tiistaina, joulukuuta 30, 2008

Ylimuulia mukaillen

Ylimuulin pohjaton karppipiirakka herätti ruokahaluni tässä päivänä muutamana. Kasvissyöjänä tuunasin tunaversion omaan suuhuni sopivaksi. Nam.


Kasvissyöjän karppipaistos

4-5 dl kypsiä tai purkkisoijapapuja
200 g raejuustoa
1 ps pakastepinaattia
1 sipuli
2 kananmunaa
2 dl maitoa
suolaa, pippuria, basilikaa, oreganoa
(juustoraastetta)

Sekoita pavut, raejuusto, pinaatti ja silputtu sipuli keskenään laakeassa uunivuoassa. Tee munista ja maidosta seos ja mausta se kuten haluat. Kaada munamaito paistoksen päälle ja kuorruta koko komeus halutessasi juustoraasteella. Paistos vaikuttaa 200-225-asteiseen uuniin mennessään epäilyttävän löysältä, mutta on 45 minuutin jälkeen sieltä tullessaan yllättävän kiinteä.

lauantaina, joulukuuta 27, 2008

Suolaiset vohvelit


Yritin etsiä aikaisempaa vohvelipostaustani, jonka olen omasta mielestäni tehnyt syksyllä, kun ostin mikkivohvellirautani. Mutta kah, eihän sellaista postausta ole koskaan ollutkaan. Siispä, minulla on ihana vohveliauta, joka tekee mikin näköisiä vohveleita!!

Vohvelirautani pääsi käyttöön, kun Kaveri tuli luokseni leffailtaa viettämään ja syömään. Teimme suolaisia vohveleita ja niiden kanssa nautiskeltiin kaikenlaisia härpäkkeitä, kuten:

suolakurkkuja
sipulia
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja
paistettuja herkkusieniä
kermaviilidippiä
Vohveliohje on napattu Myllyn paras -sivustolta ja se on osottautunut erinomaiseksi. Tällä kertaa jätin sokerin pois ja lisäsin basilikaa ja muita yrttejä.

Suolaiset vohvelit

3 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl kivennäisvettä
4 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
½ tl suolaa
50 g margariinia tai kermaa

Vatkaa munat, lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Lisää voisula tai kerma. Anna turvota vähintään puoli tuntia. Paista vohvelipannulla vohveleiksi.

Myllyn paras sivulla neuvotaan myös miksi kivennäisvesi ja erikoisvehnäjauhot ovat oleellisia:

"Kivennäisvesi (tai muu hiilihappoinen juoma) antaa vohveleille rapeutta. Tavallinen vesi ei siis aja samaa asiaa reseptissä. Erikoisvehnäjauho on karkeampaa kuin Puolikarkeavehnäjauho eli se antaa taikinaan enemmän kuohkeutta, tämän vuoksi suosittelemme sitä vohveleiden tekoon.
"

maanantaina, joulukuuta 22, 2008

Mezzo

Kaverin ja minun ystäväporukalla on tapana käydä itsenäisyyspäivän aattona ulkona syömässä. Tavoite on aina mennä paikkaan, johon ei ehkä arkena tulisi mentyä. Tänä vuonna päätimme kokeilla verrattain uutta tulokasta Oulun ravintolatarjonnassa, Mezzoa.

Ravintola on pieni (30 asiakaspaikkaa) ja intiimi. Varasimme pöydän hyvissä ajoin, joka taisi olla ihan fiksua. Paikan hinnoittelupolitiikka on hauska: kaksi ruokalajia 29 euroa, kolme 36. Otin kolme sekä jokaiselle suositellun viinin. Laskun loppusumma oli vähän vajaa 60 euroa ja mielestäni jokaisen euron väärti.

Alkuun otin etanapannun homejuustolla. Omaan makuun etanat maistuvat paremmin ilman juustoa, koska silloin etanoiden maku pääsee paremmin esiin. Hyvin ne kuitenkin meni näinkin. Etainoiden kanssa tarjottu valkoviini oli hyvää, hiukan makeaa.


Pääruuaksi otin päivän kalan, joka oli rautu. Sen seurana tarjottiin perunabasilikapyrettä. Annokseen olisi kuulunut myös siiderikastike, mutta omenaallergian vuoksi omani vaihdettiin yrttiöljy. Hiukan jäi harmittamaan, mutta minkäs sitä sille voi.

Jälkiruokana mustikkapaistos, joka tarjoiltiin vanilijapallon kanssa. Se(kin) oli erinomaista. Paistos maistui todelliselle mustikalle. Lämmin paistos tuntui kylmän jäätelön kanssa erinomaiselta liitolta.

Kaiken kaikkiaan, voin suositella Mezzoa hyvillä mielin kaikille. Kuvat on mitä on, mutta jonkun idean siitä saanee.

torstaina, joulukuuta 18, 2008

Vaihtoehto bloody marylle

En taida tuntea ketään, joka pitäisi tomaattimehusta. Tiedän kyllä bloody mary -nimisen juomasekoituksen olevan monen suosikki. Itse olen ehkä kerran drinkkiä maistanut, mutten ainakaan muista sen olleen mikään järisyttävä makunautinto. Onneksi tomaattimehua voi hyödyntää myös ruoanlaitossa; sitä voi käyttää esimerkiksi leivän nesteenä tai keiton pohjana, kuten minä tässä päivänä muutamana tein.


Tomaattimehukeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 l tomaattimehua
3 rkl tomaattipyrettä
125 g (½ pkt) Koskenlaskijaa
4 dl valmiita mung dhaleja tai muita papuja
(vettä)
basilikaa
mustapippuria
(pestoa)

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä kattilan pohjalla. Lisää tomaattimehu ja -pyre ja anna kiehahtaa. Lisää pilkottu sulatejuusto ja valmiit pavut. Keitosta tulee melko paksua, joten lisää halutessasi vettä. Anna juuston sulaa ja keitoksen kehittyä 5-10 minuuttia. Mausta ja jaa lautasille. Koristele pinta vielä pestolla, jos mielesi tekee.

maanantaina, joulukuuta 15, 2008

Nyt ois piparia tarjolla!

Vaikken ole mikään erityinen piparin ystävä (raakaa taikinaa lukuunottamatta), teki mieleni tänä jouluna leipaista piparkakkuja omin kätösin taikinaa myöten. Innoituksen moiseen sain ohrajauho-pussin kyljessä olevasta piparireseptistä, joka on kuulemma peräisin jo vuodelta 1928. Kyseessä ovat siis melkoisen perinteikkäät piparit, joiden makua halusin kuitenkin hieman nykyaikaistaa. Jaoin taikinan kolmeen osaan. Yhteen taikinapalloon rouhin mukaan vajaa 40 grammaa tummaa suklaata. Toiseen palloon lisäsin kourallisen suolapähkinäsekoitusta. Kolmannen jätin perinteikkääseen olomuotoonsa. Tältä pallot näyttivät ennen jäähdytystä (etualalla vasemmalla suklaataikina ja oikealla suolapähkinäpallo):

Odotin erityisen paljon suolapähkinöillä maustetuilta pipareilta, mutta valitettavasti makean ja suolaisen yhdistelmä ei ollut niin järisyttävä ja selvärajainen kuin kuvittelin. Kenties suola liukeni taikinan rasvaan, tiedä häntä.


Perinnepipareita uusin ottein

1 muna
100 g (reilu desi) sokeria
170 g (n. 3,5 dl) ohrajauhoja
1 tl soodaa
1 tl piparkakkumaustetta (tai vain kanelia)
100 g pehmeää voita

Lisäksi:
kourallinen suolapähkinöitä
n. 35 g tummaa suklaata

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon kuiva-aineet ja voi. Rouhi suolapähkinät ja suklaa eri alustoilla. Jaa taikina kolmeen osaan. Sekoita yhteen taikinapalaan pähkinärouhe, toiseen suklaarouhe ja jätä kolmas koskematta. Pyörittele palat palloiksi ja asettele kulhoon. Nosta kulho kylmään jäähtymään. Kauli jäähtyneet taikinapallot vuorollaan levyiksi ja ota muotilla piparit. Paista 200 asteessa vartin verran.

maanantaina, joulukuuta 08, 2008

Jouluquinen salaatti

Olen kokeillut quinoaa ehkä kerran jonkinlaisena lisukkeena, mutten tuolloin liiemmin siitä innostunut. Proteiinipitoisuudestaan ja kaikenlaisesta terveellisyydestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - quinoa on melkoisen mauton raaka-aine. Tai ehkä se vain vaatii aikaa ja kokeiluja päästääkseen todellisen makunsa esiin. Yrittänyttä ei laiteta, joten päätin tällä kertaa hyödyntää quinoaa salaatissa. Muoto ja maku muistuttivat hieman tabboulehia. Huokoisen ja rakeisen rakenteensa ansiosta quinoa imee itseensä makuja, joten jos valmistusvaiheessa ujous yllättää, voi syödessä mausteita lisäillä rohkeasti uudemman kerran.


Quinoasalaatti

2,5 dl quinoaa
5 dl vettä
kasvisliemikuutio
3 dl liotettuja ja keitettyjä (tai tölkki-) soijapapuja
1 rs kirsikkatomaatteja
1-2 sipulia (esim. 1 salotti ja 1 tavallinen)
kourallinen vihreitä oliiveja
Kastike:
2-3 rkl öljyä
1 rkl sinappia
1-2 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Keitä quinoaa kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä hiljaisella lämmöllä 15 minuuttia. Pilko sipulit ja paloittele tomaatit ja oliivit. Sekoita salaattiainekset keskenään. Käytä valmista kastiketta tai tee omasi. Minun kastikkeeni syntyi hirveässä nälässä niistä aineksista, jotka ensimmäisinä käteeni osuivat. Ihan hauskan säväyksen tämä kastike salaatille spontaaniudestaan huolimatta antoi.

tiistaina, joulukuuta 02, 2008

Tarttuva taikina

Ihime hommaa. Tai jos tarkemmin ajattelee, ehkei niinkään. Hellyttävän pehmoisilta vaikuttavat perunaleipäset kuulostivat Papu, porkkana ja hillopulla-keittokirjan reseptissä paljon helpommilta toteuttaa kuin miksi käytäntö osoittautui. Perunasurvoksen täyttämä taikina ei meinannut irrota sormista sitten millään. Yritäpä siinä sitten jaotella taikinamöhkälettä ja leipoa siitä söpöjä leipäsiä! Ehkä vastoinkäymiseni selittyy perunan korkealla tärkkelyspitoisuudella. En vain osannut moiseen varautua, kun en ole aiemmin keitettyä perunaa leivonnassa käyttänyt. Eikä ohjeessakaan mainittu moisesta mitään! Kypsien leipästen maukkaus korvasi niitä edeltävän vaivannäön.


