Semlat solmuun (tai sitten ei)

Sämpylä on ruotsiksi semla. Ja minä vihdoinkin onnistunut sämpylänleipoja! Sen vuoksi en hennonnut vääntää semloja solmuun, vaikka se aikomukseni olikin. Mutta aivan hyvin olisin voinut.

Otin tällä kertaa taktiikakseni rauhallisuuden ja maltin. Päätin olla tappamatta kuivahiivaa liian lämpimällä nesteellä ja kohottaa taikinaa tarpeeksi. Hiljaa hyvä tulee, ääneti parempaa. Vääntäkää te sämpylät solmuiksi, jos maltatte.


Siemensemlat

3 dl vettä tai maitoa

1 pss kuivahiivaa (tai 25 g tuoretta)

1 tl suolaa

1 rkl siirappia

1 dl pellavansiemenrouhetta

0,5 dl ruisrouhetta tai -hiutaleita

1 dl kauraleseitä

4-5 dl vehnäjauhoja

1 rkl etikkaa

2 rkl öljyä

voiteluun siirappi-vesiseosta

Liuota hiiva lämpimään veteen. Lisää suola, siirappi, pellavansiemen- ja ruisrouhe (tai -hiutaleet), kauraleseet ja 1 dl vehnäjauhoja. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan levätä 10 minuuttia.

Alusta taikinaan loput jauhot ja lisää etikka ja öljy. Vaivaa muutama minuutti ja lisää tarvittaessa jauhoja - taikina ei saa tarttua käsiin. Jätä taikina lämpimään paikkaan kohoamaan noin tunniksi.

Jaa taikina neljään osaan ja pyörittele kustakin osasta kolme sämpylää. Voit tehdä taikinasta myös patonkeja, joita tulee satsista kaksi. Siirrä sämpylät tai patongit pellille leivinpaperin päälle ja anna kohota vielä 20 minuuttia. Voitele siirappi-vesiseoksella (1 osa siirappia + 2 osaa vettä).

Paista sämpylöitä 250-asteisessa uunissa 12 minuuttia tai kunnes ne ovat kauniin ruskeita. Laita matala vedellä täytetty vuoka uunin pohjalle paistamisen ajaksi. Vesihöyry tekee kuorista rapeat.

Pikkuisia keksejä

Kovin nuori ja hyvin kaunis serkkuni kirjoitti tänä keväänä ylioppilaaksi. Teimme äitini kanssa Tampereella vietettyihin lakkiaisiin pikkuleipiä. Leivoimme cookieiden kaltaisia keksejä sekä kanelilla maustettuja sokeripikkuleipiä. Jälkimmäiset olisi oikeammin kuulunut maustaa laventelilla, joten jätän postauksen sille kertaa, kun saan tehtyä ne ohjeen mukaan. En onnistunut löytämään laventelia hyvin varustetustakaan ruokakaupasta. Missä muodossa sitä edes myydään?

Ohjeet nappasin Inna Somersalon mainiosta Yllin kyllin -keittokirjasta. Vähäkuvaisuudestaan huolimatta kirjan ohjeet ovat houkuttelevia ja mielenkiintoisia. Konstailematon opus sopii loistavasti juhlakokkailuun, sillä kaikista ohjeista löytyy versiot neljälle, kahdellekymmenelle ja sadalle ruokailijalle. Vegaanisuudesta (vai vegaaniudesta?) plussaa.

Mustikkakeksit

2-2,5 dl fariinisokeria
125 g margariinia
2 rkl soijajauhoja + 3 rkl vettä
2 dl ruishiutaleita
2 dl ruisjauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
0,5 tl soodaa

ripaus suolaa
1 dl kuivattuja marjoja (mustikoita, karpaloita ym.) tai rusinoita
(0,5 dl kaakaojauhetta)

Vaahdota sokeri ja rasva keskenään. (Vähensin hieman ohjeen 2,5 desin sokerimäärää, joka tuntui liialliselta. Ja aivan makeita tuli vähemmälläkin.) Sekoita soijajauhot veteen ja lisää seos sokeri-rasvavaahtoon.

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele seos taikinaan. Lisää vielä kuivatut marjat ja halutessasi mausta seos vielä kaakaojauheella.

Nostele taikinasta kahdella lusikalla kekoja leivinpaperin päälle. Ohjeesta tulee noin 25 keksiä. Paista 200-asteisen uunin ylätasolla 8-12 minuuttia.

Kypsymisen raja

Banaanit jakavat ihmisiä koulukuntiin. Osa ei kestä pientäkään tummuutta niiden keltaisissa hipiöissä. Osa taas suostuu syömään vasta miltei muussaantuneita yksilöitä. Jotkut säilyttävät niitä jääkaapissa, kun taas toiset nauttivat hedelmänsä huoneenlämpiminä. Ja näiltäkin akseleilta löytyy välimalleja vaikka millä mitalla.

