Kastikkeen uudet vaatteet

Mielestäni on synti heittää ruokaa roskiin. Siksi meidän huushollissa ruokien jämät tulee aina jatkojalostettua uusiksi aterioiksi. Pastanjauhajat on näyttänyt jälleen kerran hienoa esimerkkiä, kuinka jouluruoista saa pyhien jälkeen loihdittua ripauksella mielikuvitusta hyvää arkiruokaa. Luiden loppuun kaluamisella säästää kasvissyöjäkin pitkän pennin.

Tämä resepeti on jämien hyödyntämisessä kesyimmästä päästä, mutta varteenotettava ja helppo sellainen. Tein nimittäin taannoisten pannupizzojen ylijääneestä tomaattikastikkeesta oikein maukkaan ja kermaisen kastikkeen kikhernepyöryköiden ryydittäjäksi. Toki tomaattikastike olisi kelvannut pyöryköille sellaisenaankin, mutta tuorejuustolla siitä sai hieman tuhdimpaa. Tuorejuuston sijaan kastiketta voi tuhtiuttaa aivan hyvin lorauksella kermaa tai vaikkapa palalla sinihomejuustoa.


Kikhernepyörykät

5 dl keitettyjä kikherneitä
1,5 dl spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja) + 1,25 dl kiehuvaa vettä
1 dl grahamjauhoja
tuoretta tai kuivattua persiljaa
1 tl kuminaa
1 tl kuivattua korianteria tai inkivääriä
suolaa
cayennepippuria
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua

Kastike:
2 dl tomaattikastiketta
100 g tuorejuustoa

Kaada jauhojen päälle kiehuva vesi ja anna seoksen turvota 5 minuuttia. Soseuta sillä välin kypsät kikherneet. Lisää grahamjauhot, mausteet ja lopuksi turvonnut jauhoseos. Anna taikinan levätä viitisen minuuttia. Pyörittele palloiksi ja paista runsaassa öljyssä ruskeiksi.

Tee pyöryköille kastike esimerkiksi tomaattikastikkeen jämistä ja tuorejuustosta. Lämmitä kastikeainekset pienessä kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Lisää kastike valmiiden pyöryköiden joukkoon. Nauti perunamuusin kanssa.

Ihanan hillokkeista joulua

Hih, tässä joulunalusyönä kirjoittaessani selasin myös blogeja. Kävin Pastanjauhajille, jotka hih, olivat myös tehneet punasipulihilloketta!

Niin minäkin.

Jo vuosia sitten törmäsin toimittaja Olli Ihanmäen punasipulihillokkeen ohjeeseen, ja olen sitä siitä saakka jouluisin syönyt.

Ja se on hyvää! Ja helppoa.

Maku lehdestä löysin viikunasalmiakkihillon, joka sopii erinomaisesti juustojen kanssa. Tätä on lähtenyt lahjapusseissa lähipiirille.

Ohjeet kuvien perässä (jotka näyttävät kyllä ihan identtisiltä).

Punasipulihilloke

5-6 (500 g) punasipulia

3 dl punaviiniä

10 neilikkaa

1 kanelitanko

2 dl hillosokeria

1/2 sitruunan mehu

1. Kuori ja paloittele punasipulit hienoksi silpuksi. Mitä hienompi silppu, sen tasaisempi lopputulos.

2. Kietaise neilikat sideharsoon, tai vakkapa kahvinsuodatinpussiin ja solmi käärö tiukasti kiinni.

3. Kiehauta punaviini, kanelitanko ja neilikat.

Lisää sipulisilppu. Keitä kymmenkunta minuuttia, kunnes silppu pehmenee. Poista maustekäärö ja kanelitanko kattilasta.

4. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 15 minuuttia. Mausta hilloke sitruunamehulla. Sekoita.

5. Kaada hilloke lasipurkkiin ja sulje kansi.

Hilloke jähmettyy jäähtyessään.

Viikunasalmiakkihillo

pieniä lasipurkkia

2 ps (à 200 g) kuivattuja pehmeitä viikunoita (esim. Pirkka)

5 dl vettä

2 rs (à 15 g) apteekin salmiakkia

4 dl hillosokeria

Poista viikunoista kanta, halkaise ne ja kumoa kattilaan. Lisää vesi ja keitä noin 10 minuuttia. Soseuta keitos tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Hienonna salmiakit ja liuota ne pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä.

Lisää salmiakkiliuos viikunasoseen joukkoon, sekoita tasaiseksi ja anna kiehahtaa. Jos hillonalku on liian paksua lisää joukkoon vettä. Massan tulee olla löysähköä, mutta ei vetistä. Lisää lopuksi hillosokeri ja kiehauta vielä kerran. Lusikoi kuumana kauniisiin purkkeihin, sulje ja anna jäähtyä. Säilytä kylmässä.

Oikein ihanaa joulua kaikille kaikkialla!

Mafiaperheen matkassa

Komea kanssaeläjäni ehdotti tässä eräänä kauniina perjantai-iltana pannupizzan tekoa. Mikä sopikaan paremmin Sopranos-maratonimme ryydittäjäksi! Teimme pizzat piirakkavuokaan, mikä oli melkoisen hyvä idea. Näin pizzoille tuli tarpeeksi muhkeat reunatkin - jos siis niistä nyt sattuu tykkäämään.

Pannupizza (2 kpl)

3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
0,5 dl öljyä

tomaattimurskaa tai omatekoista tomaattikastiketta
salottisipuleita
tomaatteja
mozzarellaa
rucolaa

Liuota kuivahiiva lämpimään veteen. Lisää mausteet ja alusta jauhot vähitellen joukkoon. Lisää lopuksi öljy ja jätä taikina kohoamaan.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja painele taikinat voideltuihin piirakkavuokiin (tai käytä sitä yhtä vuokaa peräjälkeen, kuten me teimme). Levitä päälle tomaattikastiketta, silputtua sipulia, tomaattiviipaleita ja mozzarellaa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Koristele kuuma pizza rucolalla.

Tekosyy lanttukuutioille

Iih! Lanttu on uusi juuresihastukseni. Ei syytä huoleen, punajuurella on edelleen paikka sydämessäni, mutta rakkauteni juureksiin näyttää koskevan kaikenkokoisia, -sukuisia ja -muotoisia yksilöitä. Aavistuksen makeat lanttukuutiot ovat tuoksuneet keittiössämme (ja koko kaksiossamme) jo muutamana pimeänä talvi-iltana. Ehkä näitä voisi tarjota joulupöydässäkin sen iänikuisen lanttulaatikon sijaan?

Eräänä iltana tein lisukkeeksi leimattujen lanttukuutioiden tekosyyksi (tai pääruoaksi, ihan miten sen nyt haluaa ottaa) papuisia perunaröstejä. Kokeilemisen arvoisia nekin.


Lanttukuutiot

1 iso lanttu
öljyä
pippuria
suolaa
2 rkl siirappia

Kuori lanttu ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuumenna rasva kattilan pohjalla ja lisää lanttukuutiot ruskistumaan. Paista miedolla lämmöllä viitisen minuuuttia. Lisää pippuria, suolaa ja siirappia. Anna hautua kannen alla pehmeiksi (10-15 min). Nauti vaikkapa peruna-papuröstien kera.


Peruna-papuröstit

2 jauhoista perunaa
1 sipuli
3-4 dl kidneypapuja
valkopippuria
suolaa
öljyä

Kuori ja raasta perunat ja sipuli. Soseuta kypsät pavut sauvasekoittimella. Papusose kannattaa jättää karkeaksi, jotta suutuntuma säilyy. Lisää peruna-sipuliraasteeseen papusose ja mausteet. Sekoita käsin. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla molemmin puolin runsaassa öljyssä.

Soijakäristys

Jostain syystä mieleni ryhtyi tekemään poronkäristystä tässä päivänä muutamana. Tai siis käristystä vailla poroa. Esimerkiksi soijasuikalekäristystä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Ja miten kävi? Hyvin kävi. Käristys oli hyvää!
Sen kanssa syötiin puikulaperunoista tehtyä muussia ja pakasteesta suletetuista puolukoista survottua survosta.

