perjantaina, syyskuuta 11, 2009

Atlantin takaa saariston makuun

Hey there. Minä kotiuduin juuri äskettäin reilut kaksi viikkoa kestäneeltä Pohjois-Amerikan rundiltani, mikä selittää hiljaisen eloni blogirintamalla. Valitettavasti matkalla maistelluista ruoista ei tullut napsittua mielikuvia kummempaa, joten en viitsi alkaa niistä sen enempää jaaritella. Sain kuitenkin maailmalta muutamia vinkkejä kotikeittiöön kokeiltavaksi, joten kenties matkamuisteluissa seuraa vielä jatkoa...

Jälleen kerran kotiin palattuamme minun teki ensimmäisenä mieli kotimaista leipää. Mieluusti jotain tummaa ja rouheaa. Koskapa matkalla käyttämättömät kokkailukäteni jo syyhysivät ruoantekoon, päätin kokeilla kauan himoitsemaani saaristolaisleipää. Internetin pikaetsintä paljasti, ettei leivän reseptissä ole kovinkaan paljon vaihtelunvaraa. Näin ollen päätin tukeutua suomalaisen ruokablogosfäärin peruskallioon, Pastanjauhajiin.

Pastanjauhajien ohjeeseen verrattuna minä tein leivät hieman pienemmillä hiiva- ja jauhomäärillä. Suolan määräkin olisi voinut olla vähäisempi. Täytin taikinalla kahden ja yhden litran leipävuokani ja lopusta (noin neljäsosasta taikinaa) muotoilin uunipannulle pienen limpun. Äitikin tykkäsi, mikä on merkki onnistuneesta lopputuloksesta.


Saaristolaisleipä

1 l piimää
2 ps kuivahiivaa
3 dl siirappia
3 dl kaljamaltaita
3 dl vehnäleseitä
3 dl ruisjauhoja
1 rkl suolaa
n. 10 dl vehnäjauhoja

voiteluun siirappivettä (2 osaa vettä + 1 osa siirappia)

Sekoita lämpimään piimään hiiva. Kun se on liuennut, sekoita joukkoon muut ainekset. Nostata taikinaa pari tuntia.

Taikina ei kaipaa vaivaamista, vaan sen voi vain kaapia vuokiin tai muotoilla leiviksi. Vuoissa leivistä tulee huomattavasti mehevämpiä, sillä limppuna tulos on matalahko. Kahden litran leipävuoat ovat parhaimpia (taikina täyttää kaksi sellaista).

Paista leipiä uunin alaosassa 175 asteessa noin kaksi tuntia. Paistamisen puolivälissä voit halutessasi valella leipiä siirappivedellä.

Pastanjauhajat kehottaa laittamaan jäähtyneet leivät pariksi päiväksi jääkaappiin, sillä uunituoreena ne eivät kuulemma ole parhaimmillaan. Minä pakastin osan, maistoin heti limppua ja laitoin loput jääkaappiin. Leipä oli paistolämpimänäkin suussasulavaa, joten odotan sen päivettymistä innolla...

2 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onpa hienon näköiset saaristolaisleivät! Tein viime vuonna ja omani jäivät hieman littanoiksi,en tiedä mikä meni mönkään,tosin maku oli loistava.

Kaveri kirjoitti...

Oi kiitos! Mutta makuhan se noissa on tärkein. Paistoitko leipäsi vuoissa? Minullakin limppu jäi nimittäin hieman littanaksi, mutta vuoissa leivät paistuvat juuri oikean näköisiksi. Mietin, että seuraavalla kerralla ne voisi myös nostattaa vuoissa, jolloin leivistä tulisi kenties vieläkin muhkeammat...