tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Ylimuulia mukaillen

Ylimuulin pohjaton karppipiirakka herätti ruokahaluni tässä päivänä muutamana. Kasvissyöjänä tuunasin tunaversion omaan suuhuni sopivaksi. Nam.


Kasvissyöjän karppipaistos

4-5 dl kypsiä tai purkkisoijapapuja
200 g raejuustoa
1 ps pakastepinaattia
1 sipuli
2 kananmunaa
2 dl maitoa
suolaa, pippuria, basilikaa, oreganoa
(juustoraastetta)

Sekoita pavut, raejuusto, pinaatti ja silputtu sipuli keskenään laakeassa uunivuoassa. Tee munista ja maidosta seos ja mausta se kuten haluat. Kaada munamaito paistoksen päälle ja kuorruta koko komeus halutessasi juustoraasteella. Paistos vaikuttaa 200-225-asteiseen uuniin mennessään epäilyttävän löysältä, mutta on 45 minuutin jälkeen sieltä tullessaan yllättävän kiinteä.

lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Suolaiset vohvelit


Yritin etsiä aikaisempaa vohvelipostaustani, jonka olen omasta mielestäni tehnyt syksyllä, kun ostin mikkivohvellirautani. Mutta kah, eihän sellaista postausta ole koskaan ollutkaan. Siispä, minulla on ihana vohveliauta, joka tekee mikin näköisiä vohveleita!!

Vohvelirautani pääsi käyttöön, kun Kaveri tuli luokseni leffailtaa viettämään ja syömään. Teimme suolaisia vohveleita ja niiden kanssa nautiskeltiin kaikenlaisia härpäkkeitä, kuten:

suolakurkkuja
sipulia
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja
paistettuja herkkusieniä
kermaviilidippiä
Vohveliohje on napattu Myllyn paras -sivustolta ja se on osottautunut erinomaiseksi. Tällä kertaa jätin sokerin pois ja lisäsin basilikaa ja muita yrttejä.

Suolaiset vohvelit

3 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl kivennäisvettä
4 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
½ tl suolaa
50 g margariinia tai kermaa

Vatkaa munat, lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Lisää voisula tai kerma. Anna turvota vähintään puoli tuntia. Paista vohvelipannulla vohveleiksi.

Myllyn paras sivulla neuvotaan myös miksi kivennäisvesi ja erikoisvehnäjauhot ovat oleellisia:

"Kivennäisvesi (tai muu hiilihappoinen juoma) antaa vohveleille rapeutta. Tavallinen vesi ei siis aja samaa asiaa reseptissä. Erikoisvehnäjauho on karkeampaa kuin Puolikarkeavehnäjauho eli se antaa taikinaan enemmän kuohkeutta, tämän vuoksi suosittelemme sitä vohveleiden tekoon.
"

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Mezzo

Kaverin ja minun ystäväporukalla on tapana käydä itsenäisyyspäivän aattona ulkona syömässä. Tavoite on aina mennä paikkaan, johon ei ehkä arkena tulisi mentyä. Tänä vuonna päätimme kokeilla verrattain uutta tulokasta Oulun ravintolatarjonnassa, Mezzoa.

Ravintola on pieni (30 asiakaspaikkaa) ja intiimi. Varasimme pöydän hyvissä ajoin, joka taisi olla ihan fiksua. Paikan hinnoittelupolitiikka on hauska: kaksi ruokalajia 29 euroa, kolme 36. Otin kolme sekä jokaiselle suositellun viinin. Laskun loppusumma oli vähän vajaa 60 euroa ja mielestäni jokaisen euron väärti.

Alkuun otin etanapannun homejuustolla. Omaan makuun etanat maistuvat paremmin ilman juustoa, koska silloin etanoiden maku pääsee paremmin esiin. Hyvin ne kuitenkin meni näinkin. Etainoiden kanssa tarjottu valkoviini oli hyvää, hiukan makeaa.