Soijakäristys

1 annos kasvispekonia
3 dl. kuivia soijasuikaleita
suolaa
pippuria
öljyä
oivariinia
2 dl. olutta

Valmista kasvispekoni. Keitä soijasuikaleita 1,5 litrassa vettä, johon olet lisännyt kasvisliemikuution n. 10 minuuttia. Valuta suikaleet.
Kuumenna pannulla 2 rkl. oivariinia ja loraus öljyä. Ruskista kasvispekonia siinä. Siirrä pekoni syjään (voit valuttaa sen talouspaperin päällä jos haluat).
Ruskista soijasuikaleita pannulla. Kaada päälle olut. Anna hautua n. 30 minuuttia.
Lisää lopuksi kasvispekoni ja anna maustua vielä muutaman minuutin ajan.
Keitä kaveriksi muussia tai kokonaisia perunoita, mutta joka tapauksessa puikuloita.

Joulun ruokalahjaideoita

Tämänkertainen postaus toimii linkkinä. Sen takaa löytyy tämän päivän Kalevassa ollut juttuni, jossa oli erinäisiä ruokalahjaideoita joululle.
Viime sunnuntai kuluikin niitä näpertäessä.

Siellä on meksikolaista kuumaa kaakaojuomaa, koristeltuja pipareita, raakasuklaata, hunajapaahdettuja pähkinöitä ja kuivattuja omenarenkaita.
Enjoy!

Muutoksia pirtissä

Älkää ihmetelkö, kokeilen hieman uusia ulkoasuja.
Kommentoida saa. Ei ole pakko.

Miittiset vuohenjuustonyytit

Pikkujoulumiittimme on raportoitu jo moneen otteeseen. Siitä huolimatta tässä tulee oma osuuteni. Vein miittiin linssimureketta (joka tosin jäi ällön haaleaksi epäonnisen lämmitykseni jälkeen) ja vuohenjuustopinaattinyytteejä.

Nyyttien ohje on amerikkalaisesta food network -lehdestä, jota tilaan. Alkuperäisen ohjeen mukaan nyytit tehdään filotaikinaan, mutta koska minun pinnani on lyhyempi kuin Tom Cruise ja filotaikina vaatii kärsivällisyyttä, tein nyytit lehtitaikinaan.
Ja koska miittipäivänä minulla oli monen monituista muutakin menoa, käytin ankeasti pakkasesta valmiita taikinalevyjä.

Mielestäni nyytit olivat aivan hyviä, mutta vuohenjuusto, jota näihin meni vajaat 100 grammaa olisi voinut maistua enemmän. Oikeastaan se ei maistunut niissä mielestäni yhtään.
Mutta sama se, hyviä ne olivat ja voisin kuvitella tekeväni näitä joskus johonkin illanviettoon. Tosin ehkä ennemmin siihen filotaikinaan ja suuremmalla määrällä vuohenjuustoa.

Vuohenjuustopinaattinyytit

24 kappaletta

3 rkl voita
1 pkt. (8 levyä) lehtitaikinalevyjä tai 3 arkkia filotaikinaa
2 rkl parmesaania
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl vehnäjauhoja
0,6 dl. maitoa
muskottia
suolaa
mustapippuria
85 g. vuohenjuustoa
sitruunamehua
1 rkl. valkoviinietikkaa
2 munaa
285 g. pakastepinaattia sulatettuna

Sulata pinaatti. Ota taikinalevyt huoneenlämpöön sulamaan. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Sulata pannulla 3 ruokalusikallista voita. Kuulota sipuleita voissa. Ripottele sekaan jauhot ja lisää maito. Paista kunnes seos on sileää, noin minuutin ajan.
Lisää ripaus muskottia, suolaa ja mustapippuria.

Ripottele joukkoon vuohenjusto, muutama tipallinen sitruunamehua ja viinietikka. Sekoittele niin kauan, että juusto sulaa.
Siirrä pannu syrjään hellalta ja sekoita joukkoon valkuaisista erotellut keltuaiset ja sulatettu pinaatti.

Vatkaa valkuaiset kovaksi ja kääntele pinaattijuustoseoksen joukkoon.

Jaa taikinalevyt kolmeen osaan ja kaulitse levyjä sen verran, että yksi levynpalanen täyttää muffinssipellistä muffinssikolon. Laita jokaisen levyllisen päälle muutama ruokalusikallinen seosta.
Ripottele päälle parmesaaniraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Miittimakeaa

Peruspöperölän Virpin masinoima ja emännöimä pikkujouluhenkinen ruokablogimiitti männäviikonloppuna oli sanalla sanoen herkullinen. Kaikki nälkäiset osallistujat saivat vatsansa täyteen ja kurkun kostukkeeksi myös muutaman kihahtavan mansikkamargaritan. Hyvää oli, hemmetti soikoon! Tapaamisesta lisää tuolla ja täällä.

Minun tuomiseni painottuivat jälkiruokiin. Piparijäätelön tein Sorsanpaistajan ohjeella, jota muuntelin omiin tarkoituksiini sopivaksi. Peruspöperölän Virpi ja Pastanjauhajat olivat alkuperäisohjetta jo kokeilleet, joten en kehdannut mennä heille tutun appeen kanssa paikalle leveilemään. Pipariseksi muunnettuna jäätelö ajoi jopa pikkujoulun asiaa.

Huomattavasti hienompia kuvia tarjottavista löytyy Pastanjauhajilta, jotka olivat jälleen kerran hurmaavaa miittiseuraa! Emännän ja muiden läsnäolleiden ohella tietenkin. Nuori nainen toi paikalle suolaisempaa tarjottavaa, josta saamme kuulla myöhemmin lisää...


Piparijäätelö

1,5 dl vaahterasiirappia
3 dl kuohukermaa
2 tl kanelia
0,75 tl jauhettua inkivääriä
0,75 tl jauhettua neilikkaa
2 dl jääkaappiviileää maitotiivistettä
100 g murustettuja piparkakkuja

Vatkaa vaahterasiirappi, kerma ja mausteet keskenään. Vatkaa viileä maitotiiviste sakeaksi vaahdoksi erillisessä kulhossa. Lisää vaahterasiirappiseos maitovaahtoon ja sekoita tasaiseksi.

Pakasta seosta pakasterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa seos kulhoon ja sekoita haarukalla tasaiseksi. Sekoita murustetut piparit joukkoon ja laita jäätelö takaisin pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes se kovettuu täysin. Jos säilytät jäätelöä pakastimessa pitkään, peitä astia kannella.

Bataatti-pähkinäpikkuleipien ohjeen nappasin Maku-lehden nettisivuilta. Hieman muunsin sitä, mutta en paljoa.


Bataatti-pähkinäpikkuleivät

125 g bataattia tai perunaa
2 dl sokeria
125 g mantelirouhetta
100 g (n. 3 dl) kookoshiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1 keltuainen
1 tl raastettua sitruunankuorta (tai -mehua)
0,5 tl vaniljasokeria
1 valkuainen
1-2 dl pähkinärouhetta

Kuori ja lohko bataatti tai peruna. Keitä juureslohkot kypsäksi. Kaada vesi pois ja survo juures muusiksi.

Lisää soseeseen sokeri, mantelirouhe, kookoshiutaleet, vehnäjauhot, keltuainen, raastettu sitruunankuori tai sitruunamehu ja vaniljasokeri. Sekoita taikina tasaiseksi.

Vatkaa valkuaisen rakenne rikki kulhossa. Mittaa pähkinärouhe toiseen kulhoon. Pyörittele taikinasta pieniä palloja. Kasta ne ensin valkuaisessa ja kierittele sitten pähkinärouheessa. Nosta pikkuleivät pellille ja paina litteiksi. (Tai älä. Alkuperäisessä ohjeessa pikkuleivät taidettiin jättää palloiksi.)

Paista pikkuleipiä 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Jäähdytä pikkuleivät ritilän päällä ja säilytä niitä kannellisessa rasiassa.

Pekonia sen olla pitää!

Tämä resepti on ollut tehtävälistallani jo kauan. Nimittäin ihanan Tofu For Twon vegepekoniohje, josta Chocochilin Elina taannoin Nuoren naisen postauksessa vinkkasikin (menipä linkittelyksi, huh).

Itse asiassa tein vegepekonista ruokaa komealle kanssaeläjälleni. Ei se kuulemma ihan oikean pekonin makuista ollut, mutta todella hyvää kuitenkin. Minun ainekseni olivat alkuperäisohjeeseen verrattuna hieman tavanomaisempia, mutta en antanut sen hidastaa kokkailuani. Joka muuten sujui hyvinkin nopeasti.



