Kaikenlaisia keksejä

Näiden piti olla spelttisiä keksejä, minkä vuoksi ohjeesta alunperin innostuin. Lauantaiaamun monituntisessa leivontamaratonissa spelttijauhoni loppuivat kuitenkin jo laskiaispullataikinaan, joten jouduin soveltamaan keksien kuiva-aineseokseen muita (hiivaleipävehnä- ja graham-) jauholajikkeita. Makeita ja kauniita näistä tuli joka tapauksessa, eikä jauhojen oletettu terveellisyys makua ainakaan huononna. Lopputulos näyttää hivenen tummemmalta kuin alkuperäisen ohjeen kuvituksessa. Nappasin reseptin loistavasta Tofu For Two -blogista ja sovelsin sitä pakon edessä seuraavanlaiseksi.


Suklaa-kaura-karpalocookiet

1 dl margariinia tai öljyä
1,5 dl raakaruokosokeria
1 dl maitoa
1 tl vaniljasokeria
4 dl jauhoja
0,75 tl ruokasoodaa
0,5 tl suolaa
2 dl kaurahiutaleita

55 g valkosuklaata
55 g tummaa suklaata
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
0,5 dl kuivattuja karpaloita

Sekoita taikinan ainekset keskenään. Alkuperäisessä ohjeessa jauhoiksi neuvottiin 3 dl spelttijauhoja ja 1 dl vehnäjauhoja, mutta eiköhän jauhoiksi kelpaa kaikki leivottavat lajikkeet. Minä laitoin siis puolet graham- ja puolet hiivaleipävehnäjauhoja. Rouhi suklaat.

Jaa taikina kolmeen osaan. Sekoita yhteen osaan kolmasosa tummasta suklaarouheesta ja puolet valkosuklaarouheesta. Toiseen osaan sekoita loput tummasuklaarouheesta ja kaakaojauhe. Kolmanteen osaan leivo loput valkosuklaarouheesta ja karpalot. (Kuvassa taaimpana valkosuklaa-tummasuklaakeksi, keskellä tummasuklaa-kaakaojauhekeksi ja lähimpänä kameraa valkosuklaa-karpalokeksi.)

Annostele taikinat ruokalusikalla leivinpaperille. Jokaisesta taikinasta tulee 12 pientä cookieta. Tasoittele möykyt veteen kastetulla haarukalla tasaisiksi. Paista keksejä 200-asteisessa uunissa 7-8 minuuttia.

Falafeleita (säälistä) ja omaa pitaa

Löysin hauskan bataattifalafeli-ohjeen FatFree Vegan -blogista. Perinteisiä falafeleita nämä muistuttavat lähinnä muodoltaan ja käyttötavaltaan. Kikhernejauhot saattavat säälistä ajaa kikherneiden asiaa, mutta eniten näissä maistu makea bataatti. Eikä siinä mitään, sillä bataattihan maistuu mahtavalle! Bataatin kypsentäminen mikrossa oli minulle täysin uusi oivallus, mutta hieno sellainen. Mikro säästää paitsi energiaa myös huomattavasti aikaa verrattuna perinteiseen keittämiseen. Maussakaan en huomannut mitään eroa, mikä saattoi tosin johtua bataatin hyödyntämisestä muusimaisessa muodossa. Joka tapauksessa, kokeilkaa tekin!

Päätin pitkästä aikaa tehdä falafeleiden kavereina ansioituneet pitaleivät itse. Omin käsin leivotut pitat maistuvat huomattavasti paremmilta kuin kaupan muovitetut ja nihkeät lätyt. Saara Törmän Saa vaivata -kirjan ohjeella pitaleivät luonnistuvat oikeanlaisiksi muhkeiksi taskuiksi.


Bataattifalafel

0,5 rkl pellavansiemenrouhetta + 2 rkl kuumaa vettä
n. 500 g bataattia
2-3 tl kuminaa
2 tl korianteria
0,5 tl cayennepippuria
1 tl suolaa
2 tl persiljaa (tai 0,5 dl tuoretta)
2 valkosipulinkynttä
1 sitruunan mehu
n. 2,5 dl kikhernejauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
(kaurahiutaleita)
(seesaminsiemeniä)

Laita pellavansiemenrouhe likoamaan kuumaa veteen. (Minä käytin kokonaisia pellavansiemeniä, mutta voihan nekin rouhia halutessaan.) Pistele bataatti haarukalla kauttaaltaan. Kypsennä bataatti mikroaaltouunissa lämmittämällä sitä täydellä teholla kolme minuuttia molemmin puolin. (Jos puolen kilon bataattimääräsi käsittää kaksi pientä juuresta yhden ison sijaan, lämmitä niitä aluksi vain kaksi minuuttia per puoli. Yhtä aikaa.) Mikäli bataatti ei tunnu kuumennuksen jälkeen vielä läpeensä kypsältä, lämmitä puoli minuuttia kerrallaan molemmin puolin, kunnes se on kokonaan pehmennyt. Jätä bataatti jäähtymään. (Voit toki myös keittää bataatin.)

Kuori ja murskaa valkosipulit. Sekoita mausteet ja valkosipulimurska suuressa kulhossa. Sekoita leivinjauhe kikhernejauhoon.

Kuori jäähtynyt bataatti. Paloittele se kulhoon ja muussaa mausteiden kanssa tasaiseksi seokseksi. Sekoita lionnut pellavansiemenrouhe, kikhernejauho-leivinjeuheseos ja sitruunamehu seokseen. Taikinan täytyy olla melko jäykkää. Lisää tarvittaessa kikhernejauhoja ruokalusikallinen kerrallaan, kunnes saat tiukan taikinan. Minä lisäilin hieman kaurahiutaleita.

Öljyä leivinpaperi ja annostele ruokalusikalla taikinasta paloja leivinpaperille. Kasta lusikkaa välillä veteen, ettei se tartu taikinaan. Taikinasta tulee parikymmentä pientä falafelia. Koristele halutessasi seesaminsiemenillä. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Nauti pitaleipien välissä. Pestolla maustettu maustamaton jogurtti on oiva lisuke falafeleille.


