiä
(1 iso pötkö Daimia)
3 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g leivontamargariinia tai voita
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl kaakaojauhetta (tummaa)
2 tl Pirkka leivinjauhetta
1 tl Pirkka vanilliinisokeria
1 3/4 dl maitoa

Paloittele pätkikset ja daimi pieniksi palasiksi.
Vaahdota munat ja sokeri. Sulata rasva ja lisää se hieman jäähtyneenä taikinaan.
Sekoita jauhot, kaakao- ja leivinjauhe, vanilliinisokeri, daimi sekä pätkikset keskenään. Sekoita jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa.
Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 200 asteessa 20-25 minuuttia.

Mannasta makeaa

Jatkoa sarjaan: "Kuinka hyödynnän mannaryynejä muuhun kuin puuroon?". Eli esittelyssä jälleen yksi resepti, joka kevensi mannaryynipussiani.

Näistä Pirkan sivuilta löytyvällä ohjeella tehdyistä kaura-rusinakekseistä tuli hyvin kuohkeita - jos niin voi ylipäänsä kekseistä sanoa -, mikä voi johtua melko suuresta rasvan ja sokerin määrästä. Käytin makeutuksena puolet sokeria ja puolet makeutusainetta. Korvasin osan jauhoista mannaryyneillä (alkuperäisessä ohjeessa 3 dl vehnäjauhoja ja 0,5 dl mannaryynejä). Rusinoista korvasin osan karpaloilla. Mahtavia kahvileipiä ja kaverin ilahduttajia.


Kaura-rusinakeksit

200 g margariinia (tai voita)
3 dl sokeria (tai makeutusainetta)
3,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl mannaryynejä
2,5 dl rusinoita
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

Vatkaa pehmeä rasva ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos rasvaseokseen. Lisää lopuksi maito. Taikinasta tulee kovahko. Nostele taikinaa kokkareiksi pellille ja jätä leviämisvaraa. Paista 175 asteessa n. 15 minuuttia

Seitanpihvit

Jo moneen otteeseen kirjotetussa blogimiitissä kannoin korteni tarjoilukekoon seitanpihvien muodossa. Aiemmin olen syönyt seitania ainoastaan paistina. Nyt tein Kasvisruokaa-blogin ohjeilla grillattavia pihvejä.
Ja voi että niistä tulikin hyviä! Pakastin puolet, sillä ohjeesta tuli melko iso määrä. Annoin pihvien marinoitua reilun vuorokauden. Myös marinadi oli samaisesta blogista napattu. Muuten noudatin ohjetta kirjaimellisesti, paitsi nestettä käytin enenmmän.

Näistä tulee kesän ehdoton hitti. Odottelen jo malttamattomana sopivaa päivää, että pääsen korkkaamaan söötin pikkugrillini, joka viime vuonna pääsi käyttöön ainoastaan sinä yhtenä vapaapäivänäni jona ei satanut.


Seitanpihvit
noin 20 kpl

0,5 dl soijajauhoja

1 dl kikhernejauhoja

1 dl oluthiivahiutaleita

5 dl gluteiinijauhoja

0,5 tl inkivääriä

1 rkl soijakastiketta

3,5 dl vettä (alkuperäisessä ohjeessa 2,5dl)

Keitinvesi
0,3 dl balsamiviinietikkaa

0,3 dl soijakastiketta

0,3 dl siirappia

2 kasvisliemikuutiota

3 litraa vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita soija ja vesi, ja lisää ne jauhoseokseen. Vaivaa taikinaa käsin, kunnes sen koostumus on kiinteä. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, lisää hieman vettä.

Jaa taikina kahteen osaan ja muotoile ne pötköiksi. Leikkaa kumpikin noin kymmeneen siivuun. Jos omistat lihanuijan, nuiji siivuja ohuemmiksi pihveiksi. Koska pihvit turpoavat keitettäessä, ne voi nuijia hyvinkin ohuiksi. Myös käsin tai kaulimella voi painella pihvit litteiksi.