Kasvispekoni

2 dl soijahiutaleita
2,5 rkl soijakastiketta
1 tl viinietikkaa
2 tl tummaa siirappia
1,5 tl nestesavua
öljyä paistamiseen

Sekoita soijakastike, viinietikka, siirappi ja nestesavu keskenään. Kaada soijahiutaleet joukkoon ja pyörittele niitä, kunnes mausteliemi on imeytynyt hiutaleisiin. Paista hiutaleet runsaassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Voit kuivattaa ruskistuneet hiutaleet talouspaperin päällä, jos ne tuntuvat kovinkin rasvaisilta.

Spaghetti carbonara

spagettia
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
öljyä
0,5-1 dl soijakermaa
1 tl sitruunamehua
pippuria
(suolaa)
1,5 dl vegepekonia

Laita spagetti kiehumaan. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista sipulisilppua öljyssä. Lisää kerma ja kiehauta seos.

Nosta pannu liedeltä ja mausta kastike sitruunamehulla ja pippurilla. Minä en lisännyt suolaa, vaikka ohjeessa niin neuvottiin. Soijahiutaleissa oli sen verran soijakastiketta, etten kokenut lisäsuolaa tarpeelliseksi.

Nosta pannu levyltä ja lisää viimeisenä pekoniksi paistetut soijahiutaleet kastikkeeseen. Sekoita kastike kypsän spagetin joukkoon ja nauti heti.

Elokuvissa tavattua

Kävin äitini kanssa katsomassa ihastuttavan Julie & Julia -elokuvan. Vaikka olen näin jälkeenpäin kuullut moitteita siitä, että elokuvassa on liian vähän ruokaa, en suostu hyväksymään pahoja sanoja tuosta söötistä ja hauskasta elokuvasta. Minä tykkäsin!

Elokuvasta inspiroituneena kävin hakemassa vanhemmiltani lainaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet vuodelta 1971. Kyseessä taisi olla suomennetun version kahdeksas painos. Isäni on vannonut kirjan nimeen niin kauan kuin muistan.
Opuksen suosiosta kertoi myös reseptien vierestä löytyvät merkinnät. Uusivuosi -71, Ristijäiset -75. Sipulikeiton kohdalla oli merkinta x 30. Sitä onkin valmistettu (ainakin) kahden sisarukseni häihin, joten ei liene ihme, että ohjetta on kerrottu jopa 30:llä.

Kirjan esipuhe on valloittava ja selkeä, kuten kirjan reseptitkin. Oikeassa Julia on siinä, että ruokien valmistukseen hänen ohjeillaan kannattaa varata aikaa. Ensimmäisenä testaukseen päässeet sieni-uppomuna-torttuset ottivat sunnuntai-iltapäivästäni reilun kolme tuntia. Aika paljon, kun lopputuloksena oli neljä pientä tartalettia.

Sieniuppomuna-torttuset
4 kappaletta

0,8 dl vehnäjauhoja
25 gr. voita
1,5 rkl. kylmää vettä
hyppysellinen sokeria

Nypi jauhot ja voi muruseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti sekaisin. Levitä taikinaa kevyesti jauhoitetulla tasolla. Kerää palloksi, kääri kelmuun ja jätä jääkaappiin vähintään tunniksi.
Kauli taikina ohueksi ja painele se muffinsivuokiin. Pistele vuoan pohja haarukalla ja laita niille leivinpaperipala. Kaada paperin päälle paistoherneitä ja paista 200 asteessa7-8 minuuttia. Ota herneet ja paperi pois, pistele uudestaan ja paista 4 minuuttia.

Sienisipulipaistos

250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 dl kermaa
1,5 rkl. sipulisilppua
1,5 rkl. voita
0,75 rkl. jauhoja
suolaa
ripaus valkopippuria

Silppua sienet ja sipuli. Purista sienistä kourallinen kerrallaan keittiöpyyhkeen reunassa liiallinen neste pois. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniä ja sipulia 8 minuuttia, kunnes sienet irtoilevat toisistaan. Sirottele sienisipulipaistokseen jauhot ja sekoittele niitä kohtalaisella lämmöllä 3 minuuttia.
Kaada seokseen mausteeet ja kerma ja paista vielä muutaman minuutin ajan. Siirrä syrjään odottamaan.

Valmista bearnaise-kastike. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistin tuota kuuluisaa kastiketta. Ja se ei suinkaan ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Mutta mutta mutta: onnistuin silti sössimään.
Kastikkeen valmistuttua minulla oli vielä edessä uppomunien tekeminen ja pelkäsin, että kastike kovettuu. Siksi päätin jättää kastikkeen kylmälle hellalle, joka ollessaan tarpeeksi lähellä lämpimiä levyjä, pysyy juoksevana.
Jossain vaiheessa napsautin ko. hellan epähuomiossa päälle. Niinpä kastike pääsi lähes kiehahtamaan uudestaan, ja menetti siksi paljon koostumuksestaan.
Voih! Ja tässä vaiheessa olin jo räpeltänyt niin kauan, että itku oli melkein tulla.

Tee uppomunat. Tässä minä epäonnistuin. Syy lienee siinä, että onnistuakseen uppomuniin tulee käyttää mahdollisimma tuoreita munia. Omani eivät niitä olleet. Ja vaikka kuinka ajattelin, ettei sillä nyt ole niin väliä, niin on sillä. Munan valkuainen lähti röpelöitymään heti alussa, enkä saanut pidettyä valkuaista keltuaisen päällä. Lopputuloksena oli jonkinlaiset uppomunantapaiset viritelmät, jotka eivät nekään olleet huonoja.
En kirjaa tähän ohjetta, sillä netti on täynnä hyviä munareseptejä.

Kokoa lopulta sienisipulipaistosta tartalettipohjille ja lisää päälle uppomuna. Kuorruta koko joukkobearnaise-kastikkeella ja avot!

Pitkä ja monivaiheinen ohje, mutta kyllä ne torttuset olivatkin aika hyviä.

Juuresvuoka tofulla

Juuresvuoka ei ole mikään uusi ja ihmeellinen ruokaresepti, mutta erittäin suositeltava ja tasaisin väliajoin muistuteltava sellainen. Nyt kun kaupat myyvät jälleen juureksia naurettavilla kilohinnoilla, kannattaa pihimmänkin ravita itseään näin.

Lisäsin tällä kertaa juuresvuokaan tofua, jonka maustoin erään aikaisemmin testaamani ohjeen mukaan. Hemmetin hyvää.

Juuresvuoka on paitsi halpa myös melko vaivaton ape. Aikaa uunissa kuitenkin kuluu ja munakelloa kannattaa hyödyntää, jotta saa eri ainekset oikealla hetkellä vuokaan.


Juuresvuoka currytofulla

4-6 perunaa
2-3 porkkanaa
1 pala lanttua
1 iso punajuuri
2-3 rkl öljyä
jotain tuoretta ja/tai kuivattua yrttiä (minä käytin tuoretta korianteria ja kuivattua provencen yrttisekoitusta)
mustapippuria
suolaa
2 rkl hunajaa tai siirappia

4-5 pientä sipulia

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1-2 tl currya
loraus soijakastiketta
n. 2 rkl kookoshiutaleita

Kuori ja paloittele juurekset. Lanttu ja punajuuri kannatta pilkkoa muita pienemmiksi paloiksi tai esikypsentää mikrossa tai keittäen hieman, sillä ne vaativat porkkanaa ja perunaa pidemmän kypsennysajan. Sekoita kulhossa öljy, mausteet ja juurespalat. Kaada juurekset vuokaan ja erottele perunapalat toiselle laidalle. Valuta lanttu-, porkkana ja punajuuripalojen päälle hieman hunajaa tai siirappia. Laita 180-asteiseen uuniin 40-50 minuutiksi.

Kuori ja lohko sipulit. Pyöräytä sipulilohkot öljyisessä kulhossa. Lisää sipulit vuokaan, kun se on ollut uunissa 15 minuuttia.

Valmista seuraavaksi tofu. Paloittele maustamaton tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna margariini pannulla ja lisää curry. Paista tofupaloja currymargariinissa, kunnes ne saavat väriä pintaan. Mausta halutessasi lorauksella soijakastiketta. Anna palojen paistua vielä hetki ja käännä lämpö pois. Ripottele kookoshiutaleet pannulle ja pyörittele paloja pannulla. Anna tofun kypsyä jälkilämmöllä hiutaleiden kanssa.