Pitaleivät

1 ps kuivahiivaa
3 dl vettä
1 tl suolaa
1 dl ruisjauhoja
6 dl vehnäjauhoja

Lämmitä vesi ja liuota kuivahiiva siihen. Lisää suola ja ruisjauhot. Sekoita vähitellen vehnäjauhot joukkoon ja vaivaa taikinasta sileä ja kimmoisa. Paloittele taikina kahdeksaan osaan ja pyörittele ne palloiksi. Asettele taikinapallot jauhotetulle alustalle. Peitä liinalla ja anna nousta 20 minuuttia.

Tasoittele pallot littanoiksi leiviksi (15 cm halkaisijaltaan) ja jätä nousemaan jauhotetulle alustalle vielä puoleksi tunniksi. Ripottele vielä leivinpaperille jauhoja, jotta leivät eivät tartu siihen kiinni. Vain näin leipiin muodostuu kunnon tasku. Paista 275 asteessa 7 minuuttia neljä leipää kerrallaan.

Kauden kaunis kaalisoppa

Kaalikääryleet ovat olleet tehtävien ruokien listallani jo pitkään, mutta tällä kertaa päädyin testaamaan keräkaalta keitossa. Tulinen kaalikeitto on kevyttä, kuumaa ja ravitsevaa kunnon talviaterian tapaan. Sekaan voi heittää soijaa missä muodossa tahansa ja papulajeistakin kaikki käyvät.


Kaalisoppa soijalla

1 iso (tai pari pientä) sipulia
3 valkosipulinkynttä
öljyä
1,3 l vettä
2 kasvisliemikuutiota
400-500 g keräkaalta
2-4 porkkanaa
1,5 dl soijasuikaleita (tai soijarouhetta)
chiliä
3 dl kikherneitä
(raejuustoa)

Kuori ja silppua sipulit. Kuullota sipuleita öljyssä kattilan pohjalla. Kaada vesi kattilaan. Kuori ja paloittele porkkanat. Pilko kaali suikaleiksi. Veden kiehuessa lisää keittoon kasvisliemikuutiot, vihannekset sekä soijasuikaleet. Keitä kymmenisen minuuttia. Mausta ja lisää kypsät kikherneet. Nauti raejuuston kera.

Pinaattilasagne

Kauppareissulla mukaani tarttui Valion uutuksia esittelevä lehdykäinen. Sitä selailessani löysin pinaattilasagnen reseptin. Resepti kuulosti hyvältä, varsinkin, kun siihen ei tarvinnut tehdä valkokastiketta (joka mielestäni on niin kovin aikaavievää) ja koska siinä käytettiin uutta vuohenjuustoruokakermaa. Nam.

Tuunasin lasagnea lisäämällä siihen linssejä, jotta olisi etes vähän protskuja. Samoin jääkaapissani hillui yksi munakoiso, joten se pääsi mukaan sävellykseen.

Pinaattilasagne

2 pussia pakastepinaattia
1 sipuli
1 prk. tomaattimmurskaa
2 dl punaisia linssejä
1 munakoiso
1 prk. valio tomaatti-vuohenjuusto ruokakermaa

1 tl tikka masalaa

mustapippuria

1 tl valkosipulijauhetta
lasagnelevyjä n.10+
juustoraastetta

Leikkaa munakoiso viipaleiksi ja levitä tasolle. Ripottele päälle suolaa ja jätä viipaleet hikoilemaan. Kiehauta 4 desiä vettä ja lisää huuhdellut linssit kun vesi kiehuu. Anna kiehua miedosti noin 10 minuuttia.

Pilkosipuli ja lämmitä öljyä pannulla. Paista sipulisilppua ja lisää pinaatit. Kaada linsseistä ylimääräinen vesi pois ja lisää pannulle. Lisää joukkoon tomaattimurska ja mausta.

Pyyhi munakoisoista liika neste ja ryhdy kokoamaan lasagnea.

Kaada voideltuun vuokaan pinaattitomaattikastiketta, asettele päälle munakoisonviipaleita, levitä niiden päälle lasagnelevyt. Kaada ja levitä viimeiseksi ruokakermaa. Toista ainakin 3 kerroksen verran, niin että päällimmäiseksi jää kermaa.

Paista 200-asteisessa uunissa 20 minuuttia. Levitä päälle juustoraaste ja paista 10 minuuttia lisää.

Makea muru

En juuri välitä muroista. Paitsi ehkä vähän niistä kuituisista ja jogurttisista versioista. Parhaiten nekin maistuvat minulle suoraan paketista. Kuivakoille riisipohjaisille muroille löytyy onneksi muutakin kuin aamiais-käyttöä, jos niitä on kaapin perälle tullut joskus ostettua. Nämä energisen välipalan asiaa ajavat muropatukat ovat melkoisen makeita, joten siirapin (tai hunajan) määrää voi hyvinkin harkita.


Makeat muropatukat

1 dl siirappia tai hunajaa
100 g margariinia
2 dl kaurahiutaleita
3 dl muroja (esim. kaakaomuroja)
1 dl siemeniä tai pähkinöitä
1 dl rusinoita tai muita kuivattuja hedelmiä

Sulata siirappi tai hunaja ja margariini kattilassa. Sekoita kuivat aineet ja siirappi-margariiniseos keskenään. Päällystä uunivuoka leivinpaperilla. Levitä muromassa tasaiseksi parin sentin paksuiseksi kerrokseksi leivinpaperin päälle. Paista 160-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Anna jäähtyä kunnolla ennen kuin leikkaat levyn paloiksi tai patukoiksi.

Huh huh hummus

Johtuneeko pakkasista vai mistä, että olen jatkanut keittiössäni kuumalla linjalla. Tällä kertaa tuliseen tuunausvuoroon joutui vanha kunnon hummus, jota edelleenkin suosin tahinittomana versiona. Sambal oelekia tai vastaavaa tulilientä voi lisäillä oman maun mukaan, mutta parilla teelusikallisellakin saa suun kuumenemaan.


Tulinen hummus

3-4 dl kikherneitä
4 valkosipulin kynttä
pari rkl sitruunamehua
vajaa 0,5 dl öljyä
2 tl sambal oelekia
korianteria
suolaa
(tahinia tai seesaminsiemeniä)
n. 1 dl vettä

Sekoita kaikki ainekset sauvasekoittimella tai monitoimikoneessa tasaiseksi massaksi. Lisää vettä (tai tölkkikikherneiden lientä) sen verran, että seoksesta tulee tarpeeksi kostea. Nauti voileipäkeksien tai vaikka falafelien kera.