Kiehauta mausteliemi ja keitä pihvejä puoli tuntia. Valuta ne siivilässä ja laita valmistamaasi marinadiin maustumaan yön yli jääkaappiin. Pihvit voi paistaa tai grillata rapeiksi. Keitetyt pihvit voi myös pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Pähkinälimppu

Pähkinät tekevät leivästä hetkessä hieman ruokaisamman ja huomattavasti maukkaamman. Huomasin tämän hasselpähkinäleivän ohjeen sattumalta eräänä päivänä tehdessäni vakioleipomuksiini kuuluvaa ruispuolukkaleipää. Ohjeet ovat nimittäin saman ruotsinkielisen keittokirjan samalla sivulla ja jakavatpa leivät saman reseptikuvankin. Ehkä kielimuuri tai putkinäkö on aiemmin ollut minun ja pähkinäleivän välissä.


Hasselpähkinäleipä

3 dl kiehuvaa vettä + 3 dl ruisjauhoja
3 dl hasselpähkinöitä
2 dl kädenlämpöistä vettä
50 g hiivaa (tai 2 pss kuivahiivaa)
2 rkl hunajaa (tai siirappia)
5 dl ruisjauhoja
4-5 dl vehnäjauhoja

Minä korvasin ruisjauhoista kolmasosan ruisrouheella. Voit käyttää halutessasi myös karkeita ruisjauhoja.

Tee ensin ruispuuro. Sekoita kiehuva vesi ruisjauhoihin ja jätä puuro lepäämään. Paahda kokonaisia hasselpähkinöitä kuivalla pannulla ja anna pähkinöiden jäähtyä. Sekoita hiiva pieneen määrään kädenlämpöistä vettä. Lisää jäähtyneet pähkinät, hunaja ja loput vedestä.

Alusta melkein kaikki ruis-ja vehnäjauhot joukkoon, mutta jätä hieman jauhoja toiseen nostatukseen. Lisää jäähtynyt ruispuuro ja vaivaa taikina tiiviiksi. Taikinasta tulee todella kova. Jätä taikina peitettynä nousemaan kahdeksi tunniksi.

Leivo loput jauhoista nousseeseen taikinaan ja muotoile leivästä pyöreä limppu. Nostata limppua rasvatulla alustalla vielä 45 minuuttia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla tunnin verran.

Pihvejä puuroryyneistä

Kaverin keittiössä jatkuu mannaryynien hyödyntäminen. Tein eilen itsetehtyjen ranskisten ja punajuurilohkojen seuraksi kasvispihvejä mannaryyneistä. Sain vinkin reseptiin Julielta, mutta muokkasin sitä omaa makuani vastaavaksi. Oikein nannaa, melkein mannaa.


Mannapihvit

2 kananmunaa
1 dl mannaryynejä
6 pientä punajuurta
2 isoa porkkanaa
1 iso sipuli
persiljaa, valkopippuria, timjamia, yrttisuolaa
(suolattuja ja paahdettuja kurpitsansiemeniä)

Riko kananmunien rakenne haarukalla. Lisää mannaryynit munien sekaan turpoamaan. Kuori ja raasta punajuuret ja porkkanat. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota sipulisilppu öljyssä. Yhdistä vihannesraaste ja sipulisilppu kananmunaseokseen. Lisää mausteet ja halutessasi kurpitsansiemeniä ja sekoita taikina tasaiseksi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista niitä 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia. Nauti itsetehtyjen ranskisten kanssa.

Kevään kunniaksi!

Kevät on kiva. Lämpimien ilmojen ja auringonvalon kunniaksi leivoin viimeisistä pakastepuolukoistani leipää ihan uudella reseptillä. Leivät pääsivät vappubrunssilla edukseen. Hyvää ja terveellistä. Otin ohjeen Papu, porkkana ja hillopulla -kirjasta, mutta muutin sitä hieman. Vähensin alkuperäisen reseptin öljymäärän puoleen ja korvasin osan vehnäjauhoista omillani.


