Soijaisia blinejä

Sain muutama viikko sitten ihka ensimmäisen blogin kautta tehdyn ruokalähetyksen. Keskustelua aiheuttaneet yhteydenotot elintarvikefirmoilta eivät ole Vegemisten joka päiväistä leipää, joten vinhalta ja jännältä koko juttu tuntui.
Paketti tuli siis Alprolta ja se sisälsi soijamaitoa, -kermaa, -juomia ja -vanukkaita. Tuotteita kokeiltiin monenlaisiin eri ruokiin, ja toki osa nautittiin sellaisenaan.
Näihin blineihin laitoimme tavallisen maidon sijasta soijamaitoa ja oikein hyvältä maistui. Maito sopi mainiosti myös kahviin, vaikka normaalisti ne vähäiset kahvini jotka nautin, nautin mustana. Soijamaito maistui kahvissa hiukan pähkinäiselle, sillä maito oli kevyesti vanilijalla maustettu.

Mietin kovasti missä tilanteissa ostaisin esimerkiksi soijamaitoa tai -kermaa. Minä kun kuitenkin syön elukoista peräisin olevia vastaavia aineksia. Mieleeni pulpahti heti yksi esimerkki: kesä ja matka mökille. Tuotteet kun ovat iskukuumennettuja, joten niiden kylmäketjun katkeamisesta ei tarvitse huolehtia. Toki vastaavia maitotuotteitakin löytyy, mutta mielestäni ne mitä olen kokeillut, ovat myös hyla-tuotteita, ja jotenkin ikävästi makeita. Tietenkin jos saisin esim. vegaani-vieraita, nämä olisivat ehdottomasti osana aterian valmistamista.

Paketissa mukana olleita vanilijajuomia yritin jopa eilen ostaa Oulun Stockmannilta, mutten löytänyt niitä sieltä. Ne olivat nimittäin hurjan hyviä, ja sellainen olisi toiminut erinomaisena välipalana.

Blinien kanssa nautimme merilevämätiä, valkosipulinkynsiä, suolakurkkua, punajuurta, smetanaa, sienisalaattia ja sipulisilppua.

Blinit

3 dl bulgarianjugurttia
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 dl kuumaa (soija)maitoa
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi. Liota siihen hiiva ja sekoita joukkoon jauhot ja sokeri. Anna kohota huoneenlämmössä ainakin kaksi tuntia.
Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kuuma maito, voisula, keltuainen, suola ja kovaksi vaahdotettu valkuainen.
Paista kuumalla pannulla blinejä. Omamme pidimme 80-asteisessa uunissa lämpimänä, kunnes koko taikina oli paistettu.

Kummalinen pötkylä

Tämmöisiäkin voi olla olemassa. Tämmöisiä mystisiä pötkylöitä, jotka voivat painaa Tyypin sanojen mukaan "ainakin viis kiloa". Tämä oli aika epäonninen kokeilu, sillä minulta loppuivat gluteiinijauhot kesken, joten seitanista tuli hiukan liian reikäistä.

Sinänsä tämä tuntuu mukavalta tarjottavalta, ja olipa se ihan hyvääkin. Seitan vaan saisi olla ehkä hiukan liian voimakkaammin maustettua. Ensi kerralla aionkin kokeilla reseptiä niin, että teen seitanin jo edellisenä päivänä ja annan sen marinoitua yön yli. Ohjeen voi myös hyvillä mielin ainakin puolittaa. Tämä oli nimittäin valtava.

Täytetty seitanpaisti

vajaa 6 dl kasvislientä

3 rkl soijakastiketta

1/4 tl cayenne pippuria

½ tl valkosipulijauhetta

n. 7 dl gluteiinijauhoja

2 rkl. öljyä

115 g kuivattuja aprikooseja

1 pieni lanttu

1 sipuli

Paistinaru

Keittoliemi

7 dl kasvislientä

3,5 dl punaviiniä

4 rkl. soijakastiketta

1 pilkottu porkkana

2 pilkottuavarsisellerin pätkää

1 tl mustapippureita

½ tl. timjamia

5 pienennettyä valkosipulinkynttä

Kastike

2 rkl. maizenaa

Sekoita kasvisliemi, soijakastike ja mausteet kulhossa. Lisää joukkoon n. 6 dl gluteiinijauhoja. Sekoita keskenään. Vaivaa joukkoon loput gluteiinijauhot. (Tässä kannattaa olla tarkka, että massasta tulee tarpeeksi kiinteää. Omastani tuli liian löysää ja jauhot loppuivat kesken.)

Kauli/taputtele käsin massasta reilun sentin paksuinen litteä levy. Paista lättyä kuumalla pannulla öljyssä molemmin puolin ruskeaksi (n. 15 minuuttia molemmilta puolilta)

Kuutio lanttu, sipuli ja kuivatut aprikoosit. Levitä ne lätylle ja kääri rullalle. Sido paistinarulla tiukasti useista kohdista. Laita pötkylä suureen kattilaan loppujen ainesten kanssa. Keitä kevysti kiehuvassa vedessä noin 45 minuuttia, välillä käännellen. Nosta paisti pois liemestä ja poista narut. Alkuperäisen ohjeen mukaan pötkylä olisi nyt valmis tarjottavaksi, mutta itse käytin sitä vielä uunissa hakemassa pintaan rapeutta.

Siivilöi hötöt pois keitinvedestä ja ota sitä tarvitsemasi määrä talteen kastiketta varten. Suurusta keitinliemi maizenan avulla kastikkeeksi ja tarjoile paistin kanssa.