Kun vuoka on ollut uunissa puoli tuntia, lisää tofupalat joukkoon. Anna kypsyä vielä 10-20 minuuttia.

Juurta jaksain

Leivoin ihanasta leipäjuurestani ruisleipää omin avuin viime viikolla. Löysin mukavan näköisen siemenleipäohjeen Neulovan Nartun käsityöblogista. Juuri olisi pitänyt laittaa tekeytymään kahta päivää aiemmin, mutta minä leivoin leivän puolessa ajassa. Ensi kerralla lupaan valmistautua paremmin. Leivästä tuli oikein mainiota pikaversionakin.


Siemenleipää

juuri
5 dl vettä
2 dl ruisrouhetta
1 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset ja jätä löysä taikina tekeytymään kostean liinan alle. Kastele liinaa välillä, ettei se pääse kuivahtamaan. Ohjeen mukaan taikina tulee jättää tekeytymään vuorokaudeksi, mutta minä annoin taikinan levätä vain yön yli.

Lisää sitten taikinaan:
1,5 dl lämmintä vettä
4 dl ruisjauhoja

Sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on tässä vaiheessa tahmeampaa, muttei kovaa. Ota talteen juuri eli nyrkin kokoinen köntti taikinaa. Laita juuri jääkaappiin tai pakkaseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa. Voitele ja leivitä vuoka ja nosta taikina vuokaan. Ripottele ruisjauhoja tai -rouhetta taikinan päälle. Anna tekeytyä vielä vuoassa kostean liinan alla. Ohjeessa kehotettiin jättämään taikina rauhaan 12 tunniksi, mutta minä lyhensin ajan kolmeen tuntiin.

Paista leipää175-asteisessa uunissa 1 tunti 45 minuuttia. Ota taikina vuoasta ja paista vielä 15 minuuttia.

Ryppy rakkaudessa

Otsikko on tarkoitettu vain johdattamaan sinua, hyvä lukija, harhaan ja näille sivuille. Minun ja punajuuren suhteessa ei edelleenkään ole näkyvissä viilenemisen merkkejä, arjen myötä sitä alkaa vain pistää merkille mielitietyn eri puolia. Punajuuren ainoa hivenen moitittava ominaisuus on sen kaikkivaltaisuus. Se nimittäin värjää ruoan kuin ruoan omalla punallaan, jos sen sekoittaa muihin aineksiin.

Punajuuri-quinoa-paistos

3 dl quinoaa
4,5 dl vettä + kasvisliemijauhetta

2 shalottisipulia
1 punasipuli
2 pientä porkkanaa
1 iso punajuuri
öljyä
3-5 dl kypsiä kikherneitä

currytahnaa (tai muuta maustetahnaa)
soijakastiketta
pieni loraus soijakermaa

Keitä quinoa kypsäksi kasvisliemessä (n. 15 min). Kuori sipulit ja juurekset. Pilko sipulit ja raasta porkkanat ja punajuuri. Kuullota sipulit kuumassa kasarissa. Lisää juuresraaste ja paista miedolla lämmöllä pehmeiksi. Lisää kypsä quinoa ja kikherneet. Mausta ja lisää halutessasi loraus kermaa joukkoon. Käännä lämpö pois. Anna hautua kannen alla tai nauti heti.

Rouheat tofupiffit

Tofupihvit ovat olleet keittiössämme uhanalaisuuteen asti harvinaista ruokaa - ja aivan suotta. Kiinteästä tofusta syntyy maukkaita piffejä oikean ohjeen avulla. Sellainen löytyi Chocochilin Elinalta.

Muutin ohjetta tietoisesti ja tahattomastikin. Cashewpähkinöiden lisäksi käytin muita pähkinöitä ja öljyn jätin vahingossa pois. Ehkä siksi koin tarpeelliseksi lisätä murenevaan taikinaan loppuvaiheessa yhden kananmunan, jolloin pihvit muuttuivat vegaanisista ovo-vegetaarisiksi. Onneksi muna oli sentään luomua.


Tofu-pähkinäpihvit

1 dl pähkinöitä
250 g maustamatonta tofua
0,5 dl korppujauhoja
0,5 dl vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria
(nestemäistä savua)
1 pieni sipuli
(1 luomumuna)

Rouhi pähkinät. Murusta tofu joukkoon. Lisää jauhot, mausteet ja silputtu sipuli. Lisää lopuksi vielä kananmuna, jos taikina ei ole tarpeeksi kiinteää. (Tai kokeile alkuperäistä vegaaniohjetta.) Muotoile taikinasta pihvejä ja paista pannulla molemmin puolin kullanruskeiksi. Syö esimerkiksi soijakermapohjaisen siitakesienikastikkeen ja puikulaperunoiden kanssa.

Ruisleipää juuresta

Minulla on jääkaapissa ruisleivän juuri, jolla on tehty muinoin Arvo Ylpölle leipää. Uskomatonta, eikö totta! Vai juurikin sitä: legendaa ja huhupuheita? Sama se sille, sillä mielelläni teen leipäni hieman maineikkaammalta pohjalta.

Sain juuren tädiltäni, joka oli saanut sen Arvo Ylppö -kytköksistä tietävältä leipojalta. Testasimme juurta äitini kanssa ja leivoin elämäni ensimmäiset ruisleivät juureen. Äiti oli tosin alustanut juuren edellisiltana yksikseen. Hän luottaa leivonnassa mutu-tuntumaan, joten en voi kirjata tarkkoja määriä tähän. Minulla on kuitenkin hihassani (vai selaimeni kirjanmerkeissä?) eräs herkullinen ohje, jota aion kokeilla ihan pian. Saatte sitten kuulla juurestani lisää...

Mokattua makeaa

Ihanasta ruotsalaisesta keittokirjastani löytynyt maapähkinäpalojen ohje kuulosti toisella kotimaisellakin kerrassaan maukkaalta. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kerran aineksiakin löytyi. Tai no, osa oli sovellettavissa ja yksi epämääräisyydessään monitulkintainen...

Puolitin alkuperäisohjeen määrät, mutta kämmäsin erään aineksen kohdalla ja lisäsin sitä siis tuplaten muihin verrattuna. Korvasin murskatut maissihiutaleet tavallisilla kaurahiutaleilla, mutten muistanut puolittaa määrää. Palojen rakenteesta tuli mahdollisesti virheeni vuoksi aavistuksen pehmeä, mutta makua moka ei onneksi pilannut.

Maapähkinäpalat

250-300 g suolatonta ja sokeritonta maapähkinävoita
1 dl siirappia
vajaa 2 rkl sokeria
1 tl vaniljasokeria
0,5 dl kookos(hiutalei)ta
2,5 dl (tai virheellisesti 5 dl) kaurahiutaleita tai murskattuja maissihiutaleita
90-150 g tummaa suklaata
35-50 g valkosuklaata

Sulata maapähkinävoi kattilassa. Tarkkaile tilannetta, sillä voi kärähtää äkkiä. Sekoita joukkoon siirappi, sokerit ja kookos. (Ohje ei eritellyt kookoksen olomuotoa mitenkään, joten tulkitsin sen vapaasti kookoshiutaleiksi. Kyseessä saattoi toki olla myös kookosmaito tai vaikka -voi, mutta vaikea sitä oli pelkästä "kokoksesta" ymmärtää. Hyvin ainakin hiutaleet tuntuivat seokseen uppoavan.) Anna seoksen hautua miedolla lämmöllä pari minuuttia välillä sekoitellen.

Lisää lopuksi kaurahiutaleet tai murskatut maissihiutaleet. Levitä taikina leivinpaperille ja aseta päälle toinen leivinpaperi. Kauli taikina ohueksi suorakulmioksi papereiden välissä. Nosta päällimmäinen leivinpaperi pois ja anna taikinan jäähtyä hieman.

Käytä suklaata oman makusi mukaan. Minä ylitin alkuperäisohjeen annostukset reilulla kädellä, joten minimi mukailee reseptiä, maksimi minun määrääni. Sulata tumma suklaa esimerkiksi vesihauteessa ja kaavi se tasaisesti taikinan päälle. Sulata myös valkosuklaa ja ripottele sitä tumman suklaan päälle sinne tänne. Leikkaa taikina paloiksi ja säilytä niitä jääkaapissa.