Puolukkaleivät

5,5 dl vettä
2 pss kuivahiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
0,5 dl öljyä
pari isoa kourallista puolukoita
4 dl ruisrouhetta (tai esim. kaurahiutaleita)
3 dl ruisjauhoja
2 dl mannasuurimoita
3-5 dl vehnäjauhoja

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi, öljy ja puolukat. Sekoita ruisrouhe tai hiutaleet joukkoon. Alusta taikina jauhoilla kiinteäksi. Varo, ettei taikinasta tule liian tiivis. Kohota taikinaa lämpimässä paikassa liinan alla puolisen tuntia. Mutoile taikinasta kaksi tai kolme limppua. Jaa limput öljyttyihin ja jauhotettuihin leipävuokiin tai nosta leivinpaperin päälle kohoamaan. Anna leipien nousta vielä puoli tuntia. Paista leipiä 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Lastuja

Vihanneslastut kuulostavat huomattavasti terveellisemmiltä ja sivistyneemmiltä naposteltavilta kuin sipsit. Itsetehtyinä lastut ovat melkein synnittömiä. Lastuja vuollessa kannattaa olla tarkkana, ettei höylää sormiaan mukaan. Punajuurien pinnasta veri ei oikein erotu.

Koetin tehdä perunalastuista etikkaisia versioita, mutta en jostain syystä onnistunut tavoitteessani. Olisiko etikkaa pitänyt olla enempi? Vai olisiko se pitänyt lisätä vasta loppuvaiheessa? Tiedä häntä. Kokeilemalla se kai selviäisi. Mutta vinkkejä ja parempaa tietoa otetaan mielellään vastaan.


Vihanneslastut

3 perunaa
1-2 rkl öljyä + 2 rkl viinietikkaa + suolaa
3 punajuurta
1-2 rkl öljyä + suolaa

Pese vihannekset, mutta älä kuori niitä. Vuole vihannekset ohuiksi lastuiksi esimerkiksi juustohöylällä. (Raastinraudan leveä viipalointiterä voisi sopia tähän tarkoitukseen - ja olla huomattavasti turvallisempi sormille.) Huuhtele viipaleet kylmän veden alla ja taputtele talouspaperilla kuiviksi. Sekoita öljy, viinietikka ja suola kulhossa, ja kierittele perunalastut seoksessa. Sekoita toisessa kulhossa öljy ja suola, ja pyörittele punajuurilastut siinä. Levitä lastut leivinpaperin päälle uunipellille. Paista 175-asteisessa uunissa grillivastuksen alla 20-25 minuuttia.

Mannaa pääsiäistä

Lammasta en periaatesyistä syö ja pashaa en ole koskaan maistanut. Mämmi on minusta ihan hyvää, mutten ehkä jaksaisi koko rovetta napaani ahtaa - komea kanssaeläjäni kun tuskin auttaisi asiassa. Näin ollen päätin tänä pääsiäisenä pitäytyä perusasioissa eli tavallisessa kotiruoassa. No okei, tein minä seitan-kinkun, mutta se olisi syntynyt ilman pääsiäistäkin.

Asiaan siis:

Mitä muuta mannasuurimoista voi tehdä kuin puuroa? No ainakin pikkuleipiä, kakkuja, kasvispihvejä ja leipää. Muutakin kuin kuskus -blogissa näytti myös olevan monta kokeilemisen arvoista reseptiä aiheesta. Ostin taannoin suurieleisesti luomu-mannasuurimoita, mutta en olekaan ihan niin kova puuronsyöjä kuin usein kuvittelen. En ole tehnyt suurimoista puuroa kertaakaan.

Syötävää ruokaa ei saa kuitenkaan heittää pois, joten aloitin nyt mannakilon hyödyntämisen muihin ruokiin. Ensimmäisenä leivoin paprikarieskoja, joiden ohjeen löysin Myllyn Parhaan sivuilta. Muokkasin sitä hieman. Paprikat voisi hyvin korvata muillakin vihanneksilla, kuten vaikkapa sipulilla. Nämä ruokaisat rieskat ajavat jopa teeleipien asiaa.


