sunnuntaina, toukokuuta 18, 2008

Punajuurileipä

Minulla oli yksi punajuuri jääkaapissa. Mitä tein? Leipää! Vuoassa tottakai.


Punajuurileipä

2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 rkl siirappia
1 tl suolaa
1,5 dl kaurahiutaleita
2 dl ruisjauhoja
3,5-4 dl vehnäjauhoja
1 kuorittu ja raastettu punajuuri
2 rkl öljyä

Aloita leivänteko kuorimalla ja raastamalla yksinäinen punajuuresi. Liuota sen jälkeen kädenlämpöiseen veteen kuivahiiva, siirappi ja suola. Vatkaa sekaan kaurahiutaleet ja ruisjauhot. Lisää vehnäjauhoja vähitellen ja punajuuriraaste. Alusta jauhoja sen verran, että taikina tuntuu sopivan paksulta. Lisää lopuksi vielä öljy.
Anna taikinan nousta ainakin puoli tuntia. Nosta taikina voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan ja anna nousta vielä hetken. Paista leipää 200-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Ota leipä pois vuoasta ja paista vielä ylösalaisin uunissa 5-10 minuuttia, jotta pohjakin saa paistopintaa.

torstaina, toukokuuta 15, 2008

Parsaa piilossa

Äitienpäivänä kutsuin äitini ja tätini meille syömään. Näin parsa-aikaan sitähän piti parsaa arvon naisille tarjota. Koskaan en ole kyseiseen vihannekseen koskenut, mutta yllättävän hyvin osasin raaka-ainetta käsitellä. Rapsakampiakin olisivat voineet olla, mutta vetisiksi sentään eivät olleet muuttuneet. Tarjosin piirakan maukkaan kikhernesalaatin kera. Jälkiruuaksi nautimme uunissa sulanutta leipäjuustoa vaniljajäätelöllä ja lakkahillolla. Nam!


Parsapiiraat

Ruisvoitaikina:
reilu 100 g voita
3-4 dl ruisjauhoja
1 tl soodaa
0,5 tl suolaa
1 dl ranskankermaa
(TAI 375 g lehtitaikinaa)

500 g vihreää parsaa
2 tl mannasuurimoita, maissijauhoja tai korppujauhoja
2 munankeltuaista
1 dl ranskankermaa tai smetanaa
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria
60 g parmesaaniraastetta

Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin käyttämään 375 grammaa lehtitaikinaa. Jos käytät lehtitaikinaa, muista nostaa taikina pakkasesta hyvissä ajoin sulamaan. Jos kuitenkin haluat tehdä kuten minä, valmista taikina itse. Nypi pehmeään voihin jauhot, sooda ja suola. Sekoita nopeasti vielä ranskankerma joukkoon, mutta älä vatkaa. Nosta jääkaappiin kylmenemään.
Valmista tällä välin parsat. Puhdista parsat kunnolla ja kuori muutaman sentin matkalta tyvestä. Kiehauta kattilallinen suolalla maustettua vettä ja keitä parsoja tasan 3 minuuttia. Huuhtele kylmällä juoksevalla vedellä, kunnes parsa on jäähtynyt. Tämä keskeyttää kypsymisen. Taputtele varret kuivaksi.
Ripottele leivinpaperin päälle mannasuurimoita, maissijauhoja tai korppujauhoja. Kauli itse tehty jääkaapista nostettu voitaikina tai sulanut lehtitaikina kahdeksi suorakulmaiseksi piiraspohjaksi, joista kumpikin on kooltaan noin puolet uunipannusta. Aseta pohjat pannulle vierekkäin. Jos käytät lehtitaikinaa, viillä veitsellä hennosti taikinapaloihin pienemmän suorakulmion rajat noin 1,5 sentin päähän taikinan reunoista. Varo leikkaamasta pohjaan asti. (Voitaikinan kanssa kehystystä ei tarvitse tehdä, vaikka minä muuta kuvittelin. Ideana on reunojen viehko nouseminen, mitä ei raskaamman ruisvoitaikinan kanssa tapahdu.) Jos käytät voitaikinaa, esipaista pohjia 200 asteessa 5-7 minuuttia.
Asettele parsat taikinalevyille pitkittäin vuorotellen kumpaankin suuntaan. Sekoita keltuaiset, ranskankerma tai smetana ja mausteet. Kaada seos tasaisesti parsojen päälle kummankin piiraspohjan keskelle. Ripottele pinnalle parmesaania ja pane 220-asteiseen uuniin. Paista piiraita 20-30 minuuttia, kunnes ne ovat kullanruskeita.

maanantaina, toukokuuta 12, 2008

Sämpylät päivää ennen opintotukea

Leivoin näitä sämpylöitä viime sunnuntaina, kun kieli pitkällä odottelin maantaita ja kelan jokakuukautista muistamista tyhjyyttään ammotavalle pankkitililleni. Alkuperäinen ohje on Myllyn täysjyvägrahamjauhopussista. Muutin ohjetta sen verran, että tein siitä vain puolikkaan ja laitoin osan vehnäjauhojen asemasta kaura- ja vehnäleseitä. Hyviä tuli!

Olenkin tehnyt näitä tuon viime viikon jälkeen toistamiseen. Tein niitä myös koko alkuperäisen ohjeen määrän (eli viiteen desiin) ja paistoin leipavuossa 200-asteessa n. tunnin. Maukasta leipää tuli! Ja vaivatta (muttei vaivaamatta). Hehehhehehehehhe.

Opintotuen odotussämpylät

2,5 dl vettä
½ ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
½ rkl siirappia
2 dl grahamjauhoja
3/4 dl kauraleseitä
3/4 dl vehnäleseitä
n. 5 dl vehnäjauhoja
0,4 dl öljy

Lämmitä vesi 42-asteiseksi ja lisää kuivahiiva, suola, siirappi, grahamjauhot ja leseet. Anna turvota viitisen minuuttia.
Lisää vehnäjauhoja pikkuhiljaa ja vaivaa taikinaksi. Lisää öljy alustamisen loppuvaiheessa.
Anna kohota liinan alla kaksinkertaiseksi.
Leivo taikinasta 12 pientä pyörylää ja tee niistä sen jälkeen kädellä pyörittämällä tankoja, jotka solmit solmuiksi.
Voitele vedellä ja ripottele päälle siemeniä, jos sellaisia sattuu olemaan.
Paistaa 225-asteessa 13-15 minuuttia.

Jos haluat tehdä kokonaisen leivän. Tee kaksinkertainen taikina ja kaada se leipävuokaan.
Tee päälle viilto terävällä veitsellä ja paista 200-asteessa melkein tunti.

tiistaina, toukokuuta 06, 2008

Vuotavia karpaloita

Löysin internetin ihmeellisestä maailmasta 4H-kerhon kirpeältä kuulostavan karpaloleipäreseptin. Ohjeesta päätellen olin jonkinmoisten teeleipien äärellä, mutta otin ohjat (ja ohjeen) omiin käsiini ja leivoin koko taikinan vuokaan. Syy ohjeesta innostumiseen löytyi pakastimestani, jonka pohjalla lymyili kauniita, kirpeitä karpaloita. Kyseiset luonnonantimet kun ovat ihan loistavia ja täysin aliarvostettuja marjoja! Leikkuulaudalle vuotava syntinen puna lisäsi leivän jännittävää makua...



Karpaloleipä

2 dl grahamjauhoja
2,5-3 dl vehnäjauhoja
2,5 tl leivinjauhetta
ripaus sokeria
ripaus suolaa
1 rkl oreganoa
25-50 g voita
2 dl maitoa
1 dl karpaloita

Sekoita kulhossa jauhot, leivinjauhe ja mausteet. (Minä käytin oreganon puutteessa pizzamaustetta.) Sekoita maito ja sula voi joukkoon. Minä laitoin voita alkuperäisen ohjeen mukaisesti koko 50 grammaa, mikä tuntui hieman liian raskaalta vuokaleipää ajatellen. Rasvan kanssa kannattaa siis olla varovainen. Lisää vielä karpalot ja sekoita tasaiseksi.
Alkuperäisessä ohjeessa taikinasta neuvottiin leipomaan neljä kiekkoa leivinpaperille, jotka tuli paistaa 225 asteessa 20-25 minuutin ajan. Minä kuitenkin lykkäsin taikinan vuokaan ja paistoin leipää 200 asteessa 35 minuuttia. Hieman pidempi paistoaika ei olisi varmaankaan pahitteeksi, sillä leipä jäi hieman kosteaksi. 40-45 minuuttia voisi olla oikein passeli. Kokeilkaa itse ja kertokaa, miltä maistui!

lauantaina, toukokuuta 03, 2008

Samettia suuhun

Ostin viime viikonloppuna Stockmannilta vuohenjuustoa. En todellakaan tiedä miksi, sillä en juurikaan kyseisestä maitotuotteesta pidä. Paitsi keitoissa, niissä maistuu mikä vaan. Olen muutaman kerran erinäisissä opiskelijaravintoloissa syönyt maukasta tomaatti-vuohenjuustokeittoa ja huomasin ohjetta etsiessäni sitä tehdyn lukuisissa ruokablogeissakin. Koska kasvissyöjänä kuvittelen, ettei juuston proteiini välttämättä minulle riitä, lisäsin mukaan myös vihreitä linssejä. Se oikeuttaa myös reseptini postauksen. Tämä jos mikä on samettista keittoa. Suukin jää oikein suudeltavan pehmeäksi tämän jälkeen...


