Papusoppaa nuhaan

Komea kanssaeläjäni järkyttyi viimeviikkoisesta ilmastonvaihdoksesta niin kovin, että hän meni vilustumaan. Eilen mieheni vilu oli äitynyt jo sen verran ikävän näköiseksi, että päätin yrittää karkottaa pahat pöpöt huushollistamme keittotaitoni turvin. Kiehautin siis perunaista papusoppaa, jonka maustoin juuri niin tuliseksi kuin uskalsin ja meinasihan siinä kieli palaa syödessä.

Papusoppa

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
voita tai öljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
3-4 dl tomaattisosetta
chiliä
paprikaa
cayennepippuria
mustapippuria
1-1,5 dl ruokakermaa
(tomaattipyrettä)
4-5 dl keitettyjä papuja
1-2 tl sambal oelekia

Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Ruskista sipulisilppua hetki voissa kattilan pohjalla. Lisää vesi, perunakuutiot ja liemikuutiot. Lisää haluamasi mausteet ja tomaattisose ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Kun perunat ovat pehmeitä, lisää kerma ja pavut ja halutessasi hieman tomaattipyrettä. Anna kiehahtaa ja mausta keitos vielä sambal oelekilla.

Tein samalla myös uudemman satsin ruispuolukkaleipää, tällä kertaa puolitoistakertaisella reseptillä. Nyt täyttyi vuokakin kokonaan.

Ruisleipää

Matkoilla ollessaan suomalaisen kuuluisi aina kaivata kotikeittiöstään ruisleipää, jota muissa maissa ei osata arvostaa eikä ainakaan valmistaa. Täytyy myöntää, että minun mitä-syön-ensiksi-kotona -listalla oli ensimmäisenä soijanakkikeitto, jota olen himoinnut jo useamman viikon ajan, mutta melko hyväksi kakkoseksi sijoittui toki ruisleipä.

Eilen sain vihdoin tehtyä sitä soijanakkikeittoa, jota söin hyvällä ruokahalulla. Ihania kotimaisia juureksia ja lämmintä lientä. Ah tätä kodin ja oman keittiön autuutta!

Viime viikkojen antini blogiimme on ollut melkeinpä ainoastaan matkakuulumisten jakaminen, joten päätin keiton teon yhteydessä ottaa jauhopussin (tai pussit oikeastaan) kauniiseen käteeni ja tehdä jotain uutta kerrottavaa myös tänne asti. Samalla ajattelin tainnuttaa rukiin himoni. Sain viime kesänä Nuorelta naiselta syntymäpäivälahjaksi ihanan ruotsalaisen keittokirjan Vegetariskt. Mat från Trädgårdscaféet Slottsträdgården Ulriksdal. Olen kenties pelännyt kielimuurin korkeutta - turhaan, onhan sanakirjat keksitty ja meillä ruotsi-suomi-sellaisia löytyy hyllystä jopa kaksi -, sillä hyödynsin tuota oivaa keittokirjaa ensimmäisen kerran vasta eilen. Tein kirjan ohjeen mukaan puolukkaruisleipää, joka maistui komean kanssaeläjäni mukaan kyllä enemmän limpulle kuin ruisleivälle. Hemmetin hyvältä tämä limppunen joka tapauksessa maistui! Ja helppo tehdä, tunnin paistoaika vain hieman aikaavievä.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, jonka mukaan leipiä olisi tullut kaksi kappaletta. Siltikin olisin voinut tehdä ohjeen runsaammassa mittakaavassa, sillä meidän leipävuokamme jäi hieman vajaaksi tästä reseptin puolikkaasta. Esimerkiksi puolitoistakertainen versio käyttämistäni aineksista ei varmaankaan olisi liioittelua.


Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 dl piimää tai jugurttia
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoja ruisjauhoja (taikka 1 dl hienoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
1 dl grahamjauhoja
1 dl puolukkahilloa
0,5 dl pellavansiemeniä
0,25 dl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl soodaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jugurtin määrä riippuu puolukkahillon kiinteydestä; mitä kiinteämpää hillo, sitä enemmän voi lisätä nestettä. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinan ei tarvitse nousta, joten voit lykätä vuoan uuniin heti, kun lämpö on kohdillaan. Anna paistua kauniin ruskeaksi tunnin verran. Jos haluat leivästä hieman tuhdimman ja paksumman, lisää huoletta aineksia ja tarkkaile paistoaikaa.

Aussijuomia

Australialainen juomiskulttuuri muistuttaa kovasti omaamme. Kahvia ja kaljaa kulutetaan maassa paljon ja koko ajan. Kahviloita ja pubeja löytyy Melbournen joka kulmasta. "Normaali kahvi" poikkeaa silti hieman suomalaisesta vastaavasta. Jos Australiassa erehtyy pyytämään tavallisen kahvin, saa yleensä caffé latten. Alkumatkan vahingoista viisastuneina tilasimme loput lomapäivät aina "mustaa kahvia". Juoma kulki tarjoilijoiden keskuudessa nimellä "long black", vaikkeivät kupit vaikuttaneet ikinä kovin pitkiltä tai isoilta. Kahvin kitkeryydestä päättelimme kyseessä olleen tuplaespresson.


Olut sen sijaan oli totutun makuista, jopa tavallista parempaa. Kävimme eräänä iltana paikallisen panimon ravintolassa syömässä ja maistelimme myös muutamia panimon oluita. Paikassa oli myös ihan oma olutmenu.

Kyseisen James Squire -panimon Amber Ale oli oikein ihanan makuista. I.P.A. eli Indian Pale Ale puolestaan maistui hieman kitkerältä ja omituisen kukkaiselta. Maukasta sekin kyllä.

Mehubaarit koristivat Melbournen katukuvaa tiheään. Erilaiset mehujuomat ja smoothiet kun ovat paikallisten suosiossa, mikä ei juurikaan ihmetyttänyt siinä kuumuudessa. Jostain syystä meiltä jäi tuo paikallinen erikoisuus kokeilematta. Ehkä sitten ensi kerralla...

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...

Hernesosekeitto

Tämä nopean ja kevyen reseptin nappasin Valion lehdykäisestä. Vähän jouduin modifoimaan ruoka-aineiden puuttumisen vuoksi. Oli mahtavan vihreää ja oikein hyvää. Aikaa itse keiton valmistamiseen ja syömiseen meni n.30 min. Hyvin ehdin kaikkiin tärkeisiin juttuihin, joita oli suunitelmissa.


250 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 pss (200g) pakasteherneitä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
vajaa 2 dl creme fraicea 5%
timjamia
meiramia

Kiehauta vesi ja lisää peruna-sipulisekoitus sekä liemikuutio. Anna kiehua reilu 10 min. Lisää herneet ja keitä vajaa 5 min. Soseuta sauvasekoittimella, lisää creme fraice, mausteet ja lämmitä.
Oh so good.

Koti-illallinen

Meidän huushollissa on tämä päivä kulunut paakkaamisen merkeissä, sillä huomenna suuntaamme tosiaan uudelle reissulle. 36 tunnin matka Australiaan voi vaatia veronsa, mutta siitä kenties lisää myöhemmin...

Vaikka tämä kotona oleilu jäi kovin minimiin, kerkesinpäs kuitenkin hyöriä kyökin puolella. Taannoin soijarouhehaasteeseen osallistuessani minulla jäi puolet soijapyörykkätaikinasta pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Vaivattomuus ja nopeus olivat tämänkertaisessa ruuanlaitossani tavallistakin kovempi sana, joten hyödynsin valmiin taikinan pihveiksi. Resepti on siis sama kuin pyörykkätaikinassa, mutta puolet määrästä (kuten pyöryköissäkin). Yriitin tehdä pihveistä paksuja, pyöreitä ja tiiviitä, mutta ihan en tavoitteessani onnistunut. Tässä taikinassa maistuu mielestäni liiaksi itse soijarouhe. Ihannepihvi olisi rakenteeltaan ja maultaan sellainen kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät GoGreenin soijapihvit (saa myös chili-versioina). Jos joku osaa opastaa siihen suuntaan, otan mielelläni neuvoja vastaan. Tarjoilin pihvit vihreän perunasoseen kanssa.