Pääruuaksi otin päivän kalan, joka oli rautu. Sen seurana tarjottiin perunabasilikapyrettä. Annokseen olisi kuulunut myös siiderikastike, mutta omenaallergian vuoksi omani vaihdettiin yrttiöljy. Hiukan jäi harmittamaan, mutta minkäs sitä sille voi.

Jälkiruokana mustikkapaistos, joka tarjoiltiin vanilijapallon kanssa. Se(kin) oli erinomaista. Paistos maistui todelliselle mustikalle. Lämmin paistos tuntui kylmän jäätelön kanssa erinomaiselta liitolta.

Kaiken kaikkiaan, voin suositella Mezzoa hyvillä mielin kaikille. Kuvat on mitä on, mutta jonkun idean siitä saanee.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Vaihtoehto bloody marylle

En taida tuntea ketään, joka pitäisi tomaattimehusta. Tiedän kyllä bloody mary -nimisen juomasekoituksen olevan monen suosikki. Itse olen ehkä kerran drinkkiä maistanut, mutten ainakaan muista sen olleen mikään järisyttävä makunautinto. Onneksi tomaattimehua voi hyödyntää myös ruoanlaitossa; sitä voi käyttää esimerkiksi leivän nesteenä tai keiton pohjana, kuten minä tässä päivänä muutamana tein.


Tomaattimehukeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 l tomaattimehua
3 rkl tomaattipyrettä
125 g (½ pkt) Koskenlaskijaa
4 dl valmiita mung dhaleja tai muita papuja
(vettä)
basilikaa
mustapippuria
(pestoa)

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä kattilan pohjalla. Lisää tomaattimehu ja -pyre ja anna kiehahtaa. Lisää pilkottu sulatejuusto ja valmiit pavut. Keitosta tulee melko paksua, joten lisää halutessasi vettä. Anna juuston sulaa ja keitoksen kehittyä 5-10 minuuttia. Mausta ja jaa lautasille. Koristele pinta vielä pestolla, jos mielesi tekee.

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Nyt ois piparia tarjolla!

Vaikken ole mikään erityinen piparin ystävä (raakaa taikinaa lukuunottamatta), teki mieleni tänä jouluna leipaista piparkakkuja omin kätösin taikinaa myöten. Innoituksen moiseen sain ohrajauho-pussin kyljessä olevasta piparireseptistä, joka on kuulemma peräisin jo vuodelta 1928. Kyseessä ovat siis melkoisen perinteikkäät piparit, joiden makua halusin kuitenkin hieman nykyaikaistaa. Jaoin taikinan kolmeen osaan. Yhteen taikinapalloon rouhin mukaan vajaa 40 grammaa tummaa suklaata. Toiseen palloon lisäsin kourallisen suolapähkinäsekoitusta. Kolmannen jätin perinteikkääseen olomuotoonsa. Tältä pallot näyttivät ennen jäähdytystä (etualalla vasemmalla suklaataikina ja oikealla suolapähkinäpallo):

Odotin erityisen paljon suolapähkinöillä maustetuilta pipareilta, mutta valitettavasti makean ja suolaisen yhdistelmä ei ollut niin järisyttävä ja selvärajainen kuin kuvittelin. Kenties suola liukeni taikinan rasvaan, tiedä häntä.