Tomaatti-vuohenjuustokeitto

1 dl vihreitä linssejä + 3 dl vettä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 rkl öljyä
n. 7 dl tomaattimurskaa
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
1 rkl hunajaa
1 tl timjamia
ripaus mustapippuria
ripaus chiliä
150 g vuohenjuustoa

Laita noin 1-2 tuntia ennen ruuanlaittoa vihreät linssit veteen likoamaan.
Ruoanvalmistuksen koittaessa kuori ja pilko sipulit ja kuullota niitä kattilan pohjalla öljyssä hetken. Kaada joukkoon tomaattimurska (minä käytin valkosipulin makuista), huuhtele purkki tai tölkki vedellä ja kaada vedet kattilaan. Lisää joukkoon kasvisliemikuutio ja anna keiton kiehahtaa. Lisää mausteet ja lionneet linssit ja keitä noin 20 minuuttia. Pilko tällä välin vuohenjuusto ja poista siitä kuoret. Sekoita juusto keittoon ja anna sulaa sekaan.

tiistaina, huhtikuuta 29, 2008

Mainosten uhri

Komean kanssaeläjäni mielestä minä olen hirveä mainosten uhri. Haluan kuulemma aina maistaa ja testata kaikkea uutta, vaikkei niissä oikeasti olisi juuri muuta muuttunut suhteessa aikaisempaan kuin ehkä pakkaus. Myönnetään, minä haluan usein maistaa elintavikeuutuuksia, etenkin jos kyseessä on jokin light-juoma, juustotuote tai vaikkapa keksit. Tai no, moni muu. MUTTA, komea kanssaeläjäni on usein se, joka kaupassa ehdottaa uutuuksien ostamista, koska "haluat kumminkin maistaa sitä". Minä kyllä osaisin yleensä pitää haluni kurissa, mutta tuo toinen aina johdattaa taloutemme kaupallisiin kiusauksiin.

Näin kävi Creme Bonjour Salade & Apéritifin kohdalla. Tiedättehän ne pyöreät fetajuustoilta näyttävät pallerot, joita mainostetaan tyyliin "alkupaloiksi, dippailuun, salaattiin..." (ja varmaan ihan kaikkeen muuhunkin). Olin kyllä noteerannut tuon turhakkeen, mutta en liiemmin ollut tuntenut siihen vetoa ennen kuin komea kanssaeläjäni ehdotti taannoisella ostosreissullamme sen kokeilemista. Ostimme oliivin makuisia palleroita, jotka vaikuttivat lupaavilta, mutta ensi puraisun jälkeen osoittautuivat pettymyksiksi. Odotin fetamaista makuelämystä, mutta kyseessähän olikin tuorejuustoa suupaloina. Rasvaisen maun takia pallerot lojuivat jääkaapissamme koksemattomina useamman päivän, kunnes keksin hyödyntää niitä juuresvuokaan. Tämä itse kehittelemäni vuokaruoka muistuttaa paljon jumalaista bataatti-halloumvuokaa, mutta on huomattavasti proteiinipitoisempi.


Juuresvuoka

1 pieni bataatti
n. 10 pientä perunaa
1 punajuuri
2 pientä porkkanaa
1-1,5 l vettä
2 kasvisliemikuutiota

1,5 dl soijarouhetta
3 dl vettä
1 rkl soijakastiketta

1 sipuli
2 shalottisipulia
6 valkosipulinkynttä
öljyä

2 rkl pestoa
(papuja)
tuorejuustopalleroita tai fetajuustoa
1,5 dl kasvislientä

Kuori ja paloittele juurekset. Laita juurespalat kattilaan ja kaada päälle runsaasti vettä. Lisää kasvisliemikuutiot ja anna kiehua 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat melkein kypsiä. Ota kasvisliemestä 1,5 dl talteen.
Laita tällä välin soijarouhe likoamaan soijakastikkeella maustettuun veteen ja laita uuni lämpeämään 200 asteeseen.
Kuori ja lohko sipulit isoiksi paloiksi. Kuullota sipulit öljyssä pehmeäksi.
Yhdistä juurespalat, sipulilohkot ja kymmenisen minuuttia turvonnut soijarouhe laakeassa uunivuoassa. Sekoita joukkoon vielä pestoa, papuja halutessasi ja juustopaloja. Kaada päälle kasvisliemi. Anna muhia uunissa noin 40 minuuttia.

torstaina, huhtikuuta 24, 2008

Fenkolisosekeittoa

Fenkoli on ihmeellinen vihannes. Tai mauste vai mikä lie. Näyttää hivenen sipulilta, mutta tuoksuu hyvin vahvalta. Sosekeiton kiehauttaminen tästä mystisestä raaka-aineesta oli kuitenkin helppoa kuin heinänteko.



Fenkolisosekeitto

1 sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
1 fenkoli
4-5 perunaa
öljyä
7 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa
pippuria
basilikaa
muskottipippuria
(papuja ja krutonkeja päälle)

Silppua sipulit ja pilko fenkoli. Kuori ja paloittele perunat. Paista vihanneksia öljyssä kattilan pohjalla muutama minuutti. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna keiton kiehahtaa. Keitä, kunnes perunat ovat pehmeitä. Soseuta keitto ja mausta. Ripottele pinnalle halutessasi papuja ja krutonkeja.

sunnuntaina, huhtikuuta 20, 2008

Hedelmiä leivässä

Makean ja suolaisen yhdistelmä on kenties paras koskaan keksitty makuliitto. Minähän tunnetusti pidän kaikesta makeasta leivässä, sisällä tai päällä. Iloni oli täten suuri, kun huomasin Limepippurin tehneen pääsiäisen aikaan tätä kaunista aprikoosileipää. Pienensin hieman ohjetta, siksi kirjaan sen tähänkin ylös. Aineosia olisi periaatteessa voinut olla vieläkin vähemmän, sillä pieni vuokani paistaa pienemmät leivät paremmin. Minun leipäni ei ole yhtä kaunis kuin Limepippurin, mutta veikkaan maun olevan aika sama. :)


Limepippurin aprikoosileipä

vajaa 3 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
vajaa 1 tl sokeria
n. 7 dl jauhoja
n. 1 rkl öljyä
150 g kuivattuja aprikooseja
1 dl auringonkukansiemeniä

Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola ja sokeri. Vaivaa jauhot taikinaan ja alusta kimmoisaksi. Lisää lopuksi öljy. Anna taikinan kohota 30-40 minuuttia. Pilko tällä välin aprikoosit silpuksi.
Vaivaa kohonneeseen taikinaan hedelmäsilppu ja auringonkukansiemenet. Nosta taikina voideltuun leipävuokaan ja anna kohota vielä parikymmentä minuuttia. Paista leipää 175 asteessa 45 minuuttia.

maanantaina, huhtikuuta 14, 2008

Kuka olikaan Lindström?

Minusta on hieman ihmeellistä, että vaikka en koskaan lihaa vielä syödessäni liiemmin himoinnut punajuurisia jauhelihapihvejä, lindströmin- sellaisinakin tunnettuja, minulla on jostain syystä viimeisen vuoden ajan aina ajoittain tehnyt mieli kokeilla pihvien kasvisversiota. Tämä voi johtua myös Voimasta joskus taannoin leikkaamastani ohjeesta, joka on käyttämättömänä kalvanut minua muistikirjani välissä. Mut ah ja voih, jälleen kerran. Kokeiluni kannatti. Nam nam. Hyviä olivat ja ovat. Ja kerrankin oikein vegaanisia versioita, joten eläinkunnan tuotteita kokonaan karttavat voivat hekin suorilta ohjetta soveltaa. (Kuvan surkeus johtuu hirveästä nälästä, jonka vallassa kameraa käytin. Pahoitteluni.)

Mutta niin. Kuka oli Lindström?


Vegaaniset lindströminpihvit

2,5 dl soijarouhetta
5 dl vettä
2 perunaa
2-3 pientä punajuurta
3 sipulia
soijakastiketta
2 rkl soijajauhoja (tai 1 kananmuna)
3 rkl vehnäjauhoja
1 tl valkopippuria
1 rkl kuivattua persiljaa
suolaa
öljyä paistamiseen

Laita soijarouhe turpoamaan veteen kymmeneksi minuutiksi. Kuori ja paloittele tällä välin perunat ja punajuuret ja silppua sipulit. Itse käytin etikkapunajuuria, joita ei siis tarvinut kuin pilkkoa. Laita perunat ja punajuuret kattilaan, peitä ne vedellä ja anna kiehua pehmeäksi. Kun soijarouhe on turvonnut aikansa, kaada ylimääräinen liotusvesi pois ja paista rouhe sipulisilpun kanssa pannulla öljyssä pehmeäksi. Voit maustaa seosta soijakastikkeella.

Kun juurekset ovat kypsiä, muussaa ne. Lisää sipuli-soijarouheseos ja muut ainekset muusin joukkoon. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja lisää hieman jauhoja, mikäli taikina jää liian löysäksi. Soijajauhon voi korvata kenties yhdellä kananmunalla, mikäli ei halua pihveistään vegaanisia tai ei satu löytämään soijajauhoja kaapistaan. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista ne runsaassa öljyssä molemmin puolin. Perunamuussi on oiva lisuke näille pihveille.

Mahtavat papupihvit

Viikonloppu meni haipakkaisesti reisussa ja kaikenmoista mahdollista mussuttaen, joten tänään oli ihana syödä koulussa perus parsakaalisoppaa ja tehdä kotona papupihvejä ja rosmariiniperunoita! Papupihvejä en ole aiemmin tehny ja tämä ohje syntyi muita yhdistelemällä ja keittiönkaappien sisältöjä soveltaen. Mutta täytyy sanoa, että ihan mielettömän hyvää tuli! Näitä täytyy tehdä ehdottomasti uudestaan. Kunhan muistaisi aina keittää ja pakastaa papuja valmiiksi, niin ei mene nälässä hermo. Tästä syntyi 12 pihviä, joten ohjetta kannattaa pienentää jos ei ole niin monelle tilausta tai sitten pakastaa ylijääneet.