Tervetuliaislaatikko

Sain innoituksen tähän ruokaan Pippurimylly-blogin papu-perunasoselaatikosta. En ollut muistanutkaan koko perunasoselaatikon olemassaoloa! Mutta muistin sen olevan hyvää. Näin ollen tuunasin reseptistä soijarouheisen version. Toivotin laatikolla komean kanssaeläjäni alkuviikosta tervetulleeksi kotiin kuukauden ulkomaanreissun jälkeen. Kylläpä maistui. Ja teki minullekin hyvää saada mies kotiin. (Hänen poissaolonsa selittää myös minun hiljaisuuteni täällä, sillä hän otti kameran tietokoneeseen yhdistävät piuhat mukaansa matkoille.)


Perunasoselaatikko soijarouheella

1 kg jauhoisia perunoita
1-2 dl maitoa
suolaa
muskottipähkinää
margariinia tai voita

2 dl soijarouhetta + 2 dl vettä + loraus soijakastiketta
1 purjo
1-2 sipulia
1 dl tomaattipyrettä
mausteita (esim. cayennepippuria, paprikaa, chiliä, basilikaa)
(vettä)

Laita soijarouhe likoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen. Kuori perunat ja paloittele ne. Keitä perunat pehmeiksi eli noin vartin verran. Kaada keitinvesi pois ja muussaa perunat. Lisää maitoa, suolaa ja muskottipähkinää. Sekoita soseeksi ja mausta margariinilla tai voilla.

Kuori sipulit ja huuhtele purjo. Silppua vihannekset. Kuullota niitä kasarissa ja lisää lionnut soijarouhe. Lisää tomaattipyre ja mausteet. Anna kastikkeen hautua hetken ja lisää tarvittaessa hieman vettä.

Nostele voideltuun vuokaan puolet perunasoseesta. Lisää soijarouhekastike keskelle ja tasoittele päälle loput muusista. Ripottele halutessasi korppujauhoja laatikon pinnalle. Paista laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Tomaattinen marokkolaiskeitto

Aivan fantastinen marokkolainen keitto.
Bongasin tämän ohjeen Vegetarian Times -keittokirjasta, jonka sain äidiltäni n. 10 vuotta sitten. Kirjasta on tullut myyntiin netin mukaan päivitetty versio vuonna 2005. Alkuperäinen kirja on painettu vuonna 1995.

Aikaisemminkin kirja on näyttänyt kyntensä esimerkiksi muuallekin levinneen linssimurekkeen avulla. Nyt kokeiluun päätyi tuhti ja tomaattinen marokkolainen keitto. Ja voin kertoa, että tästä tuli samantien yksi vakkariruuista omaan köökiin.

Tomaattinen marokkolaiskeitto

1 sipuli
½ tl. korianteria
1 tl. kuminaa
1 tl. kurkumaa
1 paprika
2,6 dl kikherneitä
1 tlk. tölkkitomaatteja
1 l. vettä
1,5 kasvisliemikuutiota
rouhaus mustapippuria
100 g. seitania
1 kesäkurpitsa
80 g. spagettia

Silppua sipuli, kesäkurpitsa ja paprika. Kuumena muutama ruokalusikallinen öljyä kattilassa ja lisää sinne sipulisilppu, korianteri, kurkuma ja kumina. Kuulota muutaman minuutin ajan. Lisää sen jälkeen tölkitetyt tomaatit, paprika, vesi, kasvisliemikuutiot ja kikherneet. Rouhauta päälle mustapippuria. Anna kiehua hiljalleen ilman kantta 30 minuuttia.

Lisää pieniksi pätkityt spagetit, seitan ja kesäkurpitsa. Keitä spagetti kypsäksi, n. 10 minuuttia. Nauti kylmänä talvi-iltana ja ihastele mahtavaa makua!

Matkalla

Heipparallaa ja hyvää uutta vuotta!
Tahollani on ollut hiljaista, joten kai hyviä vuosia voi toivottaa vielä näin reilusti uuden vuosikymmenen puolella.
Keittiössäni ei ole viime aikoina tapahtunut mitään, sillä työpäivän jälkeen singahdan suoraan teatteritreeneihin.
Kun taiteen palo lopulta loppuu, on kello jo sen verran paljon, että kokkaamiset ovat jääneet seuraavan päivän eväiden (yleensä seikeiton) kyhäämiseen. Niissä ei paljon postaamista ole.
Mutta jahka esityskausi pyörähtää käyntiin, vapautuu kokkaamisellekin aikaa.

Tässä kuitenkin pieni matkapostaus Lontoosta, jonne syöksähdin heti joulun jälkeen. Kaupunki oli ennestään tuttu, mutta nyt sillä erotuksella, että ikää oli istua pubeissa, joten se puoli tuli tutuksi.
Pubiruokaa tuli kokeiltua muutamaan otteeseen. Kokemukset kulkivat laidasta laitaan. Ensimmäiset fish and chipsit olivat pettymys: kala oli mautonta ja ranskalaiset lötköjä. Sen sijaan lähipubissa nautitut katkaravut sekä hummus ja pitaleipä olivat loistavat.

Ensimmäisenä iltana eksyimme eritrealaiseen ravintolaan Mosobiin, jonka ruoka oli taivaallista. Me kasvissyöjät tilasimme kolmea erillaista soossia, jotka tarjoiltiin eritrealaiseen tyyliin taginin näköisessä astiassa suomalaista lättyä muistuttavalta, no, lätyltä. Väliin oli yhdestä lätystä tehty rulla, jonka toisella puolella oli lihansyöjien soossi.
Pöytään tuotiin näitä lättyrullia enemmän ja niistä revityillä paloilla soossia kasattiin suupaloiksi. Kasvissoosseista varsinkin Hamli oli taivaallista. Se oli kaalista, valkosipulista ja chilistä tehtyä kastiketta. Paikka oli myös tunnelmaltaa ihana, puhumattakaan henkilökunnasta, joka oli sydämellinen ja hauska. Suosittelen!