Tomaatit tulessa!

En ollut uskoa, etten ole vielä kirjannut tätä mahtavaa keittoreseptiä blogiimme. Tämä tulinen tomaattikeitto kun on luultavasti ensimmäinen ruoka, jonka olen omin käsin muille tarjoiltavaksi tehnyt. Löysin ohjeen taannoin silloisen kämppikseni ankean näköisestä mutta oivaksi oppaaksi osoittautuneesta keittokirjasta. Keitto sisältää erään maailman parhaimmista makuyhdistelmistä eli tomaatin ja mozzarellan kauniin kombinaation. Eikä siinä vielä kaikki! Keittojen kuninkaan kruunaa sambal oelek, joka saa tomaatit, suun ja koko makuelämyksen roihuamaan.


Tulinen tomaatti-mozzarellakeitto

1-2 sipulia
2-3 valkosipulinkynttä
öljyä
2 rkl vehnä- tai maissijauhoja
8 dl kasvislientä
2 tlk (800 g) säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
1 rkl tomaattisosetta
ripaus tai pari sambal oelekia
1 laakerinlehti
1-2 rkl sitruunamehua
suolaa
pippuria
basilikaa (kuivattua tai tuoretta)
mozzarellaa (tai tofua)

Kuori ja silppua sipulit. Kuullota sipuleita kattilan pohjalla öljyssä. Lisää jauhot ja kasvisliemi vähitellen. Lisää tölkkitomaatit, tomaattisose, sambal oelek ja laakerinlehti. Kiehauta ja anna keiton muhia 10 minuuttia. Pilko sillä välin mozzarella tai tofu. Itse en ole koskaan kokeillut keittoa tofulla, mutta epäilemättä hyvää niinkin. Mausta keitto sitruunamehulla ja mausteilla. Lisää vielä mozzarella tai tofu ja lämmitä keitto kasaan.

Soodaa ja spelttiä

Spelttijauhot ovat kuulemma terveellisiä. Ja soveltuvat oikein hienosti leivontaan. Löysin spelttijauhojen käyttökohdetta miettiessäni uuden soodaisen leipäohjeen, josta saattaa tulla iki-ihanan puolukkaleipäni haastaja. Vaikka näitä soodaa sisältäviä leipiä täytyy paistaa uunissa tunnin jos toisenkin, hoituu itse taikinan teko ja leivän muotoilu käden käänteessä uunin lämmetessä. Soodalla nostatus on myös huomattavasti vaivattomampaa kuin hiivalla, jonka kanssa en aina onnistu. Tämä omenaraastetta ja rusinoita sisältävä kaunis leipä on hivenen makea, mutta sellaisenaan loistava vaikkapa suolakurkkujen seuralaiseksi.


Omenainen spelttileipä

4 dl maustamatonta jogurttia (tai piimää)
0,5 dl hunajaa
0,5 tl suolaa
1 iso raastettu omena
1 dl kaurahiutaleita (tai vaikka spelttihiutaleita)
6 dl spelttijauhoja
1 tl soodaa
1 dl pellavansiemeniä
1 dl rusinoita
1 dl auringonkukansiemeniä (tai mantelirouhetta)
(koristeeksi erilaisia siemeniä)

Sekoita jogurttiin hunaja, suola ja omenaraaste. Sekoita loput ainekset keskenään ja lisää jogurttiseokseen. Muotoile taikinasta leipä voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan. (Ripottele pinnalle siemeniä halutessasi.) Paista 175-asteisen uunin alatasolla vajaa 1,5 tuntia.

Kikherneparsarisotto

Ostin ennen joulua puuroriisiä, koska joulu ja riisipuuron tarve. Nyt iski tarve saada käyttää kaapeista sinne kertyneet riisit, sienet, parsakaali ja varsiselleri. Risotto ratkaisi ongelmat melkein kokonaan. Mutta ei täysin, selleriä ja riisiä jäi, mutta ehkä niistä vielä syntyy jotakin mielenkiintoista.

Kikherneparsarisotto

3 dl risotto-/puuroriisiä
1 parsakaali
2,5 dl valkoviiniä
6 dl kasvislientä
2 pientä sipulia
8 herkkusientä
3 dl kikherneitä
1 varsiselleri

Pilko parsakaali, sipulit, herkkusienet ja varsiselleri. Kuulota niitä isossa paistikasarissa ja lisää riisi. Kun riisi on kuultavaa, lisää valkoviini. Kun valkoviini on imeytynyt riiseihin, lisää kasvislientä pikkuhiljaa. Lisää kerralla vajaa desi lientä ja kun se on imeytynyt, lisää lisää :)
Kaikkineen imeyttämiseen ja lisäilyyn menee sellanen reilu 20 minuuttia. Päälle parmesaania ja kohti ääntä!

Wokkia uuteen wuoteen

Ostin vesikastanjoita, kookosmaitoa ja munanuudeleita kaupasta varmaankin jo joskus viime kesänä aikomuksenani tehdä aineksista ihanan kaunis wokkikokkaus. Jostain syystä tölkit ja nuudelit saivat odottaa sopivaa hetkeä aina tähän uuteen vuoteen asti. Kauniiksi wokkia ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta ihanan maittavaa siitä onneksi tuli.


Papuwok

2 sipulia
3 porkkanaa
öljyä
1 tlk kookosmaitoa
suolaa
pippuria
intialaisia mausteita (esim. garam masalaa)
1 tlk vesikastanjoita
(pakastepinaattia tai -sokeriherneitä)
2-3 dl papuja

(muna)nuudeleita
vettä

Kuori vihannekset. Silppua sipulit ja paloittele porkkanat. Kuullota niitä hetki öljyssä kattilan tai wok-pannun pohjalla. Lisää kookosmaito ja mausteet ja anna muhia 10-15 minuuttia, kunnes porkkanat ovat pehmenneet. Lisää vesikastanjat ja pavut sekä pakastevihreät, jos sellaisia omistat. (Minulle ei sellaisia pyynnöstä huolimatta kaupasta tuotu...) Keitä vielä (muna)nuudelit kypsiksi ja lisää ne wokkiin.