Sain isältäni hänen vanhan kameransa, jonka kanssa on nyt tullut ahkerasti leikittyä. Valitettavasti kamerasta on tuhoutunut jokin osa (olikohan anti-shake sydeemi tai joku) ja se jättää oikeaan alakulmaan mustan kaaren. Yleensä jaksan, tänään en, poistaa sitä. Älkää järkyttykö.

Papupihvit

1 tlk kermaviiliä (itse käytin kevyt)
1 ps. dippikastiketta
½ dl korppujauhoja
1 muna
1 pakasterasiallinen keitettyjä valkoisia papuja
3 rkl maitoa
3 rkl maustamatonta jugurttia
2 rkl tomaattipyrettä
1 tl oreganoa
1 tl garam masalaa
1 tl mustapippuria
1 tl cayanne pippuria
1 tl jalapenorouhetta
1 tl paprikamaustetta
½ tl suolaa
1 rkl sitruunamehua
2 tl öljyä

Murskaa pavut (käytin tehosekoitinta), sekoita dippijauhe ja korppujauhot kermaviiliin. Anna seistä hetki. Lisää murskatut pavut, mausteet ja sitruunamehu. (Tähän voi käyttää varmaan melkein mitä vaan mausteita mistä pitää. Liatoin niitä mitä löytyi.)Sekoita. Lisää jugurtti, maito ja öljy jos taikina tuntuu liian kuivalta. Anna seistä tovi. Muotoile taikinasta pihvejä ja paista joko uunissa 200-astetta n. 20 minuuttia tai pannulla keskilämmöllä 15 tai kunnes pihvit ovat kauniin ruskeita.

Rosmariiniperunat

7 keskikokoista perunaa
4 tl öljyä (vähempikin olisi riittäny)
aimo ropsaus mustapippuria ja suolaa
3tl rosmariiniä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä

Näiden kanssa syötiin simppeleitä rosmariiniperunoita. Leikkasin pestyt perunat lohkoiksi ja valutin niille öljyä, pippuria, suolaa ja rosmariiniä. Mukaan lohkosin sipulin ja valkosipulinkynnet, 225-asteessa puoli tuntia.

tiistaina, huhtikuuta 08, 2008

Sitruunamuffinit

Näitä sitruunamuffineja tein pääsiäisen aikaan, kun minun ja Kaverin vanha ystävä oli tulossa kylään. Kaveri toi paikalle sitä maukasta halloum-piirakkaansa. Ja sitten oli myös vähän kuoharii ja punkkuu ja sen sellasta. Taisinpa näitä nappasta muutaman vielä pitkäksi venähtäneestä illasta palatessani. Näissä koostumus oli kuohkea ja hyvin muffinimainen, mutta hiukan kaipasin lisää sitruunaa. Nyt sitä oli aavistus. Voisi toimia erityisen hyvin se, että laittaisi väliin sitruunarahkaa, niin kuin näin jossakin netin syövereistä löytyvässä ohjeessa olevan. Sillon muffinit voisivat olla valmisleipomusten eliitin kaltaisia! Tai sitten reippaasti toisen sitruunan.


Sitruunamuffinit (suklaa tuunauksella)

2 munaa
2 dl sokeria
50 g oivariinia
1 dl maitoa (tai vettä)
3 dl vehnäjauhoja
1 ½ tl leivinjauhetta
2 tl vanilijasokeria
1 sitruuna
vähän suklaata (½ mignonmunan kokoinen pala)

Pese sitruuna. Raasta kuori. Vaahdota munat ja sokeri. Sulata oivariini kattilassa ja lisää maito (tai vesi) ja anna kiehahtaa. Sekoita kuuma neste munaseokseen. Sekoita jauhot ja vanilijasokeri keskenään. Lisää ne, raastettu sitruunan kuori sekä sitruunasta puristettu mehu ja sekoita varovasti taikinaksi. Jaa vuokapellin kolosiin, jos sellaisen omistat tai sitten paperivuokiin vähän taikinaa. Laita keskelle suklaapala (minulla oli mignonia, koska se pääsiäinen) ja jaa loppu taikina päälle. Paista 210-asteessa 18-20 minuuttia. Anna jäähtyä ja irrota varovasti muotista.

sunnuntaina, huhtikuuta 06, 2008

Suu suklaalla makeaksi


Nämä kauniit ja kovat keksit ovat tuosta aiemmin hehkuttamastani Haluan suklaata! -kirjasta. Pienet keksit helpottavat makeudellaan sokerihampaan kolotusta, mutta saattavat kivenkovuutensa vuoksi olla hampaille myös vaaraksi. Kenties vähempi paistoaika tai suurempi nestemäärä jättäisi keksit hieman pehmeämmiksi. Hyviä olivat toki näinkin, saipahan kunnon purtavaa.


Sormenjälkikeksit

Taikina:
50 g voita
2 dl fariinisokeria
3-4 rkl maitoa
2,25 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:
125 g tummaa, vaaleaa tai valkoista suklaata
50 g voita

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää maito ja sekoita tasaiseksi seokseksi. Lisää jauhot ja sekoita käsin tasaiseksi pehmeäksi taikinaksi. Alkuperäisessä ohjeessa maidon määrä oli ainoastaan yksi ruokalusikallinen, mutta lisäilin sitä omine lupineni, koska taikina jäi niinkin hyvin kovaksi ja kuivaksi.

Jaa taikina kolmeen osaan ja pyöritä palat halkaisijaltaan 2 cm:n pötköiksi. Leikkaa jokainen pötkö 12 palaan. Pyörittele palat palloiksi ja nosta pallot leivinpaperin päälle uunipellille. Paina jokaiseen palloon haluamallasi tavalla sormenjäljet. Paista 180-asteisen uunin keskiosassa noin 15 minuuttia, kunnes keksit ovat kullanruskeita. Ota pois uunista ja anna jäähtyä.

Sulata suklaa ja voi mikrossa tai vesihauteessa. Kaada lusikalla suklaata keksien koloihin ja anna suklaan kovettua kunnolla (esim. jääkaapissa tai ikkunalaudalla) ennen tarjoamista. Keksit kannattaa säilyttää jääkaapissa, sillä suklaakeskus voi huoneenlämmössä pehmentyä liikaa.

torstaina, huhtikuuta 03, 2008

Myslileipä

Muistaako kukaan omena-kanelin makuista Hovi-tuorejuustoa, jota sai kaupoista lyhyen aikaa joskus vuosituhannen vaihteessa? Mielestäni se oli ehkä parasta leivänpäällistä koskaan! Vastapaahdetun vaalean paahtoleivän päällä makean pehmeä tuorejuusto oli parhaimmillaan. Harva kuitenkaan jakoi mieltymyksiäni, joten ehkäpä siksi tuote poistui markkinoilta ihan liian nopeasti. Taikka sitten se oli jonkinlainen kausituote. Tiedä häntä. Pitäisi ehkä perustaa adressi omena-kaneli-tuorejuuston saamiseksi takaisin kauppoihin...

Olen tuosta taivaallisesta tuorejuustosta lähtien osannut arvostaa makeutta leivän päällä ja sisälläkin. Täten myslileivät ovat suurta herkkuani. Ja koskapa peukaloni ovat nykyään kovinkin jauhoiset, pitihän minun tehdä leipää ihan itse. Taikina oli hieman liian reilu, joten ainesosia voi huoletta vähentää yhden kauniin vuokaleivän pitimiksi. Omakätinen myslileipäni ei ollut läheskään niin makea kuin odotin, mikä saattoi johtua myslin vähäisestä hedelmällisyydestä. Hedelmällisistä leivistä tulette kuitenkin kuulemaan vielä lisää tämän blogin sivuilla...

Resepti on Julien ruokaohjeita -sivustolta.


Myslileipä

4 dl maitoa
1 pss kuivahiivaa
1,5 tl suolaa
1,5 rkl sokeria
2,5 dl mysliä
n. 8 dl jauhoja (minä käytin 3 dl graham- ja loput vehnäjauhoja)
2 rkl öljyä

Liota hiiva kädenlämpäiseen maitoon ja lisää suola, sokeri ja mysli. Sekoita joukkoon mysli, jauhot ja öljy. Vaivaa taikinasta tasainen ja anna nousta noin puoli tuntia. Voitele ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinasta saattaa jäädä hieman yli. Minulla taikinasta tuli vuokaleivän lisäksi kaksi sämpylää. Kohota taikinaa vuoassa vielä puolisen tuntia. Paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia (ota sämpylät pois noin vartin jälkeen).http://juliet.vuodatus.net/blog/1075284/myslileipa-ja-sampylat/

maanantaina, maaliskuuta 31, 2008

Suklaabiscotit

Lainasin kirjastosta ihanan maukkaan reseptikirjan: Trish Deseinen kirjoittaman oivasti nimetyn Haluan suklaata! Mehevän kauniit kuvat ja veden kielelle nostavat reseptit ovat kiintoisaa luettavaa ja herkullista toteutettavaa. Suosittelen kaikille suklaasta pitäville eli siis kaikille! Kukapa ei nyt suklaasta pitäisi? Nämä biscotit eivät välttämättä menisi italialaiselle täydestä, mutta minun suuni ne pistivät makeaksi.