Erona täysi-ikäisyyden lisäksi edelliseen Lontoon reissuuni oli kaupungin hintataso. Punnan kurssihan on tällä hetkellä niin huono, että kaikki tuntui edulliselta. Mosobissakin syömämme 4-hengen ateria, pullo punaviiniä ja neljä olutta maksoi 52 puntaa. Siis n. 62 euroa. Muutenkin syöminen ja juominen oli edullisempaa kuin Suomessa. Tuntui aivan riistolta, kun palatessamme pyörimme Helsingissä ja meinasimme mennä Picniciin syömään. 6-7 euroa patongista, kun samalla hinalla sai Lontoossa kaksi.

Vaikka monen moisessa ravintolassa ehdittiin piipahtamaan, jäi muutama suunniteltukin ravintola käymättä.
Kiinalainen kasvisravintola Peking Palace, jossa päivittäin tarjolla suuri kasvisruokapuffet ja iltaisin lista täynnä kasvisvaihtoehtoja.
Mildred's, jota moni oli kehunut ja joka nettisivujen perusteella näytti kiinnostavalta.
Red Veg, jonka ovelle jo pääsimme, mutta joka oli kiinni koska talo oli remontissa.
WagaMama, jota useat hehkuttivat ja jonka ruokalista näytti taivaalliselta, mutta jotka olivat joko jo kiinni kun pyrimme niihin, tai sitten liian täynnä.

Yksi onnistuneimmista paikoista oli kuitenkin luomuravintola Le Pain Quotidien, jossa annokset olivat maukkaita ja kauniita. Ravintola oli sisustettu hillitysti ja sympaattisesti. Luomu valkoviinikin oli hyvää, punaviininjuojat moittivat omaansa mehumaisuudesta. Olikohan syynä vähäinen sulffiittien määrä? Tiedä sitä, mutta kehumisen arvoinen paikka se ehdottomasti oli.

Suurin osa kuvista onkin juuri tuolta ravintolasta.

Toisin kuin me muut, Tyyppi joi olutta. Hyvää kuulema oli.

Maailman hulluin asia Bounty-juoma. Tyyppi osti tämän viimeisenä päivänä. Maistoin, ja se ei ollut ihan niin sulan suklaapatukan makuinen kuin pelkäsin, mutta aika ällö silti.

Isolle iso, ja pienelle pieni. Nämä pintit maksoivat yhteensä 2,80. Isossa oli Samuel Smith -panimon Old Brewery Bitteriä ja puolikkaassa Sovereign Bitteriä. Molemmat olivat erittäin hyviä. Saman panimon siideri sai ystävältäni runsaasti kehuja. Harmikseni en voi omena-allergian vuoksi maistaa siidereitä, mutta luotan hänen arvostelukykyynsä.

Jos joku on nyt matkalla Lontooseen täältä löytyvät pubit, jotka myyvät tuon pienen panimon maistuvia tuotteita.

Suu happamaksi!

Nappasin tämän maukkaan ja mehevän hapankaalipiirakkaohjeen Ruokatiedon sivuilta. Kyseessä ei ole perinteinen sisäänleivottu piiras vaan punajuurella ryyditetty avonainen versio. Tarjoilin piirakkaa yökylässä käyneelle ihanalle serkkutytölleni ja tämän kaverille.

Tätäkin ohjetta voi soveltaa jämien hyötykäyttöön. Piirakkapohjaan voi käyttää nimittäin ylijäänyttä perunamuusia.

Punajuuri-hapankaalipiirakka

Pohja:
50 g margariinia
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl kylmää perunasosetta

Täyte:
300-500 g raakoja punajuuria
1 sipuli
öljyä
300-500 g hapankaalta
2 dl (soija- tai kaura)kermaa
2 luomumunaa
suolaa
pippuria
tuoretta tai kuivattua timjamia (tai persiljaa)

Nypi margariini jauhoihin. Lisää perunasose ja sekoita taikinaksi. Nosta jääkaappiin vetäytymään.

Kuori ja raasta punajuuret. Kuori ja silppua sipuli. Kuullota punajuuriraastetta ja sipulisilppua öljytyllä pannulla hetki. Lisää hapankaali ja anna seoksen hautua miedolla lämmöllä 10 minuuttia. Sekoita kerma, munat ja mausteet. Yhdistä kermaseos jäähtyneeseen täytteeseen.

Voitele piirakkavuoka ja painele taikina sen pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa 175-asteisessa uunissa viitisen minuuttia. Levitä täyte pohjalle ja jatka paistamista vielä 40 minuuttia. Tarjoa raikkaan salaatin kera.

Makeaa uutta vuotta!

Tein tämän toffeen pari vuotta sitten kokeilemaani ohjetta mukaillen. Tiedä sitten, johtuiko käyttämästäni fariinisokerista vaiko liian vähäisestä keittoajasta, mutta lopputulos ei ollut edelliskerran kaltainen. Olomuoto muistutti enempi pehmeää nougaata kuin jähmeää fudgea. Koska tuplasin alkuperäisen ohjeen määrät, olisi sokeria kuulunut lisätä kilon verran. Moinen määrä kauhistutti minua, joten laitoin vain vajaan kilon. Ja siltikin namuista tuli makeaa kuin mistä!

Mustikkatoffee

2 dl kermaa
3 dl maitoa
700 g -1 kg sokeria
150 g voita
2 tl vaniljasokeria
1 dl mantelirouhetta
1 dl kuivattuja mustikoita

Kuumenna kerma, maito ja sokeri kattilassa koko ajan hämmentäen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää voi ja keitä seos tasaiseksi. Anna seoksen kiehua hiljalleen vaaleanruskeaksi (aikaa kuluu 40 min -1 h). Testaa toffeen valmistumista pudottamalla massasta pieni tippa kylmään veteen. Jos tippa kovettuu palloksi, toffee on valmista.

Ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon vaniljasokeri, mantelirouhe ja kuivatut mustikat. Lusikoi hieman jäähtynyt massa pieniin namuvuokiin tai leikkaa kunnolla jähmettynyt toffee paloiksi. Säilytä tiiviissä lasipurkissa. Sopii esimerkiksi lahjaksi tai kaverin ilahduttamiseen.

Kastikkeen uudet vaatteet

Mielestäni on synti heittää ruokaa roskiin. Siksi meidän huushollissa ruokien jämät tulee aina jatkojalostettua uusiksi aterioiksi. Pastanjauhajat on näyttänyt jälleen kerran hienoa esimerkkiä, kuinka jouluruoista saa pyhien jälkeen loihdittua ripauksella mielikuvitusta hyvää arkiruokaa. Luiden loppuun kaluamisella säästää kasvissyöjäkin pitkän pennin.

Tämä resepeti on jämien hyödyntämisessä kesyimmästä päästä, mutta varteenotettava ja helppo sellainen. Tein nimittäin taannoisten pannupizzojen ylijääneestä tomaattikastikkeesta oikein maukkaan ja kermaisen kastikkeen kikhernepyöryköiden ryydittäjäksi. Toki tomaattikastike olisi kelvannut pyöryköille sellaisenaankin, mutta tuorejuustolla siitä sai hieman tuhdimpaa. Tuorejuuston sijaan kastiketta voi tuhtiuttaa aivan hyvin lorauksella kermaa tai vaikkapa palalla sinihomejuustoa.


Kikhernepyörykät

5 dl keitettyjä kikherneitä
1,5 dl spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja) + 1,25 dl kiehuvaa vettä
1 dl grahamjauhoja
tuoretta tai kuivattua persiljaa
1 tl kuminaa
1 tl kuivattua korianteria tai inkivääriä
suolaa
cayennepippuria
2 hienonnettua valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua

Kastike:
2 dl tomaattikastiketta
100 g tuorejuustoa

Kaada jauhojen päälle kiehuva vesi ja anna seoksen turvota 5 minuuttia. Soseuta sillä välin kypsät kikherneet. Lisää grahamjauhot, mausteet ja lopuksi turvonnut jauhoseos. Anna taikinan levätä viitisen minuuttia. Pyörittele palloiksi ja paista runsaassa öljyssä ruskeiksi.

Tee pyöryköille kastike esimerkiksi tomaattikastikkeen jämistä ja tuorejuustosta. Lämmitä kastikeainekset pienessä kattilassa ja sekoita tasaiseksi. Lisää kastike valmiiden pyöryköiden joukkoon. Nauti perunamuusin kanssa.

Ihanan hillokkeista joulua

Hih, tässä joulunalusyönä kirjoittaessani selasin myös blogeja. Kävin Pastanjauhajille, jotka hih, olivat myös tehneet punasipulihilloketta!

Niin minäkin.

Jo vuosia sitten törmäsin toimittaja Olli Ihanmäen punasipulihillokkeen ohjeeseen, ja olen sitä siitä saakka jouluisin syönyt.

Ja se on hyvää! Ja helppoa.

Maku lehdestä löysin viikunasalmiakkihillon, joka sopii erinomaisesti juustojen kanssa. Tätä on lähtenyt lahjapusseissa lähipiirille.

Ohjeet kuvien perässä (jotka näyttävät kyllä ihan identtisiltä).

Punasipulihilloke

5-6 (500 g) punasipulia

3 dl punaviiniä

10 neilikkaa

1 kanelitanko

2 dl hillosokeria

1/2 sitruunan mehu

1. Kuori ja paloittele punasipulit hienoksi silpuksi. Mitä hienompi silppu, sen tasaisempi lopputulos.

2. Kietaise neilikat sideharsoon, tai vakkapa kahvinsuodatinpussiin ja solmi käärö tiukasti kiinni.

3. Kiehauta punaviini, kanelitanko ja neilikat.

Lisää sipulisilppu. Keitä kymmenkunta minuuttia, kunnes silppu pehmenee. Poista maustekäärö ja kanelitanko kattilasta.

4. Lisää hillosokeri ja keitä vielä 15 minuuttia. Mausta hilloke sitruunamehulla. Sekoita.

5. Kaada hilloke lasipurkkiin ja sulje kansi.

Hilloke jähmettyy jäähtyessään.

Viikunasalmiakkihillo

pieniä lasipurkkia

2 ps (à 200 g) kuivattuja pehmeitä viikunoita (esim. Pirkka)

5 dl vettä

2 rs (à 15 g) apteekin salmiakkia

4 dl hillosokeria

Poista viikunoista kanta, halkaise ne ja kumoa kattilaan. Lisää vesi ja keitä noin 10 minuuttia. Soseuta keitos tehosekoittimessa tasaiseksi massaksi. Hienonna salmiakit ja liuota ne pieneen tilkkaan kiehuvaa vettä.

Lisää salmiakkiliuos viikunasoseen joukkoon, sekoita tasaiseksi ja anna kiehahtaa. Jos hillonalku on liian paksua lisää joukkoon vettä. Massan tulee olla löysähköä, mutta ei vetistä. Lisää lopuksi hillosokeri ja kiehauta vielä kerran. Lusikoi kuumana kauniisiin purkkeihin, sulje ja anna jäähtyä. Säilytä kylmässä.

Oikein ihanaa joulua kaikille kaikkialla!

Mafiaperheen matkassa

Komea kanssaeläjäni ehdotti tässä eräänä kauniina perjantai-iltana pannupizzan tekoa. Mikä sopikaan paremmin Sopranos-maratonimme ryydittäjäksi! Teimme pizzat piirakkavuokaan, mikä oli melkoisen hyvä idea. Näin pizzoille tuli tarpeeksi muhkeat reunatkin - jos siis niistä nyt sattuu tykkäämään.