Perunaleipäset

6-7 perunaa
4 dl vettä
50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl ohrajauhoja
6-7 dl sämpyläjauhoja

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne ja soseuta. Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, ohrajauhot ja perunasurvos. Vatkaa hyvin. Lisää sämpyläjauhoja sen verran, että taikina on leivottavaa. Ohjeen mukaan jauhoja tarvitsee 3-4 dl, mutta oma taikinani vaati jauhoja huomattavasti enemmän, jotta sen sai irti käsistä. Ripottele 3-4 leivinpaperille jauhoja ja leivo kullekin jauhotetuin käsin 3-4 leipästä. Taputa leipäsistä ohuita ja isoja kiekkoja. Kohota leipiä puoli tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile lämpöisenä ja halkaistuna. Taikinaan voi lisäillä oman mielensä mukaan monenmoista ekstraa, kuten fetaa, oliiveja tai vaikka porkkanaraastetta.

tiistaina, marraskuuta 25, 2008

Blinit

Pyysimme Tyypin äidin ja kumppaninsa meille illalliselle. Onneksi olin kaukaa viisas ja tein blinitaikinan valmiiksi jo edellisenä iltana, sillä itse illallispäivänä töissä meni myöhään ja muuten ei ollisi ollut murkkinaa pöydässä piiiiiiitkään aikaan.
Onneksi ennakkosuunnittelluni toimi, eikä kukaan jäänyt apetta vaille. Tarjolla oli blinejä ja maa-artisokkakeittoa. Alkuun glögiä ja niitä iskän ihania kanapeepähkinöitä.

Tietenkin siinä sitten kävi niin kuin helposti käy, kun on kiire, nälkä ja vieraita: kuvien ottaminen unohtui. Viime hetkillä muistin sen. Tyyppi odotti kärsivällisesti, ennen kuin nappasi viimeisen blinin suuhunsa.

Maa-artisokkakeitto jäi tyysti kuvaamatta, joten odotellaan, että teen sitä seuraavan kerran ja kuvaan sitten. Nämä blinit oli tehty esim. Myllyn Paras sivuilla olevan ohjeen kaltaisesti jugurttiin, koska sitä jääkaapissa oli jo valmiina. Maku oli laimeampi kuin esim. olueeseen tehtynä, mutta ei siltikään yhtään hullumpaa, ehkä omaan makuuni jopa parempaaa.


Blinit

3 dl maustamatonta jugurttia (minulla partaäijää)
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria

1 dl kuumaa maitoa
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva. Sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna nousta liinalla peitettynä pari tuntia tai jääkaapissa pidempään, jopa seuraavaan päivään, kuten itse tein.

Sekoita taikinaan kuuma maito, voisula, suola ja keltuainen. Lopuksi lisää kovaksi vatkattu valkuinen. Paista taikinasta blinipannulla blinejä. Meillä ei blinipannua ole, joten paistoin pienellä lettupannulla. Ihan hyviä ne olivat niinkin, joskaan eivät yhtä paksuja. Pienellä lettupannulla tästä tuli 14 bliniä.

Me tarjosimme seuralaisina merilevämätiä, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa, hapankaalta, sipulia ja kylmäsavulohta. Jääkaappiin unohtui tofu, joka piti paistaa kylkiäisiksi.

Suosittelen blinejä tähän kylmään ruokaan, sillä lautaselle kaikenlaisten makujen kerääminen ja sotkeminen oli ihanaa. Merilevämäti on todella hyvää ja suosittelen lämpimästi. Musta mielestäni parempaa kuin punainen. Oulussa sitä saa ainakin stokkalta reilun neljän euron hintaan. Ennen sai myös Limigantullin Prismasta, mutta ainakaan viime torstaina en sitä sieltä löytänyt.

sunnuntaina, marraskuuta 23, 2008

Sunnuntain skonssit

Skonssit maistuvat viikonlopun kiireettöminä aamuina. Näitä rasvaisia ja lämpimiä leivonnaisia on mukava nautiskella hitaasti lehdenluvun lomassa. Ne voi halutessaan sivellä mieluisillaan levitteillä ja täyttää vaikkapa juustolla ja vihanneksilla, mutta skonssit toimivat vallan hyvin myös itsekseen. Sitruunamehulla maustettu jogurtti antaa skonsseille persoonallisen kirpeän maun. Resepti on Marianne Kiskolan ihanasta Papu, porkkana ja hillopulla -kasvisruokakirjasta.