Suklaabiscotit

2,5 dl sokeria
75 g voita
4 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
1 pss kuivahiivaa
250 g tummaa suklaata

Nosta voi ja kananmunat hyvissä ajoin huoneenlämpöön ja rouhi suklaa. Vaahdota voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää seokseen kananmunat yksitellen hyvin vatkaten. Lisää vaniljasokeri, vehnäjauhot, kuivahiiva sekä suklaarouhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahteen palaan ja taputtele palat leivinpaperille noin 25 X 10 cm kokoisiksi levyiksi. Anna seistä jääkaapissa noin puoli tuntia. Varmista, ettei taikina jää liian löysäksi, muuten levyt leviävät uunissa toisiinsa kiinni. (Nimim. "kokemusta on")

Kypsennä taikinalevyjä 180-asteisessa uunissa noin 25 minuuttia, kunnes pinta alkaa halkeilla ja tikulla koetettaessa tikkuun ei jää taikinaa. Ota levyt uunista ja anna jäähtyä noin 10 minuuttia. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen.

Valuta levyt leikkuulaudalle ja leikkaa ne noin 2 cm:n paksuisiksi viipaleiksi. Asettele keksit takaisin leivinpaperin päälle uunipellille ja kuivata niitä uunissa noin 5-8 minuuttia, kunnes ne saavat kullanruskean värin. Jäähdytä kunnolla ja nauti kuuman kahvin kanssa.

perjantaina, maaliskuuta 28, 2008

Pinaatti-halloumpiirakka

Tässä vihdoin tämä maisterikahveilta lupaamani pinaatti-halloumpiirakka. Leivoin toisen moisen viime viikonloppuna istuessamme iltaa tyttöjen kesken. Alkuperäisessä ohjeessa neuvottiin leipomaan voitaikinapohja, mutta koska täytekin on melko tuhtia tavaraa, otin erivapauksia ja leivoin tavallisen sämpylätaikinapohjan. Ja veikkaanpa, että näin piirakka on paitsi hitusen keveämpää myös maukkaampaa, sillä täytteen nyanssit pääsevät paremmin oikeuksiinsa. Leivoin tällä jälkimmäisellä kerralla pohjasta hieman tuhdimman, mikä helpotti kunnollisten reunojen muotoilemisessa.


Pinaatti-halloumpiirakka

Pohja:
3 dl vettä
30 g hiivaa
1 tl suolaa
50 g voita sulatettuna
n. 6,5 dl vehnäjauhoja

Täyte:
300 g pinaattia
1 iso purjo suikaleina
4 munaa
2 dl maitoa
2 dl piimää tai kermaviiliä
rakuunaa
mustapippuria

Pinnalle:
1 pkt halloumia
aurinkokuivattuja tomatteja suikaleina
puolitettuja oliiveja
muutama kourallinen juustoraastetta

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää muut ainekset. Vaivaa taikina kimmoisaksi. Anna nousta hyvin liinan alla. Tee tällä välin täyte. Freesaa purjo öljyssä ja lisää pinaatti. Sekoita munat, maito ja piimä tai kermaviili keskenään ja mausta rakuunalla ja mustapippurilla. Lisää purjo-pinaattiseos munamaidon joukkoon.

Kauli kohonnut pohjataikina leivinpaperin päälle uunipannulle. Yritä saada pohjalle jonkinlaiset reunukset. Anna pohjan kohota vielä liinan alla. Kaada päälle munamaito-vihannesseos. Leikkaa halloum ohuiksi viipaleiksi ja asettele ne aurinkokuivattujen tomaattien ja oliivien kanssa täytteen päälle. Voit maustaa piiraan mustapippurilla. Ripottele vielä hieman juustoraastetta päälle. Paista piirakkaa 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

maanantaina, maaliskuuta 24, 2008

Pääsiäispullaa

En ole tänä pääsiäisenä tehnyt mitään juhlaruokia, mitä nyt muutaman suklaamunan syönyt. Mämmiä minulla on tehnyt jostain kumman syystä kovastikin mieli - vaikken ole siitä koskaan liiemmin välittänyt - , mutta koskapa en sitä kotiimme hankkinut, täytyy minun olla ilman. Eilenaamulla leivoin kuitenkin voisilmäpullia ensimmäistä kertaa elämässäni ja vitsi kun tuli hyviä. Muutamaan pullaan laitoin hillosilmän, mutta niiden mausta en vielä osaa sanoa, sillä söin vain yhden voipullan. Eihän tämä nyt mikään kulitsa ole, mutta hieman pullantuoksua pyhäpäiviin.


Voi/hillosilmäpullat

3 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
1 muna
1 dl sokeria
2 tl kardemummaa
1 tl suolaa
n. 9 dl vehnäjauhoja
75 g voita

Pinnalle:
muna
voita/ hilloa
raesokeria

Lämmitä maito ja sekoita siihen hiiva. Vatkaa sekaan huoneenlämpöinen muna, sokeri, kardemumma ja suola. Lisää jauhoja hitaasti ja alusta taikina notkeaksi. Sekoita lopuksi pehmeä voi joukkoon. Anna taikinan nousta kaksinkertaiseksi liinan alla.

Leivo nousseesta taikinasta pyöreitä pullia leivinpaperin päälle. Minulla noita runsaankokoisia paakelseja tuli 14 kappaletta. Anna pullien vielä nousta hetken liinan alla. Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Voitele pullat munalla ja paina kunkin keskelle pieni kolo. Täytä kolot voinokareella tai hillolla ja ripottele päälle vielä raesokeria. Paista pullia uunissa koosta riippuen 8-12 minuuttia. Omani paistuivat noin kymmenessä. Kylmä maito kruunaa nautinnon.

keskiviikkona, maaliskuuta 19, 2008

Kirpein suin kevääseen

Oletteko pistäneet merkille, että kevät tulee? Ja pääsiäinenkin. Löysin viime viikon Kalevan ruokasivuilta sen verran keväisen ohjeen, että pakkohan sitä oli kokeilla.


Limetorttu

Pohja:
250 g (eli n. 4 dl) vehnäjauhoja
90 g (eli reilu desi) sokeria
125 g voita
1 limen kuori
vaniljaa (esanssin tai sokerin muodossa)
1 muna

Täyte:
4 munaa
200g (eli reilu 2 dl) sokeria
3 limen mehu
2 limen kuori
1,25 dl kermaa

Vatkaa sokeri ja voi vaahdoksi. Lisää muna, raastettu limen kuori sekä jauhot, joihin olet sekoittanut vaniljasokeria. Laita taikina hetkeksi jääkaappiin. Kaaviloi taikina piirasvuokaan ja pistele haarukalla. Esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa 8-10 minuuttia.
Sekoita täytteen ainekset ja lämmitä kevyesti kattilassa. Kaada täyteseos esipaistetun pohjan päälle ja jatka tortun paistamista 120 asteessa vielä 25-30 minuuttia. Tai näin siis sanotaan ohjeessa, mutta oma torttuni oli puolen tunnin kypsymisen jälkeen vielä sen verran hyllyvä, että jatkoin paistamista ainakin parikymmentä minuuttia.

Epäilen täytteessä olleen hieman liikaa limemehua (puristin hedelmät nimittäin ihan viimeiseen tippaan asti), joten kenties vähempikin olisi riittänyt. Ja kermaa minulla oli vain desin verran. Jos joku tietää syyn paistoajan noinkin suureen poikkeamaan kohdallani, kertokaa se toki minulle tietämättömällekin. Ohjeessa neuvottiin kokeilemaan torttua vaniljaisen mascarponevaahdon kera, jonka uskon olevan aivan loistava lisuke. Me tyydyimme budjettisyistä kuitenkin ihan tavalliseen vaniljajäätelöön.

sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008

Maisterikahvit

Minusta tuli maisteri tuossa kuukausi takaperin. Pitihän sitä sitten juhlia ja näin tapahtuikin viikko sitten kahvittelun merkeissä. Kahveja edeltävästä valmistelusta ja jälkeisestä paluusta arkeen johtuu minun hienoinen hiljaiselo näiden muutaman viikon aikana. Teimme kahveja edeltävän päivän Nuoren naisen kanssa tarjottavat, jotka menivät parempiin suihin kukin. Ehdin ottaa kuvia ainoastaan jäljelle jääneistä Meren kekseistä, joihin sain oivan ohjeen siis Ylimuulilta. Kiits! Käytin itse keksien herkuttamiseen suklaakarkkien ja tumman suklaan lisäksi myös valkoista suklaata.


Kuvan keksit ovat sinisessä Aalto-maljakossa, jonka sain kummitädiltäni lahjaksi. Onko Aalto-maljakko siis jokin aikuisuuden ja tasaantumisen merkki? Ilmeisesti.

Tarjoilin suolaisena antimena pestopuusteja ja pinaatti-halloumpiirakkaa. Osaan puusteista laitoin peston sijasta aurajuustoa. Hyviä olivat. Piirakasta aion laittaa kunnon postauksen vielä sitten, kun minulla on jotain näytettävää. Makeina tarjottavina toimivat nuo Meren keksit (jotka saatoivat olla hieman liian suuria maistuakseen makupaloina), Polkkapossun tulista chili-suklaakakkua, joka oli aivan loistavaa, sekä kauniin kuohkeaa juustokakkua, jonka tein Taikinaterapian ohjeen mukaan ja tarjoilin vadelmamelban kera. Juustokakku sai erityisesti kiitoksia keveydestään ja kaupan kakkua muistuttavasta maustaan. Tässä kakun lopputulos.