Punaista tahnaa

Rakastan punajuuria. Olen kertonut ihastuksestani useaan otteeseen ennenkin, mutta tulen hehkuttamaan punajuuria niin kauan kuin tunteeni pysyvät näin kuumina. Olen kokeillut viime aikoina entistä enemmän vegaanisia ruokia, joista erilaiset vihannes- ja siementahnat ovat helppoja testattavia. Bongasin tämän tahnareseptin Vihreän langan sivuilta. Vähensin hieman öljyn määrää, mutta muuten tein tahnan ohjeen mukaan. Tätä voi syödä melkein lusikalla.

Punajuuritahna

400 g punajuuria
1,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl öljyä
2 valkosipulinkynttä
1,5 rkl (omena)viinietikkaa
0,5 rkl sokeria
1 tl suolaa
1 tl paprikajauhetta
0,5 tl cayennepippuria

Harjaa punajuuret ja keitä ne kuorineen kypsäksi, noin 40-45 minuuttia. Paahda punajuurten kypsyessä auringonkukansiemeniä kuivalla pannulla, kunnes ne saavat hieman väriä pintaan. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet.

Jäähdytä, kuori ja lohko kypsät punajuuret. Mittaa kaikki ainekset monitoimikoneeseen ja sekoita tahnaksi. Nauti esimerkiksi leivän päällä.

Myöhästynyt haaste

Syyskuun ruokahaaste oli lapsuuden paras ruokamuisto. Myöhästyin haasteesta, mutta sen innoittama kokkailin lapsuuden ruokaa. Tämä tuskin on paras ruokamuistoni, mutta tätä meillä aina tasaisin väliajoin tarjoiltiin.

Käytännössä kyseessähän on spagetti carbonara, meillä sitä syötiin nimellä miilunpolttajan spagetti. Lapsena meni pekoni alas tuosta vain, mutta nykyään ohjetta on modattu lihastakieltäytyjälle sopivaksi.

Erilaisia kasvispekoneja löytyy ainakin Hälsan Kökiltä, ja Redwoodilta. Omani on Gallerian Life-kaupasta ostettu, ja se oli muistaakseni ruotsalaisen yrityksen maahantuomaa. En nyt vaan kuollakseni muista, minkämerkkisestä tuotteesta oli kyse. Hyvää se joka tapauksessa oli.

Huomasin muuten juuri, että meillähän on täällä 18 seuraajaa!! Kertokaa ihmeessä, keitä te olette?

Kasvissyöjän miilunpolttajan spagetti

Yhdelle reilusti, kahdelle vähän

100 g vegepekonia
1 muna
1 dl kermaa
1 sipuli
2 rkl. parmesania
spagettia
mustapippuria
suolaa

Pilko sipuli ja pekoni. Kuulota ja ruskista niitä pannulla. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla.
Keitä spagetti suolatussa vedessä.
Sekoita valutetun spagetin joukkoon sipulipekonikermaseos. Riko lasiin kananmuna, johon sekoitat parmesanin. Sekoita munajuustoseos kuuman spagetin joukkoon.
Nauti!

Jauhohummuksen jatkojalostus

Tämä ei mennyt nyt ihan putkeen. Törmäsin englanninkielisen ruokalehden sivuilla uudenlaiseen hummusohjeeseen, josta innostuin heti. Se tehtiin kikhernejauhoista kypsien kikherneiden sijaan ja tuloksen piti olla "extra creamy" tai vastaavaa. Eipä ollut, ei.

Hummus meni kertaalleen falafelien lisukkeena, mutta sen enempää en niljakasta tahnaa sellaisenaan viitsinyt käyttää. Lopusta hummuksesta tein crackereita samalla Tofu for twon ohjeella, jota olen aiemminkin testannut. Tällä kertaa korvasin siis ravintohiivan hummuksella (jota oli 2-3 dl) ja lisäsin taikinaan hieman kurpitsansiemeniä. Crackereihin jauhohummus sopi sentään oikein mainiosti!


Hummus kikhernejauhoista

reilu 6,5 dl (2,75 cup) vettä
suolaa
vajaa 2 dl (0,75 cup) kikhernejauhoja
seesaminsiemeniä (tai 0,6 dl tahinia)
3 rkl öljyä
yhden sitruunan kuori ja mehu

0,25 tl kuminaa
0,25 tl fenkolinsiemeniä
2 rkl öljyä
paprikahiutaleita

Kiehauta suolattu vesi. Lisää jauhot ja kiehuta miedolla lämmöllä pari minuuttia. Tai siis näin ohjeessa sanotaan. Minun mielestäni seos oli parin minuutin porisemisen jälkeen aivan liian vellimäinen, joten annoin seoksen hautua runsaamman tovin (ehkä 10 min). Lisää seokseen seesaminsiemenet (tai tahini), öljy sekä sitruunan kuori ja mehu. Nauti esimerkiksi faafelien kanssa (tai jatkojalosta muuhun ruokaan).

Halutessasi paahda kuumalla pannulla kuminaa ja fenkolinsiemeniä. Lisää öljy sekä paprikahiutaleet ja paahda puoli minuuttia. Valuta öljyseos hummuksen päälle.

Marjamania

Syksy hemmottelee suomalaista. Mustikat, puolukat, tyrnit ja karpalot auttavat ahkeran poimijan pirteänä talven yli. Marjojen ja niistä tehtyjen hillojen lisäksi pakkaseen voi pyöräyttää muutaman litran makeaa sosetta kotimaisista omenoista. Miksi ostaa ulkomailta rahdattuja hedelmiä, kun hyvällä varautumisella voi nauttia kotimaisia c-vitamiineja yli kylmän kauden? Jos omassa apajaonnessa on vielä petraamisen varaa, kokeneista ja anteliaista naapureista on suurta apua pakastimen täyttämisessä.

Mustikkapiirakka

100 g rasvaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1 tl leivinjauhetta

5 dl mustikoita
1 rkl perunajauhoja
4 rkl sokeria

Vaahdota pehmeä rasva ja sokeri. Lisää muna hyvin vatkaten. Sekoita kuivat aineet ja lisää seos taikinaan. Painele taikina piirakkavuoan (halkaisija n. 23 cm) pohjalle. Paista pohjaa 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 10 minuuttia.

Sekoita mustikoiden joukkoon perunajauho ja sokeri. Levitä marjaseos esipaistetun piirakkapohjan päälle ja kypsennä piirakkaa vielä 15 minuuttia. Nauti vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.

Kivuton juustokastike

Lasagne on nannaa. Varsinkin saunan jälkeen sunnuntai-iltana. En ole tehnyt lasagnea pitkään aikaan, sillä pelkään hieman juustokastiketta. Se palaa helposti pohjaan, kiehuu yli tai jää muuten vaan kokkareiseksi.

Tällä kertaa väänsin ao. mukavuusruoan kevyemmällä reseptillä (Hyvä Terveys -lehden Kevyt Kokki -liitteen mukaan, kasvisversioksi muunneltuna), jonka juustokastike oli yllättäen helpoin ikinä! Tai ehkä olen vain lasagneideni välissä kehittynyt kokkina niin suunnattomasti, että hankalat hommatkin sujuvat minulta nykyään kuin vettä vaan. (Epäilen jälkimmäistä vahvasti...)


Kevyempi lasagne

2 dl soijarouhetta + 2 dl vettä
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
1 kasvisliemikuutio
500 g tomaattimurskaa
70 g tomaattipyrettä
0,5 dl ketsuppia
1 rkl sinappia
0,5-1 tl mustapippuria
1 tl sokeria
0,5 ruukkua tuoretta basilikaa hienonnettuna
(150 g pakastepinaattia)
(2 dl kypsiä kikherneitä)

Juustokastike:
3 rkl öljyä tai margariinia
0,75 dl vehnäjauhoja
8 dl rasvatonta maitoa
200 g kevyttä tuorejuustoa (esim. 2 % valkosipuliversiota)
1 tl suolaa
0,5 tl mustapippuria

12 täysjyvälasagnelevyä

Laita soijarouhe turpoamaan veteen (n. 10-15 min.). Kuori ja pilko sillä välin sipulit. Paista turvonnutta soujarouhetta pannulla. Lisää sipulit ja murustettu liemikuutio. Lisää loputkin aineet ja anna hautua kannen alla puolisen tuntia. Minä lisäsin aluperäisen ohjeen aineksiin hieman pakastepinaattia ja kypsiä kikherneitä. Aineksia olisi voinut olla enempikin, sillä soijaouhekastike uhkasi loppua ennen juustokastiketta.