Kauraskonssit

0,5 sitruunan mehu
1,5 dl maustamatonta jogurttia
3 dl täysjyväjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
1 dl sulaa voita tai margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemeniä
4 rkl raakaruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
(hunajaa tai siirappivettä voiteluun)

Säädä uuni 190 asteeseen ja voitele muffinssivuoka. Sekoita sitruunamehu jogurttiin ja jätä hetkeksi tekeytymään. Sekoita erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe, kaneli ja suola. Lisää sula rasva jauhoihin. Lisää loput kuiva-aineet ja sitruunamehujogurtti. Vaivaa taikinaksi ja jaa taikina vuokiin. Voitele halutessasi hunajalla tai siirappivedellä. Taikinasta syntyy kuusi isohkoa skonssia. Paista uunissa 15-20 minuuttia.

torstaina, marraskuuta 20, 2008

Punaista papusoppaa

Punajuurten keittäminen kestää kauan. Vaikka paloittelisi punajuuret pieneksi ja olisi ruuanlaitossa kerrankin kärsivällinen, ottavat ne kolmisen varttia kypsyäkseen. Vaan väliäkö hällä, sillä näin kauniin väristä keittoa ei muista juureksista synny.


Punajuurikeitto soijapavuilla

1 iso sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
1 l vettä
(kasvisliemikuutio tai suolaa)
3 (500 g) punajuurta
6-10 (500 g) perunaa
puolikas paketti (125 g) voimakasta Koskenlaskijaa
muskottia
mustapippuria
4 dl soijapapuja

Kuori ja pilko sipulit, punajuuret ja perunat. Kuullota sipulisilppua kattilan pohjalla hetki ja kaada vesi joukkoon. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää punajuuripalaset. Voit halutessasi lisätä myös kasvisliemikuution tai suolaa. Koskenlaskija suolauttaa keiton kuitenkin myöhemmin. Keitä punajuuria 20-25 minuuttia. Lisää perunapalat keittoon ja jatka keittämistä vielä 15-20 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Lisää paloiteltu sulatejuusto, mausteet ja soijapavut. Kiehauta tasaiseksi ja nauti höryävänä.

torstaina, marraskuuta 13, 2008

Viikunaleipä


Lainasin kirjastosta leivontakirjan Leivo itse hyvää leipää. Nimen määräystä noudattaen leivoin ensimmäisenä kokeiluna viikunaleivän, josta tuli oikein komea paistos. Korvasin jälleen kerran piimän jogurtti-vesiseoksella, mutta en usko maun siitä juurikaan muuttuneen. Seesaminsiemeniä ripottelin ihan omin luvin taikinaan ja oikein runsaalla kädellä, mutta tulipahan enemmän vuoantäytettä.


Viikunaleipä

10 kuivattua viikunaa
2 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
4 dl piimää (tai soveltaen 2,5 dl maustamatonta jogurttia + 1,5 dl vettä)
(0,5-1 dl seesaminsiemeniä)

Pilko viikunat suikaleiksi. Sekoita viikunat ja kuiva-aineet kulhossa. Kaada neste joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää jauhoja, jos on tarvis. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja tasoittele hyvin. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 45 minuuttia. Jäähdytä 5 minuuttia vuoassa ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään. Leipä sopii hyvin juustotarjottimelle. Kuulemma.

torstaina, lokakuuta 30, 2008

Proteiinipitoinen leipä

Löysin tämän ohjeen jo reilu vuosi sitten Pirkan reseptisivuilta. Alkuperäisessä ohjeessa juusto on oikeaa rasvaista raastetta, mutta meiltä ei leipomishimon iskiessä moista löytynyt. Tein leivästä täten asteen verran terveellisemmän käyttämällä raejuustoa ja lisäämällä joukkoon vielä kurpitsansiemeniä. Raejuuston ansiosta leivästä tulee ihanan kostea ja pehmeä. Paistoaikaa kannattaa kuitenkin tarkkailla, ettei leipomus jää veteläksi.


Sipuli-raejuustoleipä

3 salottisipulia (tai 1 iso sipuli)
öljyä paistamiseen
n. 7 dl jauhoja (minulla puolet vehnää ja puolet grahamia)
1 tl suolaa
1 dl kurpitsansiemeniä
2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 dl raejuustoa

Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Sekoita jauhot, suola ja siemenet kulhossa. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää puoleen vesimäärään kuivahiiva. Sekoita hiivavesi kuiva-aineiden joukkoon. Lisää vähitellen loputkin nesteet ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää vielä sipulisilppu ja raejuusto ja vaivaa taikinaa voimakkaasti viitisen minuuttia. Anna taikinan kohota rauhassa. Paisko kohonnutta taikinaa hetken ja leivo leipä leivinpaperin päälle tai voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan. Kohota leipä uudelleen. Paista 200-asteisessa uunissa 25-35 minuuttia.

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Linssipunajuuripihvit

Lähikaupan alennuslaarista löytyi aivan ihanaa Nando's merkkistä korianteri-lime -kastiketta. Ensimmäisen kerran kastike pääsi testiin linssipunajuuripihveissä, ja voi että, ne olivat hyviä. Liekö salaisuus kastikkessa vai missä, mutta pihvit olivat taivaallisia. Ja nopeita tehdä!


2 punajuurta
1,5 dl linssejä
2 kananmunaa
vähän (3 rkl.) jauhoja
suolaa
mausteita tai mauste-/marinadikastiketta


Keitä linssit 3 desissä vettä ja kuori ja raasta punajuuret. Sekoita punajuuriraaste, linssit, munat, jauhot ja mausteet keskenään. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla öljyssä, voissa tai kokonaan ilman. Aivan fantastisia!