Paprikarieskat

4 dl (kaura)mannasuurimoita
1,5 dl grahamjauhoja
1-1,5 dl kaurahiutaleita
0,5-1 tl suolaa
0,5 tl soodaa
4 dl piimää (tai vedellä ohennettua maustamatonta jogurttia)
0,5 dl öljyä
2 punaista paprikaa kuutioituna
pinnalle kaurahiutaleita

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Lisää piimä (tai ohennettu jogurtti), öljy ja pieniksi kuutioidut paprikat. Sekoita taikinaksi. Taputtele taikina leivinpaperin päälle muutamaksi rieskaseksi. Kannattaa taputella leivät ihan ohueksi ja käyttää vaikka paria peltiä (tai paistaa rieskat kahdessa erässä). Minun rieskoista tuli nimittäin liiankin paksuja. Ripottele halutessasi pinnalle kaurahiutaleita. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Pikku-Pinjan prinsessakakku

Veljentyttö täytti 3 vuotta. Viikonloppuna juhlittiin hänen vaariaan, jonka syntymäpäivä sattuu samalla päivälle. Isälle tein rex-kakun ja perheystävälle (joka myös täyttää samana päivänä vuosia) juustokakun.
Valitettavasti juhlahumussa niin rex- kuin juustokakku jäi kuvaamatta. Ja tästä olen ihan oikeasti katkera, sillä rex-kakku onnistui erinomaisesti ja sen tekemisen vaikeudesta olen lukenut mm. täältä. Oman kakkuni kanssa noudatin Marttaliiton kehittämispäällikön antamaa ohjetta ja hyvää tuli.

60-kymppisten kekkereistä kotiinnuttuani oli aika vääntää mussutettavaa nuoren neidin kemuihin. Päätin kokeilla taitojani monikerroskakun tekijänä. Taitoni olivat välttävät ja kakusta tuli (kuulema) hyvää. Koristelupuoli lienee minulla edelleen hiukan haussa ja siksi tähän(kin) tekeleeseen tuli hiukan liikaa vähän kaikkea. Olen itse selkeämpien linjojen ystävä.

Marien näppärän kakkupohjaohjeen mukaan sain kolmeen erikokoiseen vuokaan sopivat pohjat helposti tehtyä (kuva suurenee klikkaamalla).



Prinsessakakku

1 18 cm vuoka
1 22 cm vuoka
1 24 cm vuoka

2 (3) 4 munaa
sokeria
vehnäjauhoja
leivinjauhetta
3 prk. kuningatar pilttiä
1 prk. floora vispiä
3 dl kermaa
2 banaania
nonparelleja
1/4 marsipaanipötköä

Ota kolme saman kokoista lasia. Riko yhteen lasiin oman kokoisesi kakkuvuoan tarvitsema määrä munia (katso Marien linkistä, monta se on). Kaada toiseen lasiin yhtä paljon sokeria kuin ensimmäisessä lasissa on munia. Kolmanteen lasiin lisää saman verran vehnäjauhoja ja n. ½-1tl. leivinjauhetta.

Vaahdota munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauhot erissä varovasti käännellen. Kaada taikina voideltuun vuokaan ja paista 175-asteessa n. 30 min.

Anna kakun jäähtyä n. 10 min. ja irrota vuoasta. Leikkaa kakku kolmeen osaan ja täytä välit piltillä, vispatulla floora vispillä sekä pilkotulla banaanilla. Kokoa sauraava kakku ja nosta se edellisen päälle. Tee samoin myös viimeiselle kakulle.

Kauli marsipaanista päällimmäisen kakun päälle sopivan kokoinen ympyrä ja aseta se paikoilleen kevyesti kermavaahdolla sivullen kakun päälle. Vaahdota kerma ja pursota se kakkujen reunoille. Koristele nonparelleilla.

Vie lahjaksi kolmevuotiaalle ja katso kuinka pikkuisen silmät säteilevät.