Kaarina-tädin mysli

Kodissamme asuu mies, jonka elämään tuo iloa jugurttien kausimaut ja seuraavan maun jännääminen. Mies laittaa jugurttinsa joukkoon mielellään mysliä ja onkin aina tasaisin väliajoin muistellut lapsena syömäänsä Kaarina tädin mysliä, joka on ollut parasta mysliä koskaan. Kerran mies muisti ottaa myslin äitinsä luona kyläillessämme puheeksi ja kappas, sieltähän se löytyi, Kaarina tädin mysliohje.

Lauantaiaamuna oli sopivasti aikaa, joten laitoimme myslin tulelle. Yllätyksekseni mysli valmistui alta aikayksikön! Samalla kun aamiaisherkku oli uunissa ehdittiin keittää kahvit, paistaa munat sekä kattaa tomaatit ja kurkut pöytään.

Vasta myslin valmistuttua huomasin, että poikkeuksena valtaosamysleistä, tästä puuttuu kuivat hedelmät, kuten rusinat tai kuivatut aprikoosit. Niitähän voi sitten lisätä myöhemmin jos haluaa, minua ei jäänyt kaivelemaan. Suosittelen!

Mysli matkalla uuniin

Kaarina-tädin mysli

8-10 dl isoja kaurahiutaleita
2 dl auringonkukansiemeniä
1 dl sesaminsiemeniä
1 dl pellavansiemeniä
1 dl vehnäleseitä
Sekoitetaan keskenään

1 dl öljyä
1 dl hunajaa
Kuumennetaan ja sekoitetaan edellisiin

2 dl vehnänalkioita
Lisätään jäähtyneeseen seokseen

Levitetään uunipannulle ja pidetään 15 minuuttia 175 asteisessa uunissa. Sekoitetaan ja pöyhitään välillä.

Mysli uunista tulleena ja purkkiin säilöttynä.

Ylimuulia mukaillen

Ylimuulin pohjaton karppipiirakka herätti ruokahaluni tässä päivänä muutamana. Kasvissyöjänä tuunasin tunaversion omaan suuhuni sopivaksi. Nam.


Kasvissyöjän karppipaistos

4-5 dl kypsiä tai purkkisoijapapuja
200 g raejuustoa
1 ps pakastepinaattia
1 sipuli
2 kananmunaa
2 dl maitoa
suolaa, pippuria, basilikaa, oreganoa
(juustoraastetta)

Sekoita pavut, raejuusto, pinaatti ja silputtu sipuli keskenään laakeassa uunivuoassa. Tee munista ja maidosta seos ja mausta se kuten haluat. Kaada munamaito paistoksen päälle ja kuorruta koko komeus halutessasi juustoraasteella. Paistos vaikuttaa 200-225-asteiseen uuniin mennessään epäilyttävän löysältä, mutta on 45 minuutin jälkeen sieltä tullessaan yllättävän kiinteä.

Suolaiset vohvelit

Yritin etsiä aikaisempaa vohvelipostaustani, jonka olen omasta mielestäni tehnyt syksyllä, kun ostin mikkivohvellirautani. Mutta kah, eihän sellaista postausta ole koskaan ollutkaan. Siispä, minulla on ihana vohveliauta, joka tekee mikin näköisiä vohveleita!!

Vohvelirautani pääsi käyttöön, kun Kaveri tuli luokseni leffailtaa viettämään ja syömään. Teimme suolaisia vohveleita ja niiden kanssa nautiskeltiin kaikenlaisia härpäkkeitä, kuten:

suolakurkkuja
sipulia
juustoa
oliiveja
aurinkokuivattuja tomaatteja
paistettuja herkkusieniä
kermaviilidippiä
Vohveliohje on napattu Myllyn paras -sivustolta ja se on osottautunut erinomaiseksi. Tällä kertaa jätin sokerin pois ja lisäsin basilikaa ja muita yrttejä.

Suolaiset vohvelit

3 kananmunaa
4 dl maitoa
1 dl kivennäisvettä
4 dl erikoisvehnäjauhoja
1 tl leivinjauhoja
½ tl suolaa
50 g margariinia tai kermaa

Vatkaa munat, lisää maito ja kivennäisvesi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vispaten liemeen. Lisää voisula tai kerma. Anna turvota vähintään puoli tuntia. Paista vohvelipannulla vohveleiksi.

Myllyn paras sivulla neuvotaan myös miksi kivennäisvesi ja erikoisvehnäjauhot ovat oleellisia:

"Kivennäisvesi (tai muu hiilihappoinen juoma) antaa vohveleille rapeutta. Tavallinen vesi ei siis aja samaa asiaa reseptissä. Erikoisvehnäjauho on karkeampaa kuin Puolikarkeavehnäjauho eli se antaa taikinaan enemmän kuohkeutta, tämän vuoksi suosittelemme sitä vohveleiden tekoon. "

Mezzo

Kaverin ja minun ystäväporukalla on tapana käydä itsenäisyyspäivän aattona ulkona syömässä. Tavoite on aina mennä paikkaan, johon ei ehkä arkena tulisi mentyä. Tänä vuonna päätimme kokeilla verrattain uutta tulokasta Oulun ravintolatarjonnassa, Mezzoa.

Ravintola on pieni (30 asiakaspaikkaa) ja intiimi. Varasimme pöydän hyvissä ajoin, joka taisi olla ihan fiksua. Paikan hinnoittelupolitiikka on hauska: kaksi ruokalajia 29 euroa, kolme 36. Otin kolme sekä jokaiselle suositellun viinin. Laskun loppusumma oli vähän vajaa 60 euroa ja mielestäni jokaisen euron väärti.

Alkuun otin etanapannun homejuustolla. Omaan makuun etanat maistuvat paremmin ilman juustoa, koska silloin etanoiden maku pääsee paremmin esiin. Hyvin ne kuitenkin meni näinkin. Etainoiden kanssa tarjottu valkoviini oli hyvää, hiukan makeaa.


Pääruuaksi otin päivän kalan, joka oli rautu. Sen seurana tarjottiin perunabasilikapyrettä. Annokseen olisi kuulunut myös siiderikastike, mutta omenaallergian vuoksi omani vaihdettiin yrttiöljy. Hiukan jäi harmittamaan, mutta minkäs sitä sille voi.

Jälkiruokana mustikkapaistos, joka tarjoiltiin vanilijapallon kanssa. Se(kin) oli erinomaista. Paistos maistui todelliselle mustikalle. Lämmin paistos tuntui kylmän jäätelön kanssa erinomaiselta liitolta.