Valmista tällä välin juustokastike: sulata rasva kattilassa ja kiehauta siinä jauhot. Lisää maito hiljalleen ja sekoita tasaiseksi. Kuumenna sekoittaen, kunnes kastike sakenee. Sulata joukkoon tuorejuusto ja mausta suolalla ja pippurilla.

Voitele lasagnevuoka. Kaada pohjalle juustokastiketta ja asettele lasagnelevyt päälle. Lisää juustokastiketta ja soijarouhekastiketta ja jälleen kerros lasagnelevyjä. Tee kerroksia, kunnes ainekset loppuvat. Kaikkein päällimmäiseksi tulee juustokastiketta. Kypsennä lasagnea 200-asteisen uunin alatasolla noin 40 minuuttia. Peitä vuoka loppuvaiheessa leivinpaperilla, jos pinta uhkaa tummua liikaa. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoamista.

Atlantin takaa saariston makuun

Hey there. Minä kotiuduin juuri äskettäin reilut kaksi viikkoa kestäneeltä Pohjois-Amerikan rundiltani, mikä selittää hiljaisen eloni blogirintamalla. Valitettavasti matkalla maistelluista ruoista ei tullut napsittua mielikuvia kummempaa, joten en viitsi alkaa niistä sen enempää jaaritella. Sain kuitenkin maailmalta muutamia vinkkejä kotikeittiöön kokeiltavaksi, joten kenties matkamuisteluissa seuraa vielä jatkoa...

Jälleen kerran kotiin palattuamme minun teki ensimmäisenä mieli kotimaista leipää. Mieluusti jotain tummaa ja rouheaa. Koskapa matkalla käyttämättömät kokkailukäteni jo syyhysivät ruoantekoon, päätin kokeilla kauan himoitsemaani saaristolaisleipää. Internetin pikaetsintä paljasti, ettei leivän reseptissä ole kovinkaan paljon vaihtelunvaraa. Näin ollen päätin tukeutua suomalaisen ruokablogosfäärin peruskallioon, Pastanjauhajiin.

Pastanjauhajien ohjeeseen verrattuna minä tein leivät hieman pienemmillä hiiva- ja jauhomäärillä. Suolan määräkin olisi voinut olla vähäisempi. Täytin taikinalla kahden ja yhden litran leipävuokani ja lopusta (noin neljäsosasta taikinaa) muotoilin uunipannulle pienen limpun. Äitikin tykkäsi, mikä on merkki onnistuneesta lopputuloksesta.


Saaristolaisleipä

1 l piimää
2 ps kuivahiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappivettä (2 osaa vettä + 1 osa siirappia)

Sekoita lämpimään piimään hiiva. Kun se on liuennut, sekoita joukkoon muut ainekset. Nostata taikinaa pari tuntia.

Taikina ei kaipaa vaivaamista, vaan sen voi vain kaapia vuokiin tai muotoilla leiviksi. Vuoissa leivistä tulee huomattavasti mehevämpiä, sillä limppuna tulos on matalahko. Kahden litran leipävuoat ovat parhaimpia (taikina täyttää kaksi sellaista).

Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Paistamisen puolivälissä voit halutessasi valella leipiä siirappivedellä.

Pastanjauhajat kehottaa laittamaan jäähtyneet leivät pariksi päiväksi jääkaappiin, sillä uunituoreena ne eivät kuulemma ole parhaimmillaan. Minä pakastin osan, maistoin heti limppua ja laitoin loput jääkaappiin. Leipä oli paistolämpimänäkin suussasulavaa, joten odotan sen päivettymistä innolla...

Tofua pataan

Tämä Tofu-keittokirjan pataohje päätyi kokeiluun aurinkoisen päivän torireissun jälkeen. Vaikka luulen reseptin tarkoitetun talvi-iltojen lämmikkeeksi, syntyi pata hienosti myös kauden tuorevihanneksista. Erityisesti tofu oli loistavaa currypaistettuna. Tuunasin reseptiä lisäämällä pataan kikherneitä ja pähkinöitä ja jättämällä toisen tofun sekä banaanin pois. Korvasin osan porkkanoista nauriilla ja purjon sipulilla. Muutoin menin ohjeen mukaan.


Tofupata kauden tapaan

10 pientä perunaa
2 porkkanaa
2 pientä naurista
puolikas kukkakaali
3 rkl öljyä
1 rkl currya
3-4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 sipuli

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1 rkl currya
2 rkl kookoshiutaleita

1 banaani
kourallinen saksanpähkinöitä
3-4 dl kypsiä kikherneitä
(yrttisuolaa)

Kuori juurekset tarvittaessa ja paloittele ne. Kuumenna öljy tilavassa kattilassa ja sekoita curry mukaan. Lisää juurespalat ja kuullota noin 4 minuuttia. Kaada joukkoon vesi ja kasvisliemikuutio. Peitä kattila kannella ja anna hautua miedolla lämmöllä 15 minuuttia.

Pilko mukaan sipuli ja anna hautua vielä viisi minuuttia. Poista kansi, jotta enin kosteus pääsee haihtumaan.

Paloittele tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna pannussa margariini ja sekoita curry rasvaan. Paista tofupalat kauniin ruskeiksi. Käännä lämpö nollille ja lisää vielä kookoshiutaleet. Anna ruskistua hieman jälkilämmöllä.

Kaada kypsät vihannekset liemineen pataan. Sekoita joukkoon viipaloitu banaani, rouhitut pähkinät, kikherneet ja tofupalat. Lisää halutessasi yrttisuolaa ja sekoita hyvin. Annan hautua 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

Ihana mies keittiössä vol.2

Eipä aikaakaan, kun komea kanssaeläjäni yllätti minut keittiössä taas. Ja edelleen, mitä mahtavimmin seurauksin! Minä menin täyttämään viime viikolla vuosia, minkä kunniaksi mies antoi minulle herkullisen näköisen suklaaleivontakirjan lahjaksi. Eikä siinä vielä kaikki, sillä myöhemmin juhlapäivän aikana hän tekaisi minulle kirjasta mielimäni reseptin.

Valitsin valkosuklaabrowniet, joita en olisi ehkä itse uskaltanut edes yrittää. En olisi malttanut jättää suklaita ja pähkinöitä karkeiksi paloiksi, enkä ottaa leipomusta pois uunista hyvissä ajoin, kuten puoliskoni teki. Browniet olivat juuri niin kosteita ja meheviä makuelämyksiä kuin niiden kuuluukin olla. Kaunista, hyvää ja ah niin rakastettavaa!


Valkosuklaabrowniet

100 g voita
225 g valkosuklaata
1,5 dl saksanpähkinäpaloja
2 munaa
2,5 dl ruskeaa sokeria
2,5 dl jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Voitele kulmikas kakkuvuoka (18 cm). Pilko 175 grammaa suklaata karkeasti paloiksi ja lisää pähkinäpalat joukkoon. Sulata loput suklaat ja voi keskenään vesihauteessa. Nosta seos jäähtymään. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää jäähtynyt suklaa-voiseos joukkoon. (Ruskean sokerin ansiosta leivonnaiset saavat ehkä keittokirjan kuvassa näkyneen ruskean värityksen, sillä meillä browniet jäivät intiaanisokerilla ja canderelilla vaaleiksi.) Sekoita taikinaan vielä loput kuiva-aineet ja suklaa-pähkinäseos. Levitä taikina vuokaan ja tasoita pinta.

Paista 180-asteisessa uunissa puolisen tuntia, kunnes leipomus on juuri ja juuri paistunut. Taikinan tulee olla edelleen keskeltä pehmeää. Anna jäähtyä vuoassa ja leikkaa browniepaloiksi ennen tarjoilua.

Rieskaa pannussa

Löysin eräänä päivänä töissä muistaakseni Kainuun Sanomista mielenkiintoiselta kuulostavan (ja kuvattoman) pannurieskan ohjeen. Pitihän sitä sitten kotona kokeilla, kun olin sen mukaani leikannut. Jostain syystä mielikuvitukseni ei riittänyt pelkkää ohjetta lukemalla kuvittelemaan lopputulosta. Sehän näyttää nimittäin ihan pannukakulta!