Pannupizza (2 kpl)

3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
1 tl suolaa
1 tl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 dl ruisjauhoja
0,5 dl öljyä

tomaattimurskaa tai omatekoista tomaattikastiketta
salottisipuleita
tomaatteja
mozzarellaa
rucolaa

Liuota kuivahiiva lämpimään veteen. Lisää mausteet ja alusta jauhot vähitellen joukkoon. Lisää lopuksi öljy ja jätä taikina kohoamaan.

Jaa kohonnut taikina kahteen osaan ja painele taikinat voideltuihin piirakkavuokiin (tai käytä sitä yhtä vuokaa peräjälkeen, kuten me teimme). Levitä päälle tomaattikastiketta, silputtua sipulia, tomaattiviipaleita ja mozzarellaa. Paista 250-asteisen uunin keskitasolla 12-15 minuuttia. Koristele kuuma pizza rucolalla.

Tekosyy lanttukuutioille

Iih! Lanttu on uusi juuresihastukseni. Ei syytä huoleen, punajuurella on edelleen paikka sydämessäni, mutta rakkauteni juureksiin näyttää koskevan kaikenkokoisia, -sukuisia ja -muotoisia yksilöitä. Aavistuksen makeat lanttukuutiot ovat tuoksuneet keittiössämme (ja koko kaksiossamme) jo muutamana pimeänä talvi-iltana. Ehkä näitä voisi tarjota joulupöydässäkin sen iänikuisen lanttulaatikon sijaan?

Eräänä iltana tein lisukkeeksi leimattujen lanttukuutioiden tekosyyksi (tai pääruoaksi, ihan miten sen nyt haluaa ottaa) papuisia perunaröstejä. Kokeilemisen arvoisia nekin.


Lanttukuutiot

1 iso lanttu
öljyä
pippuria
suolaa
2 rkl siirappia

Kuori lanttu ja leikkaa pieniksi kuutioiksi. Kuumenna rasva kattilan pohjalla ja lisää lanttukuutiot ruskistumaan. Paista miedolla lämmöllä viitisen minuuuttia. Lisää pippuria, suolaa ja siirappia. Anna hautua kannen alla pehmeiksi (10-15 min). Nauti vaikkapa peruna-papuröstien kera.


Peruna-papuröstit

2 jauhoista perunaa
1 sipuli
3-4 dl kidneypapuja
valkopippuria
suolaa
öljyä

Kuori ja raasta perunat ja sipuli. Soseuta kypsät pavut sauvasekoittimella. Papusose kannattaa jättää karkeaksi, jotta suutuntuma säilyy. Lisää peruna-sipuliraasteeseen papusose ja mausteet. Sekoita käsin. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla molemmin puolin runsaassa öljyssä.

Soijakäristys

Jostain syystä mieleni ryhtyi tekemään poronkäristystä tässä päivänä muutamana. Tai siis käristystä vailla poroa. Esimerkiksi soijasuikalekäristystä. Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä tuumasta toimeen.

Ja miten kävi? Hyvin kävi. Käristys oli hyvää!
Sen kanssa syötiin puikulaperunoista tehtyä muussia ja pakasteesta suletetuista puolukoista survottua survosta.

Soijakäristys

1 annos kasvispekonia
3 dl. kuivia soijasuikaleita
suolaa
pippuria
öljyä
oivariinia
2 dl. olutta

Valmista kasvispekoni. Keitä soijasuikaleita 1,5 litrassa vettä, johon olet lisännyt kasvisliemikuution n. 10 minuuttia. Valuta suikaleet.
Kuumenna pannulla 2 rkl. oivariinia ja loraus öljyä. Ruskista kasvispekonia siinä. Siirrä pekoni syjään (voit valuttaa sen talouspaperin päällä jos haluat).
Ruskista soijasuikaleita pannulla. Kaada päälle olut. Anna hautua n. 30 minuuttia.
Lisää lopuksi kasvispekoni ja anna maustua vielä muutaman minuutin ajan.
Keitä kaveriksi muussia tai kokonaisia perunoita, mutta joka tapauksessa puikuloita.

Joulun ruokalahjaideoita

Tämänkertainen postaus toimii linkkinä. Sen takaa löytyy tämän päivän Kalevassa ollut juttuni, jossa oli erinäisiä ruokalahjaideoita joululle.
Viime sunnuntai kuluikin niitä näpertäessä.

Siellä on meksikolaista kuumaa kaakaojuomaa, koristeltuja pipareita, raakasuklaata, hunajapaahdettuja pähkinöitä ja kuivattuja omenarenkaita.
Enjoy!

Muutoksia pirtissä

Älkää ihmetelkö, kokeilen hieman uusia ulkoasuja.
Kommentoida saa. Ei ole pakko.

Miittiset vuohenjuustonyytit

Pikkujoulumiittimme on raportoitu jo moneen otteeseen. Siitä huolimatta tässä tulee oma osuuteni. Vein miittiin linssimureketta (joka tosin jäi ällön haaleaksi epäonnisen lämmitykseni jälkeen) ja vuohenjuustopinaattinyytteejä.

Nyyttien ohje on amerikkalaisesta food network -lehdestä, jota tilaan. Alkuperäisen ohjeen mukaan nyytit tehdään filotaikinaan, mutta koska minun pinnani on lyhyempi kuin Tom Cruise ja filotaikina vaatii kärsivällisyyttä, tein nyytit lehtitaikinaan.
Ja koska miittipäivänä minulla oli monen monituista muutakin menoa, käytin ankeasti pakkasesta valmiita taikinalevyjä.

Mielestäni nyytit olivat aivan hyviä, mutta vuohenjuusto, jota näihin meni vajaat 100 grammaa olisi voinut maistua enemmän. Oikeastaan se ei maistunut niissä mielestäni yhtään.
Mutta sama se, hyviä ne olivat ja voisin kuvitella tekeväni näitä joskus johonkin illanviettoon. Tosin ehkä ennemmin siihen filotaikinaan ja suuremmalla määrällä vuohenjuustoa.

