maanantaina, tammikuuta 25, 2010

Tomaattinen marokkolaiskeitto

Aivan fantastinen marokkolainen keitto.
Bongasin tämän ohjeen Vegetarian Times -keittokirjasta, jonka sain äidiltäni n. 10 vuotta sitten. Kirjasta on tullut myyntiin netin mukaan päivitetty versio vuonna 2005. Alkuperäinen kirja on painettu vuonna 1995.

Aikaisemminkin kirja on näyttänyt kyntensä esimerkiksi muuallekin levinneen linssimurekkeen avulla. Nyt kokeiluun päätyi tuhti ja tomaattinen marokkolainen keitto. Ja voin kertoa, että tästä tuli samantien yksi vakkariruuista omaan köökiin.

Tomaattinen marokkolaiskeitto

1 sipuli
½ tl. korianteria
1 tl. kuminaa
1 tl. kurkumaa
1 paprika
2,6 dl kikherneitä
1 tlk. tölkkitomaatteja
1 l. vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
rouhaus mustapippuria
100 g. seitania
1 kesäkurpitsa
80 g. spagettia

Silppua sipuli, kesäkurpitsa ja paprika. Kuumena muutama ruokalusikallinen öljyä kattilassa ja lisää sinne sipulisilppu, korianteri, kurkuma ja kumina. Kuulota muutaman minuutin ajan. Lisää sen jälkeen tölkitetyt tomaatit, paprika, vesi, kasvisliemikuutiot ja kikherneet. Rouhauta päälle mustapippuria. Anna kiehua hiljalleen ilman kantta 30 minuuttia.

Lisää pieniksi pätkityt spagetit, seitan ja kesäkurpitsa. Keitä spagetti kypsäksi, n. 10 minuuttia. Nauti kylmänä talvi-iltana ja ihastele mahtavaa makua!

tiistaina, tammikuuta 12, 2010

Matkalla

Heipparallaa ja hyvää uutta vuotta!
Tahollani on ollut hiljaista, joten kai hyviä vuosia voi toivottaa vielä näin reilusti uuden vuosikymmenen puolella.
Keittiössäni ei ole viime aikoina tapahtunut mitään, sillä työpäivän jälkeen singahdan suoraan teatteritreeneihin.
Kun taiteen palo lopulta loppuu, on kello jo sen verran paljon, että kokkaamiset ovat jääneet seuraavan päivän eväiden (yleensä seikeiton) kyhäämiseen. Niissä ei paljon postaamista ole.
Mutta jahka esityskausi pyörähtää käyntiin, vapautuu kokkaamisellekin aikaa.

Tässä kuitenkin pieni matkapostaus Lontoosta, jonne syöksähdin heti joulun jälkeen. Kaupunki oli ennestään tuttu, mutta nyt sillä erotuksella, että ikää oli istua pubeissa, joten se puoli tuli tutuksi.
Pubiruokaa tuli kokeiltua muutamaan otteeseen. Kokemukset kulkivat laidasta laitaan. Ensimmäiset fish and chipsit olivat pettymys: kala oli mautonta ja ranskalaiset lötköjä. Sen sijaan lähipubissa nautitut katkaravut sekä hummus ja pitaleipä olivat loistavat.

Ensimmäisenä iltana eksyimme eritrealaiseen ravintolaan Mosobiin, jonka ruoka oli taivaallista. Me kasvissyöjät tilasimme kolmea erillaista soossia, jotka tarjoiltiin eritrealaiseen tyyliin taginin näköisessä astiassa suomalaista lättyä muistuttavalta, no, lätyltä. Väliin oli yhdestä lätystä tehty rulla, jonka toisella puolella oli lihansyöjien soossi.
Pöytään tuotiin näitä lättyrullia enemmän ja niistä revityillä paloilla soossia kasattiin suupaloiksi. Kasvissoosseista varsinkin Hamli oli taivaallista. Se oli kaalista, valkosipulista ja chilistä tehtyä kastiketta. Paikka oli myös tunnelmaltaa ihana, puhumattakaan henkilökunnasta, joka oli sydämellinen ja hauska. Suosittelen!

Erona täysi-ikäisyyden lisäksi edelliseen Lontoon reissuuni oli kaupungin hintataso. Punnan kurssihan on tällä hetkellä niin huono, että kaikki tuntui edulliselta. Mosobissakin syömämme 4-hengen ateria, pullo punaviiniä ja neljä olutta maksoi 52 puntaa. Siis n. 62 euroa. Muutenkin syöminen ja juominen oli edullisempaa kuin Suomessa. Tuntui aivan riistolta, kun palatessamme pyörimme Helsingissä ja meinasimme mennä Picniciin syömään. 6-7 euroa patongista, kun samalla hinalla sai Lontoossa kaksi.