Joka tapauksessa kenties kaikilla banaanin ystävillä tulee jossain vaiheessa raja vastaan. Kyseessä on siis kypsymisen raja, jonka jälkeen muuten oivaa (lue: ei homehtunutta) banaania ei tee mieli sellaisenaan sisuksiinsa syytää. Siinä tapauksessa banaanit kannattaa valjastaa vaikkapa keksien ainesosiksi. Näitä vegaanisia banaani-suklaakeksejä kannattaa leipoa sunnuntaiaamun ratoksi ja viedä osa kavereille.

Banaani-suklaakeksit

2 kypsää banaania

150 g margariinia

2,5-3 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria (tai -uutetta)

1 dl kaakaojauhetta

ripaus suolaa

4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

8 dl kaurahiutaleita

Muussaa banaanit ja sekoita joukkoon rasva, sokerit, kaakao ja suola. Alkuperäisohjeen mukaan sokeria olisi kuulunut laittaa kolme desilitraa, mutta minun mielestäni sitä selviää vähemmälläkin. Sekoita vehnäjauho ja leivinjauhe keskenään ja lisää ne märkäseokseen. Lisää vielä hiutaleet. Taikina saattaa tuntua jähmeältä, mutta älä hätäänny. Hyvä siitä tulee.

Lusikoi taikina kekseiksi pellille leivinpaperin päälle. Taikinasta tulee reilu 30 keksiä, joten paistaminen vaatii parikin peltisatsia. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla noin 12 minuuttia.

Meni ihan letuiksi

Kuki se siellä? Vanha kunnon polttiainen, pistiäinen aka. nokkonen. Ja missäpä muualla kuin jälleen kerran ruokalautasella.

Tällä erää tuunasimme oikein oivalliseksi todistetun pinaattilettu-ohjeen nokkosmaiseksi lätyttelyksi. Ja vaan hyvää tuli. Kuin myös kaunista. Voi, miten ihanaa.

Nokkoslätyt

5 dl maitoa
2 kananmunaa
3 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
nyrkillinen kuivattua tai ryöpättyä nokkosta
öljyä paistamiseen

Sekoita lättyainekset keskenään. Ei tarvitse erityisesti vatkata, kunhan ainesosat sekoittuvat toisiinsa. Kuumenna öljy pannulla ja kaada taikinaa siihen niin, että pohja peittyy. Isoihin lettuihin riittää noin 1-1,5 dl taikinaa kuhunkin. Tästä määrästä niitä tulee noin neljä.

Käännä lettu, kun pohja on tarpeeksi ruskea ja paista toiselta puolelta vielä pari minuuttia. Nauti keitettyjen perunoiden ja puolukkahillon kera. Tunne, kuinka haba kasvaa.

Syökö vege spydäriä?

Khyl syö! Ei välttämättä yöllä grilliltä hakemalla, sillä sieltä tuskin lihatonta pyttipannua löytyy, mutta kotona kasviksista kokkaillen toki. Luulen, etten ole koskaan lihaisaa spydäriä syönytkään. Tofusta tehty vegeversio on sen sijaan maistunut viime aikoina pariinkin otteeseen.

Nopeasti valmistuva pyttipannu on loistava ruoka jämien (esim. keitettyjen pottujen, porkkanoiden tai lanttujen) uusiokäyttöön. Hienostelutuulella ollessaan lisukkeeksi saattaa paistaa vaikkapa itketettyjä munakoisoviipaleita.

Kasvispyttipannu

4-6 perunaa

2 porkkanaa

1-2 sipulia

(2-3 valkosipulinkynttä)

paketillinen kylmäsavutofua tai marinoitua maustamatonta tofua (tai 4-5 soijanakkia)

öljyä

suolaa

pippuria

(vettä)

lisukkeeksi ketsuppia, paistettuja kananmunia tai munakoisoviipaleita

Harjaa perunat ja porkkanat, jos ne ovat luomua tai varhaisversioita. Muussa tapauksessa kuori ne. Laita perunat kattilaan kiehuvaan veteen, aseta ritilä päälle ja porkkanat ritilälle samanaikaisesti höyrystymään. Porkkanat voi myös kiehauttaa yhdessä perunoiden kanssa. Anna juuresten kypsyä noin 12 minuuttia. Kuori ja silppua tällä välin sipulit ja valkosipulinkynnet.

Paloittele kypsät juurekset ja tofu tai soijanakit. Paista isolla pannulla ensin sipulit. Lisää juurekset ja lopuksi vielä tofu. Paistele hetki. Lisää tarvittaessa vettä ja mausta. Nauti vähintäänkin hyvän ketsupin ja seuran kera.

Crackers go wild

Huomio! Nyt on se aika, kun meidän kaikkien kannattaa kirmata ulkona ja nauttia kukoistavan luonnon antimista. Se onnistuu keräämällä villiyrttejä, kuten vaikkapa nokkosia tai voikukan lehtiä. Ne tunnistaa, vaikka viimeisimmän kasviston keräämisestä olisikin vierähtänyt tovi jos toinenkin.