Vuohenjuustopinaattinyytit

24 kappaletta

3 rkl voita
1 pkt. (8 levyä) lehtitaikinalevyjä tai 3 arkkia filotaikinaa
2 rkl parmesaania
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 tl vehnäjauhoja
0,6 dl. maitoa
muskottia
suolaa
mustapippuria
85 g. vuohenjuustoa
sitruunamehua
1 rkl. valkoviinietikkaa
2 munaa
285 g. pakastepinaattia sulatettuna

Sulata pinaatti. Ota taikinalevyt huoneenlämpöön sulamaan. Kuori ja pilko sipuli ja valkosipuli. Sulata pannulla 3 ruokalusikallista voita. Kuulota sipuleita voissa. Ripottele sekaan jauhot ja lisää maito. Paista kunnes seos on sileää, noin minuutin ajan.
Lisää ripaus muskottia, suolaa ja mustapippuria.

Ripottele joukkoon vuohenjusto, muutama tipallinen sitruunamehua ja viinietikka. Sekoittele niin kauan, että juusto sulaa.
Siirrä pannu syrjään hellalta ja sekoita joukkoon valkuaisista erotellut keltuaiset ja sulatettu pinaatti.

Vatkaa valkuaiset kovaksi ja kääntele pinaattijuustoseoksen joukkoon.

Jaa taikinalevyt kolmeen osaan ja kaulitse levyjä sen verran, että yksi levynpalanen täyttää muffinssipellistä muffinssikolon. Laita jokaisen levyllisen päälle muutama ruokalusikallinen seosta.
Ripottele päälle parmesaaniraastetta.
Paista 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Miittimakeaa

Peruspöperölän Virpin masinoima ja emännöimä pikkujouluhenkinen ruokablogimiitti männäviikonloppuna oli sanalla sanoen herkullinen. Kaikki nälkäiset osallistujat saivat vatsansa täyteen ja kurkun kostukkeeksi myös muutaman kihahtavan mansikkamargaritan. Hyvää oli, hemmetti soikoon! Tapaamisesta lisää tuolla ja täällä.

Minun tuomiseni painottuivat jälkiruokiin. Piparijäätelön tein Sorsanpaistajan ohjeella, jota muuntelin omiin tarkoituksiini sopivaksi. Peruspöperölän Virpi ja Pastanjauhajat olivat alkuperäisohjetta jo kokeilleet, joten en kehdannut mennä heille tutun appeen kanssa paikalle leveilemään. Pipariseksi muunnettuna jäätelö ajoi jopa pikkujoulun asiaa.

Huomattavasti hienompia kuvia tarjottavista löytyy Pastanjauhajilta, jotka olivat jälleen kerran hurmaavaa miittiseuraa! Emännän ja muiden läsnäolleiden ohella tietenkin. Nuori nainen toi paikalle suolaisempaa tarjottavaa, josta saamme kuulla myöhemmin lisää...


Piparijäätelö

1,5 dl vaahterasiirappia
3 dl kuohukermaa
2 tl kanelia
0,75 tl jauhettua inkivääriä
0,75 tl jauhettua neilikkaa
2 dl jääkaappiviileää maitotiivistettä
100 g murustettuja piparkakkuja

Vatkaa vaahterasiirappi, kerma ja mausteet keskenään. Vatkaa viileä maitotiiviste sakeaksi vaahdoksi erillisessä kulhossa. Lisää vaahterasiirappiseos maitovaahtoon ja sekoita tasaiseksi.

Pakasta seosta pakasterasiassa 1-2 tuntia tai kunnes se alkaa kovettua reunoista. Kumoa seos kulhoon ja sekoita haarukalla tasaiseksi. Sekoita murustetut piparit joukkoon ja laita jäätelö takaisin pakastimeen 2-3 tunniksi tai kunnes se kovettuu täysin. Jos säilytät jäätelöä pakastimessa pitkään, peitä astia kannella.

Bataatti-pähkinäpikkuleipien ohjeen nappasin Maku-lehden nettisivuilta. Hieman muunsin sitä, mutta en paljoa.


Bataatti-pähkinäpikkuleivät

125 g bataattia tai perunaa
2 dl sokeria
125 g mantelirouhetta
100 g (n. 3 dl) kookoshiutaleita
0,5 dl vehnäjauhoja
1 keltuainen
1 tl raastettua sitruunankuorta (tai -mehua)
0,5 tl vaniljasokeria
1 valkuainen
1-2 dl pähkinärouhetta

Kuori ja lohko bataatti tai peruna. Keitä juureslohkot kypsäksi. Kaada vesi pois ja survo juures muusiksi.

Lisää soseeseen sokeri, mantelirouhe, kookoshiutaleet, vehnäjauhot, keltuainen, raastettu sitruunankuori tai sitruunamehu ja vaniljasokeri. Sekoita taikina tasaiseksi.

Vatkaa valkuaisen rakenne rikki kulhossa. Mittaa pähkinärouhe toiseen kulhoon. Pyörittele taikinasta pieniä palloja. Kasta ne ensin valkuaisessa ja kierittele sitten pähkinärouheessa. Nosta pikkuleivät pellille ja paina litteiksi. (Tai älä. Alkuperäisessä ohjeessa pikkuleivät taidettiin jättää palloiksi.)

Paista pikkuleipiä 175 asteessa 15-20 minuuttia, kunnes ne ovat kullankeltaisia. Jäähdytä pikkuleivät ritilän päällä ja säilytä niitä kannellisessa rasiassa.

Pekonia sen olla pitää!