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Kikhernekeitto ja marinoidut herkkusienet

Muistaako kukaan aikaa, kun s-ryhmän kaupoista sai ostaa eurolla pehmeäkantisia keittokirjoja? Noh, näitä Paras keittokirja No -sarjan kirjoja taisi ilmestyä kymmenen kappaletta (tai sitten enemmän). Möbleeratessani keittiötä löysin niistä kaksi. Päiväteellä toista selatessani löysin sieltä tämän ohjeen. Ja ah, sehän oli ihan samettista ja protskuista ja kirpsakkaa ja kaunista. Ja mainitsinko, nopeaa.

Marinoidut herkkusienet:
100 g tuoreita herkkusieniä
1 rkkl tuoretta korianteria
½ dl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 lime
chiliä

Leikaa herkkusienet viipaleiksi. Sekoita keskenään muut marinadin aineet, tuore korianteri pieneksi silputtuna ja limen kuori raastettuna ja mehut puristettuna. Yhdistä marinadi ja herkkusieniviipaleet. Anna maustua jääkaapissa siihen asti, että keitto on valmis.

Kikhernekeitto:
400 g kikherneitä (raakoja kenties vähemmän, nämä olivat gogreenin valmiita)
2 dl vettä
1 sipuli
1 laakerinlehti
2 dl ruoka 5%
suolaa
mustapippuria

Laita vesi kiehumaan ja kun se kiehuu, lisää muuta aineet. Kun herneet ovat pehmeitä, soseuta koko sauvasekottimella. Lisää ruokakerma ja lämmitä. Tarjoile marinoitujen herkkusienten kanssa.

tiistaina, maaliskuuta 04, 2008

Kikhernepiirakka

Tämä piirakka on tuunattu versio Parhaat piirakat ja salaatit -kirjan reseptistä. Joka muuten on hyvä kirja. Hulluna kiinnostavia reseptejä. Kirjastosta tarttui mukaan ihan vahingossa, mutta hyvä niin. Muutenkin pidän piirakoista. Ja salaateista. Piirakat ja salaatit. Mikäs siinä.


50 g oivariinia
1 dl rahkaa
½ dl kauraleseitä
½ dl vehnäleseitä
2 dl vehnäjauhoja
1/4 tl suolaa
1-2 rkl kylmää vettä

Nypi oivaariinipalaset murumaiseksi seokseksi leseiden, jauhojen ja suolan kanssa. Kun taikina on muruinen, niin lisää siihen nopeasti kylmä vesi ja muotoile taikina palloksi. Tämän jälkeen painele taikina piirakkavuoan (25cm) pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla ja jätä jääkaappiin ainakin 30 minuutiksi.

Täyte:
2 porkkanaa
1 rkl öljyä
3 dl kikherneitä
2 valkosipulinkynttä
1 tl suolaa
½ dl kookosmaitoa
1 sipuli
pari teelusikallista pestoa
chiliä maun mukaan
3 dl juustoraastetta

Levitä piirakkapohjalle paistoherneet, jos sellaisia ruukaat käyttää ja esipaista pohja 225-asteessa n.10 minuuttia. Valmista täyte. Kuori ja raasta porkkanat. Kuori ja viipaloi sipuli sekä valkosipulit. Paista porkkanaraastetta ja sipulisilppua pannulla, kunnes ne ovat pehmenneet ja kuultuneet. Lisää kikherneet ja ja kookosmaito ja mausteet ja anna hetkia hautua.
Ota pohja uunista ulos ja levitä täyte sille. Ripottele päälle juustoraaste. Paista 225-asteessa 15 minuuttia. Oli muuten hyvää. Ja prtoskusta sai potkua.

maanantaina, maaliskuuta 03, 2008

Tofu in red

Punajuuret ovat ihan loistavia juureksia. Nyt niitä saa taas onneksi kaupasta raakoina mahtavina möhkäleinä. Minulla oli jääkaapissani muutamia kauniita punaisia juureksia odottamassa kypsennystä. Olin jo monta päivää haaveillut valmistavani niistä jotain sinihomejuuston kera, sillä yhdistelmä on tunnetusti loistava. Viikonloppuna resepti välähti mieleeni salaman tavoin. Päätin siis tehdä punajuuristani maukasta sosekeittoa tofun ja sinihomejuuston kera.

Tofu on aina ollut minulle pieni punainen vaate, jota en sen mauttomuuden ja kalliin hinnan takia käytä ruuissani juuri koskaan, mutta koska resepti sitä vaati, päätin antaa sille mahdollisuuden. Erittäin hyvää! Aion kokeilla tofua uudemmankin kerran heti, kun budjetti antaa myöten...

Punainen tofukeitto

5 raakaa punajuurta
2 porkkanaa
1 sipuli
4 valkosipulinkynttä
öljyä
1 l vettä
kasvisliemikuutio
suolaa
timjamia
muskottipähkinää
valkopippuria

1 pkt maustamatonta tofua
öljyä
soijakastiketta
mustapippuria

n. 50 g murustettua sinihomejuustoa

Kuori ja paloittele punajuuret ja porkkanat ja silppua sipulit. Kuullota sipuleita hetki öljyssä kattilan pohjalla. Kaada juurespalat joukkoon ja anna niiden pehmetä hetken. Lisää vesi ja kasvisliemikuutio ja anna kiehua, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Keiton kiehuessa valmista tofu. Paloittele tofu kuutioiksi ja paista niitä pannulla öljyssä ja soijakastikkeessa. Mausta pippurila.

Kun juurekset ovat pehmenneet, nosta keitto liedeltä ja soseuta se. Mausta keitto ja lisää paistetut tofukuutiot ja murustettu sinihomejuusto joukkoon. Anna keiton kiehahtaa. Annostele keitto lautasille ja koristele halutessasi sinihomejuustolla.

torstaina, helmikuuta 28, 2008

Toisen kierroksen nuudelisoppa

Lapsena kun olin kipeä teki äitini aina zikennuudeli -soppaa. Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että kyseessä oli (luultavasti osittain ainakin pussista tehty) kanainen Chicken Noodel -keitto. Se oli lämmintä ja ihanaa ja parantavaa. Tänään pengoin kiireessä pakastinta ja tämmöistä sieltä löytyi. Oikein hyvää ja täyttävää myös näin toisella kierroksella.

Nuudelisoppaa

½ pkt nuudeleita
1 dl soijarouhetta
1 porkkana
1/4 kiinankaali
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
1 kasvisliemikuutio
1 dl herneitä
chiliä
1l vettä

Pilko ainekset pieniksi kuutioiksi ja katko nuudeli lyhyeksi. Lisää kaikki muut paitsi nuudelit kiehuvaan veteen. Anna kiehua 10-15 min, kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Lisää keittoajan loppuvaiheessa myös nuudelit ja anna niiden olla muutama minuutti keitossa, ennen sen nauttimista, jotta pehmenevät.

maanantaina, helmikuuta 25, 2008

Bageleita

Minä rakastan bageleita. Tiedättehän nuo taivaallisen muhkeat pyöreät rinkulat kera kermaisen paksun tuorejuuston... Mmm. Olen jo pitkään suunnitellut tekeväni niitä itse, joten kyseinen mielikuva päässäni lähdin eilen ensimmäiselle yritykselleni. Olen aiemmin ajatellut bageleiden teon olevan kovinkin työlästä keittämisine paistamisine kaikkineen, mutta ensimmäisten uunituoreiden bageleiden nauttimiseen kului vain tunnin verran jauhopussien esiinnostosta. En saanut bageleista kovinkaan kauniita tai mielikuviani vastaavia, mutta hyviltähän nuo maistuivat. Mikäli jollain teistä on antaa vinkkejä bageleiden kauniiden muhkeiden muotojen saavuttamiseen, olen avoin ehdotuksille. Nämä leivonnaiset ovat maukkaan mahtava aloitus sunnuntaille.


Seesaminsiemenbagelit


5 dl vettä

1 ps kuivahiivaa

n. 12 dl jauhoja

2 rkl sokeria tai siirappia

1 tl suolaa

3 rkl öljyä

2 rkl seesaminsiemeniä


Keitinvesi:

2-3 l vettä

3 rkl siirappia

3 rkl suolaa


pinnalle seesaminsiemeniä


Sekoita 4 dl jauhoja ja kuivahiiva. Lisää reilusti kädenlämpöiseen veteen sokeri tai siirappi ja sekoita mukaan jauho-hiivaseos. Anna taikinajuuren nousta lämpimässä ja vedottomassa paikassa 15 minuuttia.


Lisää juureen suola ja öljy. Lisää jatkuvasti vaivaten taikinaan jauhoja, kunnes taikina alkaa irrota käsistä. Taikina saa jäädä hieman löysäksi. Alkuperäisessä ohjeessa jauhojen määrä oli noin 10 desiä, mutta ” käsistä irtoavan, hieman löysän” taikinan tarpeisiin tarvitsi huomattavasti enemmän jauhoja. Itse laitoin noin 4 desiä grahamjauhoja ja loput vehnäjauhoja.


Kuumenna keitinvesi kiehuvaksi ja liuota sekaan siirappi ja suola. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Jaa taikina sillä aikaa 12-16 osaan ja vaivaa niistä pullia. Pyöritä sormilla pulliin reikä, jotta saat rinkeleitä.