Vasta versonneista nokkosista kannattaa kerätä latvukset ja tuoreet lehdet. Nokkoset voi kuivata (huoneen lämmössä päiviä tai enintään 50-asteisessa uunissa pari tuntia). Ne voi myös ryöpätä (= keittää kolmisen minuuttia kiehuvassa vedessä) ja valmistaa heti tai pakastaa myöhempää käyttöä varten.

Crackeritkin villiintyvät aivan hiiteen, kun ne maustaa ripauksella nokkosta.


Nokkoscrackerit

3,5 dl vehnä- tai hiivaleipäjauhoja
2 dl kaurajauhoja
2 tl sokeria
1 tl suolaa
1 tl leivinjauhetta
(3-4 rkl seesaminsiemeniä)
3 rkl öljyä
2 dl vettä
2-3 rkl kuivattua nokkosta

Sekoita kuivat aineet, lisää nesteet ja sekoita taikina tasaiseksi. Ripottele leivinpaperille hiukan jauhoja ja kauli taikina noin puolen sentin paksuiseksi levyksi. Jaa levy veitsellä tai taikinapyörällä paloiksi.

Paista keksejä 225-asteisen uunin keskitasolla kymmenisen minuuttia, kunnes ne ovat saaneet vähän väriä pintaansa.

Mussukoilla suut suppuun

Viimeistään nämä pikkumussukat hiljentävät sen sinnikkäästi epäilevän eläintensyöjän, joka luulottelee, ettei vegaaninen ruoka voi olla täyttävää saati hyvää. Chocochilinkin testaamat maapähkinävoi-suklaacookiet ovat nimittäin täynnä paitsi sokeria ja rasvaa myös ylimaallista makua!

Minun kekseistäni ei tullut mitään kaunokaisia, mutta sopivan tuhteja cookieiksi kyllä. Vegaanisissa leipomuksissa taajaan käytettävä maapähkinävoi ei tapojensa vastaisesti peitonnut muita makuja alleen vaan päinvastoin antoi kaikille tilaa.

Maapähkinävoi-suklaacookiet

Suklaataikina:
1 dl rypsiöljyä
2,5 dl sokeria
0,5 dl vaahterasiirappia
3-4 rkl kaura- tai soijamaitoa
1 tl vaniljasokeria (tai -aromia)
4 dl vehnäjauhoja
1 dl kaakaojauhetta
0,5 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa

Täyte:
1,75 dl maapähkinävoita
1,5 dl tomusokeria
0,5 tl vaniljasokeria (tai -aromia)
2-3 rkl kaura- tai soijamaitoa

Tee ensin suklaataikina. Sekoita suuressa kulhossa öljy, sokeri, vaahterasiirappi, maito ja vaniljasokeri. Sekoita kuiva-aineet keskenään ja sihtaa tai vain kääntele seos taikinaan. Sekoita tasaiseksi ja kosteaksi. Lisää tässä vaiheessa tarvittaessa neljäs ruokalusikallinen maitoa.

Sekoita toisessa kulhossa täytteen ainekset keskenään. Chocochilissä maitomäärä oli merkattu teelusikoina, mutta huomasin jo taikinaa tehdessä ja myöhemmin alkuperäisreseptiä tarkistaessa, että mitta olisi kuulunut merkitä ruokalusikoissa. Täytetaikinankin tulee olla kosteaa, mutta kiinteää. Lisää tarvittaessa hiukan tomusokeria tai maitoa.

Voit tehdä minun tapaani taikinat edellisenä päivänä valmiiksi jääkaappiin.

Paiston koittaessa laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Jaa molemmat taikinat 24 osaan. Litistä suklaataikinapalanen kämmenellä levyksi ja pyörittele täytepala palloksi. Laita täyte suklaataikinan keskelle ja kääri taikina sen ympärille.

Pyörittele taikinakombo jälleen palloksi ja litistä keksiksi. Asettele keksit leivinpaperin päälle ja paista 10 minuuttia.

Vaihtoehtoja juustolle

Minun suurin koetinkiveni matkalla vegaaniseen ruokavalioon ovat juustot, nuo syntiset leivänpäällysteet, mehevät ruoan lisukkeet ja sellaisenaan syötävät herkut. Koska vegaanisia margariineja on tavallisissa ruokakaupoissa tarjolla tasan kaksi (sininen ja vaaleansininen Keiju), jotka eivät maistu perusrasvaa kummoisemmalle, on leivänpäällysteitä hyvä varioida erilaisilla tahnoilla.

Tässä on kaksi loistavaa esimerkkiä maittavista ja ravintekkaista tahnoista, joita saattaa myös dippeinä käyttää. Paprika-pähkinätahna sai tupareissamme ylisanoja kaikilta sitä maistaneilta. Molemmat ohjeet on napattu Chocochililtä. Erityisen maittavan leivästä saa päällystämällä sen jommallakummalla allaolevista ja viipaloimalla kypsää avokadoa päälle.