Kaiken kaikkiaan, voin suositella Mezzoa hyvillä mielin kaikille. Kuvat on mitä on, mutta jonkun idean siitä saanee.

Vaihtoehto bloody marylle

En taida tuntea ketään, joka pitäisi tomaattimehusta. Tiedän kyllä bloody mary -nimisen juomasekoituksen olevan monen suosikki. Itse olen ehkä kerran drinkkiä maistanut, mutten ainakaan muista sen olleen mikään järisyttävä makunautinto. Onneksi tomaattimehua voi hyödyntää myös ruoanlaitossa; sitä voi käyttää esimerkiksi leivän nesteenä tai keiton pohjana, kuten minä tässä päivänä muutamana tein.


Tomaattimehukeitto

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
öljyä
1 l tomaattimehua
3 rkl tomaattipyrettä
125 g (½ pkt) Koskenlaskijaa
4 dl valmiita mung dhaleja tai muita papuja
(vettä)
basilikaa
mustapippuria
(pestoa)

Kuori ja pilko sipulit. Kuullota sipulisilppua öljyssä kattilan pohjalla. Lisää tomaattimehu ja -pyre ja anna kiehahtaa. Lisää pilkottu sulatejuusto ja valmiit pavut. Keitosta tulee melko paksua, joten lisää halutessasi vettä. Anna juuston sulaa ja keitoksen kehittyä 5-10 minuuttia. Mausta ja jaa lautasille. Koristele pinta vielä pestolla, jos mielesi tekee.

Nyt ois piparia tarjolla!

Vaikken ole mikään erityinen piparin ystävä (raakaa taikinaa lukuunottamatta), teki mieleni tänä jouluna leipaista piparkakkuja omin kätösin taikinaa myöten. Innoituksen moiseen sain ohrajauho-pussin kyljessä olevasta piparireseptistä, joka on kuulemma peräisin jo vuodelta 1928. Kyseessä ovat siis melkoisen perinteikkäät piparit, joiden makua halusin kuitenkin hieman nykyaikaistaa. Jaoin taikinan kolmeen osaan. Yhteen taikinapalloon rouhin mukaan vajaa 40 grammaa tummaa suklaata. Toiseen palloon lisäsin kourallisen suolapähkinäsekoitusta. Kolmannen jätin perinteikkääseen olomuotoonsa. Tältä pallot näyttivät ennen jäähdytystä (etualalla vasemmalla suklaataikina ja oikealla suolapähkinäpallo):

Odotin erityisen paljon suolapähkinöillä maustetuilta pipareilta, mutta valitettavasti makean ja suolaisen yhdistelmä ei ollut niin järisyttävä ja selvärajainen kuin kuvittelin. Kenties suola liukeni taikinan rasvaan, tiedä häntä.


Perinnepipareita uusin ottein

1 muna
100 g (reilu desi) sokeria
170 g (n. 3,5 dl) ohrajauhoja
1 tl soodaa
1 tl piparkakkumaustetta (tai vain kanelia)
100 g pehmeää voita

Lisäksi:
kourallinen suolapähkinöitä
n. 35 g tummaa suklaata

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Sekoita vaahtoon kuiva-aineet ja voi. Rouhi suolapähkinät ja suklaa eri alustoilla. Jaa taikina kolmeen osaan. Sekoita yhteen taikinapalaan pähkinärouhe, toiseen suklaarouhe ja jätä kolmas koskematta. Pyörittele palat palloiksi ja asettele kulhoon. Nosta kulho kylmään jäähtymään. Kauli jäähtyneet taikinapallot vuorollaan levyiksi ja ota muotilla piparit. Paista 200 asteessa vartin verran.

Jouluquinen salaatti

Olen kokeillut quinoaa ehkä kerran jonkinlaisena lisukkeena, mutten tuolloin liiemmin siitä innostunut. Proteiinipitoisuudestaan ja kaikenlaisesta terveellisyydestään huolimatta - tai ehkä juuri siksi - quinoa on melkoisen mauton raaka-aine. Tai ehkä se vain vaatii aikaa ja kokeiluja päästääkseen todellisen makunsa esiin. Yrittänyttä ei laiteta, joten päätin tällä kertaa hyödyntää quinoaa salaatissa. Muoto ja maku muistuttivat hieman tabboulehia. Huokoisen ja rakeisen rakenteensa ansiosta quinoa imee itseensä makuja, joten jos valmistusvaiheessa ujous yllättää, voi syödessä mausteita lisäillä rohkeasti uudemman kerran.


Quinoasalaatti

2,5 dl quinoaa
5 dl vettä
kasvisliemikuutio
3 dl liotettuja ja keitettyjä (tai tölkki-) soijapapuja
1 rs kirsikkatomaatteja
1-2 sipulia (esim. 1 salotti ja 1 tavallinen)
kourallinen vihreitä oliiveja
Kastike:
2-3 rkl öljyä
1 rkl sinappia
1-2 rkl sitruunamehua
mustapippuria

Keitä quinoaa kasvisliemikuutiolla maustetussa vedessä hiljaisella lämmöllä 15 minuuttia. Pilko sipulit ja paloittele tomaatit ja oliivit. Sekoita salaattiainekset keskenään. Käytä valmista kastiketta tai tee omasi. Minun kastikkeeni syntyi hirveässä nälässä niistä aineksista, jotka ensimmäisinä käteeni osuivat. Ihan hauskan säväyksen tämä kastike salaatille spontaaniudestaan huolimatta antoi.

Tarttuva taikina

Ihime hommaa. Tai jos tarkemmin ajattelee, ehkei niinkään. Hellyttävän pehmoisilta vaikuttavat perunaleipäset kuulostivat Papu, porkkana ja hillopulla-keittokirjan reseptissä paljon helpommilta toteuttaa kuin miksi käytäntö osoittautui. Perunasurvoksen täyttämä taikina ei meinannut irrota sormista sitten millään. Yritäpä siinä sitten jaotella taikinamöhkälettä ja leipoa siitä söpöjä leipäsiä! Ehkä vastoinkäymiseni selittyy perunan korkealla tärkkelyspitoisuudella. En vain osannut moiseen varautua, kun en ole aiemmin keitettyä perunaa leivonnassa käyttänyt. Eikä ohjeessakaan mainittu moisesta mitään! Kypsien leipästen maukkaus korvasi niitä edeltävän vaivannäön.