Keitä bageleita molemmin puolin 1-2 minuuttia (kaksi kerrallaan) ja paista vielä 225-asteisessa uunissa 10-12 minuuttia.


keskiviikkona, helmikuuta 20, 2008

Kerrosleipä

Arvatkaapas, mitä tein tässä viime sunnuntaina hirveässä krapulassa töiden puskiessa päälle? No tietenkin leipää! Ja mihinkäs muuhun kuin luotettavaan ja kauniiseen leipävuokaani. Löysin tämän mainion leipäohjeen Pirkan sivuilta, mutta tuunasin reseptiä hieman omia aineksiani vastaavaksi. Alkuperäisessä ohjeessa leivän nimi oli Raidallinen oliivivuokaleipä. Tästä johtuen odotin lopullisen leivonnaisen ulkonäkön olevan hieman tavallista jännittävämpi, mutta jouduin hieman pettymään. Ihan perinteiseltä vuokaleivältähän tämä näyttää. Oman reseptini nimessä kerroksellisuus on perusteltua, sillä tekovaiheessa taikinaa täytyy hieman laskostella. Suolaista ja hyvää.


Kerrosleipä

2,5 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
0,5 tl suolaa
2 rkl öljyä
1 rkl hunajaa
3 dl vehnäjauhoja
2 dl grahamjauhoja
1,5-2 dl kaurahiutaleita
1 dl oliiveja
1 dl fetajuustoa

Sekoita kuivahiiva lämpimään maitoon. Lisää suola, öljy, hunaja ja jauhoseosta hiljalleen sekoittaen. Alusta taikinaan kaurahiutaleet ja loput jauhot niin, että taikina on kimmoisaa. Anna taikinan kohota liinan alla noin 20 minuuttia. Puolita taikinan kohotessa oliivit ja murusta feta.

Kauli taikina 25 x 40 cm:n kokoiseksi levyksi. Levitä kolmasosa oliivi-feta-seoksesta noin 10 sentin levyiselle taikina-alueella pitkälle sivulle. Taita päälle taikinakerros ja ripottele sen päälle jälleen kolmasosa täytettä. Taita päälle vielä taikinakerros ja loput täytteestä. Päälle jää taikinakerros.

Nosta kerrostettu paketti voideltuun leipävuokaan. Kohota leipää vähintään puoli tuntia. Paista leipää 200-asteisen uunin alimmalla tasolla noin 30 minuuttia. Kumoa leipä varovasti vuoasta ja paista leipää ylösalaisin vielä viitisen minuuttia, jotta pohjakin saa väriä. Anna leivän jäähtyä täysin ennen viipalointia.

maanantaina, helmikuuta 18, 2008

Keittoleipää

En näköjään osaa nykyään tehdä keittiössäni juuri muuta kuin keittoja ja leipiä, sen verran samaa kaavaa ovat viime postaukseni noudattaneet. Jatkan kuitenkin vielä jonkin aikaa hyväksi havaitsemallani linjalla. Keitot ja leivät ovat ruokalajeja, joiden kohdalla jaksan tällä hetkellä eniten kokeilla ja versioida. Makaroonilaatikot, pizzat ja pitaleivät kun sujuvat vielä vanhoin tutuin reseptein.

Syökö kukaan teeleipiä nykyään enää oikeasti teen kera? Minä en ole tehnyt teeleipiä sitten yläasteen köksäntuntien, mutta vastikään havahduin, että miksikäs en. Nehän ovat maailman kenties helpoimpia ja nopeimpia suolaisia leivonnaisia. Feta-juustolla murustettu teeleipä ei kaipaa päälleen mitään, sivuun ainoastaan tilkan keittoa.


Porkkanainen kihernekeitto


4 isoa porkkanaa

4 perunaa

1 iso sipuli

3-4 valkosipulinkynttä

öljyä

1 l vettä

suolaa

valkopippuria

jauhettua muskottia

1-2 dl créme fraichea

n. 3 dl keitettyjä kikherneitä


Kuori porkkanat ja perunat ja pilko ne pieniksi paloiksi. Kuori sipulit ja hienonna ne. Kuullota sipulisilppua öljytilkassa kattilan pohjalla. Lisää juurespalat joukkoon ja anna pehmetä hetken. Kaada kattilaan vesi ja ripottele sekaan suolaa. Kiehauta ja anna keiton porista keskilämmöllä 10-15 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Nosta kattila liedeltä ja soseuta keitto. Mausta valkopippurilla ja ripauksella muskottia. Laita kattila takaisin liedelle ja lisää vielä créme fraiche ja kikherneet joukkoon. Kiehauta keitto ja nauti pikimmiten.



Teeleivät


1 dl vehnäjauhoja

1 dl grahamjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

2 tl leivinjauhetta

0,5-1 tl suolaa

2 rkl öljyä

2 dl maitoa

1 dl murustettua fetajuustoa


Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Sekoita kuivat aineet keskenään. Kaada joukkoon öljy ja maito ja sekoita nopeasti. Lisää vielä murustettu feta. Jaa taikina kahteen tai kolmeen osaan leivinpaperin päälle. Taputtele litteiksi leiviksi. Paista 225-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia.

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2008

Tahiniton hummus

Mitä jos tykkää jostain ruuasta kovastikin, mutta ei voi sietää jotain sen ainesosaa? Silloin ainesosa täytyy korvata jollain siedettävämmällä tai jättää kokonaan pois. Vaikeaksi tehtävä osoittautuu silloin, kun kyseessä on ruuan olennainen elementti. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta.

Ruokablogimaailmassa varmaankin jokainen meistä on tehnyt hummusta ja siitä muille ilmoittanut tekstien ja kuvien kera. Näin teen myös minä nyt. Minulla on kuitenkin tarjottavana jotain uutta ja erikoista, sillä minun hummuksessani ei ole jälkeäkään tahinista (jonka maku hylkii minua). Korvasin tahinin seesaminsiemenillä, jotka eivät tietenkään aja tuon olennaisen ainesosan asiaa, mutta tekivät tahnasta huomattavasti maukkaamman kuin perinteisistä tahinillisista.



Tahiniton (muttei tahditon) hummus

4 dl keitettyjä kikherneitä (tai purkillinen valmiita)
4 valkosipulinkynttä
5 rkl oliiviöljyä
3 rkl sitruunamehua
2 tl seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
1 tl korianteria
1-2 dl vettä (tai purkkikikherneiden lientä)
(pinjansiemeniä koristeluun)

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Lisää vettä vähitellen ja vain sen verran, että tahnasta tulee tarpeeksi paksua. Koristele halutessasi pinjansiemenillä.

Original New York Juustokakku

Siitä asti, kun New Yorkissa tuli käytyä olen halunnut itse tehdä tuota rasvaisten leivonnaisten kuningasta. Kerran sitä jo tein, mutta mitään kuvia en tietenkään tajunnut ottaa. Neljännesvuosisatasyntymäpäivilleni sain sitten vihdoin tehtyä tätä uudestaan. Valitettavasti kamerasta loppui akku juuri yhden kuvan jälkeen, joten visuaalinen puoli on nyt melko ankea. Mutta uskokaa oi hyvät lukijat, että maku on sitäkin taivaallisempi.

Pohja:

n. 5 dl digestive murskaa

1 rkl ruokosokeria

6 rkl voita/oivariinia

Täyte:

800 g maustamatonta tuorejuustoa

1/8 tl suolaa

0,4 dl creme fraicea

2 dl sokeria

2 tl vaniljasokeria

2 rkl sitruunamehua

½ sitruunan kuori

4 munaa ja 2 valkuaista kevyesti vatkattuna (lähinnä rakenne rikottuna)

Murskaa keksit ja sekoita niihin sula voi sekä sokeri. Voitele kakkuvuoka ja painele seos sen pohjille ja reunoille. Paista 10 minuuttia 170 -asteessa.

Vatkaa sähkövatkaimella tuorejuusto notkeaksi. Lisää suola ja puolet sokerista. Jatka vatkaamista noin minuutin ajan. Lisää loppu sokeri ja jatka vatkaamista toinen minuutti. Lisää creme fraice, vaniljasokeri, sitruunankuori ja sitruunamehu ja vatkaa noin minuutti lisää. Lisää keskenään kevyesti sekoitetut munat + valkuaiset ja vatkaa jälleen minuutti.

Kaada täyte hiukan viilenneeseen kakkupohjaan. Paista tunti, kunnes kakku on reunoista hyytynyt, mutta keskusta on vielä hiukan hyllyvä kun vuokaa liikuttaa. Sammuta uuni ja jätä uuninluukku auki ja kakku uuniin ja anna viipyä siellä n. 30 minuuttia. Ota kakku uunista ja käy sen reunat lastalla läpi, jotta kakku ei juutu reunoihin kiinni. Siirrä huoneenlämpöinen kakku jääkaappiin ja anna hyytyä siellä vähintään 4 tuntia, mielellään yön yli.

Kakun kanssa kannattaa tarjota vaikka sauvasekoittimella soseutettuja vadelmia. Tämä on niiiin hyvää. Varsinkin, kun kakku on ehtinyt hiukan lämmetä pöydällä jääkaapista oton jälkeen.

torstaina, helmikuuta 07, 2008

Leipää lisäaineetta

Satuin juuri lukemaan jutun leivän leipomisesta. Jutussa painotettiin itse leivotun leivän terveellisyyttä, mikä on seurausta sen lisäaineettomuudesta. Kun kerran itse vaivaa taikinansa ja valitsee omat raaka-aineensa, ei joukkoon pitäisi tupsahtaa mitään yllättävää tavaraa. Jutun luettuani onnittelin itseäni leipomisinnon jälleenlöytämisestä.

Olen jo aiemminkin hehkuttanut oivaa leipävuokaani, mutta teen sen taas. Leipävuoka on mahtava juttu, sillä siihen leipoessa ei tarvitse miettiä leivän muotoa ja oikeaa kokoa, kunhan vain taikina jotensakin täyttää vuoan. Hankkikaa hyvät ihmiset leipävuoka, etenkin jos leivän leipominen jää usein kiinni viitseliäisyyden puutteesta. Vuoka helpottaa elämää huomattavasti antamalla sille edes hetkellisesti jonkinlaisen muodon.