Maapähkinävoihummus

3-4 dl kypsiä kikherneitä
0,5 sitruunan mehu
3-4 rkl maapähkinävoita
3-4 rkl maustamatonta soijajogurttia
3-4 rkl öljyä
1 tl jeeraa
1 valkosipulinkynsi
suolaa
(rouhittuja suolapähkinöitä tarjoiluun)

Soseuta kaikki ainekset monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella tasaiseksi. Jos laitat hummusta tarjolle, koristele se rouhituilla suolapähkinöillä.

Pähkinäinen paprikadippi

2 paahdettua paprikaa
80 g kuorittuja manteleita
0,25 dl pinjansiemeniä
1 valkosipulinkynsi
1-2 rkl öljyä
1 tl sitruunamehua
0,25 tl suolaa
mustapippuria

Paahda paprikat uunissa. Halkaise ne ja poista siemenet. Pese, kuivaa ja valele kauttaaltaan öljyllä. Paahda 250-asteisen uunin ylätasolla. Jos sinulla on grillivastus, käytä sitä. Käännä paprikoita muutaman kerran paahtamisen aikana. Kun niihin alkaa muodostua tummia läiskiä, ota pois uunista. Kääri kuumat paprikat folion sisälle ja anna jäähtyä. Näin kuoret lähtevät helpommin pois.

Kuori paprikat ja soseuta ainekset sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa. Dippi on parhaimmillaan, jos sen antaa vetäytyä jääkaapissa pari tuntia ennen tarjoilua.

Minä ite!

Kerrankin saatan postata tänne jotain täysin omaa. Tein tupareihimme makeana tarjottavana jäädykekakkua. Aluksi ajattelin tehdä sen perinteiseen tapaan, sillä löysin Maku-lehden sivuilta hauskan vadelma-kinuskijäädykekakkuohjeen. Mutta siinä vaiheessa suunnitelmia, kun kaikki muut antimet alkoivat näyttää paperilla puhtaasti kasvisperäisiltä, halusin tehdä kakustakin vegaanisen.

Löysin vinkkejä Eläinoikeusfoorumilta, mutta lopputuloksella voin ylpeillä yksin minä.


Vegaaninen kinuskijäädykekakku

200 g vegaanisia digestivekeksejä
50 g margariinia sulatettuna
1 dl omatekoista (ohje alla) tai valmista kinuskikastiketta

2 prk vaahtoutuvaa soija- tai kaurakermaa tai kauravaniljakastiketta
n. 1 dl soija- tai kaurajogurttia (mielellään yön yli tai muutaman tunnin ajan valutettuna)
ripaus vaniljasokeria
0,5 dl kinuskikastiketta
3-5 dl tuoreita tai pakastemarjoja (esim. mustikoita ja herukoita)

Murskaa keksit. Se hoituu helposti rusentamalla muovipussin sisälle laitetut keksit kaulimella. Sekoita joukkoon sula rasva ja kinuskikastike. Painele taikina voidellun ja korppujauhotetun irtopohjavuoan pohjalle.

Vatkaa toinen kermapurkki vaahdoksi. Sekoita joukkoon loput kermat, jogurtti, vaniljasokeri ja kinuskikastike. Lisää vielä marjoja haluamasi määrä.

Kaada täyte kakkupohjan päälle ja laita yön yli pakkaseen. Kakku kannattaa nostaa huoneen lämpöön tuntia ennen tarjoilua.


Kinuskikastike

1-2 rkl margariinia
2 dl kaura- tai soijakermaa
2 dl fariinisokeria

Sulata rasva kattilassa. Lisää kerma ja sokeri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes kastike sakenee. Tähän voi mennä ainakin soijakerman kera kymmenenkin minuuttia.

Ota kattila pois liedeltä, anna jäähtyä ja käytä kuten haluat. Kastike säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

Tofuton pitopiirakka

Vietimme tänä viikonloppuna kotimme tupaantuliaiset. Tarjottavien lista paisui viikon aikana sen verran, että kokkailuun ja valmisteluun kului koko perjantai-ilta ja puolet lauantaista. Lopulta aika iisiä siis.

Tarjottavat olivat ensinnäkin itse tehtyjä ja toiseksi täysin vegaanisia (lukuun ottamatta viinirypäle-halloum-cocktailpaloja). Menestyksiksi osoittautuivat ainakin paprika-pähkinätahna sekä kinuski-jäädykekakku. Mukana oli myös tofupyöryköitä, kahdenlaisia crackereitä, tuunattua hummusta sekä maapähkinävoi-suklaacookieita. Aloitan postailun kuitenkin ainoalla jossain määrin epäonnistuneella tekeleellä.

Tein vegaanista pitopiirakkaa Chocochilin ohjetta soveltamalla. Tuplasin ainekset, jotta sain piirakkaa pellillisen, ja korvasin parsakaalit sienillä. Mutta oi ja voi. Vasta vetäessäni piirakkaa uunista tajusin, että olin unohtanut oleellisen ainesosan jääkaappiin. Näin ollen savutofu jäi odottamaan päivää parempaa, ja pitopiirakasta tuli pelkästään sieninen ja sipulinen sellainen. Eipä siinä, hyvinhän tuo tuntui maistuvan. Vain yksi pala jäi.