Eipä siinä mitään. Jatketaan pannupolulla, kun kerran sitä ollaan lähdetty tamppaamaan. Varsin hyvää rieska oli hämmentävästä olomuodostaan huolimatta. Melko ruokaisaa ja paksua itsessään, joten päällysteitä se ei välttämättä kaipaa. Sopii hyvin esimerkiksi salaatin tai keiton lisukkeeksi.


Pannurieska

1 l vettä
4,5 dl puuroriisiä
3 kananmunaa
7,5 dl maitoa
1,5 tl suolaa
3 dl jauhoja (minä käytin kaura- ja ruisjauhoja sekä kaurahiutaleita)
3 rkl öljyä

Keitä riisiä vedessä, kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Tähän menee noin vartti. Sekoita taikinan muut ainekset keskenään ja lisää lopuksi hieman jäähtyneet riisit. Taikina jää melko löysäksi.
Kaada taikina uunipellille rasvatun leivinpaperin päälle. (Leivinpaperi kannattaa tosiaan rasvata, sillä muutoin rieskaa saa hinkata lastalla irti paperista.) Paista 200 asteessa noin 40 minuuttia.

Pannukakku meilläpäin

Yritin kerrankin tehdä pannukakkua siihen aitoon oikeaan ahvenanmaalaiseen tapaan. Maidot, mannasuurimot, mausteet, munat ja jauhot tanassa sotkin taikinan tasaiseksi ja lykkäsin kakun uuniin muhimaan. Ruskistuvaa pannaria tarkkaillessa mieleeni hiipi karmea tosiasia. Sokeri! Minä, makealle perso aikuinen ihminen, unohdin sitten sokerin pannukakusta.

Hätähän ei tunnetusti useinkaan ole ihan sen näköinen, miltä se alkuun saattaa vaikuttaa. Näin ollen päätin, että kyseessä taitaakin olla perinteinen (jos ei vielä, niin ajan kanssa kyllä) Pohjois-Pohjanmaan pannukakku. Täällä päin ruoan maukkauden ei nimittäin tarvitse mennä ristiin sen terveellisyyden kanssa. Ehkä juuri puuropohjan ansiosta tämänkin kaltainen pannukakku muotoutui oikein kuohkeaksi tapaukseksi.

Sitä paitsi, kun kerran kyseessä on sokeriton pannukakku, ei makeiden lisukkeiden määrässä tarvitse äklöyden pelossa pihistellä...

Pohjois-Pohjanmaan pannukakku

7 dl kevytmaitoa
1 dl mannasuurimoita

hippusellinen (0,25 tl) suolaa
vajaa 1 tl kardemummaa
vajaa 1 tl vaniljasokeria
0,5 tl kanelia

1 dl vehnäjauhoja
2 kananmunaa
(mammareille vajaa 0,5 dl sokeria)

päälle tomusokeria
lisukkeeksi vaniljajäätelöä ja makeaa hilloa

Kiehauta maito ja lisää mannasuurimot. Keitä kokoon, kunnes katselet löysää puuroa. Viitisen minuuttia riittänee. Sekoita mannapuuroon mausteet. Anna jäähtyä ennen kuin vatkaat sekaan jauhot ja munat. Mammarit tai saaristossa asuvat voivat lisätä joukkoon myös sokeria.

Kaada taikina voideltuun uunivuokaan ja paista 225-asteisen uunin keskitasolla puolisen tuntia. Koristele herkku tomusokerilla. Nauti vaniljajäätelön ja hillon kera.

Ihana mies keittiössä

Minulla on ihana mies. Hänet tunnetaan tässä blogissa myös nimellä komea kanssaeläjä. Hän antaa yleensä minun hoitaa huushollimme ruoanvalmistuksen ihan itsekseni (vai enkö vain päästä häntä keittiöön kanssani?). Silloin harvoin, kun hänkin ottaa osaa kokkailuun, on tulos huomattavasti maukkaampi kuin yksikseni sählätessä.


Teimme tässä männäpäivänä pitkästä aikaa uuniperunoita kera falafelien. Niiden seuraksi komea kanssaeläjä surrautti (oho! murrretta...) muutaman maukkaan papudipin. Hän teki tahnat huomattavasti hienovaraisemmin kuin allekirjoittanut ja sai sattumaisen lopputuloksen maistumaan taivaalliselta.

Hummuksen lisäksi kokeiluun päätyi uusi tuttavuus, tomaatti-papudippi, jonka ohje löytyi Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla -kirjasta. Pähkinöiden puutteessa korvasimme ne siemenillä. Tahna sopii mainiosti pääruoan lisukkeeksi, mutta myös leivän päälle. (Annoskuvassa tomaattitahna vasemmalla hummuksen vieressä.)


Komean kanssaeläjän papudippi

3 dl kypsiä papuja (meillä härkäpapuja ja kikherneitä)
1 tomaatti
0,5 dl öljyä
3 rkl sitruunamehua
1 rkl soijakastiketta
1 dl siemeniä (meillä kurpitsan- ja auringonkukansiemeniä) tai1 dl cashewpähkinöitä
1 tl suolaa
1 tl tandoori masalaa tai 0,5 tl cayennepippuria

Sekoita kaikki ainekset tehosekoittimessa tai sauvasekoittimella. Nauti esimerkiksi uuniperunoiden ja falafelien kanssa.

Kasvis muffuletta

Kesä-heinäkuun ruokahaasteena on Jazz. Aihe sopii itselleni kuin nyrkki silmään, sillä tänään hurautan töiden jälkeen Pietarsaaren kautta Poriin katsomaan Duffya.
Koska en kuitenkaan tiedä mitä Porissa tulee Jazzien ohessa nautittua, päätin osallistua haasteeseen jo täältä kotoa käsin.

Reseptin kehittelyssä olin niinkin luova, että katsoin mitä google antoi hakusanalla 'jazz food'. Ja sehän antoi vaikka mitä! Esimerkiksi muffuletan ohjeen. Onneksi internetin ihmeellinen maailma tarjosi myös kasvisversioita originaalin lihaisan version rinnalle.

Ja tämähän oli oivallista sapuskaa. Erityisen hyvin se sopisi varmasti piknik- tai jazzevääksi, sillä muotonsa vuoksi se on helppo kuljettaa. Ensikerralla taidan kuitenkin käyttää hiukan vähemmän suolaisia ainesosia, sillä nyt se oli omaan makuuni liian suolaista.

Kasvis Muffuletta

½ munakoiso
½ kesäkurpitsa
1 punasipuli
pieni portobello sieni
½ paprika
80 g pinaattia (pakaste)
0,7 dl parmesaania
2 dl giardinieraa (eli säilöttyjä italialaisia vihanneksia)
2 rkl. oliiveja
90 g provolone juustoa
0,25 dl öljyä
n. 24 cm. läpimittainen leipä

Sekoita sulatettu pinaatti ja parmesaani tehosekoittimessa. Lisää öljy ohuena nauhana. Surruuta pestoksi. Viipaloi kesäkurpitsa, munakoiso, portobello, sipuli ja paprika. Sivele ne öljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja paahda 225-asteisessa uunissa 15 min.
Aja tehosekoittimessa giardinera ja oliivit massaksi.

Leikkaa isosta leivästä 23-25 cm. läpimitaltaan, kansi pois ja koverra sisus tyhjäksi. Muista kuitenkin jättää reunoille reilu sentti leipää, jottei se mene rikki.
Sivele leipä pestolla. Kokoa kerroksittain leipään paahdettuja kasviksia, oliivimössöä ja provolone-juustoa, kunnes leipä alkaa olla täysi. Lopuksi sivele päälle vielä pestoa ja sivele pestolla myös irtileikattu leivän kansi.

Laita kansi paikoilleen ja kääri leipä folioon ja anna olla jääkaapissa vähintään 0,5 tuntia, mielellään enemmän. Nosta kuitenkin leipä huoneen lämpöön 30 min. ennen tarjoila. Leikkaa leivästä viipaleita ja tarjoile jazzin tahtiin.

Toisissa ohjeissa ehdotettiin myös leivän pikaista lämmittämistä uunissa ennen tarjoilua, jotta juusto pääsee sulamaan. Internetistä löytynee tästä lisää tietoa.