Perunaleipäset

6-7 perunaa
4 dl vettä
50 g hiivaa
1,5 tl suolaa
3 dl ohrajauhoja
6-7 dl sämpyläjauhoja

Keitä perunat kuorineen kypsiksi. Kuori ne ja soseuta. Murenna hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, ohrajauhot ja perunasurvos. Vatkaa hyvin. Lisää sämpyläjauhoja sen verran, että taikina on leivottavaa. Ohjeen mukaan jauhoja tarvitsee 3-4 dl, mutta oma taikinani vaati jauhoja huomattavasti enemmän, jotta sen sai irti käsistä. Ripottele 3-4 leivinpaperille jauhoja ja leivo kullekin jauhotetuin käsin 3-4 leipästä. Taputa leipäsistä ohuita ja isoja kiekkoja. Kohota leipiä puoli tuntia. Paista 225-asteisessa uunissa 15 minuuttia. Tarjoile lämpöisenä ja halkaistuna. Taikinaan voi lisäillä oman mielensä mukaan monenmoista ekstraa, kuten fetaa, oliiveja tai vaikka porkkanaraastetta.

Blinit

Pyysimme Tyypin äidin ja kumppaninsa meille illalliselle. Onneksi olin kaukaa viisas ja tein blinitaikinan valmiiksi jo edellisenä iltana, sillä itse illallispäivänä töissä meni myöhään ja muuten ei ollisi ollut murkkinaa pöydässä piiiiiiitkään aikaan.
Onneksi ennakkosuunnittelluni toimi, eikä kukaan jäänyt apetta vaille. Tarjolla oli blinejä ja maa-artisokkakeittoa. Alkuun glögiä ja niitä iskän ihania kanapeepähkinöitä.

Tietenkin siinä sitten kävi niin kuin helposti käy, kun on kiire, nälkä ja vieraita: kuvien ottaminen unohtui. Viime hetkillä muistin sen. Tyyppi odotti kärsivällisesti, ennen kuin nappasi viimeisen blinin suuhunsa.

Maa-artisokkakeitto jäi tyysti kuvaamatta, joten odotellaan, että teen sitä seuraavan kerran ja kuvaan sitten. Nämä blinit oli tehty esim. Myllyn Paras sivuilla olevan ohjeen kaltaisesti jugurttiin, koska sitä jääkaapissa oli jo valmiina. Maku oli laimeampi kuin esim. olueeseen tehtynä, mutta ei siltikään yhtään hullumpaa, ehkä omaan makuuni jopa parempaaa.


Blinit

3 dl maustamatonta jugurttia (minulla partaäijää)
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria

1 dl kuumaa maitoa
1 rkl voisulaa
1 tl suolaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jugurtti kädenlämpöiseksi ja lisää siihen hiiva. Sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna nousta liinalla peitettynä pari tuntia tai jääkaapissa pidempään, jopa seuraavaan päivään, kuten itse tein.

Sekoita taikinaan kuuma maito, voisula, suola ja keltuainen. Lopuksi lisää kovaksi vatkattu valkuinen. Paista taikinasta blinipannulla blinejä. Meillä ei blinipannua ole, joten paistoin pienellä lettupannulla. Ihan hyviä ne olivat niinkin, joskaan eivät yhtä paksuja. Pienellä lettupannulla tästä tuli 14 bliniä.

Me tarjosimme seuralaisina merilevämätiä, suolakurkkuja, smetanaa, hunajaa, hapankaalta, sipulia ja kylmäsavulohta. Jääkaappiin unohtui tofu, joka piti paistaa kylkiäisiksi.

Suosittelen blinejä tähän kylmään ruokaan, sillä lautaselle kaikenlaisten makujen kerääminen ja sotkeminen oli ihanaa. Merilevämäti on todella hyvää ja suosittelen lämpimästi. Musta mielestäni parempaa kuin punainen. Oulussa sitä saa ainakin stokkalta reilun neljän euron hintaan. Ennen sai myös Limigantullin Prismasta, mutta ainakaan viime torstaina en sitä sieltä löytänyt.

Sunnuntain skonssit

Skonssit maistuvat viikonlopun kiireettöminä aamuina. Näitä rasvaisia ja lämpimiä leivonnaisia on mukava nautiskella hitaasti lehdenluvun lomassa. Ne voi halutessaan sivellä mieluisillaan levitteillä ja täyttää vaikkapa juustolla ja vihanneksilla, mutta skonssit toimivat vallan hyvin myös itsekseen. Sitruunamehulla maustettu jogurtti antaa skonsseille persoonallisen kirpeän maun. Resepti on Marianne Kiskolan ihanasta Papu, porkkana ja hillopulla -kasvisruokakirjasta.


Kauraskonssit

0,5 sitruunan mehu
1,5 dl maustamatonta jogurttia
3 dl täysjyväjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
1 tl kanelia
0,5 tl suolaa
1 dl sulaa voita tai margariinia
2 dl kaurahiutaleita
1 rkl pellavansiemeniä
4 rkl raakaruokosokeria
1 tl vaniljasokeria
(hunajaa tai siirappivettä voiteluun)

Säädä uuni 190 asteeseen ja voitele muffinssivuoka. Sekoita sitruunamehu jogurttiin ja jätä hetkeksi tekeytymään. Sekoita erillisessä astiassa jauhot, leivinjauhe, kaneli ja suola. Lisää sula rasva jauhoihin. Lisää loput kuiva-aineet ja sitruunamehujogurtti. Vaivaa taikinaksi ja jaa taikina vuokiin. Voitele halutessasi hunajalla tai siirappivedellä. Taikinasta syntyy kuusi isohkoa skonssia. Paista uunissa 15-20 minuuttia.

Punaista papusoppaa

Punajuurten keittäminen kestää kauan. Vaikka paloittelisi punajuuret pieneksi ja olisi ruuanlaitossa kerrankin kärsivällinen, ottavat ne kolmisen varttia kypsyäkseen. Vaan väliäkö hällä, sillä näin kauniin väristä keittoa ei muista juureksista synny.