Menestyksekkäämpien tarjottavien ohjeet seuraavat pian.

Vegaaninen pitopiirakka

6 dl jauhoja (esim. 2 dl graham- ja 4 dl vehnäjauhoja)

1 tl leivinjauhetta

150 g margariinia

2 dl maustamatonta soijajogurttia

n. 4 rkl vettä

300 g sieniä (esim. herkku- tai kastanjasieniä)

2-3 sipulia

2-3 valkosipulinkynttä

(1 pkt savutofua)

4 dl maustamatonta jogurttia

1 tl suolaa

1 tl basilikaa

0,5 tl pippuria

Sekoita jauhot ja leivinjauhe. Nypi rasva joukkoon ja lisää jogurtti sekä vesi. Sekoita tasaiseksi. Painele taikina leivinpaperilla päällystetylle tai rasvatulle syvälle uunipellille. Esipaista pohjaa 225 asteessa viitisen minuuttia.

Puhdista ja pilko sienet. Silppua sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita öljyssä paistinpannulla. Lisää pilkotut sienet ja anna paistua miedolla lämmöllä hetki. (Jos muistat hankkineesi savutofua, pilko paketillinen ja lisää sienten ja sipulien joukkoon paistumaan.) Ota pannu pois liedeltä.

Sekoita jogurttiin mausteet ja lisää seos sieni-sipulipaistoksen joukkoon. Levitä täyte esipaistetun pohjan päälle. Paista piirakkaa 200 asteessa noin 25 minuuttia tai kunnes piirakka näyttää mukavan kypsältä. Anna jäähtyä ja tarjoile kavereille.

Vegaaninen brunssi

Minun ei pitäisi olla kovinkaan yllättynyt. Olenhan pitänyt Chocochiliä aivan loistavana ja ammattitaitoisena ruokablogina. Siitäkin huolimatta blogia pitävän Elina Innasen Viiden tähden vegaani on suorastaan hurmannut minut. Voin kertoa, etten aio palauttaa kirjaa kirjastoon ennen kuin on ihan pakko.

Kutsuin viime sunnuntaina äitienpäivän kunniaksi vanhempani brunssille. Tarjottavat olivat Innasen innoittamana - ja omien täysin eläinperättömään ravintoon pyrkivien taipumusteni johdosta - luomujuustoa lukuunottamatta vegaanisia: vihanneksia, avokadoviipaleita, hedelmiä, paputahnaa, kaurakeksejä sekä varsinaiset leivonnaiset. Skonsseihin ja kakunkaltaiseen makeapalaan hain ohjeet Chocochilistä.

Porkkanaskonssit

2 keskikokoista porkkanaa

3 dl vehnäjauhoja

3 dl kaurahiutaleita

1 rkl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 tl sokeria

400 g maustamatonta soijajogurttia

0,75 dl öljyä

(kasvimaitoa)

unikonsiemeniä

Raasta porkkanat ja sekoita kuiva-aineet keskenään. Yhdistä kuiviin aineisiin porkkanaraaste, jogurtti ja öljy. Sekoita. Jos taikina tuntuu liian kuivalta, sekoita joukkoon loraus vettä tai maitoa. Lisää halutessasi vielä hieman unikonsiemeniä.

Muotoile taikinasta sämpylän tapaisia vedellä kostutetuin käsin ja paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.

Mustikka-banaaniruudut

4,5 dl vehnäjauhoja

1 tl soodaa

1 tl leivinjauhetta

1 tl vaniljasokeria

1,5-2 dl sokeria

0,5 tl inkiväärijauhetta

1,5 tl kanelia

2 kypsää banaania

2,5 dl soija- tai kauramaitoa

1,5 dl sulaa margariinia

1 dl mustikoita

Sekoita kuivat aineet keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa sokerin määrä oli 2 desilitraa, mutta mielestäni vähempikin saattaisi riittää.

Soseuta kypsät banaanit haarukalla toisessa kulhossa. Lisää soseen joukkoon maito ja margariini. Kääntele sose kuiva-aineiden joukkoon. Lisää lopuksi vielä mustikat ja sekoita tasaiseksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan (28x28 cm) ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin puoli tuntia tai kunnes kokeilutikkuun ei tartu enää taikinaa.

Kiireisen pelastus

Olin tässä taannoin väsynyt. Olen sitä nykyään usein. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin apea. Tai ainakaan tavallista apeampi. Pikemminkin olotilani on tätä nykyä taajaan urheilullisen väsynyt mutta onnellinen.

Näissä olosuhteissa nopeat omatekoiset appeet ovat parasta ikinä. Kuten vaikkapa mainiot skonssit, joita voi muunnella makunsa (pun intended) mukaan. Tällä kertaa käytin makuaineena auringonkukansiemeniä. Pähkinärouhe, silputut kuivahedelmät tai vaikkapa pesto+pinjansiemenet toimisivat varmaan loistavasti nekin.

Skonssit

4 dl vehnäjauhoja (tai jauhosekoitusta)

2 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1 rkl sokeria

75 g voita

1 dl makuainetta (siemeniä, pähkinöitä, kuivahedelmiä tai -marjoja, juustoa, oliiveja tms.)