Alkuviikosta leipomani leivän resepti löytyi samaisesta kirjasta, josta tein jo limpukasta ruisleipää. Ohje toimi tälläkin kertaa kuin rasvattu.


Suolaista ja rosmariinista vuokaleipää

2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1 tl hunajaa
1,5 tl suolaa
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 dl ruisjauhoja
öljyä voiteluun
1 tl merisuolaa
1 tl rosmariinia

Sekoita lämpimään veteen hiiva, hunaja ja suola. Vaivaa suurin osa jauhoista taikinaan, mutta säästä vähän ruisjauhoja myöhempään vaivaamiseen. Jätä taikina 45 minuutiksi nousemaan. Jauhota pöytä loppujauhoilla ja vaivaa ne kertaalleen kohonneeseen taikinaan. Aseta taikina öljyttyyn leipävuokaan ja anna nousta vielä toiset 45 minuuttia. Voitele leipä öljyllä ja ripottele pinnalle merisuolaa ja rosmariinia. Paista 200-asteisen uunin keskitasolla 40 minuuttia.

tiistaina, helmikuuta 05, 2008

Arjen keskeltä

Päiväni ovat olleet nyt niin kovin työntäyteisiä, että keittiössä hääräily on jäänyt kovin vähälle ja ne vähäiset todisteet siitä ovat kasaantuneet kamerani muistikortille, kun en ole ehtinyt Vegemisiä päivittää. Lasagnea kokkailin tässä männäviikolla, sillä se tunnetusti rauhoittaa kiireen keskellä ja täyttää vatsan mukavasti vähemmälläkin määrällä. Tein tällä kertaa tomaattikastikkeen täysin omasta päästäni ja jääkaapistamme löytyvin aineksin. Hyvää tuli. Komea kanssaeläjäni, joka vieroksuu aurinkokuivattuja tomaatteja, kehui useamman päivän ajan lasagnen maukkautta.



Aurinkokuivatun tomaatin vihaajan lasagne

Tomaattikastike:
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
puolikas purjo
n. desi silputtuja aurinkuivattuja tomaatteja
n. desi vihreitä oliiveja
1,5 dl soijarouhetta
2-2,5 dl vettä
puolikas kasvisliemikuutio
purkki tomaattimurskaa tahi sosetta
basilikaa
pippuria

Silppua sipulit ja purjo ja kuullota niitä aurinkokuivattujen tomaattien öljyssä hetkisen. Lisää tomaattisilppu ja puolikkaat oliivit. Lyö mukaan vielä soijarouhe, vesi ja puolikas liemikuutio. Lisää tomaattimurska ja mausteet ja anna kiehua, kunnes soijarouhe on turvonnut ja liika neste kiehunut pois.

Valkokastike:
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
suolaa
timjamia
pippuria
100 g juusto(raastett)a

Sulata voi kattilassa ja sekoita jauhot joukkoon. Kaada ensin puolet maidosta kattilaan ja kuumenna. Lisää vielä toinen puolikas ja mausteet ja kuumenna koko aja sekoittaen. Anna kiehua pari minuuttia ja lisää juusto (esim. raastetta tahi jotain pehmeää juustoa). Muista sekoittaa seosta koko ajan, jottei se pala pohjaan.

Ja vielä:
lasagnelevyjä (12 kpl riittänee)
50 g juusto(raastett)a

Kaada voidellun laakean vuoan pohjalle ensin tomaattikastiketta. Peitä pohja lasagnelevyillä ja kaada päälle tomaattikastiketta ja valkokastiketta. Toista kerroksia niin kauan kuin kastikkeita riittää, kuitenkin niin, että viimeisen levykerroksen päälle tulee ainoastaan valkokastiketta. Peitä koko komeus juusto(raastee)lla ja lykkää 200-asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Anna vetäytyä 10 minuuttia ennen tarjoamista.

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Papusoppaa nuhaan

Komea kanssaeläjäni järkyttyi viimeviikkoisesta ilmastonvaihdoksesta niin kovin, että hän meni vilustumaan. Eilen mieheni vilu oli äitynyt jo sen verran ikävän näköiseksi, että päätin yrittää karkottaa pahat pöpöt huushollistamme keittotaitoni turvin. Kiehautin siis perunaista papusoppaa, jonka maustoin juuri niin tuliseksi kuin uskalsin ja meinasihan siinä kieli palaa syödessä.

Papusoppa

2 salottisipulia
3-4 valkosipulinkynttä
6 perunaa
voita tai öljyä
1 litra vettä
2 kasvisliemikuutiota
3-4 dl tomaattisosetta
chiliä
paprikaa
cayennepippuria
mustapippuria
1-1,5 dl ruokakermaa
(tomaattipyrettä)
4-5 dl keitettyjä papuja
1-2 tl sambal oelekia


Pilko sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuori ja kuutioi perunat. Ruskista sipulisilppua hetki voissa kattilan pohjalla. Lisää vesi, perunakuutiot ja liemikuutiot. Lisää haluamasi mausteet ja tomaattisose ja anna kiehua 10-15 minuuttia. Kun perunat ovat pehmeitä, lisää kerma ja pavut ja halutessasi hieman tomaattipyrettä. Anna kiehahtaa ja mausta keitos vielä sambal oelekilla.


Tein samalla myös uudemman satsin ruispuolukkaleipää, tällä kertaa puolitoistakertaisella reseptillä. Nyt täyttyi vuokakin kokonaan.

lauantaina, tammikuuta 26, 2008

Ruisleipää


Matkoilla ollessaan suomalaisen kuuluisi aina kaivata kotikeittiöstään ruisleipää, jota muissa maissa ei osata arvostaa eikä ainakaan valmistaa. Täytyy myöntää, että minun mitä-syön-ensiksi-kotona -listalla oli ensimmäisenä soijanakkikeitto, jota olen himoinnut jo useamman viikon ajan, mutta melko hyväksi kakkoseksi sijoittui toki ruisleipä.

Eilen sain vihdoin tehtyä sitä soijanakkikeittoa, jota söin hyvällä ruokahalulla. Ihania kotimaisia juureksia ja lämmintä lientä. Ah tätä kodin ja oman keittiön autuutta!

Viime viikkojen antini blogiimme on ollut melkeinpä ainoastaan matkakuulumisten jakaminen, joten päätin keiton teon yhteydessä ottaa jauhopussin (tai pussit oikeastaan) kauniiseen käteeni ja tehdä jotain uutta kerrottavaa myös tänne asti. Samalla ajattelin tainnuttaa rukiin himoni. Sain viime kesänä Nuorelta naiselta syntymäpäivälahjaksi ihanan ruotsalaisen keittokirjan Vegetariskt. Mat från Trädgårdscaféet Slottsträdgården Ulriksdal. Olen kenties pelännyt kielimuurin korkeutta - turhaan, onhan sanakirjat keksitty ja meillä ruotsi-suomi-sellaisia löytyy hyllystä jopa kaksi -, sillä hyödynsin tuota oivaa keittokirjaa ensimmäisen kerran vasta eilen. Tein kirjan ohjeen mukaan puolukkaruisleipää, joka maistui komean kanssaeläjäni mukaan kyllä enemmän limpulle kuin ruisleivälle. Hemmetin hyvältä tämä limppunen joka tapauksessa maistui! Ja helppo tehdä, tunnin paistoaika vain hieman aikaavievä.

Puolitin alkuperäisen ohjeen, jonka mukaan leipiä olisi tullut kaksi kappaletta. Siltikin olisin voinut tehdä ohjeen runsaammassa mittakaavassa, sillä meidän leipävuokamme jäi hieman vajaaksi tästä reseptin puolikkaasta. Esimerkiksi puolitoistakertainen versio käyttämistäni aineksista ei varmaankaan olisi liioittelua.


Puolukkainen ruisleipä

1,5-2 dl piimää tai jugurttia
1,5 dl vehnäjauhoja
2 dl hienoja ruisjauhoja (taikka 1 dl hienoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
1 dl grahamjauhoja
1 dl puolukkahilloa
0,5 dl pellavansiemeniä
0,25 dl hunajaa
1,5 tl suolaa
1 tl soodaa

Laita uuni lämpeämään 200 asteeseen. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja vaivaa taikinasta notkea. Piimän tai jugurtin määrä riippuu puolukkahillon kiinteydestä; mitä kiinteämpää hillo, sitä enemmän voi lisätä nestettä. Rasvaa ja jauhota leipävuoka ja kaada taikina siihen. Taikinan ei tarvitse nousta, joten voit lykätä vuoan uuniin heti, kun lämpö on kohdillaan. Anna paistua kauniin ruskeaksi tunnin verran. Jos haluat leivästä hieman tuhdimman ja paksumman, lisää huoletta aineksia ja tarkkaile paistoaikaa.

perjantaina, tammikuuta 25, 2008

Aussijuomia

Australialainen juomiskulttuuri muistuttaa kovasti omaamme. Kahvia ja kaljaa kulutetaan maassa paljon ja koko ajan. Kahviloita ja pubeja löytyy Melbournen joka kulmasta. "Normaali kahvi" poikkeaa silti hieman suomalaisesta vastaavasta. Jos Australiassa erehtyy pyytämään tavallisen kahvin, saa yleensä caffé latten. Alkumatkan vahingoista viisastuneina tilasimme loput lomapäivät aina "mustaa kahvia". Juoma kulki tarjoilijoiden keskuudessa nimellä "long black", vaikkeivät kupit vaikuttaneet ikinä kovin pitkiltä tai isoilta. Kahvin kitkeryydestä päättelimme kyseessä olleen tuplaespresson.