Punajuurikeitto soijapavuilla

1 iso sipuli
3-5 valkosipulinkynttä
1 l vettä
(kasvisliemikuutio tai suolaa)
3 (500 g) punajuurta
6-10 (500 g) perunaa
puolikas paketti (125 g) voimakasta Koskenlaskijaa
muskottia
mustapippuria
4 dl soijapapuja

Kuori ja pilko sipulit, punajuuret ja perunat. Kuullota sipulisilppua kattilan pohjalla hetki ja kaada vesi joukkoon. Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää punajuuripalaset. Voit halutessasi lisätä myös kasvisliemikuution tai suolaa. Koskenlaskija suolauttaa keiton kuitenkin myöhemmin. Keitä punajuuria 20-25 minuuttia. Lisää perunapalat keittoon ja jatka keittämistä vielä 15-20 minuuttia, kunnes juurekset ovat pehmeitä. Lisää paloiteltu sulatejuusto, mausteet ja soijapavut. Kiehauta tasaiseksi ja nauti höryävänä.

Viikunaleipä

Lainasin kirjastosta leivontakirjan Leivo itse hyvää leipää. Nimen määräystä noudattaen leivoin ensimmäisenä kokeiluna viikunaleivän, josta tuli oikein komea paistos. Korvasin jälleen kerran piimän jogurtti-vesiseoksella, mutta en usko maun siitä juurikaan muuttuneen. Seesaminsiemeniä ripottelin ihan omin luvin taikinaan ja oikein runsaalla kädellä, mutta tulipahan enemmän vuoantäytettä.


Viikunaleipä

10 kuivattua viikunaa
2 dl ruisjauhoja
4 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
1 tl soodaa
4 dl piimää (tai soveltaen 2,5 dl maustamatonta jogurttia + 1,5 dl vettä)
(0,5-1 dl seesaminsiemeniä)

Pilko viikunat suikaleiksi. Sekoita viikunat ja kuiva-aineet kulhossa. Kaada neste joukkoon ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Lisää jauhoja, jos on tarvis. Kaada taikina voideltuun leipävuokaan ja tasoittele hyvin. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 45 minuuttia. Jäähdytä 5 minuuttia vuoassa ja kumoa sitten ritilälle jäähtymään. Leipä sopii hyvin juustotarjottimelle. Kuulemma.

Proteiinipitoinen leipä

Löysin tämän ohjeen jo reilu vuosi sitten Pirkan reseptisivuilta. Alkuperäisessä ohjeessa juusto on oikeaa rasvaista raastetta, mutta meiltä ei leipomishimon iskiessä moista löytynyt. Tein leivästä täten asteen verran terveellisemmän käyttämällä raejuustoa ja lisäämällä joukkoon vielä kurpitsansiemeniä. Raejuuston ansiosta leivästä tulee ihanan kostea ja pehmeä. Paistoaikaa kannattaa kuitenkin tarkkailla, ettei leipomus jää veteläksi.


Sipuli-raejuustoleipä

3 salottisipulia (tai 1 iso sipuli)
öljyä paistamiseen
n. 7 dl jauhoja (minulla puolet vehnää ja puolet grahamia)
1 tl suolaa
1 dl kurpitsansiemeniä
2,5 dl vettä
1 ps kuivahiivaa
1,5 dl raejuustoa

Silppua sipulit ja kuullota pannulla. Sekoita jauhot, suola ja siemenet kulhossa. Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja lisää puoleen vesimäärään kuivahiiva. Sekoita hiivavesi kuiva-aineiden joukkoon. Lisää vähitellen loputkin nesteet ja sekoita taikina tasaiseksi. Lisää vielä sipulisilppu ja raejuusto ja vaivaa taikinaa voimakkaasti viitisen minuuttia. Anna taikinan kohota rauhassa. Paisko kohonnutta taikinaa hetken ja leivo leipä leivinpaperin päälle tai voideltuun ja jauhotettuun leipävuokaan. Kohota leipä uudelleen. Paista 200-asteisessa uunissa 25-35 minuuttia.

Linssipunajuuripihvit

Lähikaupan alennuslaarista löytyi aivan ihanaa Nando's merkkistä korianteri-lime -kastiketta. Ensimmäisen kerran kastike pääsi testiin linssipunajuuripihveissä, ja voi että, ne olivat hyviä. Liekö salaisuus kastikkessa vai missä, mutta pihvit olivat taivaallisia. Ja nopeita tehdä!


2 punajuurta
1,5 dl linssejä
2 kananmunaa
vähän (3 rkl.) jauhoja
suolaa
mausteita tai mauste-/marinadikastiketta


Keitä linssit 3 desissä vettä ja kuori ja raasta punajuuret. Sekoita punajuuriraaste, linssit, munat, jauhot ja mausteet keskenään. Muotoile massasta pihvejä ja paista pannulla öljyssä, voissa tai kokonaan ilman. Aivan fantastisia!

Pakkasenkestäviä pihvejä

Jälleen kerran jääkaapissani lymyili keitettyjä kikherneitä ja bataatti, jotka odottivat ruokkimistani. Keittoja on tullut kokeiltua jo useampaakin sorttia, joten nyt oli pihvien aika. Laitoin biffien joukkoon fetajuuston jämät, jolla pyrin tasoittamaan bataatin ja kikherneiden makeutta. Kamalasti feta ei pihveistä kuitenkaan maistu. Satsista tulee kovin suuri, kokonaiset 19 pihviä, joten määrän voi helposti puolittaa. Hyvänä pakastevarana annos kuitenkin toimii. Pihvit maistuvat hienosti esimerkiksi omatekoisten ruishamppareiden täytteenä.


Bataattipihvit

1 bataatti (n. 500 g)
2 sipulia
4-5 dl kikherneitä
100-150 g fetajuustoa
1-2 dl kaurahiutaleita
2 kananmunaa
pippuria
basilikaa
suolaa

Kuori ja paloittele bataatti. Keitä bataatti pehmeäksi suolalla maustetussa vedessä. Silppua sipulit ja kuullota niitä pannulla. Lisää bataatin joukkoon puolet kikherneistä ja soseuta tasaiseksi massaksi. Lisää loput ainekset soseen joukkoon. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä leivinpaperin päälle. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Käännä pihvit kerran paiston aikana.

Kinuskia kekseissä

Minä en halua heittää ruokaa koskaan roskiin. Jos siis kaapeistani löytyy jokin käyttämättömäksi tuomittu ruoka-aines, koitan soveltaa sen syötävään muotoon. Näin kävi jääkaapissani olleelle kinuskikastikkeelle, jonka leivoin mantelikeksien sisään. Käytin pitkästä aikaa leivonnassa makeutusainetta, joka kesti uuninkin kuumuuden oikein mainiosti.