Keikahtanut kakku

Äitini teki mehevän raparperi-omenakeikauskakun muistaakseni 13-vuotissyntymäpäivilleni. Kakku oli niin mainiota, etten sinä päivänä muuta syönytkään. Monipäiväiseksi moinen dieetti ei taitaisi sopia.

Tänä kesänä olen ennättänyt nauttia raparperia jo mehun ja soseen muodossa, mutta keikauskakku on ollut mielessäni ensipuraisusta lähtien. Tein kakun viime viikolla veljeni kunniaksi, sillä hän oli viikon ajan Washingtonista kotona vierailemassa.

Oksaalihappoa sisältävän raparperin kanssa täytyy muistaa nauttia jotain kalsiumpitoista, joten vaahdotettava vaniljakastike tai kermainen vaniljajäätelö ovat terveydenkin kannalta välttämättömiä lisukkeita.


Raparperi-omenakeikauskakku

Pohjalle:
50 g voita tai margariinia
1 dl fariinisokeria
5 dl raparperinpaloja
2 dl omenanpaloja

Taikina:
150 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Viipaloi 50 grammaa rasvaa kakkuvuoan pohjalle. Ripottele päälle sokeri sekä raparperin- ja omenanpalat.

Vaahdota 150 grammaa pehmeää rasvaa ja kaksi desiä sokeria. Lisää vaahtoon yksitellen huoneenlämpöiset munat. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää seos taikinaan niin, että siitä tulee tasaista. Levitä taikina vuokaan raparperiseoksen päälle.

Paista kakkua 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 45 minuuttia.

Kumoa jäähtynyt kakku tarjoilulautaselle. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Kirsikkapiirakka

Jos voisin, niin olisin innokas kirsikan, omenan, persikan, päärynän, luumun ja nektraniin ystävä. Noin niin kuin muutaman mainitakseni. Valitettavasti ärhäkkä koivuallergia estää kaikkien edellä mainittujen nauttimisen raakana.

Onneksi on olemassa kaikenlaiset piiraat ja leivonnaiset. Tämän aaah, niin herkullisen, mutta tosi makena kirsikkapiirakan reseptin nappasin Voisilmäpelistä.
Parasta piirakka oli mielestäni juuri uunista tulleena lämpimänä, kylmän vanilijajäätelön kera tarjottuna. Suosittelen, vaikka uskonkin, että kesällä ne marjat ovat parhaita juuri sellaisenaan.

Kirsikkapiirakka

Pohja:
6 dl vehnäjauhoa
1 rkl sokeria
3/4 tl suolaa
200 g voita
n. 5 rkl kylmää vettä (tai enemmän)

Täyte:
2 dl sokeria (tai enemmän, jos kirsikat ovat kovin happamia)
1 tl vaniljasokeria
ripaus suolaa
3 rkl maissitärkkelystä
1 litra kirsikoita (kivet poistettu)
3 tl sitruunamehua (vähemmän, jos kirsikat ovat happamia)
tilkka maitoa voiteluun

Ota voi hyvissä ajoin huoneenlämpöön. Leikkaa se pieniksi kuutioiksi. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja nypi niihin voikuutiot. Kun taikina on muruisaa, lisää vettä n. 5 rkl (tai enemmän) jotta pystyt muotoilemaan taikinan palloksi. Laita jääkaappiin vähintään puoleksi tunniksi.

Valmista täyte: sekoita sokerit, suola ja maissitärkkelys keskenään. Lisää joukkoon kirsikat ja sitruunamehu.

Jaa taikinapallo kahteen osaan. Kauli jauhotulla pinnalla siitä kaksi pyöreää levyä. Painele toinen levy halkaisijaltaan n. 22-24 cm. piirakkavuokaan ja leikkaa toinen levy suikaleiksi.

Kaada kirsikkatäyte pohjan päälle piirakkavuokaan ja asettele taikinasuikaleet ristikoksi päälle. Voitele tilkalla maitoa.

Paista ensin 15 min. 220-asteisessa uunissa keskitasolla. Vähennä tämän jälkeen lämpö 175 asteeseen ja paista, kunnes täyte kuplii ja kuori on muuttunut kauniin ruskeaksi. Minulla tähän meni n. 40 minuuttia, mutta se riippuu melko paljon uunista. Täyte jää helposti löysäksi joten liian hätäinen ei kannata olla - jos kuori näyttää paistuvan liian nopeasti, laita päälle folioarkki.
Täyte saa vihjailevasti kuplia kuoren päälle.

Jäähdytä piiras ja tarjoile sellaisenaan tai vaniljajäätelön kera.

Kuka toi kinkun keskelle kesäpöytää?

Ah ja pah, se olin ma! (Seuraan vahingossa Nuoren naisen innovaatiivisten ja kulinaaristen vanhempien jalanjälkiä. He kun tarjoilivat Nuoren naisen lakkiaisissa kesällä 2002 perinteistä ja laajalti ihastusta herättänyttä kinkkua juhlavieraille.)

Minä toki nautin kinkkuni lihattomassa muodossa, joten teen sen seitanista. Tein tällä Chocochilin ohjeella kinkkua ensimmäisen kerran viime jouluna, jonka jälkeen olen huomannut paistavani paistia aina vähän väliä. Olen ilmeisesti harrastanut asiaa jossain määrin häpeillen, sillä en ole ennen tätä kinkusta kylillä huudellut.

Kinkku on nimittäin loistavaa leivänpäällistä riippumatta vuodenajasta. Eikä tässä kyseisessä versiossa niin kovasti joulukaan maistu, että kinkkua kannattaisi sen vuoksi karsastaa. Puolitoista viikkoa sitten tekemäni - ja yksin nauttimani - seitanpaisti vetelee vasta nyt viimeisiään. Kinkku on siis paitsi riittoisa ja maukas myös luultavasti huomattavasti ilmastoystävällisempi leivänpäällinen kuin juustokimpale.

Seitankinkku

4 dl gluteenijauhoja
1 dl kikhernejauhoja
1 dl soijajauhoja
1 rkl kasvisliemijauhetta
0,25 tl suolaa
0,5 tl garam masalaa
1 tl paprikajauhetta (tai savupaprikajauhetta)
0,25 tl jauhettua inkivääriä
1 tl valkosipulijauhetta tai -rouhetta

0,5 dl soijakastiketta
0,5 dl öljyä
2,5 dl vettä

Marinadi:
3 rkl öljyä
1 rkl soijakastiketta
1 rkl viinietikkaa
1 rkl tomaattipyrettä
0,5 dl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää öljy ja soijakastike veteen ja lisää seos jauhoihin. Sekoita ja vaivaa muutaman minuutin ajan. Muotoile paistiksi.

Sekoita marinadin aineet ja kaada paistin päälle. Anna paistin marinoitua vähintään pari tuntia, mielellään yön yli. Kääri marinoitunut paisti folioon ja paista 175-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia

Banaanileipä

Tulipa harvinaisen ankea kuva. Ehkä voisimme keksiä uuden sananlaskun: Mitä ankeampi kuva, sitä maukkaampi leipä. Sillä sitä, jos jotakin, tämä oli.
En kyllä välttämättä kutsuisi leiväksi, sillä sen verran makea se kuitenkin oli. Mutta en myöskään sanoisi sitä kakuksi. Tai ehkä säälistä, kuivakakku. Itse olen kuitenkin niin makeanperso, että kakku-termi vaatisi omaan makuun hiukan enemmän sokeria.
Joka tapauksessa, tämä syntyi New Yorkista ostetun keittokirjan avulla, josta piti löytää banaaniohje, kun kaksi kaveria meinasi nahistua hengiltä keittiössä.

Banaanileipä

200 g jauhoja
2 1/4 tl. leivinjauhetta
½ tl suolaa
3/4 tl kanelia
4 rkl vehnäalkioita
75 g keiju deli luonnonjogurttia (tai voita)
115 g sokeria
3/4 tl. sitruunamehua
2 banaania (alk.per.ohjeen mukaan 3)
2 munaa

Sekoita jauhot, leivinjauhe, suola sekä vehnänalkiot keskenään. Vatkaa sokeri ja keiju kuohkeaksi. (Jos käytät voita, anna sen lämmitä huoneenlämpöiseksi.) Lisää joukkoon muussatut banaanit sekä munat. Sekoita.
Lisää kuivat aineet pikkuhiljaa ja kaada voideltuun leipävuokaan ja paista 180-asteessa 50-60 minuuttia.