Tämä resepti on ollut tehtävälistallani jo kauan. Nimittäin ihanan Tofu For Twon vegepekoniohje, josta Chocochilin Elina taannoin Nuoren naisen postauksessa vinkkasikin (menipä linkittelyksi, huh).

Itse asiassa tein vegepekonista ruokaa komealle kanssaeläjälleni. Ei se kuulemma ihan oikean pekonin makuista ollut, mutta todella hyvää kuitenkin. Minun ainekseni olivat alkuperäisohjeeseen verrattuna hieman tavanomaisempia, mutta en antanut sen hidastaa kokkailuani. Joka muuten sujui hyvinkin nopeasti.



Kasvispekoni

2 dl soijahiutaleita
2,5 rkl soijakastiketta
1 tl viinietikkaa
2 tl tummaa siirappia
1,5 tl nestesavua
öljyä paistamiseen

Sekoita soijakastike, viinietikka, siirappi ja nestesavu keskenään. Kaada soijahiutaleet joukkoon ja pyörittele niitä, kunnes mausteliemi on imeytynyt hiutaleisiin. Paista hiutaleet runsaassa öljyssä kauniin ruskeiksi. Voit kuivattaa ruskistuneet hiutaleet talouspaperin päällä, jos ne tuntuvat kovinkin rasvaisilta.

Spaghetti carbonara

spagettia
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
öljyä
0,5-1 dl soijakermaa
1 tl sitruunamehua
pippuria
(suolaa)
1,5 dl vegepekonia

Laita spagetti kiehumaan. Kuori ja silppua sipuli ja valkosipulinkynnet. Paista sipulisilppua öljyssä. Lisää kerma ja kiehauta seos.

Nosta pannu liedeltä ja mausta kastike sitruunamehulla ja pippurilla. Minä en lisännyt suolaa, vaikka ohjeessa niin neuvottiin. Soijahiutaleissa oli sen verran soijakastiketta, etten kokenut lisäsuolaa tarpeelliseksi.

Nosta pannu levyltä ja lisää viimeisenä pekoniksi paistetut soijahiutaleet kastikkeeseen. Sekoita kastike kypsän spagetin joukkoon ja nauti heti.

Elokuvissa tavattua

Kävin äitini kanssa katsomassa ihastuttavan Julie & Julia -elokuvan. Vaikka olen näin jälkeenpäin kuullut moitteita siitä, että elokuvassa on liian vähän ruokaa, en suostu hyväksymään pahoja sanoja tuosta söötistä ja hauskasta elokuvasta. Minä tykkäsin!

Elokuvasta inspiroituneena kävin hakemassa vanhemmiltani lainaan Ranskalaisen keittiön salaisuudet vuodelta 1971. Kyseessä taisi olla suomennetun version kahdeksas painos. Isäni on vannonut kirjan nimeen niin kauan kuin muistan.
Opuksen suosiosta kertoi myös reseptien vierestä löytyvät merkinnät. Uusivuosi -71, Ristijäiset -75. Sipulikeiton kohdalla oli merkinta x 30. Sitä onkin valmistettu (ainakin) kahden sisarukseni häihin, joten ei liene ihme, että ohjetta on kerrottu jopa 30:llä.

Kirjan esipuhe on valloittava ja selkeä, kuten kirjan reseptitkin. Oikeassa Julia on siinä, että ruokien valmistukseen hänen ohjeillaan kannattaa varata aikaa. Ensimmäisenä testaukseen päässeet sieni-uppomuna-torttuset ottivat sunnuntai-iltapäivästäni reilun kolme tuntia. Aika paljon, kun lopputuloksena oli neljä pientä tartalettia.

Sieniuppomuna-torttuset
4 kappaletta

0,8 dl vehnäjauhoja
25 gr. voita
1,5 rkl. kylmää vettä
hyppysellinen sokeria

Nypi jauhot ja voi muruseksi. Lisää kylmä vesi ja sekoita nopeasti sekaisin. Levitä taikinaa kevyesti jauhoitetulla tasolla. Kerää palloksi, kääri kelmuun ja jätä jääkaappiin vähintään tunniksi.
Kauli taikina ohueksi ja painele se muffinsivuokiin. Pistele vuoan pohja haarukalla ja laita niille leivinpaperipala. Kaada paperin päälle paistoherneitä ja paista 200 asteessa7-8 minuuttia. Ota herneet ja paperi pois, pistele uudestaan ja paista 4 minuuttia.

Sienisipulipaistos

250 g tuoreita herkkusieniä
0,5 dl kermaa
1,5 rkl. sipulisilppua
1,5 rkl. voita
0,75 rkl. jauhoja
suolaa
ripaus valkopippuria

Silppua sienet ja sipuli. Purista sienistä kourallinen kerrallaan keittiöpyyhkeen reunassa liiallinen neste pois. Kuumenna voi pannulla ja paista siinä sieniä ja sipulia 8 minuuttia, kunnes sienet irtoilevat toisistaan. Sirottele sienisipulipaistokseen jauhot ja sekoittele niitä kohtalaisella lämmöllä 3 minuuttia.
Kaada seokseen mausteeet ja kerma ja paista vielä muutaman minuutin ajan. Siirrä syrjään odottamaan.

Valmista bearnaise-kastike. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun valmistin tuota kuuluisaa kastiketta. Ja se ei suinkaan ollut niin vaikeaa kuin olin kuvitellut. Mutta mutta mutta: onnistuin silti sössimään.
Kastikkeen valmistuttua minulla oli vielä edessä uppomunien tekeminen ja pelkäsin, että kastike kovettuu. Siksi päätin jättää kastikkeen kylmälle hellalle, joka ollessaan tarpeeksi lähellä lämpimiä levyjä, pysyy juoksevana.
Jossain vaiheessa napsautin ko. hellan epähuomiossa päälle. Niinpä kastike pääsi lähes kiehahtamaan uudestaan, ja menetti siksi paljon koostumuksestaan.
Voih! Ja tässä vaiheessa olin jo räpeltänyt niin kauan, että itku oli melkein tulla.