Vaikka monen moisessa ravintolassa ehdittiin piipahtamaan, jäi muutama suunniteltukin ravintola käymättä.
Kiinalainen kasvisravintola Peking Palace, jossa päivittäin tarjolla suuri kasvisruokapuffet ja iltaisin lista täynnä kasvisvaihtoehtoja.
Mildred's, jota moni oli kehunut ja joka nettisivujen perusteella näytti kiinnostavalta.
Red Veg, jonka ovelle jo pääsimme, mutta joka oli kiinni koska talo oli remontissa.
WagaMama, jota useat hehkuttivat ja jonka ruokalista näytti taivaalliselta, mutta jotka olivat joko jo kiinni kun pyrimme niihin, tai sitten liian täynnä.

Yksi onnistuneimmista paikoista oli kuitenkin luomuravintola Le Pain Quotidien, jossa annokset olivat maukkaita ja kauniita. Ravintola oli sisustettu hillitysti ja sympaattisesti. Luomu valkoviinikin oli hyvää, punaviininjuojat moittivat omaansa mehumaisuudesta. Olikohan syynä vähäinen sulffiittien määrä? Tiedä sitä, mutta kehumisen arvoinen paikka se ehdottomasti oli.

Suurin osa kuvista onkin juuri tuolta ravintolasta.




Toisin kuin me muut, Tyyppi joi olutta. Hyvää kuulema oli.

Maailman hulluin asia Bounty-juoma. Tyyppi osti tämän viimeisenä päivänä. Maistoin, ja se ei ollut ihan niin sulan suklaapatukan makuinen kuin pelkäsin, mutta aika ällö silti.

Isolle iso, ja pienelle pieni. Nämä pintit maksoivat yhteensä 2,80. Isossa oli Samuel Smith -panimon Old Brewery Bitteriä ja puolikkaassa Sovereign Bitteriä. Molemmat olivat erittäin hyviä. Saman panimon siideri sai ystävältäni runsaasti kehuja. Harmikseni en voi omena-allergian vuoksi maistaa siidereitä, mutta luotan hänen arvostelukykyynsä.

Jos joku on nyt matkalla Lontooseen täältä löytyvät pubit, jotka myyvät tuon pienen panimon maistuvia tuotteita.

sunnuntaina, tammikuuta 10, 2010

Suu happamaksi!

Nappasin tämän maukkaan ja mehevän hapankaalipiirakkaohjeen Ruokatiedon sivuilta. Kyseessä ei ole perinteinen sisäänleivottu piiras vaan punajuurella ryyditetty avonainen versio. Tarjoilin piirakkaa yökylässä käyneelle ihanalle serkkutytölleni ja tämän kaverille.

Tätäkin ohjetta voi soveltaa jämien hyötykäyttöön. Piirakkapohjaan voi käyttää nimittäin ylijäänyttä perunamuusia.

Punajuuri-hapankaalipiirakka

Pohja:
50 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kylmää perunasosetta

Täyte:
300-500 g raakoja punajuuria
1 sipuli
öljyä
300-500 g hapankaalta
2 dl (soija- tai kaura)kermaa
2 luomumunaa
suolaa
pippuria
tuoretta tai kuivattua timjamia (tai persiljaa)

Nypi margariini jauhoihin. Lisää perunasose ja sekoita taikinaksi. Nosta jääkaappiin vetäytymään.

Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota punajuuriraastetta ja sipulisilppua öljytyllä pannulla hetki. Lisää hapankaali ja anna seoksen hautua miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sekoita kerma, munat ja mausteet. Yhdistä kermaseos jäähtyneeseen täytteeseen.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa viitisen minuuttia. Levitä täyte pohjalle ja jatka paistamista vielä 40 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

perjantaina, tammikuuta 01, 2010

Makeaa uutta vuotta!

Tein tämän toffeen pari vuotta sitten kokeilemaani ohjetta mukaillen. Tiedä sitten, johtuiko käyttämästäni fariinisokerista vaiko liian vähäisestä keittoajasta, mutta lopputulos ei ollut edelliskerran kaltainen. Olomuoto muistutti enempi pehmeää nougaata kuin jähmeää fudgea. Koska tuplasin alkuperäisen ohjeen määrät, olisi sokeria kuulunut lisätä kilon verran. Moinen määrä kauhistutti minua, joten laitoin vain vajaan kilon. Ja siltikin namuista tuli makeaa kuin mistä!

Mustikkatoffee

2 dl kermaa
3 dl maitoa
700 g -1 kg sokeria
150 g voita
2 tl vaniljasokeria
1 dl mantelirouhetta
1 dl kuivattuja mustikoita

Kuumenna kerma, maito ja sokeri kattilassa koko ajan hämmentäen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää voi ja keitä seos tasaiseksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen vaaleanruskeaksi (aikaa kuluu 40 min -1 h). Testaa toffeen valmistumista pudottamalla massasta pieni tippa kylmään veteen. Jos tippa kovettuu palloksi, toffee on valmista.

Ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon vaniljasokeri, mantelirouhe ja kuivatut mustikat. Lusikoi hieman jäähtynyt massa pieniin namuvuokiin tai leikkaa kunnolla jähmettynyt toffee paloiksi. Säilytä tiiviissä lasipurkissa. Sopii esimerkiksi lahjaksi tai kaverin ilahduttamiseen.