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Pakkasenkestäviä pihvejä

Jälleen kerran jääkaapissani lymyili keitettyjä kikherneitä ja bataatti, jotka odottivat ruokkimistani. Keittoja on tullut kokeiltua jo useampaakin sorttia, joten nyt oli pihvien aika. Laitoin biffien joukkoon fetajuuston jämät, jolla pyrin tasoittamaan bataatin ja kikherneiden makeutta. Kamalasti feta ei pihveistä kuitenkaan maistu. Satsista tulee kovin suuri, kokonaiset 19 pihviä, joten määrän voi helposti puolittaa. Hyvänä pakastevarana annos kuitenkin toimii. Pihvit maistuvat hienosti esimerkiksi omatekoisten ruishamppareiden täytteenä.


Bataattipihvit

1 bataatti (n. 500 g)
2 sipulia
4-5 dl kikherneitä
100-150 g fetajuustoa
1-2 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
pippuria
basilikaa
suolaa

Kuori ja paloittele bataatti. Keitä bataatti pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää bataatin joukkoon puolet kikherneistä ja soseuta tasaiseksi massaksi. Lisää loput ainekset soseen joukkoon. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Käännä pihvit kerran paiston aikana.

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Kinuskia kekseissä

Minä en halua heittää ruokaa koskaan roskiin. Jos siis kaapeistani löytyy jokin käyttämättömäksi tuomittu ruoka-aines, koitan soveltaa sen syötävään muotoon. Näin kävi jääkaapissani olleelle kinuskikastikkeelle, jonka leivoin mantelikeksien sisään. Käytin pitkästä aikaa leivonnassa makeutusainetta, joka kesti uuninkin kuumuuden oikein mainiosti.


Kinuskiset mantelikeksit

100 g voita
1,5 dl sokeria (minä laitoin puolet fariinisokeria ja puolet makeutusainetta)
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl vanilliinisokeria
0,5 tl soodaa
ripaus suolaa
1,5 dl kinuskikastiketta tai vastaavaa
puolikkaan sitruunan mehu
0,5-1 dl manteleita karkeana rouheena

Sekoita kuiva-aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä voi ja kinuskikastike ja vaivaa taikina paksuksi. Notkeuta seosta sitruunamehulla. Nostele taikinasta lusikalla kekoja leivinpaperin päälle ja taputtele ne tasaisiksi. Taikinasta tulee 16 isoa keksiä. Paista 175-asteisessa uunissa 15-25 minuuttia. Keksit laajenevat uunissa, joten asettele ne pellille harvakseltaan.

tiistaina, lokakuuta 14, 2008

Myslileipä vol.2

Minä olen tehnyt myslileipää jo kerran aiemmin. Halusin tällä kertaa testata omatekoista mysliäni leivän muodossa. Tämä taikina on vesipohjaisena hieman helpompi. En edelleenkään saanut vangittua kaipaamaani makeutta leipävuokaan, mutta kyllä tämä margariinin alla menetteli. Ehkä minun pitäisi vain rohkeasti käyttää mysliä enemmän...


Myslileipä

3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl vehnäjauhoja
2-2,5 dl grahamjauhoja
1,5 dl mysliä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota kuivahiiva puoleen vesimäärään. Sekoita kuiva-aineet kulhossa ja tee keon keskelle kuoppa. Sekoita hiivavesi sormia apuna käyttäen kuiva-aineisiin. Kaada loputkin vedestä ja vaivaa taikinasta kimmoisa. Anna taikinan nousta rauhassa kaksinkertaiseksi. Paisko kohonnutta taikinaa hetken ja muotoile se leiväksi vuokaan tai ihan vaan leivinpaperin päälle. Anna nousta vielä puolisen tuntia. Paista leipää 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

perjantaina, lokakuuta 10, 2008

Selleriä, yäk!

Sain Nuorelta naiselta elokuussa syntymäpäivälahjaksi uuden kauniin keittokirjan. Tästähän muodostuu jo perinne! Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla sisältää simppeleitä ja maukkaita kasvisreseptejä juomista jouluruokiin. Ensimmäinen kokeiluni kohdistui Waldorfin salaattiin, jota olen aina jostain syystä vieroksunut. En ole oikeastaan koskaan tiennyt, mistä salaatissa on kyse. Ohjeen ainekset luettuani en kuitenkaan antautunut täysin peloitta Walden houkutuksille, sillä korvasin lehtisellerin porkkanalla. Luulen lehtisellerin pahan maun johtuvan siitä, että sen syöminen kuluttaa enemmän kaloreita kuin se syöjälleen antaa. Näin olen ainakin jostain joskus lukenut. Tiedä sitten, onko totta.


Walden salaatti

Kastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl sitruunamehua
0,5 rkl sinappia
1 rkl hunajaa tai siirappia

300 g juuriselleriä
2 porkkanaa (tai 2 lehtisellerin vartta)
2 omenaa
puolikkaan sitruunan mehu
kourallinen viinirypäleitä
1 dl mysliä
vihreää salaattia

Valmista ensin kastike sekoittamalla sen ainekset keskenään.
Kuori ja raasta juuriselleri. Kiehauta selleriraastetta suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Valuta ja anna jäähtyä siivilässä. Kuori porkkanat ja leikkaa ne tikuiksi. (Tai vaihtoehtoisesti tikuta huuhdellut lehtisellerin varret.) Kuori ja puhdista omenat ja leikkaa nekin ohuiksi tikuiksi. Kaada välittömästi sitruunamehu omenatikkujen päälle, jotteivät ne tummu. Puolita viinirypäleet. Sekoita selleriraaste, porkkanatikut (tai lehtiselleritikut), omenatikut ja viinirypäleet keskenään. Sekoita kastike salaattiin ja lisää mysli viimeisenä. Aseta salaatinlehdet salaattikulhoon alimmaiseksi ja kaada salaattiseos päälle.

torstaina, lokakuuta 02, 2008

Keittiö

Ympäri ruokablogien maailmankaikkeutta on kiertänyt postaus, jossa bloggaajat esittelevät keittiöitään. Kenekään pyytämättä isken lusikkani soppaan, ja esittelen teille pienen, mutta sitäkin sotkuisemman keittiömme.