Tee uppomunat. Tässä minä epäonnistuin. Syy lienee siinä, että onnistuakseen uppomuniin tulee käyttää mahdollisimma tuoreita munia. Omani eivät niitä olleet. Ja vaikka kuinka ajattelin, ettei sillä nyt ole niin väliä, niin on sillä. Munan valkuainen lähti röpelöitymään heti alussa, enkä saanut pidettyä valkuaista keltuaisen päällä. Lopputuloksena oli jonkinlaiset uppomunantapaiset viritelmät, jotka eivät nekään olleet huonoja.
En kirjaa tähän ohjetta, sillä netti on täynnä hyviä munareseptejä.

Kokoa lopulta sienisipulipaistosta tartalettipohjille ja lisää päälle uppomuna. Kuorruta koko joukkobearnaise-kastikkeella ja avot!

Pitkä ja monivaiheinen ohje, mutta kyllä ne torttuset olivatkin aika hyviä.

Juuresvuoka tofulla

Juuresvuoka ei ole mikään uusi ja ihmeellinen ruokaresepti, mutta erittäin suositeltava ja tasaisin väliajoin muistuteltava sellainen. Nyt kun kaupat myyvät jälleen juureksia naurettavilla kilohinnoilla, kannattaa pihimmänkin ravita itseään näin.

Lisäsin tällä kertaa juuresvuokaan tofua, jonka maustoin erään aikaisemmin testaamani ohjeen mukaan. Hemmetin hyvää.

Juuresvuoka on paitsi halpa myös melko vaivaton ape. Aikaa uunissa kuitenkin kuluu ja munakelloa kannattaa hyödyntää, jotta saa eri ainekset oikealla hetkellä vuokaan.


Juuresvuoka currytofulla

4-6 perunaa
2-3 porkkanaa
1 pala lanttua
1 iso punajuuri
2-3 rkl öljyä
jotain tuoretta ja/tai kuivattua yrttiä (minä käytin tuoretta korianteria ja kuivattua provencen yrttisekoitusta)
mustapippuria
suolaa
2 rkl hunajaa tai siirappia

4-5 pientä sipulia

1 pkt maustamatonta tofua
1-2 rkl margariinia
1-2 tl currya
loraus soijakastiketta
n. 2 rkl kookoshiutaleita

Kuori ja paloittele juurekset. Lanttu ja punajuuri kannatta pilkkoa muita pienemmiksi paloiksi tai esikypsentää mikrossa tai keittäen hieman, sillä ne vaativat porkkanaa ja perunaa pidemmän kypsennysajan. Sekoita kulhossa öljy, mausteet ja juurespalat. Kaada juurekset vuokaan ja erottele perunapalat toiselle laidalle. Valuta lanttu-, porkkana ja punajuuripalojen päälle hieman hunajaa tai siirappia. Laita 180-asteiseen uuniin 40-50 minuutiksi.

Kuori ja lohko sipulit. Pyöräytä sipulilohkot öljyisessä kulhossa. Lisää sipulit vuokaan, kun se on ollut uunissa 15 minuuttia.

Valmista seuraavaksi tofu. Paloittele maustamaton tofu ja kuivaa palat talouspaperiin. Kuumenna margariini pannulla ja lisää curry. Paista tofupaloja currymargariinissa, kunnes ne saavat väriä pintaan. Mausta halutessasi lorauksella soijakastiketta. Anna palojen paistua vielä hetki ja käännä lämpö pois. Ripottele kookoshiutaleet pannulle ja pyörittele paloja pannulla. Anna tofun kypsyä jälkilämmöllä hiutaleiden kanssa.

Kun vuoka on ollut uunissa puoli tuntia, lisää tofupalat joukkoon. Anna kypsyä vielä 10-20 minuuttia.

Juurta jaksain

Leivoin ihanasta leipäjuurestani ruisleipää omin avuin viime viikolla. Löysin mukavan näköisen siemenleipäohjeen Neulovan Nartun käsityöblogista. Juuri olisi pitänyt laittaa tekeytymään kahta päivää aiemmin, mutta minä leivoin leivän puolessa ajassa. Ensi kerralla lupaan valmistautua paremmin. Leivästä tuli oikein mainiota pikaversionakin.


Siemenleipää

juuri
5 dl vettä
2 dl ruisrouhetta
1 dl pellavansiemeniä
1 dl auringonkukansiemeniä
1 dl kurpitsansiemeniä
0,5 rkl suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja

Sekoita ainekset ja jätä löysä taikina tekeytymään kostean liinan alle. Kastele liinaa välillä, ettei se pääse kuivahtamaan. Ohjeen mukaan taikina tulee jättää tekeytymään vuorokaudeksi, mutta minä annoin taikinan levätä vain yön yli.

Lisää sitten taikinaan:
1,5 dl lämmintä vettä
4 dl ruisjauhoja

Sekoita taikina tasaiseksi. Taikina on tässä vaiheessa tahmeampaa, muttei kovaa. Ota talteen juuri eli nyrkin kokoinen köntti taikinaa. Laita juuri jääkaappiin tai pakkaseen odottamaan seuraavaa leipomiskertaa. Voitele ja leivitä vuoka ja nosta taikina vuokaan. Ripottele ruisjauhoja tai -rouhetta taikinan päälle. Anna tekeytyä vielä vuoassa kostean liinan alla. Ohjeessa kehotettiin jättämään taikina rauhaan 12 tunniksi, mutta minä lyhensin ajan kolmeen tuntiin.

Paista leipää175-asteisessa uunissa 1 tunti 45 minuuttia. Ota taikina vuoasta ja paista vielä 15 minuuttia.