PPP eli Pinaatti-pinjansiemen-perunasose

6-7 jauhoista perunaa
1 tl suolaa
vettä
2-3 dl maitoa
(2 rkl voita)
pussi pakastepinaattia
0,5 dl pinjansiemeniä

Kuori ja paloittele perunat. Keitä perunapalat suolavedessä pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois ja survo perunat muusiksi. Lisää maitoa, kunnes soseesta tulee tarpeeksi notkea. Lämmitä pakastepinaatti mikrossa ja sekoita se soseen joukkoon. Lisää lopuksi vielä pinjansiemet.

Yksi Amerikan tuliainen jäi viime postauksessa antamatta. Kävimme New Yorkin reissullamme jälleen kerran kaupungin parhaimpia falafeleja tarjoavassa Mamoun's Falafelissa, josta ostimme mukaamme paikan kuulemma kuuluisaa tulista kastiketta. Ja kyllä, tulista on kuin mikä. Vaikka pullo vaikutti aluksi kovin pieneltä, riittää siitä varmasti iloa pitkään, sillä sen verran vähän kastiketta täytyy ruokaan lisätä tulisuuden saavuttamiseksi. Maustoimme soijapihvimme tällä soosilla ja opimme olemaan seuraavalla kerralla annostelussa hieman varovaisempia.

Amerikan malliin

Helou helou! Palasimme eilen komean kanssaeläjäni kanssa New Yorkista juhlapyhien vietosta viikonlopuksi kotiin. Maanantaina lähdemme Australiaan, joten hädin tuskin kerkeämme täällä pyykit pestä... Kuten tarkkaavaisimmat teistä ovat huomanneet, en päivittänyt blogia matkallamme, vaikka muuta uhosin. En saanut siirrettyä kuvia koneelle, joten jätin tuliaiset kotona annettavaksi.

Olen nyt käynyt useamman kerran tuolla suuressa ja mahtavassa Pohjois-Amerikan liittovaltiossa, mutta erästä perinteikästä paikallista ruokaa en ollut ennen tätä matkaa maistanut. Päätin nyt korjata tuon epäkohdan ruokakokemuksissani ja aloitin erään päiväni pannukakkuaamiaisella.


Ah ja voih, kun olikin hyvää! Tuoreet marjat ja syntisen makea siirappi kruunasivat makunautinnon loistavasti. Tuollaisella aamiaisella päivästä ei voi tulla kuin aivan loistava!

Kulutin matkalla myös runsaasti jo aiemmin hyväksi toteamiani tuotteita. Bageleita nautin runsaan tuorejuuston kera useanakin aamuna ja Starbucksin ihania kahveja join melkeinpä joka päivä.

Joulun kunniaksi tuolla ylikansallisella kahvikaupalla oli valikoimissaan myös uusia juhlavia juomia. Niisyä maistoin Gingerbread lattea, Peppermint white chocolate mochaa ja Peppermint chocolate mochaa. Makeitahan ne olivat kuin mitkä, mutta kertaalleen nautittuina oikein maistuvia. Nyt maistuu muutaman päivän ajan ruisleipä ja kenties jokin kunnon kotiruoka, mikäli sellaista saisi ennen uuteen matkaan valmistautumista väännettyä...

Vuosi 2008

Täällä on ollut viime aikoina todella hiljaista. Ja vaikka Kaveri onkin maailmalla reissaamassa on minullakin ihan oikea syy päivittämättömyyteen. Sillä: mitään päivittämisen arvoista ruokaa en ole tehnyt. Joulu oltiin vieraissa pöydissä useita päiviä ja sen jälkeen olen ollut niin kipeä, että on tullut syötyä lähinnä kasvislientä johon olen laittanut mukaan soijarouhetta/sipulia ja porkkanaa.

Mutta uusi vuosi, uudet kujeet. Ties mihin tämä tästä urkenee, jahka olo paranee.