2 dl maitoa

Sekoita jauho, leivinjauhe, suola ja sokeri keskenään. Nypi rasva kuiva-aineisiin. Lisää makuaine, eli pähkinät, kuivatut hedelmät, siemenet, oliivit, juusto tai mikä ikinä nyt sattuukin maistumaan. Lisää vielä maito ja sekoita taikina tasaiseksi.

Nostele taikinasta reiluja lusikallisia pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Keksi vai nimihirviö?

Keksejä on monenlaisia. Useimmat niistä ovat pyöreitä ja vaarattoman näköisiä. Yleensä olomuotonsa on jotakuinkin kiinteä ja maku maukas. Nimi ei tunnetusti naista pahenna, mutta tavallisimmankin tuntuinen keksi saattaa sen ansiosta muuttua mielenkiintoiseksi tai jopa pelottavaksi. Näin kävi minun leipomilleni mannaryynikekseille. Koettakaapa sanoa monta kertaa peräkkäin: mannaryyni-mandariinimarmeladikeksi. Harjoitus tekee mestarin.

Marmeladin voi korvata myös hillolla,

jolloin kekseistä tulee hieman muhkeampia ja pehmeämpiä.

Mannaryyni-mandariinimarmeladikeksit

100 g sulaa margariinia

100 g mandariinimarmeladia (tai muuta marmeladia tai jopa hilloa)

1 dl sokeria

1 kananmuna

1 tl leivinjauhetta

2 dl mannaryynejä

1 dl vehnäjauhoa

Sekoita rasva, marmeladi, sokeri ja muna keskenään. Lisää keskenään sekoitetut kuiva-aineet. Sekoita taikina tasaiseksi.

Nosta taikinasta lusikalla nokareita pellille leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 5-8 minuuttia.

Ankeat ja aliarvostetut

Kokeiluni maailman ankeimpina pidettyjen mutta ah, niin aliarvostettujen keksien parissa jatkuu. Nyt keksitestiin pääsivät digestivet. Löysin näitä(kin) ohjeita lukuisia, kun kaivoin netistä reseptiä kaurakekseille.

Reseptivalintani osui hyvin todennäköisesti sinne surkeimpaan päähän. Kekseistä tuli nimittäin taajaan kuultujen haukkujensa arvoisia: ankeita ja apaattisia. Ne olivat todella kuivia, makeutta niistä ei löytynyt vihiksikään asti, ja kuvakin epäonnistui. Vika ei toki ollut minun leivontataidoissani. Hei ehei, pois se minusta! Kunnon kuninkaallinen ei surkeiden keksiensä tasolle alennu.

Digestivekeksit

2,4 dl vehnäjauhoja

0,5 tl leivinjauhetta

1 rkl kaurahiutaleita

4 rkl voita tai margariinia

4 rkl ruskeaa sokeria

4 rkl maitoa

Sekoita kuiva-aineet keskenään. Sekoita toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Yhdistä rasvaseos kuiva-aineisiin. Lisää vielä maito ja sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Kauli taikina jauhotetulla alustalla muutaman millin paksuiseksi levyksi. Ota juomalasilla tai vaikkapa keksimuotilla pyöreitä keksejä levystä ja siirrä leivinpaperin päälle.

Paista 190-asteisen uunin keskitasolla 15-18 minuuttia, kunnes keksit ovat kauniisti ruskettuneet.

Oluen väärinkäyttöä

Leivoin viime sunnuntaina olutleipää - kyllä, olutleipää -, josta lähti uunissa paistuessaan hieno maltainen tuoksu. Tekovaiheessa huushollissamme meinasi syntyä suukopua. Kaataessani olutta taikinaan kanssani asuva hieno mies totesi: "ai, minä kun luulin, että olut on tarkoitettu juotavaksi".

Samassa huomasin itsekin, mitä olinkaan tekemässä. Käytinhän tuota ohraista nautintoainetta hieman väärin leipoessani siitä leipää. Suosittelen kuitenkin uhraamaan pullollisen tähän leipomukseen, sillä tuoksun lisäksi myös maku hiveli aisteja. Reseptissä kehotettiin kokeilemaan erilaisia olutlajikkeita. Minulla oli ihan peruslageria, mutta stoutista tai vaikkapa vehnäoluesta tulisi varmaan aivan toisenlaisia makuja.

Ohje on Milla Paloniemen toimittamasta Sarjakuvakeittokirjasta, joka sisältää sarjakuvia ja kasvisruokaohjeita. Hauska ja virikkeellinen opus.

Olutleipä

7 dl jauhoja

1-1,5 rkl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl suolaa

0,5 dl sokeria

1 tlk/pll (3,33 dl) olutta

Sekoita kuivat aineet keskenään. Jauhoina voit käyttää miltei mitä vaan. Itse laitoin ruis-, graham- ja vehnäjauhoja, vaikka ohjeessa käytettiin pelkkää vehnää. Lisää olut kuiva-aineseokseen.