Tässä ovat isän kotokotoa peräisin olevat muovilautaset ja maan mainio veitsimagneetti, jonka ansiosta veitsemme eivät ole enää koko ajan tylsiä.


Tässä kokonaisuus epätarkkana, sillä aina kun kameran taakse ennätän on jo ilta, ja keittiömme niin pimeä, että ilman jalustaa (ja salamaa, josta en pidä) on mahdoton saada kunnon kuvia. Puhumattakaan siitä, että keittiö olisi juuri oikeaan aikaan edes suhteellisen siisti.


Ihanaakin ihanampaa chilliä. Vielä on sarjassa tehosekoitin, mutta ahtauden takia se viettää luppoaikansa kaapissa.


Maustepurkkimme yhes koos.



Alakerran naapurimme ja hyvän ystävämme isovanhemmat omistivat talon rautatieaseman läheisyydestä. Nyt sillä paikalla on suuri monttu. Ennen kuin talo purettiin ja tontti myytiin, ystäväni tarjosi minulle mahdollisuutta hakea sieltä isovanhempien vanhoja purkkeja. Mukaan lähti aika monta keittiötölkkiä.


Ikean pahvilaatikoihin sujahtavat kierrätykseen menevät muovit ja metallit.


Keittokirjoja kaapissa ja hyllykössä



Minttua, basilikaa ja paprikaa. Voivat paljon vehreämmin, kun toin raukat pois parvekkeelta.



Kuivamuonakaappi. Sinne on mahdotonta saada minkäänlaista järjestystä.

maanantaina, syyskuuta 29, 2008

Iskän ihanat suolapähkinät

Nämä suolapähkinät (joskaan ei kovin suolaiset) tulivat minulle tutuiksi kotokodissa, jossa isäni teki niitä "kanapeiksi". (Isälleni kanapeitä ovat kaikki pienet jutut, joita syödään ennen ruokapöytään siirtymistä).

Suolapähkinöiden valmistaminen tarvitsee melko runsaasti aikaa ja uunin lähelläoloa, mutta itse aktiivinen kokkaaminen jäänee 2 minuuttiin.

1 kg maapähkinöitä
1 rkl merisuolaa (karkeaa)

Osta kilo maapähkinöitä. Kaada ne suureen astiaan, lisää kylmää vettä niin, että pähkinät peittyvät kunnolla ja sekoita joukkoon ruokalusikallinen merisuolaa. Anna pähkinöiden lillua kaksi päivää vedessä, jota tarvittaessa voi lisätä, jos se meinaa laskea pähkinöiden ylärajan alle.

Kun pähkinät alkavat tuottaa vaahtoa, on aika kaataa ne siivilään ja huuhdella. Levitä pähkinät uunipellille ja paista 125 asteessa 5+ tuntia, uunista riippuen. Pöyhi välillä. Kun pähkinät ovat sopivan tummia, ovat ne valmiita.

Halutessasi käytä enemmän suolaa tai vähemmän pähkinöitä. Kukin tyylillään.

Melkein syksyinen piirakka

Tein viikonloppuna pitkästä aikaa Nuorelle naiselle ruokaa. Vietimme tyttöjen iltaa ihan vain kahden kesken. Halusin tehdä syksyistä piirakkaa, mutten siinä kovin hyvin onnistunut. Kikherneet ovat jostain kaukaa ja pinaattikin pakasteesta. Mutta ikkunasta näkyvä väriloisto kruunasi makuelämyksen. Pohjaohjeen otin Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen hienosta Tofu-keittokirjasta, täytteen sekoittelin oman mieleni mukaan.


Pinaatti-kikhernepiirakka

Pohja:
0,5 dl pehmeää tofua
0,5 dl öljyä
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 dl soijajauhoja
0,5 tl suolaa

Täyte:
5 valkosipulin kynttä
1 punasipuli
1 salottisipuli
öljyä
1 ps pakastepinaattia
2 dl kikherneitä
(kapriksia)
pehmeää tofua
pippuria, suolaa
1 kananmuna
(juustoa)

Valmista ensin pohja. Sekoita öljy ja tofu (loput voit käyttää täytteeseen). Lisää kuiva-aineet ja vaivaa taikinaa hetki. Anna taikinan levähtää jääkaapissa muoviin käärittynä puolisen tuntia ennen paistamista.

Valmista tällä välin täyte. Murskaa valkosipulin kynnet ja silppua sipulit. Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi. Lisää pinaatti, kikherneet, kaprikset ja loput taikinasta jääneestä tofusta. Mausta suolalla ja pippurilla ja hauduta seosta hetki. Nosta pannu hellalta ja anna jäähtyä. Lisää seokseen vielä kananmuna.