Perinnepipareita uusin ottein

1 muna
100 g (reilu desi) sokeria
170 g (n. 3,5 dl) ohrajauhoja
1 tl soodaa
1 tl piparkakkumaustetta (tai vain kanelia)
100 g pehmeää voita

Lisäksi:
kourallinen suolapähkinöitä
n. 35 g tummaa suklaata

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon kuiva-aineet ja voi. Rouhi suolapähkinät ja suklaa eri alustoilla. Jaa taikina kolmeen osaan. Sekoita yhteen taikinapalaan pähkinärouhe, toiseen suklaarouhe ja jätä kolmas koskematta. Pyörittele palat palloiksi ja asettele kulhoon. Nosta kulho kylmään jäähtymään. Kauli jäähtyneet taikinapallot vuorollaan levyiksi ja ota muotilla piparit. Paista 200 asteessa vartin verran.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Jouluquinen salaatti

Olen kokeillut quinoaa ehkä kerran jonkinlaisena lisukkeena, mutten tuolloin liiemmin siitä innostunut. Proteiinipitoisuudestaan ja kaikenlaisesta terveellisyydestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - quinoa on melkoisen mauton raaka-aine. Tai ehkä se vain vaatii aikaa ja kokeiluja päästääkseen todellisen makunsa esiin. Yrittänyttä ei laiteta, joten päätin tällä kertaa hyödyntää quinoaa salaatissa. Muoto ja maku muistuttivat hieman tabboulehia. Huokoisen ja rakeisen rakenteensa ansiosta quinoa imee itseensä makuja, joten jos valmistusvaiheessa ujous yllättää, voi syödessä mausteita lisäillä rohkeasti uudemman kerran.


Quinoasalaatti

2,5 dl quinoaa
5 dl vettä
kasvisliemikuutio
3 dl liotettuja ja keitettyjä (tai tölkki-) soijapapuja
1 rs kirsikkatomaatteja
1-2 sipulia (esim. 1 salotti ja 1 tavallinen)
kourallinen vihreitä oliiveja
Kastike:
2-3 rkl öljyä
1 rkl sinappia
1-2 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Keitä quinoaa kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä hiljaisella lämmöllä 15 minuuttia. Pilko sipulit ja paloittele tomaatit ja oliivit. Sekoita salaattiainekset keskenään. Käytä valmista kastiketta tai tee omasi. Minun kastikkeeni syntyi hirveässä nälässä niistä aineksista, jotka ensimmäisinä käteeni osuivat. Ihan hauskan säväyksen tämä kastike salaatille spontaaniudestaan huolimatta antoi.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Tarttuva taikina

Ihime hommaa. Tai jos tarkemmin ajattelee, ehkei niinkään. Hellyttävän pehmoisilta vaikuttavat perunaleipäset kuulostivat Papu, porkkana ja hillopulla-keittokirjan reseptissä paljon helpommilta toteuttaa kuin miksi käytäntö osoittautui. Perunasurvoksen täyttämä taikina ei meinannut irrota sormista sitten millään. Yritäpä siinä sitten jaotella taikinamöhkälettä ja leipoa siitä söpöjä leipäsiä! Ehkä vastoinkäymiseni selittyy perunan korkealla tärkkelyspitoisuudella. En vain osannut moiseen varautua, kun en ole aiemmin keitettyä perunaa leivonnassa käyttänyt. Eikä ohjeessakaan mainittu moisesta mitään! Kypsien leipästen maukkaus korvasi niitä edeltävän vaivannäön.


Perunaleipäset

6-7 perunaa
4 dl vettä
50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl ohrajauhoja
6-7 dl sämpyläjauhoja

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne ja soseuta. Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, ohrajauhot ja perunasurvos. Vatkaa hyvin. Lisää sämpyläjauhoja sen verran, että taikina on leivottavaa. Ohjeen mukaan jauhoja tarvitsee 3-4 dl, mutta oma taikinani vaati jauhoja huomattavasti enemmän, jotta sen sai irti käsistä. Ripottele 3-4 leivinpaperille jauhoja ja leivo kullekin jauhotetuin käsin 3-4 leipästä. Taputa leipäsistä ohuita ja isoja kiekkoja. Kohota leipiä puoli tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile lämpöisenä ja halkaistuna. Taikinaan voi lisäillä oman mielensä mukaan monenmoista ekstraa, kuten fetaa, oliiveja tai vaikka porkkanaraastetta.