Kaada taikina öljyttyyn leipävuokaan. Paista 190-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia, kunnes leipä on kunnolla kypsynyt.

Lounasta Rauhalassa

Vuorotyössä on se hyvä puoli, että arkisin on vapaita aamupäiviä. Huono puoli siinä on, että se houkuttaa syömään lounasta kaupungilla. Ja huonoa se on rahankulutussyistä. Muutenhan se on mitä mainiointa.

Keskustan lounaspaikoista on vuosien saatossa tullut tutuksi yksi jos toinenkin. Muutama viikko sitten suunnistin ystävän kanssa Rauhalaan. Tuo Ainolan puiston reunalla sijaitseva legendaarinen paikka aloitti lounastarjoilun reilu vuosi sitten. Ja voin kertoa, että siellä jos missä vieraileminen on arjen luksusta.

Pelkästään rakennus huokuu tuhansia tarinoita, ja ikkunoista paljastuva puistonäkymä saa unohtamaan arjen ongelmat. (Miksi ihmeessä en tajunnut ottaa itse paikasta kuvia??)

Rauhalassa on tarjolla buffet-lounas. Kolmesta vaihtoehdosta voi valita joko kaikki, tai sitten kevytlounaan, joka sisältää keiton ja salaattipöydän. Joka päivä yksi vaihtoehdoista on kasvisruokavalioon sopiva.

Olen muutaman kerran perusteella oppinut, että pelkästään keitolla ja salaattipöydän antimilla saa itsensä ähkyyn, jos ei ole varovainen. Tällä kertaa tarjolla oli kuitenkin ahventa, joka houkutti ottamaan koko buffet-tarjonnan.

Salaattipöytä on runsas. Tarjolla on tuoretta salaattia, kuten myös tuhdimpaa peruna-/pastasalaattia. Kiitosta runsaasta siemenvalikoimasta.

Tällä kertaa kävi sama virhe, mikä niin usein buffet-pöydässä iskee. Kaikki on liian herkullisen näköistä, joten lautaselle tulee lapettua lähes kaikkea. Tässä ahvenen seurana on niin juuresmuussia, kuin spagettia kuin uunivihanneksia.

Tarkoitukseni oli ottaa pelkkää tummaa leipää, mutta rieska oli niin huokuttelevan näköistä (ja oli se maittavaakin), että otin myös sitä palasen.

Lounaalla on hintaa 9,50 euroa. Salaattipöytä ja keitto kustantaa kahdeksan euroa. Lounasta tarjoillaan maanantaista perjantaihin kello 11-14.

Pyöryköitä perunasta

Minulla on ollut jo monta kuukautta kirjastosta lainassa Jere Niemisen viime vuonna ilmestynyt Vegaanin kotiruokakirja. Vasta nyt selasin sen kunnolla läpi ja laitoin kirjanmerkit kiinnostavien reseptien kohdalle. Valitettavasti niitä ei kirjasta montaa löytynyt.

Kirja sisältää vegaanisiksi muutettuja kotiruokia, kuten makaronilaatikkoa, pihvejä ja pyöryköitä sekä pizzaa. Erilaisia lihaa muistuttavia ruokia kirjasta löytyy paljon. Itse en niistä liiemmin perusta, mutta varmasti ne kelpaavat monille lihaa kaipaaville. Kuvat eivät sanottavasti herätä ruokahalua. Lisäksi resepteissä on käytetty paljon puolivalmisteita, kuten sipulikeittoaineksia ja tölkkipapuja. Puolivalmisteiden käyttö tosin soveltuu hyvin helppoon ja kiireiseen kotikokkailuun.

Kirjassa on hyvä ja ytimekäs johdanto vegaaniseen kotiruokaan. Johdannosta selviää, kuinka kananmunan voi kätevästi korvata ruoanlaitossa (mm. korppujauhoilla ja/tai perunaraasteella).

Otin kirjasta kokeiltavakseni papupyöryköitä. Hyvin pysyivät kasassa, mutta perunan maku tunki hivenen liikaa esiin. Lisukkeen virkaa ajoivat aina ihanat lanttukuutiot sekä sweet chili-kastike.

Vegaaniset papupyörykät

1 pieni kiinteämaltoinen (80 g) peruna

1 tlk (n. 3,5 dl) papuja (esim. papusekoitusta)

4 rkl öljyä

4 rkl ketsuppia tai chilikastiketta

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

1,5 dl kaura- tai neljänviljanhiutaleita

0,5 dl korppujauhoja

2 rkl perunajauhoja

2 rkl paprikamaustetta

2 tl jauhettua korianteria

2 tl chiliä tai cayennepippuria

0,5 tl suolaa

öljyä paistamiseen

Kuori peruna ja raasta se raastimen pienemmällä terällä. Valuta pavuista vesi pois. Sekoita perunaraaste, pavut, öljy ja ketsuppi kulhossa. Soseuta sauvasekoittimella. Jätä halutessasi hiukan sattumia.