Kinuskiset mantelikeksit

100 g voita
1,5 dl sokeria (minä laitoin puolet fariinisokeria ja puolet makeutusainetta)
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kaurahiutaleita
0,5 tl vanilliinisokeria
0,5 tl soodaa
ripaus suolaa
1,5 dl kinuskikastiketta tai vastaavaa
puolikkaan sitruunan mehu
0,5-1 dl manteleita karkeana rouheena

Sekoita kuiva-aineet keskenään. Lisää joukkoon pehmeä voi ja kinuskikastike ja vaivaa taikina paksuksi. Notkeuta seosta sitruunamehulla. Nostele taikinasta lusikalla kekoja leivinpaperin päälle ja taputtele ne tasaisiksi. Taikinasta tulee 16 isoa keksiä. Paista 175-asteisessa uunissa 15-25 minuuttia. Keksit laajenevat uunissa, joten asettele ne pellille harvakseltaan.

Myslileipä vol.2

Minä olen tehnyt myslileipää jo kerran aiemmin. Halusin tällä kertaa testata omatekoista mysliäni leivän muodossa. Tämä taikina on vesipohjaisena hieman helpompi. En edelleenkään saanut vangittua kaipaamaani makeutta leipävuokaan, mutta kyllä tämä margariinin alla menetteli. Ehkä minun pitäisi vain rohkeasti käyttää mysliä enemmän...


Myslileipä

3 dl vettä
1 pss kuivahiivaa
3 dl vehnäjauhoja
2-2,5 dl grahamjauhoja
1,5 dl mysliä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi ja liuota kuivahiiva puoleen vesimäärään. Sekoita kuiva-aineet kulhossa ja tee keon keskelle kuoppa. Sekoita hiivavesi sormia apuna käyttäen kuiva-aineisiin. Kaada loputkin vedestä ja vaivaa taikinasta kimmoisa. Anna taikinan nousta rauhassa kaksinkertaiseksi. Paisko kohonnutta taikinaa hetken ja muotoile se leiväksi vuokaan tai ihan vaan leivinpaperin päälle. Anna nousta vielä puolisen tuntia. Paista leipää 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Selleriä, yäk!

Sain Nuorelta naiselta elokuussa syntymäpäivälahjaksi uuden kauniin keittokirjan. Tästähän muodostuu jo perinne! Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla sisältää simppeleitä ja maukkaita kasvisreseptejä juomista jouluruokiin. Ensimmäinen kokeiluni kohdistui Waldorfin salaattiin, jota olen aina jostain syystä vieroksunut. En ole oikeastaan koskaan tiennyt, mistä salaatissa on kyse. Ohjeen ainekset luettuani en kuitenkaan antautunut täysin peloitta Walden houkutuksille, sillä korvasin lehtisellerin porkkanalla. Luulen lehtisellerin pahan maun johtuvan siitä, että sen syöminen kuluttaa enemmän kaloreita kuin se syöjälleen antaa. Näin olen ainakin jostain joskus lukenut. Tiedä sitten, onko totta.


Walden salaatti

Kastike:
2 dl maustamatonta jogurttia
1 rkl sitruunamehua
0,5 rkl sinappia
1 rkl hunajaa tai siirappia

300 g juuriselleriä
2 porkkanaa (tai 2 lehtisellerin vartta)
2 omenaa
puolikkaan sitruunan mehu
kourallinen viinirypäleitä
1 dl mysliä
vihreää salaattia

Valmista ensin kastike sekoittamalla sen ainekset keskenään.
Kuori ja raasta juuriselleri. Kiehauta selleriraastetta suolalla maustetussa vedessä 5 minuuttia. Valuta ja anna jäähtyä siivilässä. Kuori porkkanat ja leikkaa ne tikuiksi. (Tai vaihtoehtoisesti tikuta huuhdellut lehtisellerin varret.) Kuori ja puhdista omenat ja leikkaa nekin ohuiksi tikuiksi. Kaada välittömästi sitruunamehu omenatikkujen päälle, jotteivät ne tummu. Puolita viinirypäleet. Sekoita selleriraaste, porkkanatikut (tai lehtiselleritikut), omenatikut ja viinirypäleet keskenään. Sekoita kastike salaattiin ja lisää mysli viimeisenä. Aseta salaatinlehdet salaattikulhoon alimmaiseksi ja kaada salaattiseos päälle.

Keittiö

Ympäri ruokablogien maailmankaikkeutta on kiertänyt postaus, jossa bloggaajat esittelevät keittiöitään. Kenekään pyytämättä isken lusikkani soppaan, ja esittelen teille pienen, mutta sitäkin sotkuisemman keittiömme.


Tässä ovat isän kotokotoa peräisin olevat muovilautaset ja maan mainio veitsimagneetti, jonka ansiosta veitsemme eivät ole enää koko ajan tylsiä.


Tässä kokonaisuus epätarkkana, sillä aina kun kameran taakse ennätän on jo ilta, ja keittiömme niin pimeä, että ilman jalustaa (ja salamaa, josta en pidä) on mahdoton saada kunnon kuvia. Puhumattakaan siitä, että keittiö olisi juuri oikeaan aikaan edes suhteellisen siisti.


Ihanaakin ihanampaa chilliä. Vielä on sarjassa tehosekoitin, mutta ahtauden takia se viettää luppoaikansa kaapissa.


Maustepurkkimme yhes koos.



Alakerran naapurimme ja hyvän ystävämme isovanhemmat omistivat talon rautatieaseman läheisyydestä. Nyt sillä paikalla on suuri monttu. Ennen kuin talo purettiin ja tontti myytiin, ystäväni tarjosi minulle mahdollisuutta hakea sieltä isovanhempien vanhoja purkkeja. Mukaan lähti aika monta keittiötölkkiä.


Ikean pahvilaatikoihin sujahtavat kierrätykseen menevät muovit ja metallit.


Keittokirjoja kaapissa ja hyllykössä



Minttua, basilikaa ja paprikaa. Voivat paljon vehreämmin, kun toin raukat pois parvekkeelta.



Kuivamuonakaappi. Sinne on mahdotonta saada minkäänlaista järjestystä.