Olut sen sijaan oli totutun makuista, jopa tavallista parempaa. Kävimme eräänä iltana paikallisen panimon ravintolassa syömässä ja maistelimme myös muutamia panimon oluita. Paikassa oli myös ihan oma olutmenu.

Kyseisen James Squire -panimon Amber Ale oli oikein ihanan makuista. I.P.A. eli Indian Pale Ale puolestaan maistui hieman kitkerältä ja omituisen kukkaiselta. Maukasta sekin kyllä.

Mehubaarit koristivat Melbournen katukuvaa tiheään. Erilaiset mehujuomat ja smoothiet kun ovat paikallisten suosiossa, mikä ei juurikaan ihmetyttänyt siinä kuumuudessa. Jostain syystä meiltä jäi tuo paikallinen erikoisuus kokeilematta. Ehkä sitten ensi kerralla...

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

G'day mates!

Terveiset täältä helteiseltä maailman toiselta laidalta! Melbournessa on ollut melkoinen helle koko sen yhdeksän päivän ajan, jonka olemme täällä jo viettäneet. Kylmä vesi ja raikastavat ruuat ovat olleet kuuminta hottia suuhun päätyvien asioiden listalla. Olemme nauttineet muutaman kolmen ruokalajin illallisen komean kanssaeläjäni työkuvioiden myötä, mutta valitettavasti en ole ottanut niistä kuvia muun ohjelman viedessä liiaksi huomiotani kyseisissä ruokailutapahtumissa. Hienot ovat olleet puitteet ja maistuvaa ruoka.

Australialaista ruokakulttuuria vaikuttaa määrittävän oleellisesti monikulttuurisuus. Täällä tarjoillaan kiinalaista, vietnamilaista ja japanilaista ruokaa sulavasti italialaisen, ranskalaisen ja amerikkalaisen ohessa. Mielenkiintoisia ilmiöitä ovat eri keittiöitä yhdistelevät ravintolat, joissa saatetaan tarjoilla esimerkiksi japanilaista ruokaa eteläamerikkalaisilla vivahteilla. Monikulttuurisuuden vuoksi en ole päässyt vielä täysin selville täkäläisestä keittiöstä. Muutamia piirteitä on toki silmään sattunut. Ekologisuus ja tuoreet raaka-aineet tuntuvat olevan täällä ilahduttavan arvostettuja ominaisuuksia gourmet-ravintoloista katukojuihin asti. Hampurilaisiakin mainostetaan ekologisuudella ja terveellisyydellä.


Tämä luomulla itseään mainostavasta pikaruokalasta ostettu linssihampurilainen on luultavasti paras purilainen, jonka olen koskaan syönyt. Ison sämpylän sisältä löytyi mahtavan paksu ja murea (jos kasvispihvistä voi moista luonnehdintaa käyttää) linssipihvi, oliiveja, paprikaa, fetajuustoa ja salaattia. Ja vaikka annos tuli nautittua pienoisen krapulan aiheuttamaan suolaisen himoon, jäi suuhun yllättävän terveellinen ja raikas maku.

Kovassa helteessä ei tunnetusti tee juurikaan mieli kuumia ja tuhteja ruokia, jotka ovat varmasti suomalaisissa ruokapöydissä tähän vuodenaikaan paikallaan. Auringonpaahteessakin täytyy kuitenkin välillä syödä, joten erilaiset leivät ja salaatit ovat osoittautuneet tällä matkalla hyviksi lounasruuiksi.

Tämä hasselpähkinöillä ja makealla hunajakastikkeella höystetty sinihomejuusto-päärynäsalaatti maistui oikein hyvin joenrannalle sijoitetulla ulkoterassilla, josta käsin oli mukava ihailla ympäröivää ystävällistä kaupunkia.

Sen verran paljon on juttuja varastossa, että jotain täytyy jättää tuonnemmaksi. Palaan siis asiaan myöhemmin. Luvassa on vielä postauksia ainakin paikallisesta riistaruuasta, kengurunlihasta, sekä myös juomakulttuurista. Koittakaa kestää siellä kylmyydessä! En haluaisi ollenkaan palata jo kohta kotiin...

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Hernesosekeitto

Tämä nopean ja kevyen reseptin nappasin Valion lehdykäisestä. Vähän jouduin modifoimaan ruoka-aineiden puuttumisen vuoksi. Oli mahtavan vihreää ja oikein hyvää. Aikaa itse keiton valmistamiseen ja syömiseen meni n.30 min. Hyvin ehdin kaikkiin tärkeisiin juttuihin, joita oli suunitelmissa.


250 g peruna-sipulisekoitusta (pakaste)
1 pss (200g) pakasteherneitä
5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
vajaa 2 dl creme fraicea 5%
timjamia
meiramia

Kiehauta vesi ja lisää peruna-sipulisekoitus sekä liemikuutio. Anna kiehua reilu 10 min. Lisää herneet ja keitä vajaa 5 min. Soseuta sauvasekoittimella, lisää creme fraice, mausteet ja lämmitä.
Oh so good.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Koti-illallinen

Meidän huushollissa on tämä päivä kulunut paakkaamisen merkeissä, sillä huomenna suuntaamme tosiaan uudelle reissulle. 36 tunnin matka Australiaan voi vaatia veronsa, mutta siitä kenties lisää myöhemmin...

Vaikka tämä kotona oleilu jäi kovin minimiin, kerkesinpäs kuitenkin hyöriä kyökin puolella. Taannoin soijarouhehaasteeseen osallistuessani minulla jäi puolet soijapyörykkätaikinasta pakkaseen myöhempää käyttöä varten. Vaivattomuus ja nopeus olivat tämänkertaisessa ruuanlaitossani tavallistakin kovempi sana, joten hyödynsin valmiin taikinan pihveiksi. Resepti on siis sama kuin pyörykkätaikinassa, mutta puolet määrästä (kuten pyöryköissäkin). Yriitin tehdä pihveistä paksuja, pyöreitä ja tiiviitä, mutta ihan en tavoitteessani onnistunut. Tässä taikinassa maistuu mielestäni liiaksi itse soijarouhe. Ihannepihvi olisi rakenteeltaan ja maultaan sellainen kuin kaupan pakastealtaasta löytyvät GoGreenin soijapihvit (saa myös chili-versioina). Jos joku osaa opastaa siihen suuntaan, otan mielelläni neuvoja vastaan. Tarjoilin pihvit vihreän perunasoseen kanssa.

PPP eli Pinaatti-pinjansiemen-perunasose

6-7 jauhoista perunaa
1 tl suolaa
vettä
2-3 dl maitoa
(2 rkl voita)
pussi pakastepinaattia
0,5 dl pinjansiemeniä

Kuori ja paloittele perunat. Keitä perunapalat suolavedessä pehmeäksi. Kaada keitinvesi pois ja survo perunat muusiksi. Lisää maitoa, kunnes soseesta tulee tarpeeksi notkea. Lämmitä pakastepinaatti mikrossa ja sekoita se soseen joukkoon. Lisää lopuksi vielä pinjansiemet.

Yksi Amerikan tuliainen jäi viime postauksessa antamatta. Kävimme New Yorkin reissullamme jälleen kerran kaupungin parhaimpia falafeleja tarjoavassa Mamoun's Falafelissa, josta ostimme mukaamme paikan kuulemma kuuluisaa tulista kastiketta. Ja kyllä, tulista on kuin mikä. Vaikka pullo vaikutti aluksi kovin pieneltä, riittää siitä varmasti iloa pitkään, sillä sen verran vähän kastiketta täytyy ruokaan lisätä tulisuuden saavuttamiseksi. Maustoimme soijapihvimme tällä soosilla ja opimme olemaan seuraavalla kerralla annostelussa hieman varovaisempia.

lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Amerikan malliin

Helou helou! Palasimme eilen komean kanssaeläjäni kanssa New Yorkista juhlapyhien vietosta viikonlopuksi kotiin. Maanantaina lähdemme Australiaan, joten hädin tuskin kerkeämme täällä pyykit pestä... Kuten tarkkaavaisimmat teistä ovat huomanneet, en päivittänyt blogia matkallamme, vaikka muuta uhosin. En saanut siirrettyä kuvia koneelle, joten jätin tuliaiset kotona annettavaksi.

Olen nyt käynyt useamman kerran tuolla suuressa ja mahtavassa Pohjois-Amerikan liittovaltiossa, mutta erästä perinteikästä paikallista ruokaa en ollut ennen tätä matkaa maistanut. Päätin nyt korjata tuon epäkohdan ruokakokemuksissani ja aloitin erään päiväni pannukakkuaamiaisella.


Ah ja voih, kun olikin hyvää! Tuoreet marjat ja syntisen makea siirappi kruunasivat makunautinnon loistavasti. Tuollaisella aamiaisella päivästä ei voi tulla kuin aivan loistava!

Kulutin matkalla myös runsaasti jo aiemmin hyväksi toteamiani tuotteita. Bageleita nautin runsaan tuorejuuston kera useanakin aamuna ja Starbucksin ihania kahveja join melkeinpä joka päivä.

Joulun kunniaksi tuolla ylikansallisella kahvikaupalla oli valikoimissaan myös uusia juhlavia juomia. Niisyä maistoin Gingerbread lattea, Peppermint white chocolate mochaa ja Peppermint chocolate mochaa. Makeitahan ne olivat kuin mitkä, mutta kertaalleen nautittuina oikein maistuvia. Nyt maistuu muutaman päivän ajan ruisleipä ja kenties jokin kunnon kotiruoka, mikäli sellaista saisi ennen uuteen matkaan valmistautumista väännettyä...