Kuori ja silppua sipulit. Vaivaa kaikki ainekset yhteen. Muotoile taikinasta kostein käsin pyöryköitä (tai miksei pihvejäkin) ja paista reilussa öljyssä välillä käännellen.

Helppoa evästä

Sosekeitot ovat parhaimpia eväsruokia, mitä tiedän. Pätkäksi päivätyöllistyttyäni arkisen ruoanlaiton täytyy jälleen olla helppoa ja mielellään runsasta, jotta siitä riittää evästä töihinkin. Sosekeitot ovat kiireisen ja nälkäisen pelastus: helppoja, maukkaita ja moniannoksisia appeita.

Olen tehnyt tätä Koskenlaskijalla ryyditettyä soppaa aiemmin punajuurista, nyt kokeilin porkkanoita. Tällä kertaa vahvistin keittoa myös punaisilla linsseillä.

Koskenlaskijan keitto

1-2 sipulia

(valkosipulinkynsiä)

öljyä

3-4 perunaa

500 g porkkanoita (tai vaikka punajuuria)

1,5 dl punaisia linssejä

vajaa 1 l vettä

0,5-1 pkt Koskenlaskijaa

timjamia

suolaa

pippuria

Kuori ja silppua sipulit. Kuori ja paloittele myös juurekset. Kuullota sipulisilppua kattilan pohjalla öljyssä. Lisää juurespalat ja anna niidenkin tekeytyä hetki. Kaada vesi ja linssit sekaan. Anna kiehahtaa ja keitä miedolla lämmöllä vartin verran. (Jos käytät punajuurta, keitä sitä ensin puolisen tuntia ja lisää vasta sitten perunat. Anna keiton kiehua vielä perunoiden kanssa 10-15 minuttia.)

Kun vihannespalat ovat kypsiä, sekoita Koskenlaskija joukkoon. Nosta kattila liedeltä ja soseuta sauvasekoittimella. Nosta kattila vielä liedelle ja varmista, että juusto sulaa kunnolla keittoon. Mausta ja nauti. Pakasta loput.

Vinoja keksejä

Viimeinen pulla uunista ulos, eli tässäpä teille loputkin viime viikolla mainostamistani miittituomisista. Kolavinokkaat kuulostavat hauskoilta, mutta näyttävät melko yksinkertaisilta. Maku sen sijaan on jopa yllättävä - jos niin voi ylipäänsä sanoa minkäänmoisista pikkuleivistä.

Näinkin pieni määrä siirappia teki pikkusyötävistä maukkaan kolaisia. Nimen vinous nyt johtuu luonnollisesti reseptissä ohjeistetusta muotoilusta. Vaikka voisi näitä kai kolasuunnikkaiksikin nimitellä. Tai leipurin muotoiluhaluista riippuen vaikka kolaneliöiksi tai -ympyröiksi.

Kolavinokkaat

100 g pehmeää margariinia tai voita

1 dl sokeria

2 rkl siirappia

2,25 dl vehnäjauhoja

0,5 tl soodaa

1 tl vaniljasokeria

1 tl inkivääriä

Vaahdota voi, sokeri ja siirappia kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kääntele kuiva seos vaahtoon. Jaa taikina kahtia ja pyörittele palat tangoiksi. Nosta tangot leivinpaperilla päällystetylle pellille ja paina niitä hiukan litteämmiksi. Paina tankoihin vinottain haarukan jälkiä.

Paista 175-asteisessa uunissa 12-15 minuuttia. Jäähdytä tankoja hiukan ja leikkaa ne vinoneliöiksi ennen kuin kovettuvat läpikotaisin.

Tuhtia hummusta

Mainostelin pähkinähummusta jo viime postauksessani. Tiedättehän: hyvää kannattaa odottaa. Tämä hummusresepti on napattu Anna-lehdestä, jossa on nykyään yllättävän hyviä ruokaohjeita. Tai ehkä siellä on ollut niitä aina, ja vasta nyt olen itse ne löytänyt äidin luona lehteä lukiessani.

Pähkinähummus sopii loistavasti vaikkapa ruokaisaksi leivän päällysteeksi tai vihannesten dipiksi. Annassa hummus kehotettiin lusikoimaan avokadon puolikkaille. Epäilemättä hyvää niinkin.

Pähkinähummus

1 dl seesaminsiemeniä

2 dl cashewpähkinöitä

1 dl saksan- tai pekaanipähkinötä

1 dl neutraalinmakuista öljyä

sitruuna- tai limemehua

tilkka hunajaa (vegaaneille siirappia tai sokeria)

0,5 tl juustokuminaa

pippuria

suolaa

(vettä)

(pinnalle pähkinärouhetta)

Paahda seesaminsiemet ja pähkinät kevyesti kuivalla pannulla. Kaada jähtyneinä tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen. Suosittelen monitoimikonetta, sillä ainakin meidän tehosekoittimelle pähkinämäärä meinasi olla liikaa.

Lisää öljy ja mausteet ja surauta seos sileäksi. Jos tahna on liian paksua, lisää vähän vettä. Koristele hummus rouhituilla pähkinöillä.