Painele levännyt taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle. Kylmän taikinan kanssa saa käyttää melkoisesti voimaa. Kannattaa ehkä antaa taikinan lämmetä hetken ennen painelemista. Esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa 5-10 minuuttia. Kaada täyte piirakkapohjalle ja ripottele halutessasi päälle juustoa (raasteena tai lastuina). Paista piirakkaa vielä 25-30 minuuttia.

sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008

Käsineiden käyttö suositeltavaa


Ostin hiljattain uuden puolitoistalitraisen leipävuoan. Testasin sitä ensimmäistä kertaa tänäaamuna. Kiireettömät viikonloppuaamut ovat kuin tehtyjä leipomiseen. Leivoin uuden vuokani sisuksiin hienon chilileivän. Sormeni ovat edelleen aivan tulessa chilien pilkkomisesta.


Chilileipä


3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 dl ruisjauhoja
5-6 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
1 tl paprikaa
1 tl intialaista mausteseosta (esim. tandoori masalaa)
5-6 chiliä

Sekoita kuiva-aineet isossa taikinakulhossa ja tee seoksen keskelle kuoppa. Puhdista ja silppua chilit. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja sekoita puoleen vesimäärään kuivahiiva. Kaada hiivavesi kuiva-aineseoksen kuoppaan ja sekoita jauhoja mukaan. Kaada mukaan vähitellen loputkin vedestä. Lisää vielä chilisilppu ja vaivaa taikinasta notkea. Lisää jauhoja, jos taikina tarttuu käsiin. Pyöritä taikinasta pyöreä pallo ja tee veitsellä pallon pintaan syviä viiltoja. Peitä taikina ja anna sen nousta vähintään puoli tuntia. Paisko kohonnutta taikinaa muutaman minuutin ajan ja leivo se voideltuun ja jauhotettuun 1,5-litraiseen vuokaan. Laita uuni lämpenemään 200 asteeseen ja anna taikinan nousta vuoassa sen aikaa. Paista leipää uunin keskitasolla reilu puoli tuntia.

keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Porkkana-tsatsiki

Löysin tämän hauskan ohjeen Pirkan kesäporkkana-pussin kyljestä. Kannattaa ehkä raastaa porkkanat kuitenkin sillä pienemmällä raastinmoodilla, jonka tuloksena koostumus on hieman sosemainen. Ohjeen kohta "raasta porkkanat karkeaksi" osui nimittäin ehkä hieman harhaan tai sitten minä vain ymmärsin sen väärin. Luulen, että minttu tekee soseesta tsatsikimaisemman kuin minun käyttämäni rakuuna. Laitoin jälleen sulkuihin alkuperäisen ohjeen ainekset, joita minä korvasin puutteessa omillani. Tsatsiki oli oikein hyvää falafelien kera.

Porkkana-tsatsiki

4 dl maustamatonta jogurttia
2-3 (200 g) porkkanaa
2 valkosipulin kynttä
1-2 tl hunajaa
0,25 tl suolaa
0,5 tl viinietikkaa (tai omenaviinietikkaa)
1 tl kuivattua rakuunaa (tai kuivattua minttua)

Laita jogurtti valumaan kahvinkeittimeen suodatinpussiin. Anna jogurtin valua vähintään 15 minuuttia. Mitä kauemmin, sen parempi. Raasta porkkanat pieneksi raasteeksi ja hienonna valkosipulit. Sekoita kaikki ainekset kulhossa tasaiseksi seokseksi. Nauti pihvien tai vaikka falafelien lisukkeena tai leivän päällä.

sunnuntaina, syyskuuta 14, 2008

Meksikon makuja pt. 2

Ruuan lisäksi Meksiko on kuulu juomistaan. Tequila, mezcal ja olut ovat maan alkoholijuomien ylpeyksiä. Tequila oli Meksikossa huomattavasti parempaa kuin Suomessa tarjoiltava kirkas litku. Paikallista tequilaa pystyi jopa nauttien siemailemaan ja niin se kuuluikin yleensä juoda. Tequilan laadun huomaa sen väristä: mitä tummempaa, sen parempaa. Morsiamen polttareissa maistelimme kauniiseen pulloon pakattua tequilaa.

Agavesta valmistettavaa mezcalia emme matkallamme maistaneet, mutta ostimme kuitenkin pullollisen kotiin. Huomasimme jälkeenpäin pullon sisältävän toukan, joka on mezcal-pulloissa yleinen lisuke. Toukan voi kuulemma myös syödä. Taidan jättää herkun komealle kanssaeläjälleni.

Meksikolainen olut oli hyvää ja sitä oli saatavilla montaa herkullista sorttia. Kuvan saimme vain Montejosta, mutta itse pidin eniten hieman tummemmasta Negra Modelosta.

Hedelmät olivat Meksikossa meheviä ja makoisia. Matkallamme sisämaasta Meksikon länsirannikolle pysähdyimme ihanassa ja isossa hedelmäputiikissa.

Putiikissa oli hedelmien lisäksi myytävänä monenmoisia makeisia ja herkkuja. Tästä pehmeästä ja tiiviistä mötikästä en päässyt oikein selville, mutta päättelin sen olevan jotain marmeladin ja nougaan tyyppistä makeaa... Olisi pitänyt ostaa ja maistaa, niin ei tarvitsisi näin jälkeenpäin arvuutella.

keskiviikkona, syyskuuta 10, 2008

Meksikon makuja pt. 1

Kaikkihan me tykkäämme meksikolaisesta ruuasta, eikö? Meille tutut tacot ja tortillat ovat kuitenkin jossain määrin massakulutukseen ja länsimaisille markkinoille jalostuneita (vai taantuneita?) versioita, sillä ihan samannäköisiä, Santa Marian pusseista löytyviä maissituotteita ei Meksikossa näkynyt. Paljon siellä oli toki kovien maissilastujen tai pehmeiden lättyjen perustalle kehiteltyjä ruokia.

Paikallisissa polttareissa nautimme ihania pikkunaposteltavia. Tässä punaisiin tortillalättyihin leivottuja juustotaskuja sekä kastikkeella täytettyjä perunankuoria.

Ja tässä juustotäytteisiä sieniä ja jalapenoja.

Melkein kaikissa ruuissa oli aina jonkinmoinen soosi tai jopa kaksi lisukkeena. Yleensä mukana oli punaista salsaa tai muuta tulista kastiketta, guacamolea (joka oli huomattavasti parempaa kuin koskaan Suomessa!) tai ruskeaa papumössöä (frijoles), kuten tässä munakkaassa.

Epäilyttävästä ulkonäöstä huolimatta mössö oli ihan hyvää. Ja monesti hyvä proteiinilisuke kasvissyöjälle. (Kuvassa näkyvä munakas oli minulle vahingossa tuotu kinkkutäytteinen versio, jonka sain myöhemmin vaihdettua alunperin tilaamaani sienimunakkaaseen. Tulipahan otettua kuva kuitenkin.)

Vietimme häät (ei edelleenkään meidän, ks. aiempi selostus) Meksikon sisämaassa ja matkan loppuajan lomailimme helteisellä Tyynenmeren rannikolla. Kävimme Puerto Vallartassa matkaopas-kirjani suosittelemassa kasvisravintolassa. Ehdottomasti matkan parasta kasvisruokaa! Ravintolassa oli tarjolla kasvisruokabuffet, johon kuului monenlaisia salaatteja ja useita pääruokavaihtoehtoja. Falafelit olivat ihan ennennäkemättömiä, kuin kanankoipia.


Viimeisenä ateriana nautimme San Luis Potosín lentokentällä empanadoja ja enchiladoja, jotka tarjoiltiin asiaankuuluvine lisukkeineen.

Maha täynnä oli hyvä lähteä kotia kohti. Vuorokauden matkustamisen jälkeen olimmekin jo kotona.

torstaina, syyskuuta 04, 2008

Soppaa syksylle

Palasimme alkuviikosta Meksikosta, jossa olimme häämatkalla. Mutta ei sentään, siviilisäätyni ei ole miksikään muuttunut, sillä olimme siellä komean kanssaeläjäni sukulaisen häissä. Aivan. Meksikossa. Kaukanahan se on, mutta en ollenkaan pistänyt pahitteeksi parin viikon matkaa eksoottiseen, kuumaan ja värikkääseen maahan. Lupaan jakaa matkamuistoja kanssanne myöhemmin.

Tänne Suomeen oli tullut meidän poissaollessamme syksy. Sen kunniaksi tein eilen tulista tofukeittoa, joka lämmittää nyt muutaman päivän ajan helteestä toipuvaa huusholliamme. Käytin ensimmäistä kertaa hienoa Tofu-keittokirjaa, jonka sain Nuorelta naiselta jo aikaa sitten. Sovelsin ohjetta korvaamalla muutamia ainesosia toisilla (alkuperäiset ainekset ovat suluissa) ja lisäsin keiton tulisuutta sambal oelekilla. Kirjan herkullisissa resepteissä riittää kokeiltavaa vaikka koko talven varalle...


Kookos-tofukeitto

1 rkl raastettua inkivääriä
1 limen raastettu kuori
1-2 punaista chiliä
1 rkl fariinisokeria
1 rkl öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
3 porkkanaa
0,5 kg perunoita
1-2 dl sokeriherneitä (tai 1 purjo)
1 pkt maustamatonta tofua (tai marinoitua)
0,5-1 tlk kookosmaitoa
0,5 dl kookoshiutaleita
1 limen mehu
1 tl suolaa
1-2 tl sambal oelekia
1 tl kuivattua (tai 1 dl tuoretta) korianteria, minttua tai basilikaa

Raasta inkivääri ja limen kuori hienoksi. Pilko chili pieneksi. Kuumenna öljy kattilassa ja lisää inkivääriraaste, limen kuori, chili ja fariinisokeri. Kuullota hetki. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja kuumenna. Lisää kuoritut ja pilkotut porkkanat ja keitä n. 5 minuuttia. Kuori ja paloittele perunat. Lisää perunapalat ja sokeriherneet (tai suikaloitu purjo) keittoon ja keitä n. 10 minuuttia. Lisää keittoon kookosmaito, kookoshiutaleet, limen mehu ja kuutioitu tofu. Mausta suolalla ja sambal oelekilla. Anna kiehahtaa ja siirrä kattila pois levyltä. Lisää vielä yrttejä kuivattuina tai tuoreena.